Hyppää pääsisältöön

Mestari-improvisoijan kantikas latinokonsertto

Gabriela Montero on tällä hetkellä Amerikan merkittävimpiä pianisteja. Tavanomaisten pianohyveiden lisäksi hänellä on kaksi supervoimaa: improvisointi mihin tahansa tyyliin sekä poliittinen aktivismi. Viime vuosina Montero on kehitellyt kolmattakin supervoimaa, säveltämistä, ja uudella levyllä hän esittää ensimmäisen pianokonserttonsa, rohkeasti paritettuna Maurice Ravelin G-duuri-konserton kanssa.

Montero / Ravel
Montero / Ravel Uudet levyt

Sieluani elähdyttää, että Montero päivittää nykyaikaan romantiikan pianovirtuoosien tavan soittaa omia ja omannäköisiä konserttoja eikä yleisessä käytössä väljähtynyttä perusohjelmistoa. Monteron mukaan konsertossa kuuluu ja saakin kuulua se, että hän on globalisoitunut, latinalaisamerikkalainen nainen, joka on kasvatettu eurooppalaisella taidemusiikilla pan-amerikkalaisin maustein. Ja toden totta - Monteron konsertossa yhdistyvät Bernsteinin ja Gershwinin muhevuus, eteläamerikkalaiset tanssirytmit ja pianistiset tekstuurit, ja kuitenkin se sopii perinteiseenkin taidemusiikkikonserttiin.

Hehkuvankirpeää pianoherkuttelua haittaa vain sävellystekninen kantikkuus. Konsertto junnaa eteenpäin palikkamaisilla fraasirakenteilla, ja tunnelmat vaihtuvat usein mutteivät orgaanisesti. Etenkin hitaassa osassa kantikkuus haittaa myös harmoniaa - soinnut ovat koskettavan kauniita, mutta etenevät liian tasaisesti suhteessa toisiinsa ja melodiaan.

Uskottavuutta Monterolta ei silti puutu - hän osaa heruttaa orkesteroinnilla, hän tietää miten musiikin saa säkenöimään, ja vaikka konsertto tyylittelee tutuilla tanssilajeilla ja tunnelmatehokeinoilla, se ei jätä muovista vaikutelmaa, vaan tuntuu henkilökohtaisesti koetulta.

Kokonaisvaikutelma olisi edullisempi ilman Ravelin G-duuri-konserttoa, jossa jazzrytmit kelluvat täydellisen orgaanisesti ja orkesterivärit vaihtuvat hellemmin. Toisaalta Ravelin konsertto todistaa, että Montero on verraton pianisti: rytmisesti jäntevä ja soinnillisesti täyteläinen.

Levyllä soittava The Orchestra of the Americas selviytyy rytmisesti vaativasta urakasta erinomaisesti, vaikka jotkut soolot liikkuvat osaamisen rajalla. Kokonaisuus on yksi vuoden riemukkaimpia pianolevyjä, ja saa toivomaan että Montero saataisiin pikapuoliin myös Suomeen. Valitettavasti sekä Etelä- että Pohjois-Amerikan poliittiset haasteet taitavat pitää hänet kiireisenä, sen verran innokkaasti ja menestyksekkäästi Montero harrastaa yhteiskunnallista vaikuttamista.

Gabriela Montero: Pianokonsertto nro 1 “Latin”. Maurice Ravel: Pianokonsertto G-duuri. - Gabriela Montero, piano, ja The Orchestra of the Americas/Carlos Miguel Prieto. (Orchid Classics, ORC  100104)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Sellisti Kati Raitinen löytää romantiikan marginaaleista muhevaa uhmaa

    Levyarvostelu

    Naisoletettujen historiallisten säveltäjien uudelleenarvioiminen on syystäkin suuri trendi aikamme taidemusiikissa. Trendin mukaan on lähtenyt myös nykyinen suosikkini suomalaisista sellisteistä, Kati Raitinen, joka tosin vaikuttaa Ruotsissa. Yhdessä pianisti Bengt Forsbergin kanssa Raitinen on levyttänyt kolme sellosonaattia säveltäjiltä, joiden nimien saati musiikin tunteminen yhä vaatii uteliaista asennetta. Levyn otsikko "A Tribute to Curiosity" tekee silti kunniaa myös säveltäjien omille asenteille.

  • Tuomas Turriagon sonaattilevyn tarttumapinnat säihkyvät

    Levyarvostelu

    Pianisti-säveltäjä Tuomas Turriago on säveltänyt viime vuosina paljon kamarimusiikkia, luultavasti siksi että sille on kysyntää. Turriagon rytmisesti iskevä, sointuisan musikanttinen ja rikkaudessaankin helposti lähestyttävä musiikki riemastuttaa myös Pilfink-yhtiön uutuuslevyllä, joka esittelee Turriagon neljä sonaattia, joissa pianolle seuraa tekevät vuoroin huilu, saksofoni, käyrätorvi ja tuuba.

  • Suuret ruotsalaiset sinfonikot -lista ei kasva Ludvig Normanista

    Levyarvostelu

    Suurten ruotsalaisten sinfonikkojen lista on miellyttävän lyhyt. Itämeren aluesäveltäjiä seulova levy-yhtiö Ondine ja Oulu Sinfonia yrittävät uudella levyllään lisätä listalle Ludvig Normanin. Tämä vuonna 1831 syntynyt ja Saksasta vaikutteensa hakenut romantikko teki elämäntyönsä Tukholman kuninkaallisen oopperan ylikapellimestarina, mutta keskittyi säveltäjänä absoluuttiseen musiikkiin. Aikalaiset pitivät ratkaisua epämuodikkaana, mutta nykykuulija osannee ennakkoluulottomammin sijoittaa Normanin osaksi tuttua sinfonista perinnettä.

  • Viulisti Carolin Widmann tiivistää ECM-hyveet

    Levyarvostelu

    Levy-yhtiö ECM on kuulunut 1980-luvulta alkaen taidemusiikkiestetiikan edelläkävijöihin. Tuottaja Manfred Eicherin ikääntyessä julkaisutahti ja uuden löytäminen ovat hiipuneet, mutta yhä edelleen monet ECM-julkaisut tavoittavat yksinkertaisen, persoonallisen, koskettavan ja aikaamme sopivan tyylin, josta yhtiö muistetaan. Sellainen on ainakin viulisti Carolin Widmannin soololevy.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua