Hyppää pääsisältöön

Suomen vaihtoehtoinen pianomusiikkihistoria

Pianotohtori Risto-Matti Marin tunnetaan paitsi taiturillisuudesta myös tutkivasta asenteesta ohjelmistoon. Uudella levyllä "Piilotettuja aarteita" Marin kirjoittaa suomalaisen pianomusiikin vaihtoehtohistoriaa - kansallisromanttisten miniatyyrien ja Sibeliuksen sijaan tarjolla on saksalaisen perusromantiikan vaikutteita ja laajempia teoksia.

Hidden Treasures
Hidden Treasures Uudet levyt

Richard Faltin, Martin Wegelius, Ilmari Hannikainen ja Einari Marvia ovat eittämättä olleet piilossa, mutta ovatko he säveltäneet aarteita? Sitä Marin ei levyotsikosta huolimatta väitä, olennaisempaa on historiallisen kuvan täydentäminen mahdollisimman hyvällä musiikilla. Musiikillisesti levyn kiinnostavinta antia on Ilmari Hannikaisen pianosonaatti vuodelta 1911. Siinä kuuluu Lisztin koulukunnan herooinen perinne mutta vain muutama skandinaavinen sävy. Marin syystäkin kehuu sonaatin hidasta osaa, jossa ihastuttavan sibeliaaninen melodia kerrankin yhdistyy pianistiseen tekstuuriin. Myös Einari Marvian sonaatti vuodelta 1945 viehättää epäsuomalaisuudellaan - Marvia kehittelee myöhäisromanttista pianotyyliä slaavilaisen täyteläisesti, mutta säilyttäen omaleimaisen raikkauden ja läpikuultavuuden.

Faltinin ja Wegeliuksen teokset kiinnostavat enemmän historiallisesti. Kun kuulee, kuinka saksalaisesti Suomen musiikkielämän varhaiset hahmot sävelsivät, Sibelius alkaa vaikuttaa entistä radikaalimmalta ja kotoinen kansallisromantiikkamme entistä suomalaisemmalta.

Risto-Matti Marin on odotetusti kotonaan levyn ohjelmistossa, joka pohjautuu romanttiseen traditioon ja on kauttaaltaan pianistista. Hänen jäntevään, suoraviivaiseen soittoonsa tulee ihastuttavaa herkkyyttä Hannikaisen sonaatin kauneimmissa kohdissa ja Wegeliuksen viattomassa keijukaismusiikissa. Vähemmän kliinisellä äänityksellä levy kenties tekisi vielä suuremman palveluksen musiikille.

Kokonaisuus on musiikillisesti ja historiallisesti muuten mielekäs, mutta Sirkka Harjunmaan jäykkä Häämarssi ja toisteinen Etydi jäävät jopa tässä seurassa kuriositeeteiksi. Viime vuonna kuolleelle pitkän linjan pianopedagogille olisi ehkä voinut osoittaa kunnioitusta muulla tavoin.

"Piilotettuja aarteita", säv. Faltin, I. Hannikainen, Wegelius, Harjunmaa ja Marvia. - Risto-Matti Marin, piano. (Alba, ABCD 446)

Kuuntele Uudet levyt 5.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • C.P.E. Bachin henki löytyy myös moderneilla soittimilla

    Levyarvostelu

    Carl Philipp Emanuel Bach ei ollut enää barokkisäveltäjä, mutta musiikin historiallisesti tietoisessa nykytodellisuudessa on silti rohkea veto tehdä moderneilla soittimilla kokonaislevytys hänen teoksistaan viululle ja kosketinsoittimille. Viulisti Tamsin Waley-Cohen ja pianisti James Baillieu kuitenkin tavoittavat Bachin tunnetuimman pojan oikullisen, herkän hengen. Signumin julkaisema kolmen CD-levyn boksi on kauttaaltaan riemullista kuultavaa.

  • Harri Wessmanin lempeässä maailmassa

    Levyarvostelu

    Säveltäjä Harri Wessman täytti seitsemänkymmentä aiemmin tänä vuonna, ja siksi hänen musiikkiaan on ollut aiempaa enemmän esillä myös konserteissa - opetuskäytössähän Wessman lienee Suomen soitetuin nykysäveltäjä. Juhlavuotta somistaa myös Pilfinkin julkaisema uutuuslevy, jolla Matti Riutamaa ystävineen sukeltaa Wessmanin kitaramusiikin lempeänkirkkaaseen maailmaan.

  • Sony Classical ja huono aikakone

    Levyarvostelu

    Sellisti Jan Voglerin ja kitaristi Ismo Eskelisen uutuuslevyn otsikko Songbook vihjaa sellon laululliseen ominaislaatuun, mutta ohjelmiston ja toteutuksen perusteella levy muistuttaa vanhoista huonoista ajoista, jolloin isojen levy-yhtiöiden tähdet soittelivat sekalaista ohjelmistoa läpi, ja tuote myytiin tähden ja yhtiön statuksella. Mutta sellisti Jan Vogler ei ole tarpeeksi suuri tähti, Sony Classicalin status ei riitä ja lisäksi markkina on niistä ajoista muuttunut: yleisö odottaa levyn ohjelmistolta terävyyttä ja tulkinnalta laatua.

  • Goldberg-muunnelmat vai teekutsut?

    Levyarvostelu

    Jousisoittajat ovat pitkään pyrkineet osille kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivestä, Bachin Goldberg-muunnelmista. Niin tekee BIS-yhtiön uutuuslevyllä myös viulisti Frank Peter Zimmermannin liidaama Trio Zimmermann. Kolmikko ei ole tyytynyt Sitkovetskin perussovitukseen, vaan soittaa oman versionsa, joka on kertoman mukaan mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle. Mutta tälläkin kertaa tyyli ja tunnelma vaikuttaa kuunteluelämykseen enemmän kuin nuottikuvan uskollisuus.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua