Hyppää pääsisältöön

Mestari-improvisoijan kantikas latinokonsertto

Gabriela Montero on tällä hetkellä Amerikan merkittävimpiä pianisteja. Tavanomaisten pianohyveiden lisäksi hänellä on kaksi supervoimaa: improvisointi mihin tahansa tyyliin sekä poliittinen aktivismi. Viime vuosina Montero on kehitellyt kolmattakin supervoimaa, säveltämistä, ja uudella levyllä hän esittää ensimmäisen pianokonserttonsa, rohkeasti paritettuna Maurice Ravelin G-duuri-konserton kanssa.

Montero / Ravel
Montero / Ravel Uudet levyt

Sieluani elähdyttää, että Montero päivittää nykyaikaan romantiikan pianovirtuoosien tavan soittaa omia ja omannäköisiä konserttoja eikä yleisessä käytössä väljähtynyttä perusohjelmistoa. Monteron mukaan konsertossa kuuluu ja saakin kuulua se, että hän on globalisoitunut, latinalaisamerikkalainen nainen, joka on kasvatettu eurooppalaisella taidemusiikilla pan-amerikkalaisin maustein. Ja toden totta - Monteron konsertossa yhdistyvät Bernsteinin ja Gershwinin muhevuus, eteläamerikkalaiset tanssirytmit ja pianistiset tekstuurit, ja kuitenkin se sopii perinteiseenkin taidemusiikkikonserttiin.

Hehkuvankirpeää pianoherkuttelua haittaa vain sävellystekninen kantikkuus. Konsertto junnaa eteenpäin palikkamaisilla fraasirakenteilla, ja tunnelmat vaihtuvat usein mutteivät orgaanisesti. Etenkin hitaassa osassa kantikkuus haittaa myös harmoniaa - soinnut ovat koskettavan kauniita, mutta etenevät liian tasaisesti suhteessa toisiinsa ja melodiaan.

Uskottavuutta Monterolta ei silti puutu - hän osaa heruttaa orkesteroinnilla, hän tietää miten musiikin saa säkenöimään, ja vaikka konsertto tyylittelee tutuilla tanssilajeilla ja tunnelmatehokeinoilla, se ei jätä muovista vaikutelmaa, vaan tuntuu henkilökohtaisesti koetulta.

Kokonaisvaikutelma olisi edullisempi ilman Ravelin G-duuri-konserttoa, jossa jazzrytmit kelluvat täydellisen orgaanisesti ja orkesterivärit vaihtuvat hellemmin. Toisaalta Ravelin konsertto todistaa, että Montero on verraton pianisti: rytmisesti jäntevä ja soinnillisesti täyteläinen.

Levyllä soittava The Orchestra of the Americas selviytyy rytmisesti vaativasta urakasta erinomaisesti, vaikka jotkut soolot liikkuvat osaamisen rajalla. Kokonaisuus on yksi vuoden riemukkaimpia pianolevyjä, ja saa toivomaan että Montero saataisiin pikapuoliin myös Suomeen. Valitettavasti sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan poliittiset haasteet taitavat pitää hänet kiireisenä, sen verran innokkaasti ja menestyksekkäästi Montero harrastaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

Gabriela Montero: Pianokonsertto nro 1 “Latin”. Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri. - Gabriela Montero, piano, ja The Orchestra of the Americas/Carlos Miguel Prieto. (Orchid Classics, ORC  100104)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua