Hyppää pääsisältöön

Everstinna on voimallinen tarina vihasta ja rakkaudesta – Heidi Herala loistaa Helsingin kaupunginteatterin näyttämöllä

Heidi Heralan näyttelemä Everstinna lähikuvassa lapinhattu päässään, ylpeä ilme kasvoillaan.
Heidi Heralan näyttelemä Everstinna lähikuvassa lapinhattu päässään, ylpeä ilme kasvoillaan. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Heidi Herala,Everstinna,KulttuuriCocktail

Helsingin kaupunginteatterin Everstinna sai alkunsa, kun näyttelijä Heidi Herala luki Rosa Liksomin haastattelun ja riensi ostamaan vastailmestyneen romaanin. Herala soitti Liksomille jo matkalla kirjakauppaan ja kysyi: “Voisiko tästä tehdä teatteriesityksen”.

Kun Heidi Herala lompsii näyttämölle juopuneena vanhana Everstinnana, rähjäinen kylpytakki päällä ja poronsarvet kainalossa, minä huokaan katsomossa tyytyväisenä. Tässä on taikaa!

Näyttelijän syvä, innoittunut suhde teokseen välittyy näyttämöltä heti.

Heidi Heralan näyttelemä Everstinna istuu taljoista tehdyllä suolla sääret paljaina. Suosta nousee huurua, taivas on musta.
Everstinna palaa suolle aina uudestaan. Näytelmän lavastuksen ja puvut on suunnitellut Vilma Mattila. Heidi Heralan näyttelemä Everstinna istuu taljoista tehdyllä suolla sääret paljaina. Suosta nousee huurua, taivas on musta. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Heidi Herala,Helsingin kaupunginteatteri,Everstinna

Rosa Liksomin vuonna 2017 ilmestynyt romaani on raju ja monella tavalla häiritsevä lukukokemus. Kirjasta on siinnyt voimallista teatteria, joka piirtää esiin päähenkilön kasvun pikkutytöstä vanhaksi naiseksi, tämän sisimmät tunnot – ja samalla koko ympärillä ryskäävän ja tutisevan Suomen.

Toinen maailmansota ja vuodet ennen ja jälkeen sodan piirtyvät selkeästi esiin niin kirjassa kuin esityksessäkin, mutta tapahtumia katsotaan koko ajan Everstinnan kokemusten kautta.

Aika, jollonka mie kasusin naiseksi, oli vihan ja koston aikaa.

Niinkuin Liksom kirjoittaa ja Herala näyttämöllä lausuu: “Aika, jollonka mie synnyin, oli vihan aikaa. Aika, jollonka mie kasusin naiseksi, oli vihan ja koston aikaa”.

Upean esityksen on ohjannut ja sovittanut pari vuotta sitten Teatterikorkeakoulusta valmistunut Susanna Airaksinen, joka on aiemmin saanut kehuja muun muassa Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä Turun kaupunginteatteriin ohjaamastaan tulkinnasta.

Airaksisella vaikuttaa olevan hyvä ote maamme historiaan ja hurjien, ristiriitaisten naisten tarinoihin.

Laaja kuva. Heidi Heralan näyttelemä Everstinna istuu yöpaidassa arkun päällä, vieressä avautuu pimeä suo.
Laaja kuva. Heidi Heralan näyttelemä Everstinna istuu yöpaidassa arkun päällä, vieressä avautuu pimeä suo. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Everstinna,Heidi Herala,Helsingin kaupunginteatteri

Liksomin päähenkilön esikuvana on ollut Annikki Kariniemi, peräpohjalainen kirjailija, josta en ollut kuullutkaan ennen kuin romaanin luettuani perehdyin sen taustoihin.

Everstinna, jääkärintytär, elää lapsuuttaan 1900-luvun alun Lapissa. Hän kasvaa ihailemaan suojeluskunta-aatetta, ja pikkulotan hurmioitunut sydän sykkii saksalaisen “itealismin” tahdissa. Hänestä tulee ensin everstin vaimo, myöhemmin kirjailija ja opettaja.

– Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhaan, Everstinna lausahtaa.

Isä teki minusta valkosen Suomen tyttären, Eversti natsin. En häpeä kumpaakhaan.

Hän ajautuu vastustamattomalla voimalla naimisiin itseään 28-vuotiaan vanhemman everstin kanssa, joka paljastuu väkivaltaiseksi pettäjäksi, joka potkii raskaana olevaa vaimoaan kunnes veri valuu ja sikiö kuolee.

Kertomus on täynnä suorasukaista seksiä, niin antaumuksellista nautiskelua kuin alistamista, pedofiliaa ja raiskauksiakin.

Esitys onnistuu siinä missä Liksomin romaanikin: huolimatta sietämättämän kivuliaista aiheistaan se on myös kaunis, täynnä huumoria ja elinvoimaa.

Heidi Heralalla on tarina näpeissään, ollaan sitten mielisairaalassa, jängällä tai Saksassa natseja tervehtimässä.

Heidi Heralan näyttelemä Everstinna röhnöttää maassa nojatuolin edessä viinapullo kourassaan, autuallinen ilme kasvoillaan.
Heidi Heralan näyttelemä Everstinna röhnöttää maassa nojatuolin edessä viinapullo kourassaan, autuallinen ilme kasvoillaan. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Heidi Herala,Everstinna,Helsingin kaupunginteatteri

Lavastus on yksinkertaisuudessaan upea. Näyttämölle levitetyt pehmeät taljat vievät pohjoiseen ja valojen vaihtuessa niistä piirtyy esiin ehta suo, jossa everstinna läpi elämänsä kokee yhteyttä koko luomakuntaan.

Toinen yksityiskohta: kun eversti ja everstinna lähtevät Helsinkiin, laskee katosta iso valojen kehystämä ikkunaruudukko. Siinä se on, neonvaloissa kylpevän pääkaupungin loisto. Sama ruudukko muuttuu äkisti niin hakaristiksi kuin lentokoneen propelliksikin. Oivaltavaa, kevyttä, kirkasta!

Everstinnan jonkinlainen sisarteos on Teatteri Jurkassa pyörivä Wanda Dubielin monologi Sofi Oksasen Puhdistus-romaanista. Molemmat teokset kuvaavat suunnilleen samaa ajanjaksoa, kummassakin naisen ruumis on sotatantereena, kumpaakin esitystä kannattelee huikea naisnäyttelijä.

Monologi on luonteva muoto tällekin tarinalle, sillä Liksomin alkuteos on Everstinnan kertoma, hänen puhettaan, hänen muistojaan. Santeri Kinnusen ja Rauno Ahosen äänet täydentävät kudelmaa saumattomasti ja tyylikkäästi.

Herala kuljettaa takaumien, muistojen ja nykyhetken välillä risteilevää kudelmaa vaivattomasti.

Liksomin romaani kulkee meänkielellä, ja Herala puhuu meänkielen ja yleiskielen soljuvaa sekoitusta. Jännittävästi kieliratkaisu toimii: meänkieliset sanat toimivat muistutuksena siitä maailmasta ja maisemasta, jossa Everstinna elää, eikä kielen vaihtuminen häiritse lainkaan.

Herala kuljettaa takaumien, muistojen ja nykyhetken välillä risteilevää kudelmaa vaivattomasti.

Hän täyttää näyttämön ihmeen helposti. Miten yhden naisen esitys voikin olla niin täyteläinen ja runsas, niin... suuri?

Heidi Heralan näyttelemä Everstinna seisoo saunatakissa ja kaataa viinaa maahan mytätyn everstin univormun päälle.
Heidi Heralan näyttelemä Everstinna seisoo saunatakissa ja kaataa viinaa maahan mytätyn everstin univormun päälle. Kuva: Otto-Ville Väätäinen Everstinna,Heidi Herala,Helsingin kaupunginteatteri

Rosa Liksom: Everstinna. Dramatisointi ja ohjaus Susanna Airaksinen. Lavastus ja puvut Vilma Mattila. Valosuunnittelu Vesa Ellilä. Sävellys ja äänisuunnittelu Johanna Puuperä. Naamiointi ja kampaukset Aino Hyttinen.
Dramaturgi Merja Turunen. Ääninäyttelijät Santeri Kinnunen ja Rauno Ahonen. Näyttämöllä Heidi Herala. Ensi-ilta oli Helsingin kaupunginteatterin Pienellä näyttämöllä 2.10.2019.

Penkkitaiteilijan arvio Teatteri Jurkan Puhdistuksesta:
"Aina tulee uusi nahkasaapas, astuu samalla tavalla kurkun päälle" – Sofi Oksasen Puhdistus nähdään jälleen näyttämöllä

Penkkitaiteilija

Uusimmat sisällöt - Kulttuuricocktail