Hyppää pääsisältöön

Mestari-improvisoijan kantikas latinokonsertto

Gabriela Montero on tällä hetkellä Amerikan merkittävimpiä pianisteja. Tavanomaisten pianohyveiden lisäksi hänellä on kaksi supervoimaa: improvisointi mihin tahansa tyyliin sekä poliittinen aktivismi. Viime vuosina Montero on kehitellyt kolmattakin supervoimaa, säveltämistä, ja uudella levyllä hän esittää ensimmäisen pianokonserttonsa, rohkeasti paritettuna Maurice Ravelin G-duuri-konserton kanssa.

Montero / Ravel
Montero / Ravel Uudet levyt

Sieluani elähdyttää, että Montero päivittää nykyaikaan romantiikan pianovirtuoosien tavan soittaa omia ja omannäköisiä konserttoja eikä yleisessä käytössä väljähtynyttä perusohjelmistoa. Monteron mukaan konsertossa kuuluu ja saakin kuulua se, että hän on globalisoitunut, latinalaisamerikkalainen nainen, joka on kasvatettu eurooppalaisella taidemusiikilla pan-amerikkalaisin maustein. Ja toden totta - Monteron konsertossa yhdistyvät Bernsteinin ja Gershwinin muhevuus, eteläamerikkalaiset tanssirytmit ja pianistiset tekstuurit, ja kuitenkin se sopii perinteiseenkin taidemusiikkikonserttiin.

Hehkuvankirpeää pianoherkuttelua haittaa vain sävellystekninen kantikkuus. Konsertto junnaa eteenpäin palikkamaisilla fraasirakenteilla, ja tunnelmat vaihtuvat usein mutteivät orgaanisesti. Etenkin hitaassa osassa kantikkuus haittaa myös harmoniaa - soinnut ovat koskettavan kauniita, mutta etenevät liian tasaisesti suhteessa toisiinsa ja melodiaan.

Uskottavuutta Monterolta ei silti puutu - hän osaa heruttaa orkesteroinnilla, hän tietää miten musiikin saa säkenöimään, ja vaikka konsertto tyylittelee tutuilla tanssilajeilla ja tunnelmatehokeinoilla, se ei jätä muovista vaikutelmaa, vaan tuntuu henkilökohtaisesti koetulta.

Kokonaisvaikutelma olisi edullisempi ilman Ravelin G-duuri-konserttoa, jossa jazzrytmit kelluvat täydellisen orgaanisesti ja orkesterivärit vaihtuvat hellemmin. Toisaalta Ravelin konsertto todistaa, että Montero on verraton pianisti: rytmisesti jäntevä ja soinnillisesti täyteläinen.

Levyllä soittava The Orchestra of the Americas selviytyy rytmisesti vaativasta urakasta erinomaisesti, vaikka jotkut soolot liikkuvat osaamisen rajalla. Kokonaisuus on yksi vuoden riemukkaimpia pianolevyjä, ja saa toivomaan että Montero saataisiin pikapuoliin myös Suomeen. Valitettavasti sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan poliittiset haasteet taitavat pitää hänet kiireisenä, sen verran innokkaasti ja menestyksekkäästi Montero harrastaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

Gabriela Montero: Pianokonsertto nro 1 “Latin”. Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri. - Gabriela Montero, piano, ja The Orchestra of the Americas/Carlos Miguel Prieto. (Orchid Classics, ORC  100104)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua