Hyppää pääsisältöön

"La Divina" Camilla Nylund konsertoi Berliinissä

Oopperalaulaja Camilla Nylund.
Camilla Nylund tiesi, mitä lauloi ja kaikessa oli sydän mukana, Anja Lankinen kirjoittaa. Oopperalaulaja Camilla Nylund. Kuva: anna.s. / Camilla Nylund's Homepage Camilla Nylund

"La Divina", ajatteli Anja Lankinen nähdessään Camilla Nylundin astuvan uljaan ryhdikkäänä Konzerthausin lavalle. Marraskuun neljännen päivän iltana Anja istui onnellisten joukossa, kun suomalainen sopraano Camilla Nylund piti lied-illan Berliinin Konzerthausissa itävaltalaisen pianistin Helmut Deutschin kanssa.

Olin maanantai-iltana 4. marraskuuta lied-konsertissa Berliinin Konzerthausissa. Konzerthaus sijaitsee Gendarmenmarktin laidalla. Aiemmin talo oli teatteri, mutta se tuhoutui toisessa maailmansodassa, rakennettiin uudelleen ja avattiin konserttitaloksi 1984. Konzerthausissa on ainakin kolme eri kokoista salia konserttikäyttöön.

Konsertin antoivat suomalainen sopraano Camilla Nylund ja wieniläinen pianisti Helmut Deutsch. Teemana oli yhden Johannes Brahmsin laulun mukaan Wir wandelten... eli suomeksi Me vaellamme. Camilla Nylund vei kuulijansa romanttiselle matkalle liedin maailmaan. Kaikki illan säveltäjät olivat 1800-luvulla syntyneitä; Robert Schumann (1810–1856) oli vanhin, Johannes Brahms (1833–1897) eli melkein 1900-luvulle, nuorin oli Toivo Kuula (1883–1918) ja sitten olivat aikalaiset Armas Järnefelt (1869–1958) ja Richard Strauss (1864–1949).

Berliinin Konserttitalo.
Berliinin Konzerthaus Gendarmenmarktin laidalla. Berliinin Konserttitalo. Kuva: Wikimedia Commons Konzerthaus Berlin

Camilla Nylund vei romanttiselle matkalle liedin maailmaan

Konsertti alkoi suomalaisella osastolla. Kuulimme Toivo Kuulalta neljä laulua, Syystunnelma, Sinipiika, Purjein kuutamolla ja Suutelo. On aina jotenkin erikoista, kun kotimaan ulkopuolella kuulee äidinkieltään konserttisalissa. ”Teit oikein ystävä ainoo, kun luotani lähdit sä pois, sun rintasi nuori ja lämmin mun rinnalla jäätynyt ois...” Voi minkä tunnelman laulajatar loikaan tähän lauluun!

Ja entä sitten Suutelo, johon Kuula-osasto päättyi. ”Olet sieluni valkea liljan kukka ja minä olen yö”. Camilla Nylund oli itse saksantanut osan teksteistä ja Suutelon viimeinen fraasi hänen käännöksenään oli hyvin kaunis: ”Deine Seele war weiss wie die Lilie und meine wie die Nacht”. Kyllä nämä laulut niin sieluun kolahtivat ja kyynelkin tirahti silmään, onnesta!

Toivo Kuulan Syystunnelma käsiohjelmassa.
Sivu illan käsiohjelmasta. Toivo Kuulan Syystunnelma käsiohjelmassa. Kuva: Anja Lankinen kuvitus

Ihailin erityisesti laulajattaren kaunista ja selvää suomenkieltä. Kyllä sopraanonkin tekstistä voi saada selvää. Mitkä pianissimot, mitkä legatot! Pianistipartnerinsa flyygelin ääressä loihti läpi illan sellaisia sointimaailmoita, että oksat pois. Tämän legendan ei tarvinnut itseään korostaa. Musiikki oli tänä iltana koko ajan pääroolissa. Se hienovaraisuus, miten hän laulajatarta myötäili, oli ihmeellistä.

Sitten seurasi Robert Schumannin laulusarja Frauenliebe und -leben, seitsemän laulua Adelbert von Chamisson runoihin. Tässä laulusarjassa tunnelmat vaihtelevat ensirakkauden huumasta, kihlauksesta, lapsen syntymästä aina miehen kuolemaan. Siinä on naisen rakkaus ja elämä pähkinänkuoressa.

Tähän Chamisso-sarjaan kuului vielä kahdeksas runo, jossa olisi eletty elämää eteenpäin, iloittu lapsista ja lapsenlapsista. Jostain syystä Schumann jätti tämän runon pois. Hän halusi päättää sarjan dramaattisesti ilman toivoa. Viimeisen laulun pitkässä ihanan tunnelmallisessa loppusoitossa ympyrä sulkeutui ja palattiin vielä ensimmäisen laulun tunnelmiin: ”Seit ich ihn gesehen, Glaub’ ich blind zu sein”. Rakastuminen ja rakkaus on ihmeellistä.

Kauneimmat laulunsa Richard Strauss sävelsi vaimolleen

Väliajan jälkeen palasimme Pohjolaan. Armas Järnefeltiltä kuulimme kolme laulua Leivo, Solsken ja Toivoni. Täytyy tunnustaa, että minulle nämä laulut olivat uusia tuttavuuksia. Leivon teksti oli tuttu: ”Miks leivo lennät Suomehen niin varhain kevähällä”. Tämän laulun loppusanat ovat kuin julistus, ”Ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voisi”. Laulajatar esitti tämän fraasin niin vakuuttavasti, että siihen oli helppo yhtyä. Mieluusti olisin jo aiemmin oppinut tuntemaan nämä Järnefeltin hienot laulut.

Johannes Brahmsilta oli valittu konserttiin viisi laulua, Dein blaues Auge, Geheimnis, Meine Liebe ist grün, Wir wandelten ja Unbewegte laue Luft. Nämä ovat varsinaisia rakkauslauluja. Minulle kaikkein tutuin on Meine Liebe ist Grün, täydellisen riemuisa rakkauden tai rakastumisen ylistys. Se on sävelletty Robert Schumannin nuorimman pojan Felix Schumannin runoon. Felix oli runoilija, hyvä viulisti ja Johannes Brahmsin kummilapsi. Hän kuoli vain 24-vuotiaana tuberkuloosiin.

Oopperalaulaja Camilla Nylund.
Camilla Nylund debytoi joulukuussa 2019 New Yorkin Metropolitan-oopperassa Richard Straussin Ruusuritarin marsalkattarena. Oopperalaulaja Camilla Nylund. Kuva: anna.s. / Camilla Nylund's Homepage Camilla Nylund

Konsertin päätti Richard Straussin neljä laulua opuksesta 27, Heimliche Aufforderung, Ruhe, meine Seele, Morgen ja Cäcilie. Tämä laulusarja oli säveltäjän häälahja morsiamelleen vuonna 1894. Sanotaan, että kauneimmat laulut Strauss sävelsi Pauline-vaimolleen, ja nämä ovat ihania rakkauslauluja! Jokainen niistä on helmi.

Camilla Nylundin esittämänä ehkä kaikkein vaikuttavin oli Morgen. Siinä jälleen korostui laulajattaren suvereeni tekniikka. Fantastinen legato, se oli kuin purukumi, joka venyy ja venyy ja se valtava rauha, jonka laulajatar ja pianisti loivat. ”Und morgen wird die Sonne wieder scheinen”. Viimeisen laulun jälkeen oli pitkä hiljaisuus ja sitten räjähtivät aplodit ja bravot. Tunnelma salissa oli jotenkin ihmeellinen. Ihmiset olivat onnellisia ja kiitollisia. Niin minusta ainakin tuntui.

La Divina Nylund

Taputimme ja taputimme ja ensimmäisenä ylimääräisenä saimme Svarta rosorin. Väliajalla olimme kaverini kanssa arvuutelleet, mitä kuulisimme ylimääräisinä. Itse arvelin, että ehkä Sibeliusta ja ehkä Svarta rosor. Ja kun laulajatar sitten ilmoitti esittävänsä kotimaansa säveltäjän laulun Svarta rosor, melkein hihkaisin. Ja taas tirahti kyynel silmään!

No, emme me vielä tähän tyytyneet. Seuraavaksi pianisti Helmut Deutsch kertoi, että nyt tulee laulu hänen kotimaastaan, ja se oli Mahlerin Wer hat das Liedlein erdacht. Se oli jo hiukan oopperamainen laulu ja mikä olisikaan paremmin sopinut oopperalaulajalle. Vielä taputimme yhden ylimääräisen ja se oli Hugo Wolfin Auch kleine Dinge können uns entzücken.

Mikä ihana ilta olikaan eletty! Usein konsertit ovat liian pitkiä ja ajattelen, että vieläkö pitää ylimääräisetkin jaksaa kuunnella, mutta nyt olisin halunnut kuulla lisää.

Kun Camilla Nylund asteli lavalle uljaan ryhdikkäänä, ajattelin: ”La Divina”. Häntä on tavattoman helppo katsella. Hän on luonnollinen, ei mitään ylimääräistä. Hän tiesi, mitä hän lauloi ja kaikessa oli sydän mukana. Musiikki oli todella pääosassa, ja tämän konsertin myötä palasi uskoni liediin.

Pianotaiteilija Helmut Deutsch Berliinissä konsertin jälkeen 4.11.2019.
Pianotaiteilija Helmut Deutsch konsertin jälkeen. Pianotaiteilija Helmut Deutsch Berliinissä konsertin jälkeen 4.11.2019. Kuva: Anja Lankinen Helmut Deutsch
Camilla Nylund ihailijoiden keskellä Berliinissä 4. marraskuuta 2019.
Ihailijat odottavat Camilla Nylundia konsertin jälkeen takaovella. Camilla Nylund ihailijoiden keskellä Berliinissä 4. marraskuuta 2019. Kuva: Anja Lankinen Camilla Nylund

Tavallisesti otan kuvia kiitoksista, mutta nyt se unohtui, olin niin höttösissäni kaikesta kuulemastani. Vasta konsertin jälkeen havahduin, että olin täysin unohtanut kuvata. Kun ihmettelin sitä kaverilleni, hän sanoi kyllä hokeneensa minulle: ”Bilder, Bilder!”. En ollut kuullut mitään.

Ehkä hiukan sain korjattua asiaa, kun menimme Konzerthausin takaovelle odottamaan taiteilijoita. Silloin sain näpsäistyä muutaman kuvan.

Terveisin
Anja

Missä päin maailmaa tai koto-Suomea matkustit? Mitä innostavaa näit tai kuulit? Jaa elämyksesi muiden klassisen fanien kanssa ja kirjoita meille juttu matkaltasi. Lähetä meille yhteystietosi eli sähköpostisoitteesi tai puhelinnumerosi palautelomakkeen kautta, niin otamme yhteyttä.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.