Hannu Sokala
Yle
Tuoreen tutkimuksen mukaan Italia on ollut euron suurin häviäjä. Euroalueen ankarat taloussäännöt herättävätkin maassa jopa suuttumusta. Myös suurin osa muista euromaista rikkoo sääntöjä, vaikka talous on kasvanut jo vuosien ajan.
Euroopan talous- ja rahaliiton jäsenmaita koskevia sääntöjä korostetaan Suomessa tavan takaa. Muiden maiden sääntölepsuilua kummastellaan, ja suuri huoli leviää, jos Suomi ylittää – tai edes uhkaa ylittää – rahaliiton sääntöjen raja-arvot.
– Minusta kaikessa tekemisessä pitää olla säännöt, ja säännöt luovat myös uskottavuutta. Nyt on kyse viime kädessä siitä, että yhdessä sovituista säännöistä pidetään kiinni, Petteri Orpo sanoo MOT:n haastattelussa.
Oppositiopuolue Kokoomuksen puheenjohtaja toimi edellisessä hallituksessa sisäministerinä ja valtiovarainministerinä.
Orpo sanoo korostavansa euroalueen sääntöjä, koska ”ne ovat perusta sille, että luottamus meidän yhteiseen valuuttaamme säilyy”.
Valtaosa jäsenmaista rikkoo sääntöjä
Käytännössä rahaliiton sääntöjä noudatetaan huonosti. EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin lokakuun tilaston mukaan yhdellätoista euromaalla oli vuonna 2018 enemmän julkista velkaa kuin säännöt sallivat. Euromaista vain kahdeksan oli rajan alapuolella (Hollanti, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Slovakia, Suomi ja Viro)
Jopa sääntömääräisen talouspolitiikan kotimaa Saksa on rikkonut vuodesta toiseen julkiselle velalle asetettua rajaa.
On kyse siitä, että yhdessä sovituista säännöistä pidetään kiinni.
Vuosia jatkuneen hyvän talouskehityksen ansiosta EU:n toista eli budjettialijäämää koskevaa sääntöä noudatetaan paremmin: euromaista vain piskuinen Kypros ylitti rajan viime vuonna. Euroopan talouskasvun yleisesti hidastuttua monet maat ovat tosin nopeasti tilanteessa, jossa niiden budjettivajeet rikkovat kolmen prosentin rajan.
Orpo: ”Ei ole pelkkää teatteria”
Vaikka rahaliiton sääntöjä noudatetaan huonosti, Petteri Orpon mukaan säännöissä ei ole kyse silkasta teatterista.
– Säännöt ja jäsenmaiden ohjaaminen on vaikeaa. Jos komissio käyttää kovin kovaa politiikkaa yksittäistä maata kohtaan, se voi pahimmillaan kääntää yleisen mielipiteen tässä jäsenmaassa hyvinkin Bryssel-vastaiseksi, mikä johtaa entistä hankalampaan tilanteeseen. Tämä ei ole mikään salaisuus.
Orpon mukaan uhka EU-komission antamasta huomautuksesta tai vaatimuksesta korjata jäsenmaan valtion budjettia ”ei ole pelkkää teatteria missään tapauksessa”.
– Kyllä sillä on iso merkitys ainakin suomalaiseen luonteenlaatuun, mutta kyllä sillä on myöskin merkitys Italialle, hän sanoo.
”Miksi Italia hyväksyttiin jäseneksi?”
Pisan yliopiston taloustieteen apulaisprofessori Pompeo Della Posta muistuttaa, että Italiassa julkisen velan suhde bkt:hen nousi 1980-luvulla ja saavutti nykyisen tasonsa jo 1990-luvulla.
– Silti Italia hyväksyttiin euroalueen jäseneksi. Miksi Italia otettiin mukaan? hän ihmettelee.
Della Posta vastaa omaan kysymykseensä: muut euroalueen perustajamaat halusivat Italian mukaan, koska ne eivät halunneet jättää Italian kokoista maata yhteisen valuutta-alueen ulkopuolelle. Omaa valuuttaa hallitsevana maana Italia olisi voinut hankkia kilpailukykyetua suhteessa muihin euromaihin alentamalla liiran arvoa eli devalvoimalla.
– Tämän takia (rahaliiton raja-arvojen julkinen korostaminen) on vähän teatraalista, hän sanoo.
Pohjoisen Euroopan maat halusivat varmistaa, että klubin muut jäsenet käyttäytyisivät kunnolla.
Italialaisasiantuntijat ihmettelevät sääntöjen kirjaimellista tulkintaa
MOT:n haastattelemat italialaiset asiantuntijat suhtautuvat rahaliiton numerosääntöihin toisin kuin esimerkiksi Petteri Orpo.
– Ajatus oli yksinkertainen. Pohjoisen Euroopan maat – ja hyvä niin, sanoisin – halusivat varmistaa, että klubin muut jäsenet käyttäytyisivät kunnolla, kertoo Pisan yliopiston Pompeo Della Posta.
– Ja miten ne saadaan käyttäytymään kunnolla? Säätämällä säännöt ja ilmoittamalla, että turvaverkkoja ei ole. Kaikki ovat omillaan, eikä kukaan voi ajatella, että muut maat tulevat apuun, jos asiat alkavat mennä pieleen.
Roomalaisen ajatuspajan hallituksen puheenjohtaja Ferdinando Nelli Ferocikin ihmettelee rahaliiton tiukkojen raja-arvojen korostamista.
– Minusta rahaliiton luvut pitäisi tulkita tavoitteiksi, joihin pyritään järkevässä aikataulussa eikä lyhyellä aikavälillä, hän sanoo.
Myös EU:n komissio painottaa pitkän aikavälin velkakestävyyttä.
Pitkän diplomaattiuran tehnyt ja mm. EU-komission jäsenenä toiminut Feroci muistuttaa, että hidas talouskasvu on ongelma kaikissa euromaissa.
– Kun talous alkaa jälleen kasvaa kestävästi, velkaongelma alkaa pienentyä saman tien. Kasvun puute on meidän suuri ongelmamme, ja se on se suuri tavoite, jonka puolesta meidän kaikkien pitäisi yhdessä tehdä töitä.
”Säännöt suunniteltiin huonosti”
– Ovatko (rahaliiton) säännöt olleet liian tärkeitä? kysyy pohjoisitalialaisen Trenton yliopiston taloustieteen professori Roberto Tamborini.
– Sanoisin hieman jyrkästi, että siinä määrin kuin säännöt ovat olleet huonosti suunniteltuja ja kehnosti sovellettuja, niin kyllä, ne ovat olleet liian tärkeitä.
Tamborini on erikoistunut makrotalouden ja Euroopan unionin tutkimukseen. Hänen mukaansa rahaliiton sääntöjen suhde talousteorioihin on pulmallinen, ja taloustieteilijät ovat väitelleet asiasta yhteisen rahan alusta asti.
Tamborinin mukaan talousteoria kertoo, että viranomaiset voivat järkevästi määrätä katon joko budjettivajeelle tai velkasuhteelle – mutta eivät samaan aikaan molemmille.
– Jompikumpi näistä säännöistä muuttuu tarpeettomaksi tai sitä rikotaan vääjäämättä. Voimme tähdätä vain toiseen niistä, hän sanoo.
Taustalla tieteellinen analyysi vai ei?
Entinen valtiovarainministeri Petteri Orpo sanoo, että rahaliiton sääntöjen raja-arvot ”on määritelty parhaan ekonomistitiedon perusteella”.
– Ei esimerkiksi euroryhmän pöydässä ole vakavalla mielellä käyty keskusteluja siitä, ovatko nämä oikeata tasoa vai eivät. Minusta ne ovat yleisesti hyväksyttyjä, hän sanoo.
– Raja-arvot perustuivat silloisen euroalueen keskimääräiselle velkaantumisasteelle sekä oletukselle siitä, mikä on tuleva kasvu. Näissä luvuissa ei ollut mitään varsinaista taloustieteellistä analyysiä taustalla, sanoo kuitenkin yliopistotutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.
Orpo kertoo, että euroryhmän kokouksissa ei ole ole ”vakavalla mielellä” keskusteltu siitä, ovatko rajat oikealla tasolla.
Rahaliiton säännöt toimivat, jos talous kasvaa 5 prosenttia vuodessa.
Trenton yliopiston Roberto Tamborinin mukaan rahaliiton 3:n ja 60 prosentin säännöt toimivat vain, jos talous kasvaa 5 prosenttia vuodessa. Useimmissa kehittyneissä maissa tuotanto kasvaa nykyisin huomattavasti viittä prosenttia hitaammin.
– Joissakin maissa on käsitys, että julkisia menoja koskevat säännöt ovat ainut tärkeä asia Euroopassa. Samaan aikaan on paljon muita ulottuvuuksia, joita ei pidetä niin tärkeinä, kuten veroparatiisit, sosiaalisten olojen polkeminen, rahanpesu ja maahanmuuttajien aiheuttaman taakan jakaminen, hän sanoo myös.
– EU on hyvin ankara yhdessä asiassa, mutta ei niinkään ankara muissa suhteissa. Tämä suhtautumistapa ei auta maita noudattamaan julkisia menoja koskevia sääntöjä.
Saksa voittanut – Italia hävinnyt
Italialaisilla on hyvä peruste suhtautua kriittisesti euroalueen sääntöihin: Italia on kärsinyt taloudellisesti eurojäsenyydestään.
Saksalaisen tutkimuslaitoksen CEP:n aiemmin tänä vuonna julkaiseman tutkimuksen mukaan Saksa on hyötynyt eurosta eniten: 1999–2017 varallisuus on Saksassa noussut euron ansiosta kaikkiaan 1 900 miljardia euroa. Kansalaista kohti varallisuushyöty on 23 116 euroa.
Italia taas on menettänyt eniten: yhteensä 4 300 miljardia euroa, noin 74 000 euroa henkeä kohti. Suomi ei ollut mukana tutkimuksessa.
Italia ei ole löytänyt keinoja kohentaa kilpailukykyään euromaana. Ennen euroa Italia turvautui usein oman valuuttansa liiran arvon alentamiseen auttaakseen vientiyritysten myyntiponnisteluja. Nyt devalvaatio ei ole käytettävissä, koska omaa valuuttaa ei enää ole.
Perinteisenä vaatteiden viejänä Italia on kärsinyt Kiinan ja muiden aasialaisten halpavalmistajien tulosta maailmanmarkkinoille. Lisäksi maan talous kärsii jäykästä byrokratiasta, erittäin hitaasti toimivasta oikeusjärjestelmästä, eteläisten maakuntien kehittymättömyydestä sekä järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Tyytymättömyys euroon ruokkii Italian oikeistopopulismia
Italiassa etenkin oikeistopopulistit ovat pyrkineet suuntaamaan kansalaisten tyytymättömyyttä EU:hun ja muihin suuriin unionimaihin Saksaan ja Ranskaan.
Merkittävä osoitus populistien voimasta nähtiin lokakuun lopulla Roomassa, jossa maan suosituin puolue Lega järjesti ison mielenosoituksen. Hallituksen kesällä jättänyt
Lega kutsui Rooman mielenosoitukseen myös Silvio Berlusconin Forza Italia -puolueen ja Giorgia Melonin johtaman uusfasistisen Fratelli d’Italian. Puhujakorokkeelta annettiin huutia niin Ranskalle ja Saksalle kuin maahanmuuttajille ja seksuaalivähemmistöillekin.
Legan puheenjohtaja Matteo Salvini arvioi, että mielenosoitukseen osallistui 200 000 ihmistä, mutta poliisin arvion mukaan paikalla oli 70 000 henkeä.
Uudelle oikeistolle ensimmäinen vaalivoitto
Uuden oikeiston nousu ei ole jäänyt pelkiksi näyttäviksi mielenosoituksiksi. Lokakuun lopussa Keski-Italian Umbriassa pidettiin maakuntavaalit, joiden tulos oli hätkähdyttävä.
Vasemmisto oli pitänyt valtaa Umbriassa 70 vuotta, mutta nyt Legan johtama oikeistokoalitio voitti vaalit 58 prosentin äänisaaliilla. Hallituspuolueiden kannatus jäi 38 prosenttiin.
Italian seuraavat parlamenttivaalit on määrä järjestää keväällä 2023, mutta heti Umbrian vaalituloksen selvittyä Matteo Salvini vaati Italian hallitusta eroamaan ja järjestämään pikaiset vaalit.
Salvini on muuttanut EU-kantaansa tuulen mukana, mutta Italian seuraava hallitus saattaa rakentua hänen johdollaan oikeiston kolmesta populistipuolueesta. Italia kuuluu EU:n perustajiin, ja maan politiikan nopeita käännöksiä seurataan lähikuukausina entistäkin tarkemmin niin Berliinissä ja Pariisissa kuin Brysselissäkin.
Rahaliiton tiukat säännöt
Euromaiden valtioiden budjeteissa tulojen ja menojen erotus eli alijäämä ei saa ylittää kolmea prosenttia suhteessa talouden kokoon. Julkisen velan suhde bkt:hen ei saa ylittää 60 prosenttia.
Jos jonkin jäsenmaan taloudenpito ei pysy näiden vakaus- ja kasvusopimuksessa määriteltyjen rajojen alapuolella, Euroopan unioni aloittaa keskustelun jäsenmaan kanssa. Kurinpitomenettelyn loppupäässä jopa muhkeat sakot ovat mahdollisia.
Säännöt kehitettiin etenkin Saksan vaatimuksesta. Saksassa ja sen pohjoisissa kumppanimaissa pelättiin, että yhteinen raha euro voisi saada jotkin jäsenmaat harjoittamaan tuhlailevaa politiikkaa.
Euroaikana tällainen velkarahalla tuhlailu voisi periaatteessa olla aiempaa helpompaa, koska rahaliitossa yksittäinen jäsenmaa ei joudu yhtä helposti markkinavoimien ja nousevien korkojen kurittamaksi kuin oman valuuttansa vakauden kanssa tuskaileva maa.
Yhteisen rahan tuomaa yhteistä rahapolitiikkaa on alusta asti arvosteltu kummajaiseksi, koska yhtälöstä puuttuu talouspolitiikan toinen tukijalka, finanssipolitiikka. Valtioiden tulot ja menot haluttiin kuitenkin pitää jäsenvaltioiden omalla vastuulla. Yhteinen finanssipolitiikka olisi käytännössä merkinnyt harppausta lähelle liittovaltiota, eikä siihen ollut poliittista valmiutta, kun rahaliittoa alettiin 1980-luvun lopulla suunnitella.
MOT: Euro repeää etelästä
Lisää ohjelmasta
- Veikkauksen vedonlyöntiuudistus: Uusi peliominaisuus herätti valvojassa huolen pelaajien oikeusturvasta, sopimuskumppania kiristetty
- Ihmelääke aiheutti kahdeksan suomalaispotilaan kuoleman ja se vedettiin markkinoilta – nyt lääkettä käytetään haittavaikutuksista huolimatta Suomessa enemmän kuin koskaan
- Vanhusten turvallisuus vaarantunut, työvuorolistoilla kikkailtu – Esperi Caren lippulaiva on saanut jatkaa, vaikka ongelmia on ollut kymmenen vuotta
