Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia. – Osa 7/26.
Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin 20-vuotinen historia oli päättynyt kapellimestari Toivo Kuulan traagiseen kuolemaan sisällissodan päätteeksi toukokuussa 1918. Musiikin Ystäväin kabineteissa oli käyty keskusteluja orkesteritoiminnan käynnistämisestä uudelleen. Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä, eikä toistaiseksi oltu ryhdytty suuria riskejä sisältävään hankkeeseen.
Tiesikö säveltäjä Toivo Saarenpää näistä kabinettikeskusteluista? Joka tapauksessa syksyllä 1920 hän toteutti suuren unelmansa, perusti Viipuriin jälleen sinfoniaorkesterin.
Perustiko väärä mies orkesterin Viipuriin väärään aikaan? Kaatoiko Saarenpään orkesterin vasta perustetun Musiikkikoulun kunnianhimoinen johtaja, Saarenpään ystävä Boris Sirob? Vai kaatuiko Suomalainen Konsertti-Orkesterinsa Saarenpäästä itsestä johtuviin syihin?
Toivo Saarenpää oli viipurilaisten musiikkipiirien vanha tuttu. Hän oli asunut Viipurissa 1911–1916, jolloin oli työskennellyt teorian opettajana sekä Musiikin Ystäväin orkesterikoulussa että Emil Sivorin Kirkkomusiikkiopistossa ja toiminut samalla sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelijana.
Toivo Herckman oli syntynyt Liperin Ruskealassa 6. huhtikuuta 1882. Hänen isänsä Liperin kanttori Konstantin Herckman oli vanhasuomalainen aatteen mies. Isä Herckman puolusti suomalaisuutta ruotsalaisuutta vastaan henkeen ja vereen, ja poika kasvoi kielitaisteluhenkisessä, jyrkän isänmaallisessa ilmapiirissä. Vuonna 1906 Toivo muutti Herckman-nimen Saarenpääksi liperiläisen kotitilan mukaan.
Tunnetut muusikot Erkki Melartin ja Toivo Kuula Alma-puolisoineen vierailivat Liperin Saarenpäässä. Toivo Saarenpäästä ja Toivo Kuulasta tuli ystävät ja sielunkumppanit, joita yhdistivät musiikki ja taistelu suomalaisuuden puolesta.
Käytyään viisi luokkaa Joensuun klassillista lyseota Saarenpää lähti Helsinkiin. Hän opiskeli viulunsoittoa Filharmonisen Seuran orkesterikoulussa 1901–1907 Elis Jurvan oppilaana ja sävellystä ja musiikin teoriaa Jean Sibeliuksen ja Ilmari Krohnin johdolla.
Ensimmäisen sävellyskonserttinsa Saarenpää piti Joensuussa 1904. Samana vuonna toimiessaan kuoronjohtajana Liperin nuorisoseuran arpajaisjuhlassa hän kuuli näyttelijä Jussi Snellmanin lausuvan Eino Leinon runon Päivän laulu. Kun Saarenpää syksyllä 1930 perusti Viipuriin sekakuoron, hän antoi sen nimeksi Päivän Laulu.
Pidettyään 1910 toisen sävellyskonserttinsa Helsingissä yhdessä Heino Kasken kanssa Toivo Saarenpää muutti Viipuriin. Hän toimi teorian ja sävellyksen opettajana Emil Sivorin Kirkkomusiikkiopistossa ja vt. teoriaopettajana Musiikin Ystäväin Orkesterin orkesterikoulussa. Vuonna 1912 hän matkusti vielä puoleksi vuodeksi jatkamaan opintojaan Berliiniin ja Dresdeniin.
Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin kapellimestarit Ilmari Weneskoski ja Leevi Madetoja soitattivat orkesterilla Toivo Saarenpään sävellyksiä. Tästä rohkaistuneena Saarenpää sävelsi lisää pienimuotoisia orkesteriteoksia, sellaisia kuin Karjalainen tanssihumoreski, Pizzicato, Ballaadi, Nocturno, Impromptu, Juhlamarssi ja Elegia.
Opettamisen ja säveltämisen ohessa Toivo Saarenpää toimi Viipurissa myös nuorsuomalaisen sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelijana.
Periaatteen miehenä hän tunnusti avoimesti, ettei ollut oopperan ystävä. Operettia Saarenpää ei suorastaan voinut sietää. Marraskuussa 1913 hän arvosteli kuitenkin Viipurin Maaseututeatterin ohjelmistossa olleen ranskalaisen koomisen oopperan Pikku herttua. Saarenpää oli seurannut esitystä säälin ja suuttumuksen sekaisin tuntein. Murskakritiikki Pikku herttuasta tempaisi arvostelijan ankaraan sanasotaan teatterinjohtaja Jalmari Finneä vastaan.
Finne varotti nuorta arvostelijaa liian jyrkistä mielipiteistä ja ennusti, että Saarenpää tulisi vielä huomaamaan, "kuinka ihana keksintö elämä oli”. Finnen ja Saarenpään ottelua seurasi koko Viipuri. Pilapiirtäjä Aarno Karimo ikuisti tappelevat kukot von Wrightin metsoja mukaillen pilalehti Ampiaisen kanteen.
Jalmari Finnen ennustus ei toteutunut. Toivo Saarenpää vastusti ankarasti kevyttä musiikkia elämänsä loppuun saakka. Saarenpään kuoleman jälkeen hänen puolisonsa Mandi Saarenpää julkaisi muistelmat, joissa vakuutti:
– En todellakaan muista kertaakaan koko 31-vuotisen avioliittomme aikana olleeni mieheni kanssa operettia kuuntelemassa ja katsomassa, niin paljon kuin muuten kävimmekin konserteissa ja teattereissa. Huono ja halpa-arvoinen musiikki sai hänessä aikaan henkisen ja melkeinpä ruumiillisenkin pahoinvoinnin.
Saarenpään seuraava koettelemus Karjalan musiikkiarvostelijana oli Viborgs Sångarbröderin konsertti.
Koska kyseessä oli arvovaltaisten viipurilaisherrojen mieskuoro, päätoimittaja Anton Söderman kutsui Saarenpään ennen konserttia puheilleen ja antoi tarvittavat ohjeet. Päätoimittaja painotti, että olisi sopimatonta suhtautua kuoroon millään lailla kriittisesti.
Saarenpäästä päätoimittajan puuttuminen musiikkiarvostelijan työhön oli suorastaan rikollista. Hän vakuutti Södermanille kirjoittavansa juuri niin kuin itse asiat ymmärsi ja korosti vielä, että hänen “korkein ojennusnuoransa elämässä oli taiteellinen rehellisyys”.
Toivo Saarenpään edesottamukset Karjalan musiikkiarvostelijana eivät päättyneet tähän. Saarenpää, tässä vaiheessa vielä poikamies, kutsui daamikseen Maaseututeatterin ensi-iltaan neitosen, joka oli niin köyhä, ettei hänellä ollut varaa kampaajaan eikä pitkään leninkiin. Viipurissa pukeuduttiin tunnetusti teatterin ensi-iltoihin aina frakkiin ja iltapukuun.
Nähdessään tytön arkisen asun Saarenpää kauhistui itsekin ja lähti kiireesti ohjaamaan daamiaan katsomoon. Päätoimittaja Söderman ehti kuitenkin nähdä vilaukselta Saarenpään seuralaisen ”boheemin asun”. Seuraavana päivänä Söderman kutsui arvostelijan puheilleen ja antoi Saarenpäälle potkut.
Syksyllä 1916 Toivo Kuulasta tuli Musiikin Ystäväin Orkesterin kapellimestari. Ystävykset eivät ehtineet tavata Viipurissa kuin ohimennen, sillä Toivo Saarenpää oli saanut juuri paikan Lahden Soitannollisen Seuran Orkesterin johtajana.
Lahden orkesteri oli kokoonpanoltaan hyvin pieni, ja Saarenpää joutui turvautumaan konserteissa usein avustajiin, jolloin hän kääntyi helsinkiläisten ja viipurilaisten muusikkotuttujensa puoleen.
Sisällissodan päätyttyä valkoisten voittoon Toivo Saarenpää järjesti vappuna 1918 Lahdessa vapausjuhlakonsertin. Solistiksi hän oli kutsunut tuttunsa viulutaiteilija Boris Sirob-Wolfsonin Viipurista, joka esitti konsertissa viulusooloja. Muu ohjelma sisälsi orkesterinumeroita, muun muassa Sibeliuksen uuden Jääkärien marssin. – Saman päivän iltana Viipurin Seurahuoneella ammuttiin kuolettavasti Toivo Kuulaa.
Sisällissodan jälkeen Lahden Soitannollisen Seuran toiminta hiipui, eikä kapellimestaria enää tarvittu. Toivo Saarenpää palasi Viipuriin rinnallaan vastavihitty puolisonsa, reipas opettaja Mandi Saarenpää.
Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi mitä kaikkea kiusaamista Toivo Saarenpää joutui kestämään johtaessaan Suomalaista Konsertti-Orkesteriaan! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!
Lähteet
Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.
Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aaltoila, Heikki: Ilmari Hannikainen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Lindgren, Göran (toim.): Viipurin taistelu 1944. Kooste Suomen Sotilassosiologisen Seuran seminaarin 19.4.2007 esitelmistä. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 3. Helsinki 2008.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri. Karjalan pääkaupungin kohtalon vuodet 1939, 1941 ja 1944. Minerva Kustannus Oy. Saarijärvi 2011.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Roselius, Aapo: Valkoinen Viipuri. Artikkeli kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21, 2019.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.
Arkistolähteet
Elonet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.
Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.
Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.
Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.
