Hyppää pääsisältöön

Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Musiikin Ystäväin Orkesteri ja kapellimestari Toivo Kuula pääsivät viipurilaisen pilalehti Ampiaisen kanteen marraskuussa 1916. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin konserttikausi käynnistyi syksyllä 1914 verkkaisesti. Kaupunkiin vastikää asettunut armenialainen viulisti Boris Wolfson-Sirob ilmoitti orkesterin alkamista odotellessaan antavansa viulutunteja lokakuun 16. päivän Karjalassa.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Boris mainitsi ilmoituksessa olevansa professori Leopold Auerin oppilas. Tieto ei tarkkaan ottaen pitänyt kuitenkaan paikkaansa. Boriksen opettaja Pietarin keisarillisessa konservatoriossa ei ollut kuuluisa professori Auer, vaan professori Nalbandjan. Kun todellinen Auerin oppilas, Tatjana von Rippas muutamaa vuotta myöhemmin pakeni vallankumousta Viipuriin, Boris joutui oikaisemaan levittämänsä väärän tiedon.

Ilmoittaminen Karjalassa kannatti. Samalla, kun Boris soitti viulua Musiikin Ystäväin Orkesterissa ja suoritti vapaaehtoisena asepalvelustaan Viipurin linnassa hän ryhtyi opettamaan. Viipurista löytyi kolme huippulahjakasta pikkupoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kaikki kolme opiskelivat Boriksen johdolla ja kaikki tekivät merkittävät urat suomalaisessa musiikkielämässä myöhemmin.

Katariinankatu Viipurissa noin 1912-1919.
Katariinankadulta Linnoituksen kaupunginosasta pääsi raitiovaunulla Papulaan. Katariinankatu Viipurissa noin 1912-1919. Kuva: Lappeenrannan museot Viipuri
Väliotsikko: Basisti Aron lahjakas esikoispoika Sulo
Väliotsikko: Basisti Aron lahjakas esikoispoika Sulo kuvitus

Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin kontrabasistin Toivo Johannes Aron esikoispoika Sulo oli syntynyt Dresdenissä 1904. Sulo Aro oli vasta 11-vuotias, kun hän antoi ensikonserttinsa Helsingissä 31. lokakuuta 1915. Nuorta viulistia säesti Helsingin Työväentalon juhlasalissa Oskar Merikanto.

Toivo Aron perhe Viipurissa 1910-luvulla.
Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin kontrabasisti Toivo Johannes Aro, lempinimeltään Ukko-Aro perheineen noin 1910-luvun puolivälissä. Ukko-Aron sylissä Sointu, Hanna-äidin sylissä Toivo ja takana seisomassa Sulo. Toivo Aron perhe Viipurissa 1910-luvulla. Kuva: Terttu Harjun kokoelma Sulo Aro

Konsertin ohjelmassa oli muun muassa Mendelssohnin viulukonsertto kokonaan ja Vieuxtempsin virtuoosinen Le Rossignol.

Vastaanotto oli varautunut. Konserttiohjelmaa moitittiin liian vaikeaksi. Poika ei ollut vielä Mendelssohnin konserton tasolla, tulkinta puuttui. Arvostelun kärki kohdistui ennen kaikkea opettajaan, Boris Sirobiin.

Viulisti Sulo Aro 14-vuotiaana suojeluskuntalaisena 1918.
14-vuotias suojeluskuntalainen Karjalan armeijakunnan 2. rykmentistä, viulisti Sulo Aro vuonna 1918. Viulisti Sulo Aro 14-vuotiaana suojeluskuntalaisena 1918. Kuva: Terttu Harjun kokoelma Sulo Aro

Sulo Aro jatkoi 1921–1922 opintojaan Leipzigin konservatoriossa Walther Davissonin johdolla, minkä jälkeen hän opiskeli Pariisissa Léon Nauwinckin ja Berliinissä Georg Kulenkampffin – Boriksen entisen opettajan – johdolla.

Vuosina 1922–1923 Sulo Aro toimi Viipurin Musiikkiopiston 43-jäsenisen sinfoniaorkesterin konserttimestarina. Kun Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri tammikuussa 1929 aloitti uudelleen toimintansa, Aro kiinnitettiin ykkösviulun toiseksi soittajaksi.

Toisen maailmasodan jälkeen Sulo Aro toimi muun muassa Radion sinfoniaorkesterin konserttimestarina 1953–1963.

Väliotsikko: Tillin perheen serkku Onni Suhonen
Väliotsikko: Tillin perheen serkku Onni Suhonen kuvitus

Boriksen toinen huippuoppilas, Onni Suhonen oli syntynyt Haminassa 1903. Onni oli sukua viipurilaiselle Tillin musiikkiperheelle. Hänen äitinsä Ida oli Viipurin Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin sisar. Oskari ja Elli Tillin musikaaliset lapset, viulisti Olavi, pianisti Tellervo ja sellisti Kalevi olivat Onnin serkkuja.

Onni Suhonen jatkoi opintojaan 1924–1926 Budapestin musiikkikorkeakoulussa Jenö Hubayn mestariluokalla. Vuosina 1928–1929 hän opiskeli Pariisissa Léon Nauwinckin ja Lucien Capet’n johdolla, minkä jälkeen hän palasi Viipuriin ja toimi Musiikkiopiston viulunsoiton opettajana aina talvisodan syttymiseen marraskuussa 1939.

Sodan jälkeen Onni Suhosesta tuli Sibelius-Akatemian arvostettu viulunsoiton opettaja ja Suomen 1960-luvun nimekkäimmän jousikvartetin, Suhonen-kvartetin harjoittaja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa tulevat kapellimestarit Okko Kamu, Ari Angervo ja Juha Kangas.

Ilmoitus sanomalehti Karjalassa marraskuussa 1916.
Ilmoitus sanomalehti Karjalassa marraskuussa 1916. kuvitus
Väliotsikko: Suhosesta keräilijä Wahlin luottomies
Väliotsikko: Suhosesta keräilijä Wahlin luottomies kuvitus

Asiallinen ja vakavamielinen Onni Suhonen herätti viipurilaisessa kauppaneuvos Harry Wahlissa erityistä luottamusta. Wahl oli arvosoitinten keräilijä ja Suhosesta tuli hänen uskottunsa.

Wahl oli ostanut ennen ensimmäistä maailmansotaa Lappeenrannasta Lamposaaren sahan. Maailmansodan syttyminen kesällä 1914 ja satamien sulkeminen olivat isku Suomen sahateollisuudelle. Kun useimmat sahat joutuivat sulkemaan ovensa, sahaus Lamposaaressa jatkui. Neljä vuotta myöhemmin, kun sota oli ohi, Wahl oli ainoa, jolla oli suuret varastot sahatavaraa myydä ja hintaan, jonka hän saattoi itse määrätä.

Wahlin talo Viipurin Linnankadulla.
Kauppaneuvos Harry Wahlin koti Katariinankadulla. Wahlin talo Viipurin Linnankadulla. Kuva: Jalmari Lankisen valokuva-arkisto. Viipuri

Harry Wahlista tuli nopeasti rikas mies, ja isältä peritty arvokas Balestrieri-viulu innosti hänet keräämään arvosoittimia. Pian sodan jälkeen vuonna 1918 hän osti ensimmäisen Stradivariuksensa.

Wahl käytti viulukaupoissaan useita asiantuntijoita, muun muassa serkkuaan kirurgian tohtori Richard Faltinia, joka omisti myös Stradivariuksen. Viipurissa Wahlin toinen luottohenkilö Onni Suhosen ohella oli sellisti Väinö Raitamaa.

Väliotsikko: Juutalaisperheen lahjakas Naum Levin
Väliotsikko: Juutalaisperheen lahjakas Naum Levin kuvitus

Boriksen kolmas huippuoppilas Naum Levin tuli Viipurin saksanjuutalaisesta kauppiasperheestä. Naum oli syntynyt Viipurissa 1907 ja esiintynyt ensimmäisen kerran julkisesti 5-vuotiaana. Borikselta Naum siirtyi pian kuuluisan pietarilaisen viulutaiteilijan Paul Therkasskyn oppilaaksi. Therkassky oli onnistuttu saamaan pariksi kaudeksi Musiikin Ystäväin Orkesterin konserttimestariksi.

Maaliskuussa 1923 Naum Levin esiintyi Raatihuoneella Venäjältä Paenneiden Suomalaisten Seuran soitannollis-taiteellisessa iltamassa, minkä jälkeen hän jätti Viipurin ja matkusti jatkamaan opintojaan Budapestiin Jenö Hubayn mestariluokalle.

Naum Levin oli 18-vuotias, kun hän esiintyi Sibeliuksen viulukonserton solistina säveltäjän 60-vuotisjuhlassa joulukuussa 1925.

Vuonna 1929 Levinistä tuli Helsingin kaupunginorkesterin ykkösviulisti, minkä jälkeen hän jatkoi opintojaan vielä Pariisissa, Berliinissä, Wienissä ja Lontoossa.

Naum Leviniä vaivasivat terveydelliset ongelmat. Häneltä puuttui toinen keuhko ja talvisodan aikana paetessaan pommisuojaan hän loukkasi toisen polvensa. Jalkaan tuli luutuberkuloosi ja se jouduttiin amputoimaan useamman kerran sodan aikana Tukholmassa.

Toisen maailmansodan aikana Levin ei tuntenut juutalaisena oloaan turvalliseksi Kaupunginorkesterissa, sillä muusikoiden joukossa oli saksalaismielisiä kansallissosialismin kannattajia. Levin on kertonut kaiken varalta kantaneensa orkesteriharjoituksissa pistoolia taskussaan.

Sodan jälkeen 1946 Naum Levin valittiin Helsingin kaupunginorkesterin konserttimestariksi. Eläkkeelle jäätyään 1966 hän jatkoi uraansa viulunsoiton opettajana Viipurin Musiikkiopistossa Lahdessa.

Lue mitä kapellimestari Jukka-Pekka Saraste kertoo opettajastaan Naum Levinistä ja venäläisestä viulukoulusta tämän artikkelin lopussa!

Väliotsikko: Kapellimestari Leevi Madetojan aika
Väliotsikko: Kapellimestari Leevi Madetojan aika kuvitus

Syyskuussa 1915 Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin tulevaisuus näytti jälleen uhatulta. Lokakuun alussa Leevi Madetoja kutsuttiin kuitenkin Viipuriin jatkamaan työtään kapellimestarina. Madetoja jatkoi saman tien matkaansa Pietariin kiinnittämään lisää soittajia. Tällä matkallaan hänen onnistui saada Viipuriin konserttimestariksi kuuluisa Paul Therkassky ja soolosellistiksi tämän veli Leonid Therkassky.

Nuori säveltäjä Leevi Madetoja.
Säveltäjä Leevi Madetoja toimi kapellimestarina Viipurissa 1914–1916. Nuori säveltäjä Leevi Madetoja. Kuva: W. Dufva Oulu Leevi Madetoja

Ykkösviulun toiseksi soittajaksi Madetoja valitsi Boris Sirobin.

Madetojalla oli lupa kiinnittää orkesteriin vain 16 soittajaa. Kirjeessä puolisolleen kirjailija L. Onervalle hän harmittelikin:

– Soita siinä sitten sinfonioita!

Konserttikausi alkoi jälleen myöhässä. Lokakuun 17. päiväksi ilmoitettu ensimmäinen konsertti piti peruuttaa, sillä pietarilaissoittajat eivät olleet vielä saapuneet Viipuriin.

Väliotsikko: Kapellimestari Toivo Kuulan aika
Väliotsikko: Kapellimestari Toivo Kuulan aika kuvitus

Madetojan jälkeen syksyllä 1916 kapellimestariksi tuli säveltäjä Toivo Kuula. Madetojan tavoin Kuula oli Borikselle entuudestaan tuttu Robert Kajanuksen Kotimaisen orkesterin apulaiskapellimestarina.

Säveltäjä Toivo Kuula vuonna 1916.
Toivo Kuula tuli Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin kapellimestariksi syksyllä 1916. Säveltäjä Toivo Kuula vuonna 1916. Toivo Kuula

Myös Kuula joutui lähtemään värväysreissulle Pietariin ja jälleen avajaiskonsertti myöhästyi. Orkesterissa oli määrä olla 21 soittajaa, mutta lopullinen kokoonpano oli vain 17 soittajaa. Aluksi konserttimestarikin puuttui. Myöhemmin syksyllä tehtävään lupautui Heikki Kansanen, joka oli parhaita suomalaisia viulisteja.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Aarno Karimon piirros viipurilaisen pilalehti Ampiaisen marraskuun 1916 numeron kannessa kertoo Musiikin Ystäväin Orkesterin ongelmista. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus
Väliotsikko: Hääjuhla saa yllättävän käänteen
Väliotsikko: Hääjuhla saa yllättävän käänteen kuvitus

Marraskuussa tilapäinen konserttimestari sairastui juuri, kun Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin konsertin oli määrä alkaa. Samaan aikaan Hotelli Finlandiassa vietettiin Boris Sirobin ja Greta Ollbergin häitä. Kesken hääjuhlan sulhanen kutsuttiin eteiseen. Siellä seisoi pulaan joutunut kapellimestari Kuula, joka kysyi, voisiko Boris lähteä tuuraamaan konserttimestaria.

– Odottakaa hetkinen, niin tiedustelen suostuuko vaimoni, Boris vastasi Kuulalle.

Morsian antoi luvan. Sulhanen lähti Kuulan mukaan, soitti konsertin ja palasi juhlimaan häitään.

Väliotsikko: Greta ja hänen poikansa
Väliotsikko: Greta ja hänen poikansa kuvitus

Boriksen nuorikko Greta eli Anna Margaretha Ollberg oli syntynyt Turussa 2. tammikuuta 1893. Hänen äidinkielensä oli ruotsi, ja ruotsista tuli myös Sirobien kotikieli.

Gretan äiti Anna Maria Ollberg omisti vanhan kodikkaan Hotelli Finlandian Punaisenlähteenkadun ja Repolankadun kulmassa. Jonkin aikaa tämä menestyvä liikenainen omisti myös Viipurin linja-autoaseman ravintolan, jota piti hänen toinen tyttärensä Ellen Kari miehineen.

Greta oli saanut keväällä 1911 päättötodistuksen Ruotsalaisen tyttökoulun eli Fruntimmerskolanin viidenneltä luokalta. Fruntimmerskolanin tyttöjä pidettiin Viipurissa tyylikkäinä ja tavoiteltavina – ja viileinä ja ylpeinä.

Greta oli hauskannäköinen, piirteiltään säännöllinen, hymyilevä, vaalea ja uhkea. Joidenkin mieleen hän toi Wagnerin oopperoiden germaaniset naishahmot.

Ilmoitus sanomalehti Karjalassa marraskuussa 1916.
Ilmoitus Karjalassa marraskuussa 1916. Ilmoitus sanomalehti Karjalassa marraskuussa 1916. kuvitus

Huhtikuun 6. päivänä 1914 Greta saanut poikavauvan, Willyn. Ei ole tietoa, miksi poikaa ei kastettu, oliko syynä kenties se, että lapsi syntyi avioliiton ulkopuolella.

Kun Boris oli tullut Viipuriin 1914, hän oli vuokrannut huoneen Repolankatu 9:stä. Aivan naapurissa, Repolankadun ja Punaisenlähteenkadun kulmassa sijaitsi Hotelli Finlandia. Boris ei ole voinut olla panematta merkille samoilla kulmilla liikkuvaa vaaleaa Gretaa vauvoineen. Eikä Greta ei ole voinut kulkea ohi huomaamatta eloisaa eksoottista viuluniekkaa.

Boriksen ja Gretan hääjuhlassa marraskuussa 1916 oli mukana Gretan kaksi ja puolivuotias Willy-poika. Avioliiton solmimisen jälkeen poika sai Boriksen sukunimen, hänestä tuli Willy Sirob. Nuori perhe perusti kotinsa Hotelli Finlandian yksityiseen ylimpään kerrokseen.

Armenialainen viulisti Boris Sirob oli kotoutunut Viipuriin. Huhtikuun 27. päivänä 1920 hän anoi Suomen kansalaisuuutta, ja se myönnettiin hänelle kaksi kuukautta myöhemmin 21. kesäkuuta.

Viipurin Pyöreä torni, kauppatori ja kauppahalli 1910-luvulla.
Viipurin Pyöreä torni, kauppatori ja kauppahalli 1910-luvulla. Kuva: Lappeenrannan museot Viipuri
Väliotsikko: P.s. Jukka-Pekka Saraste kertoo
Väliotsikko: P.s. Jukka-Pekka Saraste kertoo kuvitus

Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteella on yhä piironginlaatikossa Viipurin Musiikkiopiston opintokirja vuodelta 1961. Hän oli 6-vuotias, kun tapasi Boris Sirpon. Viipurin Musiikkiopiston entinen johtaja oli tullut vierailulle Lahteen uudesta kotipaikastaan Portlandista, Yhdysvaltain Oregonista.

– Minut kutsuttiin kansliaan, missä Sirpo istui. Hän katsoi käsiäni ja sanoi, että Heimolle pitää antaa myös vasta-alkajia.

Viulutaiteilija Heimo Haitto oli tulossa Amerikasta opettajaksi Viipurin Musiikkiopistoon Lahteen.

Saraste kertoo, että hänen omalla isoisällään oli osuutta siihen, että torniolainen veturinkuljettaja Aaro Haitto vei talvella 1935 poikansa Sirpon luo Viipuriin. Isoisä, Tornion kanttori Väinö Ruoranen oli kuullut 9-vuotiaan Heimon soittavan ja todennut sen jälkeen Aaro Haitolle:

– Anna pojan mennä Viipuriin!

Kapellimestari Jukka-Pekka Saraste syksyllä 2019.
"Kaikkien näiden opettajien, Sirpon, Rippaksen ja Levinin metodit olivat jotain sellaisia, ettei niistä edes pysty puhumaan", kapellimestari Jukka-Pekka Saraste muistelee. Kapellimestari Jukka-Pekka Saraste syksyllä 2019. Kuva: Tiina-Maija Lehtonen Jukka-Pekka Saraste

Syksyllä 1963 Jukka-Pekasta tuli puolestaan Heimo Haiton oppilas.

– Hän harjoitteli kolmannen kerroksen luokassa, ja muistan hyvin, miten hän soitti sitä viuluaan. Haitto oli Suomen oloissa aivan käsittämätön lahjakkuus.

Jukka-Pekkaa itseään ei viulunsoitto kiinnostanut lainkaan, ja Haittokin oli sitä mieltä, ettei pojan olisi kannattanut ryhtyä soittamaan viulua. Jukka-Pekka oli jo pitkälle edennyt pianisti, joka myös sävelsi ja improvisoi.

– Yleensä viulutunti päättyi siihen, että Heimo antoi minulle 50 penniä ja sanoi: ”Mee sie ostamaa jäätelöä ihtelleis!”

Opiskelua Haiton johdolla kesti vain vajaan vuoden, sillä viulutaiteilija ei viihtynyt Lahdessa kauaa. Vuosikymmeniä myöhemmin Heimo Haitto kertoi Sarasteelle pikaisesta lähdöstään:

– Ku miulle tuli niin ikävä lähteä.

Väliotsikko: "Tuut sie miulle?"
Väliotsikko: "Tuut sie miulle?" kuvitus

Haiton jälkeen Jukka-Pekka opiskeli pari vuotta Tatjana von Rippaksen oppilaan Sakari Sunnan johdolla. Vuonna 1966 opettajaksi tuli Helsingin kaupunginorkesterin eläkkeelle jäänyt konserttimestari, entinen viipurilainen Naum Levin.

– Kaikkien näiden opettajien, Sirpon, Rippaksen ja Levinin metodit olivat jotain sellaisia, ettei niistä edes pysty puhumaan. Nykyään ihmiset eivät voi kerta kaikkiaan ymmärtää, millaista se oli.

Naum Levin edusti Sirpon ja von Rippaksen tavoin venäläistä viulukoulua, jonka tunnetuin edustaja oli unkarinjuutalainen Leopold Auer, Pietarin keisarillisen konservatorion viulunsoiton professori.

Naum Levin oli äärimmäisen sitkeä, peräänantamaton opettaja, mutta kova luu oli myös pieni Jukka-Pekka.

– Levin läpsi minua kovasti, Saraste muistelee ja näyttää miten häntä läimäyteltiin sormille ja käsivarsille. Oppilaita koulutettiin kuin koiria.

Mikä saattoi olla idea ankaran metodin takana?

– Jos koiralle aiheutetaan kipua, se muistaa, Saraste tietää.

Metodi ei sopinut kuitenkaan kaikille oppilaille.

– Siellä oli aika monta sellaista, joiden hermot eivät kestäneet. Vaikka olin paljon nuorempi kuin muut, jouduin toimimaan joskus ”terapeuttina”.

Jossain vaiheessa Jukka-Pekan isä sai tarpeekseen.

– Isä sanoi, että nyt riittää, pois sieltä! Silloin Levin soitti meille kotiin ja sanoi, että haluaisi tulla käymään. Isä, joka oli vapaan kasvatuksen apostoli, haukkui hänet ja sanoi, ettei tuollaisilla konsteilla nykyään enää opeteta. Levin kuunteli ja ehdotti sitten, että isä antaisi pojan itse päättää. Minut kutsuttiin sinne ja Levin kysyi: ”Tuut sie miulle?”

Väliotsikko: "Ennen lähtöäni haukuin Levinin!"
Väliotsikko: "Ennen lähtöäni haukuin Levinin!" kuvitus

Jukka-Pekka Saraste kävi 9-vuotiaasta tupakkaa tupruttelevan Naum Levinin viulutunneilla yli kymmenen vuotta. Hän vietti jopa kesälomiaan viulunsoiton opettajan huvilalla Lohjansaaressa:

– Olin siellä monta viikkoa yksin rääkättävänä. Joka aamu aloitin ennen kuin Levin heräsi. Sitten soitettiin skaalat ja etydit. Pari tuntia opiskeltiin yhdessä, loppuaika oli vapaata.

Sarasteelle jäi Lohjansaaresta hyvät muistot.

– Oli pieni moottorivene, jolla sain käydä ajelemassa. Levinin tyttärenpoika oli kaverina.

Jukka-Pekka Saraste oli päättänyt jo 12-vuotiaana, että hänestä tulisi kapellimestari. Viulu oli vain väline päästä mukaan orkesteriin. Saraste otti koulun rennosti, kävi luokatonta lukiota, soitti viulua ja kävi keikoilla Lahden kaupunginorkesterissa.

– Kun täytin 19 vuotta, päätin lopettaa. Muutin Helsinkiin, mutta ennen lähtöäni haukuin Levinin, Saraste nauraa.

Sitten kapellimestari vakavoituu.

– Naum Levinin 70-vuotispäivillä syyskuussa 1977 tutustuin Jorma Panulaan. Siitä alkoi tie kapellimestariksi.

Viipurinjuutalainen viulutaiteilija Naum Levin kuoli 5. kesäkuuta 1978. Levin oli perheellinen mies, mutta myös suuri hurmuri. Hautajaisissa arkulle laski tulipunaisen ruusun laulajatar Aulikki Rautawaara.

Viulutaiteilija Naum Leviniä onnittelemassa kaksi naista, joista oikealla Aino Kurki-Suonio.
Viulutaiteilija Naum Levin onnittelujen kohteena, kukkia ojentamassa oikealla Aino Kurki-Suonio. Viulutaiteilija Naum Leviniä onnittelemassa kaksi naista, joista oikealla Aino Kurki-Suonio. Kuva: Sibelius-opisto Naum Levin

Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka maaliskuun 1917 vallankumous Venäjällä herätti suomalaisissa toivon ja mitä sitten tapahtui! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Viipurin linna.
Viipurin linna. Kuva: Lappeenrannan museot Viipurin linna
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939 ja lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?