Hyppää pääsisältöön

Kevyet mullat Officium-projektille

The Hilliard Ensemblen ja Jan Garbarekin levy Officium oli minulle mullistava musiikkielämys julkaisuvuonnaan 1994. Garbarek täytti varhaisen polyfonian rakoja terävästi saksofonillaan, mutta Hilliard Ensemblen kiinteä sointi ja kivikirkon kaiku silottivat kokonaisuudesta musiikillista neroutta, ja levy poiki pari jatko-osaa ja tuhat keikkaa. Mutta kaikella on aikansa, todistaa Officium-projektin jäähyväiskiertueelta taltioitu livelevy "Remember me, my dear".

Remember me, my dear
Remember me, my dear Uudet levyt

Jäähyväiskiertue tapahtui jo vuonna 2014, mikä levystä päätellen oli liian myöhään. On kamala kuunnella, kuinka kunnianarvoisan The Hilliard Ensemblen samettinen polyfoniavalli on ajan kuluessa murentunut seniorikuoroksi, jonka epäpuhtauden ja epäyhtenäisyyden viimeistelee kontratenori David James - hänen määkivä äänensä huojuu kuin vanha gramofoni.

Levy sisältää muutamia vanhoja varhaisen polyfonian hittejä, jotka yhtye saa juuri ja juuri menemään, mutta uudemmat teokset ovat sietämättömiä. En voi ymmärtää, että ECM antaa kohdella kruununjalokiveään Arvo Pärtiä niin kaltoin, ja Garbarekia varmasti nolottaa, etteivät laulajat saa hänen yksinkertaisia kuorokappaleitaan soimaan.

Livetaltioinnin hälyt ja yletön kaiku paikkaavat soinnillista epäyhtenäisyyttä hieman, ja äänikuva luo melko aidon konserttitunnelman, vaikka laulajat kuulostavatkin eksyneiltä. Sen sijaan kelvottomaan intonaatioon ei auta edes sopraanosaksofoni, joka on miksattu kovalle ja teräväksi.

Kenties ECM:n kultasormituottaja Manfred Eicher on viivyttänyt levyn julkaisua viisi vuotta juuri miksauksen takia - on vaatinut paljon työtä ja pokkaa peittää laulusta mahdollisimman paljon yleisön hälinällä ja saksofonilla. Kunniallisempaa olisi ollut jättää levy kokonaan julkaisematta. Kevyet mulla alkuperäiselle Officium-klassikolle, se ei kelvottomasta jäähyväislevystä huonone, mutta luottamus Eicheriin ja ECM-brändiin heikentyy. Levy-yhtiön pitäisi säilyttää tasonsa, vaikka artistit vanhenevat ja projektit väljähtyvät.

“Remember me, my dear”, säv. Komitas, Garbarek, Kedrov, Pärt, Brumel, Perotinus, Hildegard Bingeniläinen ym. - Jan Garbarek, saksofoni, ja The Hilliard Ensemble. (ECM New Series, 2625)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua