Marjo Lundvall
Yle
Inari Fernándezille, 38, some on paras työkaveri – ja pahin vihollinen. Suosittu tubettaja on unelma-ammatissaan, joka tuo perheelle elantoa, mutta samalla addiktoi tykkäyksiin ja jatkuvaan somevirran seuraamiseen. Uusi työ ja muutto Lappiin auttoivat piirtämään arkeen rajoja.
– Äiti, voitko sä laittaa sen kännykän pois?
Parin vuoden takainen huomautus tuli Inari Fernándezin silloin kuusivuotiaan Ronja-tyttären suusta.
– Olihan mun mieskin jo huomautellut kännykän käytöstä, mutta kyllä tää pienen tyttären sanomana vasta pysäytti miettimään, Inari Fernández kertoo.
Inari Fernández tekee sosiaalisen median sisältöjä työkseen Äidin Puheenvuoron YouTube- ja Instagram-kanaville, joten sosiaalisen median käyttö on päivittäinen työtehtävä. Samaan aikaan kännykkä on kuitenkin haaste ja riippuvuus, jonka kanssa perheenäiti ja yrittäjä painii päivittäin.
Parhaillaan Inari Fernández tuottaa vuoden kestävää Vaihtovuosi Sodankylässä -somerealitysarjaa kanaviinsa Lapista, jonne perhe muutti Helsingistä alkusyksystä.
Vaikka sisältöjen tekeminen on nyt entistä suuremmassa roolissa päivittäisessä työssä, on muuttoon liittynyt myös toiveita rauhallisemmasta elämästä ja siitä, että somenkäytöllekin saisi asetettua paremmat rajat.
Nyt kun elämää Sodankylässä on takana nelisen kuukautta, Inari osaa jo vastata noihin kysymyksiin.
Äidin tubessa arki saa näkyä
Inarin tubekanava Äidin puheenvuoro tarjoaa vertaistukea vanhemmuuteen. Inarin perhe on ollut alusta asti mukana julkaisuissa omilla ehdoillaan. Lasten, Ronja 9 v ja Lucia 6 v, tai puolison tekemisiä ei esitellä väkisin, tätä Inari korostaa.
Julkaisuissa näkyy perhearki siloittelematta. Koti saa olla sotkuinen ja päällä verkkarit. Vaikeidenkaan aiheiden käsittelyä ei karteta, vaan videoilla ja blogissa puhutaan kaikista tunneskaaloista.
– Jos tässä yrittäisi esittää, että kaikki on aina tiptop ja äidillä meikit aamusta iltaan, ei se olisi todellista meidän perheen arkea, Inari miettii.
Opintojen ja 12 vuoden media-alalla työskentelyn jälkeen Inari päätti perustaa oman viestintä- ja media-alan yrityksen. Vuonna 2017 somesisällön selaaja alkoi itse tuottaa Äidin Puheenvuoron kanavalle sisältöjä. Pian intohimoisesta harrastuksesta kasvoi kokopäivätyö – ja vähän enemmän.
– Somehan on mun työtä, mutta kun pitäisi silti kyetä hallitsemaan milloin, missä ja miten sen työkäytön toteuttaa, Inari pohtii.
Mikä on liikaa?
Inari muistelee älypuhelimia edeltänyttä aikaa. Esimerkiksi Facebookin käyttö pysyi kohtuudessa, kun yhteys piti ottaa tietokoneelta.
– Se oli tavallaan vielä aika ideaalia käyttöä, ei mikään aikasieppo, Inari muistaa.
Älykännykän hankinta oli Inarille iso loikka somen syövereihin. Kännykkä oli aina mukana matkassa, kuvien napsiminen helppoa.
– Siitähän se aikanaan alkoi, jatkuva tsekkailu ja pläräys, Inari sanoo.
Mikä tahansa someton päivä viikossa voi olla hyvä alku.
Someaddiktiivisuus herättää huolta kautta maailman. Yleisesti käytetään esimerkiksi termiä FOMO, Fear of Missing Out, eli pelko siitä, että jotain kiinnostavaa tapahtuu, jos ei ole aktiivinen somen seuraaja.
Someaddikti ei aina itse tunnista omaa riippuvuuttaan. Kuten Inarinkin tapauksessa, usein somen käytöstä alkavat huomautella perheenjäsenet tai muut läheiset.
Pari vuotta sitten Inari julkaisi YouTube-kanavallaan videon, missä hän kertoi oman perheensä kokeiluista somen hallinnassa.
– Me kokeiltiin somettomien sunnuntaiden käytäntöä. Mikä tahansa someton päivä viikossa voi olla hyvä alku, Inari kannustaa.
Samoihin aikoihin Inari latasi omaan puhelimeensa sovelluksen, joka näytti konkreettisesti somessa päivittäin käytetyn ajan.
Hyväksi ajanhallinnan keinoksi Inari on havainnut myös sen, että laittaa aika ajoin kännykän syrjään.
– Poissa silmistä, poissa mielestä, Inari tietää.
Someton sunnuntai -videosta on vierähtänyt aikaa, ja juuri nyt tapa ei ole perheessä käytössä, mutta esimerkiksi lasten tullessa kotiin, ei kännykkää oteta esiin, vaan pyhitetään muutama tunti koko perheelle.
Some kihelmöi kehossa
Inari on huomannut, miten some koukuttaa sekä mielen että kehon. Omien somepostausten, kuvien ja videoiden vastaanotto saa hänessä aikaan fyysisiä oireita.
– Mä tunnen aivoissa sellaisen lähestyvän hyvänolon tunteen, vähän kuin adrenaliini, kun mä odotan lähteekö julkaisut leviämään. Siinä on kuin lapsi karkkipäivän kynnyksellä, Inari kuvailee.
Asiantuntijat ovatkin verranneet tällaista somemielihyvän piikkiä huumeiden vaikutukseen.
Äiti tekee nyt töitä!
Inari on huomannut myös, miten sormenpäät kihelmöivät jatkuvasta naputtelusta.
Sitten, jos postausten vastaanotto jääkin vaisuksi, Inari reagoi vahvasti.
– Musta tulee tosi ärtynyt, Inari sanoo.
Se mistä Inari omassa käytöksessään on erityisen huolestunut, liittyy tilanteisiin, jolloin hän huomaa tiuskivansa lapsille.
– Äiti tekee nyt töitä!, mä saatoin joskus äyskäistä, jos lapsi keskeytti mielestäni tärkeällä somehetkellä, Inari kertoo.
Työnohjausta ja elämänmuutos
Tasapainoilu sometyöläisen somenkäytössä on haastavaa. Milloin on työ ja milloin vapaa-aika? Kun omat keinot somen hallintaan tuntuivat loppuvan, Inari palkkasi itselleen työnohjaajan. Hänen kanssaan Inari kehitti työpäiviinsä lukujärjestyksen.
– Loimme tietyt ajat sometyölle, silloin teen mitä olen etukäteen suunnitellut. Sitten pidän myös selkeät sometustauot. Kännykän laitan pois lähettyviltä, jotta en lähde tutkimaan vaikka toisten Instagram-päivityksiä, Inari luettelee.
Lukujärjestys selkiytti päiviä, mutta todelliseen testiin ajankäyttö on päässyt, kun perheen muuttokuorma saapui Helsingistä Sodankylään.
Lappi auttoi hahmottamaan rajat
Lokakuussa 2019 Inari vastaa handsfreehen autossa, matkalla kokoukseen Luostolle.
– Kymppi plus, vastaa Inari kun kysyn arviota elämästä pohjoisessa.
Yhteys pätkii useaan otteeseen, tunturitiet kun kulkevat katvealueilla. Tämän haasteen Inari ylittää huumorilla.
– Osaan jo näihin katkoksiin suhtautua, ne pystyy ajoreiteillä hyvin ennakoimaan, Inari kertoo.
Nyt on ihan eri fiilis siinä, miten someen suhtaudun.
Etäisyydet Lapissa mitataan ennemmin sadoissa kuin kymmenissä kilometreissä. Inari on huomannut välimatkojen hyvän puolen: automatkoilla on hyvä rauha perinteisiin puhelintuokioihin, niin ystävien kuin työkumppanien kanssa.
Auton ratissa someselailu ei onnistukaan, mutta mitenkäs muuten, vieläkö some hallitsee elämää 24/7?
– Kyllä nyt on ihan eri fiilis siinä, miten someen suhtaudun. Tuottamani Vaihtovuosi Sodankylässä -somereality on konkreettisesti yksi iso kokonaisuus. Sitä on nyt jotenkin helpompi hallita kuin monen erilaisen työkuvion kombinaatiota. On helpompi asettaa rajat ja ottaa vaikka muutama päivä somelomaakin, Inari sanoo.
Koko perhe viihtyy kyläyhteisössään ja on myös entistä tiiviimmin yhdessä. Upea luonto on ollut avuksi myös somen unohtamisessa.
Eräänäkin viikonloppuna perhe lähti vaellusretkelle ja puhelin laitettiin kokonaan kiinni, eikä Inari hetkeäkään kaivannut kännykkää tai somemaailman kuulumisia.
– Näin se vaan on ihan luonnostaan mennyt. Vaikka työni kertoo elämästämme, pystyn silti helpommin ottamaan täällä työn työnä, vapaan vapaana, Inari toteaa.
Lastenkin elämässä somemaailma ja kännyköiden käyttö näyttää pohjoisen mittakaavassa erilaiselta kuin aiemmin Helsingissä.
Inari on huomannut, miten kylän isommat koululaiset ylläpitävät kaveriporukan yhteyksiä whatsapp -ryhmissä, mutta pienillä ei kännyköitä näy, päin vastoin kuin etelässä oli tapana. Lapset viedään ja haetaan koulubusseilla.
– Meidänkin eskarilaiselle hankittu kännykkä makaa kotelossaan, ei sitä kertakaikkiaan tarvita, Inari toteaa.
Aikaa on
Aiemmat työnohjauksen opit ovat Inarilla muistissa. Se, mihin hän tällä hetkellä miettii ratkaisua, on yhä lisääntyvän palautteen käsittely.
Tässä työssä on todella yksin.
Inarin somekanavien käyttäjäkunta kasvaa ja joskus on vaikea hallita syntyneitä keskusteluita. Mihin kaikkeen reagoida, mihin vastata?
– Kun käyttäjämäärät kasvavat, sinne sekaan tulee väistämättä myös niitä kriittisiä kommentteja. Tätä olisi ehkä hyvä käsitellä muutenkin kuin vain omassa päässä pyöritellen. Tässä työssä on todella yksin, Inari miettii.
Mutta mitä on edessä sitten kun vuosi Sodankylässä päättyy? Onko mahdollista säilyttää työn ja vapaan rajat, olla palaamatta vanhoihin tapoihin?
Inari uskoo, että ratkaisu kyllä löytyy.
– Tuotan tämän vuoden aikana 50 videota, 365 instagramkuvaa ja kymmeniä tuhansia muita somesisältöjä. Uskon että saan sellaisen annostuksen somea, että suorastaan kaipaan elämää ilman sitä, hän nauraa.
Ei kannata hosua, ei hermostua. Nyt ollaan Lapissa, aikaa on. Ainakin yhden vaihtovuoden verran.
Lisää aiheesta:
Näillä kuudella keinolla pääset eroon somekoukusta
Addiktoiva aikamme – Katso Yle Areenassa:
Addiktiot kutittavat aivojamme. Tubettaja Inari Fernándezille some on työ ja addiktio. Miten someriippuvuutta voi hallita? Hanna Pakarinen pääsi nikotiinista eroon hypnoosilla. Päihdelääkäri Antti Loimalahti vaihtoi addiktiosta toiseen.
