Hyppää pääsisältöön

Nukketeatteritaiteilija Aapo Repo:
Nuket tekevät tarinasta uskottavan

Mikkeliläinen nukketeatteritaiteilija Aapo Repo tekee perustamansa nukketeatteri Reaktorin kanssa parhaillaan kansainvälistä uraa. Viime vuosina yhteistyö tanskalais-irlantilaisen Teater Refleksionin kanssa on avannut ovia maailmalla. Aapo Revolle tarinan kertominen nukeilla antaa esitykselle lisää uskottavuutta.

Etelä-Karjalassa Imatralla kasvanut Aapo Repo päätyi jo kouluaikana näyttämölle, koska kaverin sisko ei antanut muuta vaihtoehtoa. Maanviljelijäperheen kuopukselle sallittiin erivapauksia, ja näin hän pystyi haaveilemaan taiteilijapolusta.

Koulun jälkeen Teatterikorkeakoulu vaikutti ainoalta vaihtoehdolta, mutta isä pakotti ”oikeisiin töihin”, ja niin poika päätyi opiskelemaan puusepäksi.

Teatterikärpänen oli purrut kuitenkin niin voimakkaasti erään elokuvan sivuroolin myötä, että sen jälkeen Aapo Revolla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin lähteä Lahteen opiskelemaan näyttelijän taitoja.

Nukeilla on omat energiat.

Nukkejen maailma avautui kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Työskennellessään Teatteri Imatrassa hän sai ensimmäistä kertaa nuken käteensä, kun teatterissa esitettiin vuonna 2001 Pikku Prinssiä.

- Pikku Prinssissähän on monta hahmoa. Nukeilla sitä pysty tekemään kolme hahmoa viidentoista minuutin sisään. Ja nuket ovat heti kokonaisia hahmoja, eikä minun tarvinnut fyysisesti käydä muokkaamaan jotain peruukkia päähäni. Nukeilla on omat energiansa. Ne vievät tekemistä eteenpäin, kuvailee Aapo Repo rakastumistaan nukkeihin.

- Nukkehahmon kautta se tarina tulee uskottavammin esiin kuin minun kauttani.

Kansainväliset tuulet puhalsivat Turussa

Pikku Prinssi antoi Revolle sysäyksen pyrkiä Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiaan, sillä nyt hän tiesi haluavansa nukketeatteritaiteen ammattilaiseksi.

- Toinen vaihtoehto olisi ollut Pietari tai Puola, mutta kielitaito ei riittänyt.

Kansainväliset tuulet puhalsivat Turussa, sillä nukketeatteriopetus rakentui pitkälti vierailevien opettajien varaan. Erilaiset eurooppalaiset nukkejenteko- ja esitystekniikat tulivat heidän kauttaan tutuksi.

Nukenrakentajan tulee ajatella kolmiulotteisesti.

Repo tajusi pian, mitä nukenrakentajan tulee osata.

- Nukenrakentajan tulee osata hahmottaa kolmiulotteisesti, sekä myös ymmärtää, miten nivelet toimivat. Lisäksi täytyy olla monipuolisia kädentaitoja, hän sanoo.

Oma yritys vakiinnutti nukketaiteilijan aseman

Heti valmistumisensa jälkeen vuonna 2002 Aapo Repo perusti oman toiminimen Nukketeatteri Reaktorin.

- Viikko valmistumisen jälkeen toiminimen paperit olivat jo maistraatissa, hän muistelee.

Revon mukaan esiintyvän taiteilijan on helpointa tällä tavalla vakiinnuttaa asemansa yrittäjänä.

Nuket tehdään itse.

Yrittäjyys on hyvin kokonaisvaltaista, sillä Aapo Repo rakentaa myös nukkensa aina itse. Myös nukketeatteriesityksen rakentaminen vie aikaa.

- Minun täytyy alusta alkaen saada fyysinen kosketus ja käsitys nukesta. Teen ensin puusta tai pahvista mallin, ja siitä sitten nukke alkaa vähitellen muokkautua, hän kuvailee.

Esityksen valmistaminen kestää yleensä kuudesta kuukaudesta vuoteen. Rahoituksen täytyy tällöin olla kunnossa.

Lastenkulttuurin puolustaja ja tekijä

Lastenkulttuurin läänintaiteilijaksi Aapo Repo valittiin vuonna 2009.

- Lastenkulttuuria vähätellään turhaan ja ajatellaan, että se on jollain tavoin toisarvoisempaa, Repo harmittelee.

Viime aikoina Repo on tehnyt teatteria myös vauvoille. Oman lapsen syntymä ja kasvun seuraaminen inspiroi. Haaste olikin isompi kuin hän arvasikaan.

- Vauvathan hahmottavat aivan eri tavalla kuin aikuiset. Jouduin todella miettimään sitä, miten vauvoille tehdään esitys. Yksinkertaistin aika lailla ja mietin, mihin haluan yleisön reagoivan - onko se ääni, liike vai mikä, Repo kuvailee prosessiaan.

Teater Refleksion on vienyt Aapo Repoa monelle mantereelle.

Kansainväliset kuviot veivät uusille urille

Teater Refleksion on tanskalais-irlantilainen nukketeatteriryhmä, joka viime vuosina on työllistänyt Aapo Repoa. Sen matkassa on vierailtu lähes kaikilla mantereilla ja merkittävillä nukketeatterifestivaaleilla.

Myös kansainväliset kurssit ovat antaneet uutta intoa haastavaan työhön.

- Kanadalainen Melanie Thompson inspiroi minua Performance Writing -metodiin, joka kehitettiin jo 1970-luvulla. Tein tänne Mikkeliinkin yhden esityksen tällä metodilla, Aapo Repo kertoo innostuneena.

- Se oli tarkasti suunniteltu esitys, vaikka se kirjoitetaan vasta siinä hetkessä kun se puhutaan. Se on tavallaan kirjoittamisen performanssi ja sitä voi toteuttaa hyvin monella eri tapaa.
Performance Writing vaikutti pysyvästi Aapo Revon tapaan tehdä nukketeatteria ja tapaan suhtautua tilaan.