Hyppää pääsisältöön

Suomen vaihtoehtoinen pianomusiikkihistoria

Pianotohtori Risto-Matti Marin tunnetaan paitsi taiturillisuudesta myös tutkivasta asenteesta ohjelmistoon. Uudella levyllä "Piilotettuja aarteita" Marin kirjoittaa suomalaisen pianomusiikin vaihtoehtohistoriaa - kansallisromanttisten miniatyyrien ja Sibeliuksen sijaan tarjolla on saksalaisen perusromantiikan vaikutteita ja laajempia teoksia.

Hidden Treasures
Hidden Treasures Uudet levyt

Richard Faltin, Martin Wegelius, Ilmari Hannikainen ja Einari Marvia ovat eittämättä olleet piilossa, mutta ovatko he säveltäneet aarteita? Sitä Marin ei levyotsikosta huolimatta väitä, olennaisempaa on historiallisen kuvan täydentäminen mahdollisimman hyvällä musiikilla. Musiikillisesti levyn kiinnostavinta antia on Ilmari Hannikaisen pianosonaatti vuodelta 1911. Siinä kuuluu Lisztin koulukunnan herooinen perinne mutta vain muutama skandinaavinen sävy. Marin syystäkin kehuu sonaatin hidasta osaa, jossa ihastuttavan sibeliaaninen melodia kerrankin yhdistyy pianistiseen tekstuuriin. Myös Einari Marvian sonaatti vuodelta 1945 viehättää epäsuomalaisuudellaan - Marvia kehittelee myöhäisromanttista pianotyyliä slaavilaisen täyteläisesti, mutta säilyttäen omaleimaisen raikkauden ja läpikuultavuuden.

Faltinin ja Wegeliuksen teokset kiinnostavat enemmän historiallisesti. Kun kuulee, kuinka saksalaisesti Suomen musiikkielämän varhaiset hahmot sävelsivät, Sibelius alkaa vaikuttaa entistä radikaalimmalta ja kotoinen kansallisromantiikkamme entistä suomalaisemmalta.

Risto-Matti Marin on odotetusti kotonaan levyn ohjelmistossa, joka pohjautuu romanttiseen traditioon ja on kauttaaltaan pianistista. Hänen jäntevään, suoraviivaiseen soittoonsa tulee ihastuttavaa herkkyyttä Hannikaisen sonaatin kauneimmissa kohdissa ja Wegeliuksen viattomassa keijukaismusiikissa. Vähemmän kliinisellä äänityksellä levy kenties tekisi vielä suuremman palveluksen musiikille.

Kokonaisuus on musiikillisesti ja historiallisesti muuten mielekäs, mutta Sirkka Harjunmaan jäykkä Häämarssi ja toisteinen Etydi jäävät jopa tässä seurassa kuriositeeteiksi. Viime vuonna kuolleelle pitkän linjan pianopedagogille olisi ehkä voinut osoittaa kunnioitusta muulla tavoin.

"Piilotettuja aarteita", säv. Faltin, I. Hannikainen, Wegelius, Harjunmaa ja Marvia. - Risto-Matti Marin, piano. (Alba, ABCD 446)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Alakotilan takuuraikkautta mandoliinilla

    Levyarvostelu

    Taidemusiikin ja nykykansanmusiikin rajamaa versoo yhä runsaammin mielenkiintoista musiikkia, ja ahkerin puutarhuri siellä on säveltäjä, sovittaja, kosketinsoittaja ja pedagogi Timo Alakotila. Vuonna 2014 hän sävelsi konserton pitkäaikaiselle yhtyekaverilleen, mandoliininsoittaja Petri Hakalalle, ja nyt kun teos on saatu levytettyä, siitä saattaa tulla suomalaisten kamariorkesterien keskuudessa yhtä suosittu kuin Alakotilan Concerto grossosta.

  • Kitaristi Janne Malinen kuljettaa punaista lankaa halki vuosisatojen

    Levyarvostelu

    Uuteen levyyn asti olen pitänyt Janne Malista luovana mutta tolkullisena kitaristina. Nyt hän kuitenkin yhdistää kolme teosta, joilla ei ole mitään yhteistä: Piazzollan kaksoiskonserton kitaralle ja bandoneonille, Weissin luuttukonserton klavikordisäestyksellä sekä niiden välissä Tommi Kärkkäisen konserton sähköisesti käsitellylle silent-kitaralle. Levyn kuunneltuani pidän Janne Malista entistä luovempana mutta edelleen tolkullisena. Rohkeudesta ja ilmaisun pakosta syntyvä punainen lanka tikkaa kokonaisuuden yhteen.

  • Toimiiko kuoro saamelaisuuden tulkkina?

    Levyarvostelu

    Laajan Saamenmaan musiikista ja kulttuurista riittäisi syvää innoitusta myös valtakulttuurin taidemusiikille, etenkin nyt kun kulttuurien kohtaamisesta on siivottu räikeimmät virheet. Pohjoinen huippukuoro Erik Westbergs Vokalensemble on omistanut uuden levynsä saamelaisvaikutteiselle musiikille. Joikun ja kamarikuoroilmaisun yhdistäminen ei ole helppoa, mutta tulos kuulostaa yllättävän luontevalta, innoittuneelta ja saamelaislähtöiseltä.

  • Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri toteuttaa Wiljami Niittykosken vision

    Levyarvostelu

    Kaustisen Salonkylässä asunut, vuonna 1985 kuollut Wiljami Niittykoski oli keskeinen hahmo siinä kehityksessä, jonka tuloksena kaustislainen viulunsoitto on nyt maailmanperintökohde. Salonkylän Sibelius oli kasvanut pelimanniperinteeseen mutta myös alueelle suodattuneeseen taidemusiikkiin, ja sävelsi sielunsa tunnot kappaleiksi, joita Kaustisella yhä soitetaan. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on nyt tehnyt tämän kansanomaisen sävelaarteiston pohjalta levyn, joka toteuttaa Niittykosken genrerajatonta musiikkinäkemystä tyylikkäästi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua