Hyppää pääsisältöön

Törmäsikö lintu ikkunaasi? Löysitkö kuolleen eläimen? Toimita näyte tutkijalle ja auta suojelemaan luontoa

Helsingin Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa nukkuu ikuista untaan kymmeniä tuhansia eläimiä – pikkulintuja, joutsenia, ilveksiä ja jäniksiä... Museon tutkijat hyödyntävät yleisöltä saatuja eläinnäytteitä sekä luonnon monimuotoisuuden että ilmastonmuutoksen tutkimuksessa. Eläimen voi tuoda museolle tai sen voi lähettää postissa.

Tutkijoita kiinnostavat lähtökohtaisesti kaikki hyväkuntoiset näytteet. Kuolleen eläimen, tai vaikka linnunmunan voi Helsingissä tuoda Luonnontieteelliselle museolle (Luomus) tai sen voi lähettää postissa.

Västäräkki pakastimessa.
Tutkijalle pieni västäräkkikin on tärkeä. Västäräkki pakastimessa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Oletko epävarma, mistä lajista on kyse? Lajimääritys voidaan tehdä Luomuksessa, tärkeintä on ilmoittaa päivämäärä ja löytöpaikka – jos tiedot puuttuvat, näytteellä ei ole tieteellistä arvoa. Kerro myös myös kuolinsyy ja arvaillakin voi.

Kuolleista eläimistä otetaan muun muassa nahka-, luusto- sekä DNA-näytteitä. Tutkimushuoneessa eläimelle annetaan ensin tulonumero, ja sen taustatiedot kirjataan museon arkistoihin.

Kuolleita lepakkoja lasipurkeissa tutkimushuoneessa.
Juuri nyt on meneillään suuri lepakkotutkimus. Kuolleita lepakkoja lasipurkeissa tutkimushuoneessa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Linnuista saadaan tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista

Intendentti Aleksi Lehikoinen johtaa ryhmää, joka tutkii lintujen pesintää ja levinneisyyttä sekä sitä, miten erilaiset ympäristömuutokset vaikuttavat eri elinympäristöissä esiintyvien lintulajien runsauteen.

– Ilmastonmuutos aiheuttaa muun muassa muutoksia lajien muuton ja pesinnän ajoittumisessa sekä levinneisyysalueissa, Lehikoinen kertoo.

Riekon tunnistuslappu vuodelta 1931.
Riekkoa ei enää tavata Helsingin kauppatorilla. Näyte vuodelta 1934. Riekon tunnistuslappu vuodelta 1931. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

– Esimerkiksi riekkoa ei enää eteläisessä Suomessa tavata, vaan sen elinpiiri on siirtynyt satoja kilometrejä pohjoiseen. Linnun valkoisesta, suojaavasta talvipuvusta ei enää lumettomien talvien myötä ole hyötyä, päinvastoin.

Joutsenen siipiä kokoelmahuoneessa.
Joutsenen siipiä lintukokoelmahuoneessa. Joutsenen siipiä kokoelmahuoneessa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Tutkimuksissa on myös havaittu, että lintujen siipien pituuksissa on tapahtunut muutoksia, ja että lintujen koko on selkeästi pienentynyt viime vuosisadasta.

Samoin lintujen sulkimisessa on tapahtunut muutoksia. Kun kevät tulee aiemmin, niin linnut myös kuoriutuvat aiemmin. Näin niillä on enemmän aikaa kasvattaa parempi höyhenpuku tulevaa talvea varten.

Kolme lintua kuivaushuoneessa.
Höyhenpeitteen kasvattamiseen on nyt enemmän aikaa. Kolme lintua kuivaushuoneessa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Työtä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi

Osa tutkijoista keskittyy etsimään sekä tietoa että keinoja suojella lajeja, jotta luontomme säilyisi mahdollisimman monimuotoisena.

Eläimen DNA-näyte muoviputkilossa.
DNA- ja luustonäytteistä tutkitaan esimerkiksi raskasmetalleja, ja ympäristömyrkkyjä. Eläimen DNA-näyte muoviputkilossa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

DNA-näytteitä säilytetään pakastimissa, joiden lämpötila on aina -81 astetta – näin ne säilyvät periaatteessa ikuisesti.

Luonnontieteelliset kokoelmat kertovat sekä menneestä että tulevasta

Luomuksen kokoelmat koostuvat eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteistä. Kokoelmia on kahdentyyppisiä: tieteelliseen tutkimukseen tarkoitetut kokoelmat ja yleisölle tarkoitetut näyttelyt.

Täytettyjä eläimiä kuivatushuoneessa.
Hyväkuntoiset yksilöt täytetään näyttelyeläimiksi. Täytettyjä eläimiä kuivatushuoneessa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kokoelmissa on hyönteisiä ja kasveja 1700-luvulta asti, muun muassa mäntykiitäjä Pirkkalasta vuodelta 1747.

– Historiallinen aikajana on tärkeä, sillä sen avulla voidaan selvittää populaation reagointia ilmastonmuutokseen pitkällä aikavälillä. Samalla saadaan tietoa siitä, miten muutokset ovat vaikuttaneet lajin perimään, Aleksi Lehikoinen kertoo.

Linnun tunnistuslappu vuodelta 1881.
Lintuja ja nisäkkäitä on kerätty kokoelmiin 1800-luvulta alkaen. Linnun tunnistuslappu vuodelta 1881. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Museolla on myös yksi maailman suurimmista munakokoelmista, yli 200 000 munaa.

Riekon munia laatikossa.
Linnunmunien kerroksellinen rakenne tarjoaa monta tutkimuskohdetta. Riekon munia laatikossa. Kuva: Tiina Jensen / Yle Luonnontieteellinen keskusmuseo

Kerätty tieto ennustaa myös tulevaisuutta

Luomus on mukana myös kansainvälisessä tutkimuksessa. Amazonin alueella tehdyssä tutkimuksessa kerättiin geneettistä ja muuta dataa noin tuhannesta lintuyksilöstä, jotka edustivat kymmeniä Amazonin alueen lintulajeja.

Erityisenä huolenaiheena on Amazonin kaakkoisosien ilmastonmuutos.

– Alueen metsäpeitteen jakautumisessa tapahtui aikoinaan muutoksia. Nyt on vaarana, että muutokset käynnistyvät jälleen, ja johtavat luonnon monimuotoisuuden häviämiseen, kertoo intendentti Alexandre Aleixo.

Asiantuntijat:
Intendentit Aleksi Lehikoinen ja Alexandre Aleixo Luonnontieteellisestä museosta.