Hyppää pääsisältöön

Täti

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Tämän naama. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Täti

Minullapa se vasta oli hyvä täti. Niin hyvä täti on harvempi kuin ani!

Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

Kerronpa siis hänestä.

Kyseessä oli kummitäti isäni puolelta.

Myös äidinpuoleiseni kummitäti oli hyvä, mutta maantieteellisestä kirouksesta johtuen näin häntä valitettavan harvoin. (Erämaassa asujatar oli hän.)

Nyt kysymyksessäolevanpuoleiseni täti oli lapsille aarre.

Kun jossain oli jotkut juhlat joissa pidettiin lasten (ja aikuisten) kannalta puisevia, pitkiä puheita, tätini onnistui aina sujauttamaan minulle ja muille lapsille pienen nenäliinanyytin, jossa oli jotain namia.

Usein nameja oli monia erejä sortteja, tädin aarrekätköistä etsittyjä. Niitä nassutellessa aika kiisi kuin meksikondoggilepakon siivillä. (160 km/h, lentokorkeus jopa 1 km.)

Kun meni tädin luokse kylään, vastassa oli mahtava määrä herkkuja:

Oli patakukkoa, kääretorttua, karjalanpiirakoita perunasta, ohrasta ja riidestä, mustikkapiirakkaa, savusilakoita, korvapuusteja, makaroonivelliä, kukkosia, puolukkapiirakkaa, karjalanpaistia, kokkelipiimää, joulutorttuja, mansikkamaitoa, kuivakakkua, ruispuuroa, puolukkapuuroa, leipäpuuroa, porkkanalaatikkoa, munavoita, kotitekoista silliä, keitettyjä perunoita, tuoretta ruisleipää, karnevaali- ja vohvelikeksejä, lihaperunamuusilaatikkoa, mustikkamaitoa, sinappia, perunamaitoa, pannukakkua ja lakkahilloa, karviaisia, sienikastiketta, lakritsia, graavattua lohta, keitettyjä kananmunia, nakkeja ja muusia, kirnupiimää, maksalaatikkoa, luumurahkaa, lihakeittoa, paistettua haukea, joulukinkkua, kermavaahtoa, lanttu-lihakukkoa, lusikkaleipiä, porkkanoita, hopeateetä, merimiespihviä, köyhiä ritareita, karpaloita, makaroonilaatikkoa, pumpernikkeleitä, läskisoosia, matikkakeittoa, lihamureketta, kiisseliä noin yhtätoista eri sorttia raparperista ja karpaloista ruusun- ja pihlajanmarjaan, tuoreita mansikoita, kaalilaatikkoa, kalakukkoa, mustikoita, siskonmakkarakeittoa, veripalttua, pannukakkua, puolukoita, karviaisia kaikkia värejä, perunavelliä, itse säilöttyjä puna- ja mustajuuria, kaurapuuroa, pitkiä, suoria ja reiällisiä makarooneja, savustettuja ahvenia, kukkakaalia, viinimarjoja mustia ja punaisia ja valkoisia, ahomansikoita ja vattuja, halstrattua kalaa, nokkoskeittoa, jäätelöä, rosollia, uunilahnaa, paistettua makkaraa, tuhkasankossa tehtyjä uuniperunoita, salaattia, käyriä makarooneja ja nakkikastiketta, kauravelliä, ryynimakkaroita, porkkanaraastetta, sipulimaitoa, juustoa, tuoreita tomaatteja, kurkkuja, nauriita, lanttuja, herneitä, pullamössöä, mesimarjoja, jauhelihakastiketta, suklaakastiketta, pitkopullaa, kokomaitoa ja Hanna-tädin kakkuja, hedelmäsalaattia, maksapasteijaa, itse tehtyää viiliä, kaalikeittoa, hunajateetä, kaneliässiä, patapaistia, piparkakkuja, teemakkaraa, piparkakkutaloja ja -ukkoja ja -akkoja ja -porsaita ja -sydämiä ja -tähtiä, kesäkeittoa, lihapullia, kiuasmakkaraa, kaakaota, kahvia, Mermereitä, uunissa laitettua jääkalaa, pappilan hätävaraa, verilettuja, ja ternimaidosta tehtyä uunijuustoa, kanaviillokkia ja riisiä, marenkikakkua, savulohta, itse tehtyä kinuskia, hirvipaistia, täytekakkua, paistettuja muikkuja, voileipäkakkua, stroganoffia, heinälaatikkouutispuuroa, mehua sataakolmeakymmentä eri lajia, porsaankyljyksiä, lettuja sekä suolasieniä, maksakastiketta ja kotitekoisia hillomunkkeja.

Juhlapäivinä herkkuja oli tietenkin enemmän.

(Ja ennen kuin joku sanoo, että söin tädin siivellä, niin täytyy kertoa, että isäni autteli tätiä koko lailla säännöllisesti, monin tavoin. Minä siis söin pikemminkin isän, enkä niinkään tädin siivellä.)

Tätini tunsi kaikki mahdolliset leikit, jotka etäisestikin saattaisivat lapsia kiinnostaa. Hän oli innostava ja innostunut mukanaleikkijä.

Uimareissut 1960- ja 1970-luvun Pielisjärvellä olivat oma lukunsa. Täti hinkusi uimareissulle melkein enemmän kuin minä ja muut lapset.

Siihen aikaan vielä oli koskemattomia hiekkarantoja Pielisen tai muiden järvien ja lampien rannoilla, oli rannalle ajautuneita puita, ja useammankin tutun maanomistajan korpirannalle oli lupa tehdä nuotio, jossa paistettiin makkaraa.

Noilla reissuilla tädillä oli mukana kenttäkeittiön painon verran evästä, keitetyistä kananmunista kahviin ja erilaisiin torttuihin ja piirakoihin.

Elämä oli kuin Enid Blytonin Viisikosta, jossa syötiin noin 20 minuutin välein. Meillä ehkä vain tunnin välein, kun uimme paljon. Tai sukeltelimme, pikemminkin. (Jokaisesta uidusta tunnista olimme pinnan alla ehkä 55 minuuttia.)

Miksi kirjoitan tädistä nyt?

Ei harmainta aavistusta. Tokikaan elämä ei ollut silloin pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta tätini sai jokaisen päivän tuntumaan seikkailulta.

Sellaisia tätejä ei puussa kasva!

Hirmu kiitollinen mieli on tädistä, usein. Kai sitä sen tautta tuli hänestä kirjoitetuksi. -Ja siksi, että tulisi hänkin teille tutuksi: hän oli yksi Heikki-ukkini (s. 1876) tyttäristä. Ukkiani jo ehkä vähän tunnettekin. Tätiin palaamme vielä, tulevaisuuden koittaessa. Mm. tädin esiinpulpahteluista Lähi-idän sotain etulinjassa täytyy joskus kertoa, ellen liene siihen mennesä jo kertonut.)

Toivoo:

Yksi monten puolesta

Kommentit
  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat