Hyppää pääsisältöön

Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Aino Siukonen, 25-vuotias kansakoulunopettaja oli töissä Viipurin kansakoulussa ja opiskeli samalla 1919-1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

Tuokkostenmyyjä Viipurin kauppatorilla 1920.
Tuokkostenmyyjä Viipurin kauppatorilla kauppahallin edustalla 1920-luvulla. Tuokkostenmyyjä Viipurin kauppatorilla 1920. Kuva: Mauno Oksala / Lappeenrannan museot Viipuri

Keväällä 1920 Aino Siukonen kirjoitti ahkerasti Viipurista kotiväelleen Valkealaan. Ainon vanhemmalla sisarella Impillä oli ongelmia keuhkojen kanssa. Impi oli vetäytynyt lepäämään lapsuudenkotiin isän, lukkari Herman Siukosen luo.

Aino ja Impi kuuluivat lukkari Siukosen kymmenpäiseen musikaaliseen lapsiparveen. Sisaruksista kuuluisin oli säveltäjä ja tohtori Wilho Siukonen, joka toimi Sortavalan seminaarin musiikin lehtorina 1918–1935 ja julkaisi useita laulukirjoja.

Väliotsikko: Opettaja ilmoittautuu Musiikkikouluun
Väliotsikko: Opettaja ilmoittautuu Musiikkikouluun kuvitus

Aino Siukonen oli kirjoittanut ylioppilaaksi Kouvolan Yhteiskoulusta 1915 ja valmistunut kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1918. Syksyn 1919 ja kevään 1920 hän toimi opettajana Viipurin kaupungin kansakoulussa.

Työnsä ohessa 25-vuotias Aino opiskeli Viipurin vastaperustetussa Musiikkikoulussa. Pianonsoiton opettajakseen hän oli saanut Wilma Patomäen ja laulua hänelle opetti Jenny Ikonen. Aino mainitsee kirjeissään myös laulunopettaja Anna Forsténin. Forstén oli kuulunut 1800-luvun lopulla Suomen arvostetuimpiin laulunopettajiin. Vielä vanhoilla päivillään hän opetti yhä Boris Sirobin uudessa Musiikkikoulussa.

Musiikin teoriaa Aino opetteli ryhmässä, jota veti Pietari-Paavalin ruotsalais-saksalaisen kirkon urkuri Theodor Björklund.

Kansakoulunopettaja Aino Siukonen, Wilho Siukosen sisar Viipurissa 1919-1920.
Kansakoulunopettaja Aino Siukonen hyansintin tuoksussa. Kansakoulunopettaja Aino Siukonen, Wilho Siukosen sisar Viipurissa 1919-1920. Kuva: Yksityisomistuksessa kansakoulunopettajat
Väliotsikko: Karjalan Laulu haastaa lauluveikot
Väliotsikko: Karjalan Laulu haastaa lauluveikot kuvitus

Theodor Björklund johti myös samana keväänä 1920 perustettua uutta mieskuoroa Karjalan Laulua, jota pidettiin perinteisen viipurilaisen mieskuoron Viborgs Sångar Bröderin eli Viipurin Lauluveikkojen haastajana. Lauluveikot oli vaihtanut nimensä suomenkieliseksi vuonna 1919.

Karjalan Laulussa oli mukana Ainon veli, ekonomi Olli Siukonen. Ainon kirjeissä Impi-siskolle vilahtelee myös Ollin kihlattu Maija Falck. Olli ja Maija menivät naimisiin myöhemmin vuonna 1920. Heidän kolmesta tyttärestään, Leenasta, Varpusta ja Inkeristä tuli aikanaan tunnettuja muusikkoja ja Sibelius-Akatemian opettajia. Leena Siukonen-Penttilä oli sekä pianisti että arvostettu viulunsoiton opettaja, Varpu Siirala sellisti ja Inkeri Siukonen-Kuosma pianisti.

Boris Sirpo ja Viipurin Musiikkikoulun opettajat noin 1922.
Viipurin Musiikkikoulun opettajat vuonna 1922. Ylhäältä vas. Grigori Jalava, Lilly Rebers, Sally Westerdahl, Gertrud Ollus, P. Turtschin. Keskellä vas. Hjalmar Malin, Robert Haertel, Wilma Patomäki, Theodor Björklund, Nora Mielck, Toivo Malin. Alhaalla vas. Anna Forstén, Jenny Ikonen, Boris Sirob, Elsa Norring-Clever ja Eleonore Frisk. Boris Sirpo ja Viipurin Musiikkikoulun opettajat noin 1922. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Boris Sirpo

Ensimmäisessä kirjeessään tammikuun 13. päivänä 1920 Aino Siukonen kertoi kotiväelleen tarvitsevansa pikaisesti pianon.

Väliotsikko: Tammikuun 13. päivä
Väliotsikko: Tammikuun 13. päivä kuvitus

Tänään aijon panna ilmoituksen Karjalaan, että Siukosen Aino haluaa vuokrata pianon ja pian! Ei siitä Vilhon flyygelin kuletuksesta siis mitään tullutkaan. Kumpa nyt vain sattuisi saamaan!

Maija on kovasti minua innostuttanut luistelemaan. Ja ei se taida paljon puuttua etten taivu. Tänään pitäisi mennä ostamaan luistimia á 25 mk. Mutta kuulkaahan, nyt juuri muistui mieleeni, että ne Armaan luistimethan passaa mulle. Niillähän kerran jo harjoittelinkin.

Musiikkikoulu alkaa maanantaina.

Väliotsikko: Tammikuun 30. päivä
Väliotsikko: Tammikuun 30. päivä kuvitus

Tänään oli taas pitkästä aikaa soittotunti. Rva Patomäki on jo melkein terve (espanjantauti).

Olimme Maijan kanssa tunnilla hänen kotonaan. Lääkäri on määrännyt, ettei hän saa pitää niin paljon soitto-oppilaita, ettei rasitu. Hän on sanonutkin ainakin 10 yksityisoppilasta “ylös”. Musiikkikoulun tunnit hän pitää kyllä. Hyvä!

Hyi, kun nyt on ollut pakkanen! Aivan on nenä ja posket meinanneet mennä. Emme ole tarjenneet mennä yhtään kertaa jäälle luistelemaankaan, vaikka nyt on jo kaikki luistinmeiningit valmiina.

Olen tehnyt suuren parannuksen itsessäni: pyyhin joka aamu itseni kylmällä, märällä rätillä. Näissä asuinhuoneissa se ei kävisi päinsä kylmyyden takia, mutta vannahuone on hyvin lämmin ja siellä se sujuu hyvin. Kolmena päivänä on se jo tapahtunut.

Väliotsikko: Helmikuun 9. päivä
Väliotsikko: Helmikuun 9. päivä kuvitus

Terve, terve!

Tulimme Maijan kanssa Ollia hakemasta lauluharjoituksista. Kyllä ne nyt kovasti harjoittelevat konserttia varten, joka on ensi torstaina. Olli vakuuttaa, että kyllä he hyvästi laulavat, paremmin kuin V.S.B.

Kyllä se kova kritiseeraus käy torstaina, kun Karjalan laulu nyt ensi kerran esiintyy kaikessa loistossaan. Kumpa nyt onnistuisivat hyvin!

Eilen päivällä olivat Suhoset meillä ensi visiitillä ja iltapäivällä olimme me sitten Björklundilla. Se oli hyvin hauskaa – tietysti!

Oli vähän puhetta, että Karjalan laulu tekisi konserttimatkan Kuusaaseen ja Kouvolaan. En tiedä nyt sitten tuleeko tosi vai ei.

Meidän palvelija on ollut jo useita päiviä sairaana. Kai se on espanjalaista. Kyllä hän nyt jo alkaa muuten olla terve, mutta ei jaksa olla ylhäällä.

Väliotsikko: Helmikuun 12. päivä
Väliotsikko: Helmikuun 12. päivä kuvitus

Eilen se oli sitten se kuuluisa Karjalan laulun konsertti. Se onnistui oikein hyvin. Sekä johtaja että laulajat olivat tyytyväisiä. Ihmisiä oli sali pakaten täysi. Moni sai kääntyä ovelta takaisin, kun eivät enää saaneet lippuja.

Sunnuntaina on toinen konsertti. Maija ja minä olemme kuoron vuotuisia kannattajajäseniä (25 mk vuodessa) ja pääsemme tähän ensimmäiseen konserttiin ilmaiseksi.

Olin eilen Emil Freyn konsertissa. Musiikkikoululaiset pääsivät ilmaiseksi.

k
Karjala 11. helmikuuta 1920. k kuvitus
Väliotsikko: Helmikuun 27. päivä
Väliotsikko: Helmikuun 27. päivä kuvitus

Patomäen rouva oli sisarensa luona Haminassa. Hänen sijaisenaan eräs neiti. Ihmetteli, että olen niin pitkällä soitossa (toisen vihkon loppupuolella), vaikka syksyllä aloitin.

Björklund on taas ollut sairaana kohta viikon.

Eräänä teoriatuntina oli meillä Sirob itse. Se oli hassu tunti, kun hän “poho niin hoono soome”. Hän kehaisi minua julkisesti ainakin kolme kertaa: “Neiti Siukonen osa niin hyvä skaalat!” (Haiseeko jo kovasti?)

Boris Sirpon Olli Siukoselle omistama valokuva.
Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob on lahjoittanut valokuvansa omistuskirjoituksella Ainon veljelle Olli Siukoselle kiitokseksi opiston omakotirahaston hyväksi tehdystä työstä. Boris Sirpon Olli Siukoselle omistama valokuva. Kuva: Seppo Siiralan kokoelmat Boris Sirpo

Hyvähän ja helppo se on olla parempien joukossa, kun on suurin osa oppilaista sellaisia, jotka eivät ole ikinä ennen lukeneet skaaloja enempää kuin muutakaan.

Tunnin alussa hän kyseli eri klaavia, joita emme aluksi tahtoneet kukaan muistaa, kun ne luettiin syksyllä aivan aluksi. Menihän nekin sitten lopuksi, kun pääsi alkuun.

Ruusuja menen huomenna kysymään täältä läheltä eräästä puutarhasta. Eipä sitten muuta erikoista. Monet terveiset!

Väliotsikko: Maaliskuun 10. päivä
Väliotsikko: Maaliskuun 10. päivä kuvitus

Tulin juuri laulutunnilta, joka epäonnistui taas tällä kertaa tyystin. Rouva Ikonen on nim. viikon matkoilla, jonka aikaa meitä opettaa nti Forsten (häntä pidetään parempana kuin Ikosta).

Forstenilla on tietysti (aivan) erilainen metoodi ja minun äänenikään ei kulkenut nyt juuri paremmin kuin kukkopillin. Voi, kun harmittaa tällaiset epäonnistuneet tunnit!

Väliotsikko: Maaliskuun 18. päivä
Väliotsikko: Maaliskuun 18. päivä kuvitus

Olimme illalla Karjalan laulun kannattajajäsenille vietetyssä illanvietossa. Siellä lauloi mm. Alma Kuula. Pyydettiin sinne, kun oli eilen täällä konserttia antamassa sekä tohtorinna Valvanne (Vilén). Tulimme kotiin ½ 3 yöllä.

Laulajatar Alma Kuula ja tytär Sinikka Kuula vuonna 1920.
Laulajatar Alma Kuula, säveltäjä Toivo Kuulan leski ja tyttärensä Sinikka vuonna 1920. Laulajatar Alma Kuula ja tytär Sinikka Kuula vuonna 1920. Kuva: Museoviraston historian kuvakokoelma Alma Kuula
Väliotsikko: Huhtikuun 9. päivä
Väliotsikko: Huhtikuun 9. päivä kuvitus

Meillä oli tänään sävelentapausta. Keskellä tuntia tulee Björklund kuiskuttelemaan minun korvaani ja kysyi olinko minäkin H-mollia kuuntelemassa. Minä vastasin, että en, vaan olin kotona sinun luonasi.

Sitten hän kysyi, kuinka voit. Kerroin sen. Silloin hän kertoi, kuinka hänelläkin on ollut vettä keuhkoissa (otettiin pois 3 litraa). Hän makasi sairaalassa 5 kuukautta ja sen jälkeen oli vielä pitkän aikaa niin heikkona, ettei jaksanut tehdä mitään. Loikoi vain paljon.

Hän sai tämän taudin keväällä, mutta lääkäri oli hänelle silloin sanonut, että jos se olisi alkanut syksyllä, olisi se kestänyt vielä kauemmin.

Ja nyt minä oikein nimittelen: Th. Björklund on maannut 5 kk ja sen jälkeen vielä ollut kauvan aivan heikkona vaikka saikin taudin keväällä. Näin käski Bj-d kirjoittamaan ja sinua lohduttamaan.

Rouva Patomäki on niin suruissaan, kun hänen sisareltaan poltettiin nyt ne kasvit kurkusta (josta taisin jo kertoakin) ja hän on nyt kadottanut kokonaan (oikein kauniin) lauluäänen ja varmaa ei ole, menettääkö hän puheäänenkin. Lääkäri oli kai jotenkin epäonnistunut tehtävässään.

Väliotsikko: Huhtikuun 19. päivä
Väliotsikko: Huhtikuun 19. päivä kuvitus

Minun ei tarvitsekaan suorittaa sitä kurssitutkintoa soitossa, kun en itse halua. Kyllä minä olisin varmasti tutkinnossa soittanut kaikki päin hongikkoon, sillä jo sellaisessa kenraaliharjoituksen tapaisessa vapisin kuin onneton ja soitin tietysti pontevasti “epäsointuja”.

Väliotsikko: Huhtikuun 25. päivä
Väliotsikko: Huhtikuun 25. päivä kuvitus

Olli ja Maija menivät juuri Kyllästisille ja minä jäin kotiin soittamaan Romanssia, mutta en minäkään täällä viitsi kauan yksin soitella. Lähden ehkä Kortelle.

Soololauluni vain ei muutamina viime kertoina ole ollenkaan sujunut. Ääni on tueton, kalsea ja kimakka ja terävä kuin konsanaan vanhojen kirkkomummojen. Ikosen rouva kysyi eilenkin: “Missä se teidän hyvä tukenne nyt on; sehän oli jo niin hyvällä alulla.” Kyllä minä sen itsekin huomaan, että voima ja meininki on poissa.

Toukokuun alussa on jonkinlainen tutkinto musiikkikoululla, jolloin melkein kaikkien täytyy esiintyä. Mikä minut onnettoman perii silloin? En oikein tiedä vielä, millainen se homman järjestys tulee olemaan.

Ostin eilen itselleni uudet valkoiset kesäkengät. Ne mokomat maksoivat 100 mk. Kesähatun koetan vielä jotenkin irti saada.

Kun tässä nyt sattuisi saamaan vakinaisen paikan, niin hätäkös sitten. Voisi tehdä velkaakin paremmalla omallatunnolla.

Väliotsikko: Toukokuun 8. päivä
Väliotsikko: Toukokuun 8. päivä kuvitus

Anteeks’ paljon, kun en ole kokon. viikkona kirjottanut, mutta kun on ollut noita kokeen tapaisia, niin en ole oikein kerinnyt.

Teoria sekä säveltapaus menivät noin tavallisesti. Jälkimmäinen vähän paremmin. Saamme keväällä oikein todistukset ja numerot kaikista. Mukavaa.

Soitto on keskiviikkona.

Laulua en vielä tiedä, koska minulle tulee. Minun asteellani oleville oli silloin, kun olin Valkealassa. En olisi voinut äänen käheyden tähden olla mukana, vaikka olisinkin ollut täällä. Minä laulan nyt joko alemmalla asteella olevien kanssa tai yksinäni. Riippuu ääneni selviämisestä. Näin sanoi Ikosen mamma eilen. Ääneni on yskästä vielä hiukan käheä. Kyllä minä vielä näitä jälellä olevia pelkään.

Väliotsikko: Toukokuun 12. päivä
Väliotsikko: Toukokuun 12. päivä kuvitus

Tänään minulla piti olla tutkinto laulussa, mutta siirrettiin se perjantaihin äänen käheyden takia.

Silloin on myös soiton tutkinto. Kyllä ne sormet menee silloin vinksin vonksin! Ei auta! Kaikki toiset pianonsoitonoppilaat saavat olla kuuntelemassa. Entä sitten vielä monet opettajat!

Ensi perjantaina on Karjalan laulun konsertti. Huomenna on kenraaliharjoitus, johon saavat tulla kuuntelemaan noin 7–8 koulun konventtiluokat.

Minulla on 3 päivää ollut vatsa tai oikeammin sydän-ala niin oudosti kipeä. Lieneekö matoja vai mitä. Jos ei hellitä, menen lauvantaina lääkärille.

Väliotsikko: Toukokuun 16. päivä
Väliotsikko: Toukokuun 16. päivä kuvitus

No, ja nyt sitten tutkintoni. Perjantaina oli musik. koululle kokoontunut lähes 10 opettajaa ja 30–40 oppilasta. Vuoron perään siellä kukin pianolla pelasi. Sattui minultakin menemään näppiharjoitus oikein, vaikka sormet tutisivatkin.

Mutta sen jälkeen oli laulu! Kauhistus, kuinka meni kamalasti! Niin lauloin kuin vieraan suusta. Leuka vapisi, huulet vapisi ja tuesta ei tietoakaan!

Se on vain hyvä, että mokomat tutkinnot ovat ohi. Saamme todistukset koulun loputtua. Ensi torstaina on musiikkikoulun oppilaiden julkinen näyte kansakoulun juhlasalissa.

Perjantaina oli Karjalan laulun konsertti. Hyvin meni ylipäänsä. Tietystihän sitä on aina jonkun verran moitteenkin syytä. Tänään on toinen konsertti.

Sydän-ala tauti on jo ohi. Ei tarvinnutkaan mennä lääkärille.

Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi millaiseen kukkotappeluun säveltäjä Toivo Saarenpää joutui siksi, ettei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia. Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Nuoret naiset sukkapyykillä rantakallioilla 1920.
Sukkapyykillä Latukkaniemessä. Nuoret naiset sukkapyykillä rantakallioilla 1920. Kuva: Mauno Oksanen / Lappeenrannan museot Viipuri
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?