Hyppää pääsisältöön

Kevyet mullat Officium-projektille

The Hilliard Ensemblen ja Jan Garbarekin levy Officium oli minulle mullistava musiikkielämys julkaisuvuonnaan 1994. Garbarek täytti varhaisen polyfonian rakoja terävästi saksofonillaan, mutta Hilliard Ensemblen kiinteä sointi ja kivikirkon kaiku silottivat kokonaisuudesta musiikillista neroutta, ja levy poiki pari jatko-osaa ja tuhat keikkaa. Mutta kaikella on aikansa, todistaa Officium-projektin jäähyväiskiertueelta taltioitu livelevy "Remember me, my dear".

Remember me, my dear
Remember me, my dear Uudet levyt

Jäähyväiskiertue tapahtui jo vuonna 2014, mikä levystä päätellen oli liian myöhään. On kamala kuunnella, kuinka kunnianarvoisan The Hilliard Ensemblen samettinen polyfoniavalli on ajan kuluessa murentunut seniorikuoroksi, jonka epäpuhtauden ja epäyhtenäisyyden viimeistelee kontratenori David James - hänen määkivä äänensä huojuu kuin vanha gramofoni.

Levy sisältää muutamia vanhoja varhaisen polyfonian hittejä, jotka yhtye saa juuri ja juuri menemään, mutta uudemmat teokset ovat sietämättömiä. En voi ymmärtää, että ECM antaa kohdella kruununjalokiveään Arvo Pärtiä niin kaltoin, ja Garbarekia varmasti nolottaa, etteivät laulajat saa hänen yksinkertaisia kuorokappaleitaan soimaan.

Livetaltioinnin hälyt ja yletön kaiku paikkaavat soinnillista epäyhtenäisyyttä hieman, ja äänikuva luo melko aidon konserttitunnelman, vaikka laulajat kuulostavatkin eksyneiltä. Sen sijaan kelvottomaan intonaatioon ei auta edes sopraanosaksofoni, joka on miksattu kovalle ja teräväksi.

Kenties ECM:n kultasormituottaja Manfred Eicher on viivyttänyt levyn julkaisua viisi vuotta juuri miksauksen takia - on vaatinut paljon työtä ja pokkaa peittää laulusta mahdollisimman paljon yleisön hälinällä ja saksofonilla. Kunniallisempaa olisi ollut jättää levy kokonaan julkaisematta. Kevyet mulla alkuperäiselle Officium-klassikolle, se ei kelvottomasta jäähyväislevystä huonone, mutta luottamus Eicheriin ja ECM-brändiin heikentyy. Levy-yhtiön pitäisi säilyttää tasonsa, vaikka artistit vanhenevat ja projektit väljähtyvät.

“Remember me, my dear”, säv. Komitas, Garbarek, Kedrov, Pärt, Brumel, Perotinus, Hildegard Bingeniläinen ym. - Jan Garbarek, saksofoni, ja The Hilliard Ensemble. (ECM New Series, 2625)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • C.P.E. Bachin henki löytyy myös moderneilla soittimilla

    Levyarvostelu

    Carl Philipp Emanuel Bach ei ollut enää barokkisäveltäjä, mutta musiikin historiallisesti tietoisessa nykytodellisuudessa on silti rohkea veto tehdä moderneilla soittimilla kokonaislevytys hänen teoksistaan viululle ja kosketinsoittimille. Viulisti Tamsin Waley-Cohen ja pianisti James Baillieu kuitenkin tavoittavat Bachin tunnetuimman pojan oikullisen, herkän hengen. Signumin julkaisema kolmen CD-levyn boksi on kauttaaltaan riemullista kuultavaa.

  • Harri Wessmanin lempeässä maailmassa

    Levyarvostelu

    Säveltäjä Harri Wessman täytti seitsemänkymmentä aiemmin tänä vuonna, ja siksi hänen musiikkiaan on ollut aiempaa enemmän esillä myös konserteissa - opetuskäytössähän Wessman lienee Suomen soitetuin nykysäveltäjä. Juhlavuotta somistaa myös Pilfinkin julkaisema uutuuslevy, jolla Matti Riutamaa ystävineen sukeltaa Wessmanin kitaramusiikin lempeänkirkkaaseen maailmaan.

  • Sony Classical ja huono aikakone

    Levyarvostelu

    Sellisti Jan Voglerin ja kitaristi Ismo Eskelisen uutuuslevyn otsikko Songbook vihjaa sellon laululliseen ominaislaatuun, mutta ohjelmiston ja toteutuksen perusteella levy muistuttaa vanhoista huonoista ajoista, jolloin isojen levy-yhtiöiden tähdet soittelivat sekalaista ohjelmistoa läpi, ja tuote myytiin tähden ja yhtiön statuksella. Mutta sellisti Jan Vogler ei ole tarpeeksi suuri tähti, Sony Classicalin status ei riitä ja lisäksi markkina on niistä ajoista muuttunut: yleisö odottaa levyn ohjelmistolta terävyyttä ja tulkinnalta laatua.

  • Goldberg-muunnelmat vai teekutsut?

    Levyarvostelu

    Jousisoittajat ovat pitkään pyrkineet osille kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivestä, Bachin Goldberg-muunnelmista. Niin tekee BIS-yhtiön uutuuslevyllä myös viulisti Frank Peter Zimmermannin liidaama Trio Zimmermann. Kolmikko ei ole tyytynyt Sitkovetskin perussovitukseen, vaan soittaa oman versionsa, joka on kertoman mukaan mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle. Mutta tälläkin kertaa tyyli ja tunnelma vaikuttaa kuunteluelämykseen enemmän kuin nuottikuvan uskollisuus.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua