Hyppää pääsisältöön

Lukijan yllättävä yhteydenotto kertoo ajasta, kun Suomessa luettiin natsien propagandaa

Kuvituskuva
Kuvituskuva Kuva: Johanna Aulén KulttuuriCocktail

Yhteydenotto antaa lisätietoa ajasta, jolloin Suomi oli Natsi-Saksan liittolainen.

Kirjoitin vastikään artikkelin 1940-luvulla Suomessa julkaistusta Signaali-lehdestä, joka oli natsien propagandaa. Kiiltokuvamaisessa suomenkielisessä lehdessä maalailtiin kuvaa onnellisesta tulevaisuudesta, jos natsit voittaisivat toisen maailmansodan. Tämän lisäksi Signaaleissa mainostettiin suomalaisperheille pesukoneita. Lehdet löytyivät nippuna maatilalta Etelä-Suomesta, voit lukea artikkelin tästä.

Samana päivänä artikkelin julkaisun kanssa tuli mielenkiintoinen viesti artikkelin kommenttikenttään, joka alkoi näin: “Hei! Lehdet löytyivät maatilalta, jonka juuri aloittanut isäntä kuoli talvisodassa.”

Yhteyttä ottanut lukija on kasvanut kyseisellä maatilalla. Paljastui tarina, joka ulottuu vuoden 1918 sisällissodasta aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Ja se selittänee, miksi siellä on luettu natsien propagandaa.

Tilalliset ampuivat kallion päältä.

Maatila oli alkujaan rustholli, eli tilan omistaja on verohelpotuksia vastaan elättänyt tilalla kuninkaan sotilasta.

Lukija kertoo, miten alueen ilmapiiri oli jakautunut 1900-luvun alussa. Aivan tilan vieressä, kukkulan takana oli työväentalo, joka on nyt jo purettu.

– Aikalaiset kertovat, että paikalliset tilalliset ampuivat kallion päältä pohjoisen suuntaan tien yli.

Maalitaulut olivat tien toisella puolella, kun tilanomistajat seisoivat kallion päällä.

– He harrastivat kolmensadan metrin ammuntaa ja ajoittivat sen sellaiseen aikaan, kun työväestöä kulki tiellä. Se oli sellaista näyttämisen meininkiä, että me ollaan parempia ihmisiä kuin te.

Työväentalolle vievää tietä siirrettiin, jotta se ei kulkisi maatilan rakennuksen vierestä.

Sisällissodan aikaan tilan omistaja oli perheenjäsenen mukaan vangittuna paikallisessa tehtaassa. Tarina on kirjoitettu suvun muisteloihin, mutta sen paikkaansapitävyydestä ei ole varmaa tietoa. Vanginvartija oli kertomuksen mukaan tuttu, joka sanoi ampuvansa pari laakia ilmaan, jos tilallinen pakenee. Hän pakeni.

Isällä oli ihan toisenlaiset suunnitelmat.

Talvisotaa ennen perheeseen kuului kolme ihmistä: isäntä, emäntä ja heidän lapsensa, vuonna 1915 syntynyt poika. Perheen äiti oli unitaudin myötä halvaantunut, ja sisar oli muuttanut tilalle hoitamaan häntä.

– Tilalla on tehty metsätöitä, karjapuolella on ollut karjakkoa, peltotöissä on ollut renkiä. Siihen aikaan isäntä vain käveli pellolla, työläiset tekivät työt talossa.

Perheen pojasta piti tulla tilan uusi omistaja: hän oli käynyt maamieskoulun ja oli valmis isännäksi. Poika kuitenkin kuoli parikymppisenä talvisodassa.

– Se on luultavasti yksi syy siihen, miksi natsipropagandaa luettiin tällaisessa talossa. Ryssäviha oli niin mahdottoman suuri.

Ongelmaksi tuli, kuka jatkaisi tilan pitämistä. Isännätön tila voitaisiin pakkolunastaa valtiolle Karjalan evakkojen asutukseksi, jos sen omistajat tulkittaisiin harrastelijaviljelijöiksi.

Jatkajaksi löytyi kiireesti sopiva henkilö suvusta: kirjeopistossa kirjallisuutta opiskellut serkunpoika. Siis lukijan isä.

– Isällä oli ollut ennen sotia ihan toisenlaiset suunnitelmat tulevaisuutensa suhteen. Hänen veljensä ja yksi sisar olivat opettajia.

Opettajaa hänestä ei tullut. Sen sijaan hän oli viisi vuotta rintamalla.

Kuva saksalaisista sotilaista oli mitä luultavimmin hyvin erilainen, kuin mikä propagandalehtien sivuilta välittyi.

– Hän oli Lapin sodassa ajamassa saksalaisia pois.

Arkistoja tuhottiin sodan jälkeen

Tilanne oli siis hyvin samanlainen, kuin mitä tutkimukset kertovat. Hitlerin Saksaan myötämielisesti suhtautuneita löytyi lukuisista puolueista: kannattajia löytyi kokoomuspuolueesta, minkä lisäksi myötämielisiä oli maalaisliiton, edistyspuolueen ja ruotsalaisen kansanpuolueen oikeilla laidoilla.

Talvisodan katkeroittamana monet kääntyivät Suomessa puoltamaan natsi-Saksaa. Kun Saksa perääntyi ja lopulta hävisi sodan, poliittinen ilmapiiri muuttui. Osa kulttuurivaikuttajista tuhosi arkistonsa Saksan tappion jälkeen.

– Suomalaisten kirjo ulottui kyselemättömästä Saksa-ystävyydestä vasemmiston ja äärivasemmiston ehdottomaan Saksa-kielteisyyteen. Luulen että valtaosa suomalaisista ei ollut erityisen innostunut kansallissosialismista, mutta oli valmis sietämään sitä, jotta saadaan talvisodan lopputulos oikaistua, sanoo historiatutkija Oula Silvennoinen.

Silvennoisen mukaan tätä kuvaa hallituspohja, jolla jatkosotaan lähdettiin.

– Siinä oli kaikki mukana sosiaalidemokraatteja myöten. On yllättävää, miten tietyn segmentin piireissä usko Saksaan säilyi aivan sodan loppuun saakka.

Aikakauslehdet jäivät muistuttamaan ajasta.

Kommentit