Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Tämänhän ymmärtää jopa nelivuotias lapsikin!

sähköinen kytkentätaulu
sähköinen kytkentätaulu sähköjohdot

Hakekaa tänne jostakin nelivuotias lapsi, minä en ymmärrä tästä yhtään mitään! Näin lohkaisi Freedonian valtiota johtanut Rufus T. Firefly elokuvassa Neljä naurettavaa naapuria.

Tässä Marx-veljesten elokuvassa tuota epäsopivaa valtionpäämiestä näytteli Groucho Marx.

Tilanteen tausta on se, että kuvitteellinen Freedonian valtio on vararikossa, ja tarvitsee pikaisesti valuuttaa. Upporikas leskirouva Teasdale lupaa antaa rahat, mutta asettaa ehdoksi sen, että hänen ihastuksensa kohde, veijarimainen pöhköpää Rufus T. Firefly nimitetään maan johtoon.

Herra Firefly ei luonnollisestikaan ymmärrä valtionhallinnosta tai -taloudesta yhtään mitään. Mutta tarinaa tulee ja juttu luistaa. Tuota Neljä naurettavaa naapuria -elokuvaa (Duck Soup) kuvailtiin jossakin anarkistiseksi komediaelokuvaksi ja sitä se totta tosiaan on.

Jostakin syystä tuo klassikkoelokuva ja klassikkorepliikki tulivat mieleeni, kun aloin kuunnella albumia nimeltä Experimental Synth Kids. Tuo albumi sisältää nimensä mukaisesti lasten tekemää elektronista ja kokeellista musiikkia. Jopa nelivuotiaitten lasten.

Experimental Synth Kids on kokoelma kolmesta viiteentoista -vuotiaitten lasten tekemää, tai oikeastaan improvisoimaa elektronista musiikkia. Siis päiväkoti- ja kouluikäisten lasten tekemää syntikka- ja konemusiikkia.

Elektronista poppia esittävästä Ruusut-yhtyeestä tunnettu Samuli Kukkola on äänittänyt yhdessä psykedeelistä metallimusiikkia soittavasta Oranssi Pazuzu -bändistä tutun Jarkko Salon kanssa näitä lasten luomia electronic- ja ambient-henkisiä äänimaisemia ja koostanut näistä äänityksistä albumillisen outoa ja hyvin kiinnostavaa musiikkia.

Experimental Synth Kids-albumin musiikki on äänitetty seinäjokelaisen Lastenkulttuurikeskus Louhimon työpajoissa vuosina 2014-2018.

Näiden työpajojen ajatuksena oli tutustuttaa lapset elektronisen musiikin laitteistoon sekä oman musiikin tekemiseen ja taltioimiseen. Kukkola ja Salo veivät kouluihin ja päiväkoteihin syntesoijia, sekvenssereitä ja muuta elektronisen musiikin laitteistoa ja opastivat lapsia koneiden käytössä.

Samuli Kukkola kertoo heidän pyrkineen luomaan tilanteen, jossa lapsilla olisi mahdollisimman helppoa ja paineetonta äänittää yhdessä omaa musiikkiaan, vailla mitään aikaisempaa kokemusta. Hän kertoo, että lapset improvisoivat pienissä ryhmissä noin 20 minuuttia kerrallaan, äänityksen ollessa käynnissä. Ja näin syntyi useita tunteja materiaalia, josta Samuli Kukkola koosti ja editoi albumin.

Ja samanhenkisellä menolla jatketaan, mutta nyt tekijöinä ovat todistettavasti jo aikuisiän saavuttaneet henkilöt. Samanlainen uuden löytämisen ilo ja kokeilunhalu ovat silti edelleen äänikuvassa mukana.

Ian Boddyn luotsaaman DiN-levymerkin julkaisemilla albumeilla elektroninen musiikki on kunniassaan, ja Tone Science Module -sarjan julkaisuilla juhlinnan aiheena on eritoten modulaarisilla syntesoijarakennelmilla tehty musiikki, eikä sarjan kolmas julkaisu Cosines and Tangents ole tästä mikään poikkeus. Pikemminkin se vain vahvistaa luottamusta siihen, kuten on tapana sanoa, että vanhassa vara parempi.

Tässä tapauksessa tarkoitan nimenomaan laitteistoa, mutta osittain myös muusikoita. Nimittäin tällä sarjan kolmannella julkaisulla on mukana esimerkiksi eräs alan niin sanotuista moderneista veteraaneista, amerikkalainen Robert Rich.

Robert Rich on ollut erittäin ahkera ja aktiivinen muusikko uransa alusta eli 1980-luvun alkupuolelta lähtien. 37:ssä vuodessa liki 40 sooloalbumia ja parisenkymmentä yhteistyölevytystä, käytännössä tuollaista albumi vuodessa -tahtia.

Toinen veteraanisankari tällä Tone Science Module No.3 -kokoelmalla on Redshift eli Mark Shreeve. Ja mikä nyt voisikaan olla luonteenomaisempaa - vai pitäisikö sanoa: luonnollisempaa - kuin Mark Shreeve ja modulaarisella syntikkasysteemillä tehty musiikki.

Tone Science Module No.3 - Cosines and Tangents -kokoelmalla saa vuoron myös vähäeleinen ambient-sankari Amsterdamista eli L.A.M., joka tunnetaan myös nimellä Little Ambient Machine. Tekijä itse kertoo nettisivullaan tehneensä 1990-luvulla työkseen elektronista musiikkia, mitä ilmeisimmin kaupallisiin tarkoituksiin, ja menettäneensä tuon työn myötä ennen pitkää kaikenlaisen innostuksensa musiikin tekemiseen.

Uusi innostus löytyi yllättäen modulaaristen syntikoiden maailmasta ja tässä sitä ollaan vuonna 2019:

Ja sitten hieman lähemmäs ja ehkä hieman maanläheisemmän musiikin pariin. Tai enpä oikeastaan tiedä... Mart Soo on virolainen kitaristi, säveltäjä ja pedagogi. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten jazzkitaristina, mutta hän käyttää myös paljon minimalistisia ja ambient-henkisiä elementtejä musiikissaan.

Monet muistavat hänet varmaankin persoonallisista kokoonpanoista Weekend Guitar Trio ja Three Free Radicals, mutta hän on ollut monessa mukana, yli viidelläkymmenellä levytyksellä, kuten myös jazz- ja nykymusiikifestivaaleilla ympäri maailmaa, ja tehnyt musiikkia radioon, televisioon, teatteriin ja elokuviin.

"Minulla on hyvin vahva klassisen musiikin tausta ja pidän musiikin teoriasta. Kuulet sen hyvin musiikissani". Näin kirjoittaa Jyrki Mononen. Tässä musiikkia hänen albumiltaan Lume:



AVARUUSROMUA 17.11.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:

EXPERIMENTAL SYNTH KIDS: Pajuluoma II - osa - (Experimental Synth Kids)
EXPERIMENTAL SYNTH KIDS: Keskuspuisto (Experimental Synth Kids)
EXPERIMENTAL SYNTH KIDS: Ylinen II (Experimental Synth Kids)
ROBERT RICH: Cyclosporum (Tone Science Module No.3 - Cosines and Tangents)
REDSHIFT: Berserker (Tone Science Module No.3 - Cosines and Tangents)
MART SOO & KULGEJAD: Tuhandeliblikakeelne uni (KULG II)
JYRKI MONONEN: M201693 (Lume)
VIGU VIIKUNA: LISZTI4 (demo)
LITTLE AMBIENT MACHINE: Anemones (Tone Science Module No.3 - Cosines and Tangents)

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri