Hyppää pääsisältöön

Miksi saamelaiset aina valittaa?

Saamelaiset näyttäytyvät meille lähinnä mediassa raivoavina kiukkupusseina

Media tarjoaa saamelaisille useimmiten vain yhden roolin; nettivihat päälleen saavan tosikon ja loukkaantujan. Miksi saamelaisilla on julkisessa keskustelussa vain tämä kapea paikka? Mitä meiltä on jäänyt huomaamatta? Dokumentaristi Päivi Leino tarttuu herkkään aiheeseen, ja lähtee selvittämään, miksi saamelaiset näyttäytyvät mediassa valittavina kiukkupusseina.

Riuku lapinpuvussa

Yksi esimerkki myrskystä somessa ja tiedotusvälineissä suomalaisten ja saamelaisten välillä on saamenpuku. Milloin saamelaiset suuttuvat nähdessään sen nykytaiteen museossa, milloin sketsissä tai kauneuskilpailuissa. Miksi?

“Kun olin lapsi, mummoni ompeli itse gáktejä - hän puhui lapinpuvuista, eikä nimitys ollut tuolloin mitenkään loukkaava. Äitini myös lainasi omaa pukuaan riukulle eli suomalaiselle naiselle, joka oli menossa juhliin”, Erja Morottaja muistelee.

“Emme me kokeneet, että tämä suomalainen olisi halunnut riistää meidän kulttuuriamme, vaan hän halusi pukeutumisellaan osoittaa kunnioitusta saamelaisen miesystävänsä sukua kohtaan.”

Erja Morottaja lapsena saamenpuvussa
Erja Morottaja lapsena saamenpuvussa. Erja Morottaja lapsena saamenpuvussa Kuva: Erja Morottajan kotialbumi saamelaiset,Saamenpuku,lapsuus,Erja Morottaja

Erja Morottaja on inarinsaamelainen ja kotoisin Kaamasen kylästä. Opiskelujen myötä hän on aikanaan muuttanut pohjoisesta etelään. Nykyään hän on median ja viestinnän ammattilainen ja asuu Helsingissä. Hän uskaltaa sanoa ääneen asioita, joista mieluummin vaietaan.

“Kun joku missi pukee päälleen turistikaupasta ostetun Kaukoidässä valmistetun asun, hän tuskin ehdoin tahdoin haluaa riistää saamelaiskulttuuria”, Morottaja miettii.

“Gáktin eli saamelaisten puvun pitämiseen liittyy paljon väärinkäsityksiä. Moni suomalainen ei tee sitä pahalla, vaan siksi, että he eivät tiedä mistä on kyse.”

Keskustelu puvun ympärillä tuntuu usein kärjistyvän. Saamelaiset hyppäävät puolustuskannalle ja myös toinen osapuoli alkaa puolustautua, eivätkä he kiihtymykseltään osaa tai halua ymmärtää toisiaan.

“Jos suomalaiset tietäisivät saamelaisista ja heidän kulttuuristaan enemmän, tällaisilta väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.”

Usein ihminen ei tee asioita pahuuttaan, vaan tietämättömyyttään.― Erja Morottaja

“Saamenpuku on supersymboli”, Erja Morottaja kuvaa. Se on osa siihen pukeutuvan saamelaisen identiteettiä. “Puku kertoo, miltä alueelta olet kotoisin, mitä sukua olet, oletko naimisissa vai naimaton”, hän luettelee.

“Myös saamelaiset ovat mielestäni reagoineet monesti näihin asioihin aavistuksen verran liian vahvasti. Mutta se johtuu jo lähtökohtaisesti siitä asetelmasta, että kun kaikki viedään ja olemassaolo kyseenalaistetaan, niin pidetään kynsin ja hampain kiinni asioista, jotka ovat vielä jäljellä.”

Vihapuhe räjähtänyt käsiin

“Vihapuhe saamelaisia kohtaan täällä Suomessa on suorastaan räjähtänyt käsiin”, havainnoi Utsjoella asuva ja työskentelevä pohjoissaamelainen lääkäri Heidi Eriksen. “Minua hämmästyttää, miten jotkut ihmiset voivat esimerkiksi netissä sanoa ja kirjoittaa niin kuin tekevät.”

Heidi Eriksen
Heidi Eriksen on huolissaan saamelaisiin kohdistuvasta vihapuheesta. Heidi Eriksen Kuva: Päivi Leino / Yle saamelaiset,saamen tyttäret

Yksittäiset saamelaiset joutuvat valtavien viharyöppyjen kohteeksi. Heidi Eriksenin havaintojen mukaan vihapuheen kohteeksi joutuvat usein nuoret naiset. “Nuoret saamelaisnaiset ovat rohkeita, kun uskaltavat nostaa asioita esille ja puolustaa saamelaista kulttuuria. Mutta samalla he altistuvat rasismille.”

Saamelaiskysymykset marginaalissa

“Saamelaiskysymykset Suomessa ovat niin marginaalissa, että ne unohtuvat todella helposti. Tai sitten niistä ei tiedetä mitään”, tähdentää Saamelaiskäräjien väistyvä pitkäaikainen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio. Hän on kolttasaamelainen, kotoisin Sevettijärveltä ja asuu nykyään perheineen Inarissa.

Tiina Sanila-Aikio kadulla Helsingissä
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio toteaa saamelaiskysymysten unohtuvan Suomessa helposti. Tiina Sanila-Aikio kadulla Helsingissä Kuva: Yle/Päivi Leino Tiina Sanila,saamelaiset,Suomen saamelaiskäräjät

“Hyvänä esimerkkinä marginaalista on Jäämeren ratahanke. Kun liikenne- ja viestintäministeriö aloitteli hanketta, siellä ei oltu kuultukaan saamelaiskäräjälain 9. pykälästä. Pykälän mukaan saamelaisia on kuultava ja heidän kanssaan on neuvoteltava saamelaisia koskevissa merkittävissä hankkeissa.”

Puhutaan valtavista intressikysymyksistä. "Ei ole salaisuus, että saamelaisalueen mineraalivarat ovat huimat, kultaa ja timantteja myöten."

Saamelaisille esimerkiksi Jäämeren rata tarkoittaisi ihan muuta kuin liikkumisen helpottumista. “Riistaeläimet ja porot eivät pääsisi enää kulkemaan luontaisia reittejään. Silloin ikiaikaiset perinnetiedot eläinten hoidosta ja pyynnistä eivät enää päde. Se taas vaikuttaa saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen", Tiina Sanila-Aikio huokaa. "Se tekee minut surulliseksi.”

Poronhoitoalue-liikennemerkki
Utsjoki kuuluu poronhoitoalueeseen. Poronhoitoalue-liikennemerkki Kuva: Yle/Päivi Leino poronhoitoalueet,rautatieliikenne,maantie,varoitusmerkinnät
Elämäntapamme tärkein voimavara on luonto ja ympäristö.― Tiina Sanila-Aikio

“Ihmiset, jotka eivät elä enää luonnosta, eivät pysty ymmärtämään, kuinka tiukassa raha on luonnosta hankittuna. Onko vaikka sieniä syksyllä - jos ei ole, se tietää laihempaa lompakkoa seuraavaksi vuodeksi, kun seuraavat rahat tulevat vasta seuraavana syksynä.”

“Meidän kulttuurimme ja elämäntapamme kaikkein tärkein voimavara on luonto ja ympäristö ja niiden hyvinvointi”, Tiina tähdentää, “ja me joudumme sopeutumaan jatkuvasti. Oli se sitten ilmastonmuutosta tai rantakaavan rakentamista tai Jäämeren radan suunnittelua, niin me sopeudumme joka päivä. Ja samaan aikaan ei tavallisen suomalaisen tarvitse miettiä, onko minun kieleni tai kulttuurini elossa vielä 20 vuoden päästä.”

Vastakkainasettelu perustuu ennakkoluuloihin

“Tässä ajassa vastakkainasettelua saamelaisten ja valtaväestön välillä ruokkii populismin ja nationalismin nousu. Se perustuu ennakkoluuloihin, siihen, että ollaan tietävinään. Mutta ei tiedetä, vaan oletetaan”, pohtii Erja Morottaja. “Älä koskaan oleta - kysy mieluummin ja ota selvää.” Morottajan mielestä juuri tämä omituinen vastakkainasettelu on tehnyt hallaa saamelaisten ja suomalaisten normaalille kanssakäymiselle.

Suomen ja Saamen liput liehuvat vierekkäisissä lipputangoissa
Suomen ja Saamen lippu. Suomen ja Saamen liput liehuvat vierekkäisissä lipputangoissa Kuva: Yle/Päivi Leino Suomen lippu,Saamen lippu

“Moni suomalainen on huolissaan. Ettei vain loukata, ettei vain tehdä jotain väärin. Meillä saamelaisilla on rikas kulttuuri, mutta suomalaiset eivät edes tiedä, miten uskaltaa osoittaa kiinnostusta tai arvostusta sitä kohtaan.”

Nykypäivänä suomalaiset tuntuvat tietävän enemmän Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöstä kuin Suomessa asuvista saamelaisista.

Saamelaiset olivat täällä ensin

"Saamelaisista voisi kertoa enemmän jo peruskoulusta lähtien. Yhteiskuntaopin kirjassa on vain yksi aukeama, jossa kerrotaan, että on poroja ja saamelaiskäräjät”, sanoo muusikko Hildá Länsman. Sibelius-akatemian globaalin musiikin opintojen lisäksi hän on levyttävä artisti ja kiertää esiintymislavoja Suomessa ja maailmalla. Länsman on kotoisin Utsjoelta, mutta asuu opiskelujen myötä Helsingissä. Helsinki onkin tuhannella saamelaisasukkaallaan tätä nykyä Suomen suurin saamelaiskylä.

“Mikä on sen otollisempi maaperä kuin lapset, joille kertoa heidän omassa maassaan olevista ihmisistä ja alueista ja kulttuureista. Sitä kautta ymmärrettäisiin alkuperäiskansojen ainutlaatuisuus ja rikkaus”, pohtii myös Erja Morottaja.

Me suomalaiset taidamme saamelaisiin verrattuna maahanmuuttajia.

Mitä meidän sitten pitäisi tietää? No vaikkapa se, että saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin alkuperäiskansa. Että me suomalaiset taidamme saamelaisiin verrattuna olla maahanmuuttajia.

Kun Suomi itsenäistyi reilu sata vuotta sitten, leimasimme saamelaiset alemmaksi roduksi ja väitettä yritettiin todistaa heidän kallojaan mittaamalla. Alkuperäiskansaa alettiin väkisin sulauttaa valtaväestöön.

“Suomalaisen kansallisvaltion rakentaminen, erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, jossa perusajatuksena on ollut yksi mieli, yksi kieli, yksi uskonto, on ollut hyvin tuhoisaa politiikkaa”, kuvaa Tiina Sanila-Aikio. “Meitä asuu Suomessa kymmenen ja puoli tuhatta saamelaista tällä hetkellä, ja vain kolmasosa puhuu saamea ensimmäisenä kielenään.”

Sen selittää pitkälti asuntolakoulujärjestelmä. Suomen valtio kokosi toisen maailmansodan jälkeen vuosikymmeniä saamelaislapset kouluihin kauas kotoa. Kotiin he pääsivät vain jouluna ja kesälomalla. Koulussa usein ainoa sallittu kieli oli suomi. Saamelaisuus oli hävettävää ja mainio tilaisuus kiusaamiseen.

Suomalaistamiskulttuurin vaikutukset näkyvät saamelaisten itsemurhaluvuissa

“Vaikka tuo politiikka ei ollut virallista, selkeä suomalaistamiskulttuuri oli vallalla”, sanoo Heidi Eriksen. Hän työskentelee Utsjoen kunnan vastaavana lääkärinä. “Kun pienestä pitäen opetetaan, että se, mitä minä olen, on huonoa ja häpeällistä ja pakotetaan unohtamaan, niin yhteys omaan kotiin ja sukuun särkyy.” Sen jälkiä Eriksen hoitaa nyt pyrkiessään estämään saamelaisten itsemurhia.

“Tarkkoja lukuja saamelaisalueella tehdyistä itsemurhista ei ole, mutta niitä tapahtuu liikaa”, Heidi Eriksen toteaa työpaikallaan Utsjoen terveyskeskuksessa. “Kaikkia emme voi estää, mutta on toisinaan jään miettimään, olisiko vielä jotain ollut tehtävissä.”

Harvaanasutulla seudulla palvelujärjestelmä on hauras.― Heidi Eriksen

“Riskit ovat pitkälti samat kuin valtaväestössä, mutta harvaanasutulla seudulla palvelujärjestelmä on hauras”, Heidi Eriksen toteaa. Pienellä paikkakunnalla ei ole resursseja järjestää riittävästi apua tarvitsijoille. Lisäksi apua saamen kielillä esimerkiksi mielenterveysongelmiin on saatavissa niukasti. “Me näemme ihan konkreettisesti saamenkielisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön puutteen näissä itsemurhaluvuissa.”

“Toisaalta meillä on myös paljon perheellisiä työssäkäyviä ihmisiä, jotka elävät hyvää elämää”, Eriksen muistuttaa.

Saamelaiskulttuuria tunnetuksi

Hyvää elämää elää Inarissa Anni Guttorm.

“Kun lähdin opiskelemaan, ajattelin, että en ihan heti tule takaisin pohjoiseen”, Anni Guttorm muistelee. Yliopistokaupunki Ouluun oli kotoa Utsjoelta matkaa lähemmäs 700 kilometriä. Pian mieleen hiipi sittenkin ajatus palaamisesta.

Anni Guttorm Saamelaismuseo Siidan pihalla
Anni Guttorm palasi opintojen jälkeen takaisin pohjoiseen. Anni Guttorm Saamelaismuseo Siidan pihalla Kuva: Yle/Päivi Leino Saamelaismuseo Siida,saamelaiset

Arkeologian ja saamelaiskulttuurin opinnot yliopistossa pitivät Guttormin talvisin kaupungissa. Mutta kesäksi hän hakeutui aina töihin pohjoiseen. “Kun valmistuin, sain heti työpaikan täältä saamelaismuseo Siidasta."

Työ oli Anni Guttormille kaksinkertainen onnenpotku: työllistyminen sen paremmin museoalalle kuin saamelaisalueellekaan ei ole itsestäänselvää. Nyt Anni asuu Inarissa, työskentelee museokokoelmista vastaavana amanuenssina ja vastaa tietopalvelussa tiedonhaluisten kysymyksiin.

Se, että pääsen tekemään töitä yhteisön hyväksi, on minulle suurin inspiraation lähde.― Anni Guttorm

Saamelaiskulttuuria tunnetuksi omalla sarallaan niin kotimaassa kuin ulkomailla tekee myös esiintyvä artisti Hildá Länsman: “Uskon, että jokainen saamelaistaiteilija - vaikka ei kokisikaan itseään aktivistiksi - joutuu näiden huolien kautta pohtimaan ja tekemään omaa työtään”, hän miettii.

“Olen itsekin tehnyt musiikkia liittyen huoliin ympäristöstä ja kulttuurimme säilyvyydestä. Miten voimme jatkaa saamelaisselämää, jos meiltä rajataan mahdollisuudet toteuttaa saamelaiskulttuurille olennaisia puolia?”

Hildá Länsman kävelee poispäin metsässä pitkospuilla
Muusikko Hildá Länsman tekee saamelaiskulttuuria tunnetuksi myös ulkomailla. Hildá Länsman kävelee poispäin metsässä pitkospuilla Kuva: Yle/Päivi Leino metsät,saamelaiset,luontopolut,Hildá Länsman

"Minkä takia suomalaiset eivät ole tykänneet saamelaisista?"

Saamen kieli ja kulttuuri ovat myös Saana Guttormin työtä. Saanan työpaikka on pohjoissaamenkielisessä päiväkotiryhmässä Helsingissä. Päiväkoti Susannan suomenkieliset ryhmät ovat nimeltään Mustikat ja Mansikat, pohjoissaamenkielisen ryhmän nimi on Luopmánat eli suomeksi Hillat.

“Kun sain ensimmäisen lapseni, minulle tuli suorastaan herätys, että nyt minun pitää vielä enemmän käyttää saamen kieltä ja ottaa se mukaan arkeen”, Saana Guttorm kuvailee. Hänellä on saamelainen mies ja kaksi poikaa.

Saana Guttorm
Saana Guttorm työpaikallaan saamenkielisessä päiväkodissa Helsingissä. Saana Guttorm Kuva: Päivi Leino / Yle Saamelainen,saamen tyttäret

“Olen niitä sukupolvia, joiden perheessä kieli on kadonnut. 10-vuotiaana koulussa Sodankylässä pystyin koulussa aloittamaan saamen toisena kielenä ja siitä asti sitä opiskelin aina ylioppilaskirjoituksiin asti.”

“Meilläkin 7-vuotias jo osaa kysellä, että minkä takia suomalaiset eivät ole tykänneet saamelaisista ja miksi saamea ei ole saanut puhua. Ne ovat sellaisia hetkiä, jotka pakottavat miettimään, miten niistä omille lapsille kertoo.”

Suomen lisäksi myös Ruotsi ja Norja ovat syyllistyneet saamelaisten pakkosulauttamiseen. Ne ovat sittemmin pyytäneet saamelaisilta virallisesti anteeksi.

“Jos jonkun pitäisi pyytää anteeksi, niin se on varmaankin Suomen valtio. Saamelainen kulttuuri ja kielet eivät olisi Suomessa näin huonossa asemassa, jos sortoa ei olisi ollut. Luulisi, että viranomaisilla olisi suuri halu vääryyksien korjaamiseen”, miettii Saana Guttorm.

Huoli tulevaisuudesta

Tiina Sanila-Aikio on huolissaan saamelaiskulttuurin tulevaisuudesta: “Yhteys omaan kansaan, kulttuuriin ja kieliympäristöön on käytännössä katkeamassa meidän elinaikanamme Suomessa, joka on eri mittapuilla yksi maailman rikkaimmista ja parhaimmista valtioista.”

Olen oppinut, että en ole saamelaisuuteni vuoksi muita huonompi.― Erja Morottaja

“Saamelainen joutuu edelleen olemaan aina puolustuskannalla”, Erja Morottaja havainnoi. “Kun saamelainen pyydetään johonkin haastatteluun, asetelma on usein lähtökohtaisesti vinksallaan ja saamelaiselle on katettu paikka puolustautujana ja valittajana. Poteroissa oleminen jatkuu aina vaan.”

Morottaja on kiitollinen omalle äidilleen ja isovanhemmilleen hyvästä itsetunnosta. “Minulle saa tulla saamelaisuuteen liittyen sanomaan mitä vaan. Se ei minua hetkauta. Ihminen, joka siihen sohaisee, paljastaa vain oman tyhmyytensä tai heikkoutensa.” Mutta kaikki eivät ole yhtä vahvoja kuin Erja Morottaja. “Ne voivat olla joillekin tosi herkkiä ja kipeitäkin asioita.”

“Olen oppinut, että en ole muita huonompi. Mutta en ole myöskään muita parempi saamelaisuuteni vuoksi”, Erja Morottaja toteaa.

Saamen tyttäret: Kuusi näkökulmaa saamelaisuuteen Yle Areenassa.
Yle Radio Suomessa lauantaisin klo 12.15
Saamen tyttäret eivät taivu Yle Radio 1 to 14.11. klo 22.05

Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin alkuperäiskansa

Alkuperäiskansalla tarkoitetaan alueella jo ennen nykyisten valtionrajojen muodostumista asuneita. Heidän tapansa, perinteensä ja yhteiskunnalliset rakenteensa poikkevat valtion muista vastaavista. Alkuperäiskansoja on noin maailmassa 90 nykyvaltion alueella ja heitä lasketaan olevan kaikkiaan noin 370 miljoonaa.

Saamelaisten kotiseutualue ulottuu pohjoisessa Suomen lisäksi Ruotsiin, Norjaan ja Venäjälle.

Saamelaisia on yhteensä 75 000 - 100 000. Suomessa heistä asuu noin 10 000.

Saamelaisilla on yhteinen saamen lippu. Se hyväksyttiin saamelaisten viralliseksi symboliksi vuonna 1986.

Saamelaisten kansallispäivä on 6. helmikuuta.

Saamen kieliä on kaikkiaan yhdeksän. Suomessa puhutaan niistä kolmea: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.

Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan, mukaan lukien perinteiset elinkeinot.

Suomi, Ruotsi ja Norja ovat pyrkineet menneinä aikoina sulauttamaan saamelaiset valtaväestöön. Ruotsi ja Norja ovat sittemmin pyytäneet saamelaisilta virallisesti anteeksi.