Hyppää pääsisältöön

Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
"Mieheni halveksi niin perin pohjin alhaisia, matalamielisiä ihmisiä, ettei vaivautunut heitä vastaan puolustautumaan", Mandi Saarenpää kertoo puolisostaan säveltäjä Toivo Saarenpäästä. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

Viipurin rautatieasema 1920.
Aleksanterinkatu, jonka nimi muuttui 1929 Karjalankaduksi ja 1942 Mannerheiminkaduksi. Kadun päässä Viipurin rautatieasema. Viipurin rautatieasema 1920. Kuva: Lappeenrannan museot Viipuri

Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin toiminta oli päättynyt kapellimestari Toivo Kuulan väkivaltaiseen kuolemaan toukokuussa 1918. Kevättalvella 1919 kaupunkiin jääneet orkesterimuusikot perustivat 60-jäsenisen Viipurin musiikkerien sinfoniaorkesterin. Orkesteri toimi vain yhden kuukauden, maaliskuun 1919, jolloin se antoi neljä konserttia. Muun muassa säveltäjä Leevi Madetoja vieraili Viipurissa johtamassa toisen sinfoniansa ja Jean Sibeliuksen Lemminkäisen paluun, ja nuori säveltäjä Aarre Merikanto johti ensimmäisen sinfoniansa sekä sinfoniset runoelmansa Unen ja Lemminkäisen.

Huhtikuussa muusikot olivat jälleen ilman johtajaa ja kiersivät viihdyttämässä kaupungin kahviloissa ja ravintoloissa ja säestivät teattereissa ja elokuvissa.

Väliotsikko: ”Täytyy peleta puhdasta peliä”
Väliotsikko: ”Täytyy peleta puhdasta peliä” kuvitus
Piirros säveltäjä Toivo Saarenpäästä 1921.
Piirros säveltäjä Toivo Saarenpäästä vuonna 1921. Piirros säveltäjä Toivo Saarenpäästä 1921. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat Toivo Saarenpää

Syksyllä 1920 Viipuriin palannut säveltäjä Toivo Saarenpää ryhtyi toteuttamaan suurta unelmaansa, perustamaan sinfoniaorkesteria.

Tieto entisen musiikkiarvostelijan paluusta kaupunkiin oli kiirinyt sanomalehti Karjalan toimitukseen. Uusi päätoimittaja, tohtori Onni J. Brummer otti yhteyttä Saarenpäähän ja pyysi tätä lehden avustajaksi. Säveltäjän nuorikko, opettaja Mandi Saarenpää riemastui Karjalan tarjouksesta.

– Kun hallitset paikkakunnan suurimman ja tärkeimmän lehden, soitat kyllä orkesteriasi niin kauan kuin haluat, Mandi vakuutti miehelleen.

Brummer soitti Saarenpäälle vielä toisen kerran ja tuli jopa käymään, mutta säveltäjä ei ollut taivuteltavissa.

– Täytyy pelata puhdasta peliä. Kuinka voisin olla arvostelijana, kun samalla olen itse paikkakunnalla esiintyvä taiteilija? Toivo perusteli puolisolleen.

– Nyt annoit aseen vastustajillesi, Mandi harmistui.

Ja juuri näin Mandin mukaan tapahtui. On toki mahdollista, että Saarenpään karvaat kokemukset edellisen päätoimittajan ajalta estivät häntä myös ryhtymästä jälleen Karjalan musiikkiarvostelijaksi.

Väliotsikko: Mies ja unelma
Väliotsikko: Mies ja unelma kuvitus

Saarenpäällä oli ensin hyvin edistyksellinen suunnitelma, hän kehitteli maaseutuorkesteria, jonka keskuspaikkana olisi ollut Viipuri ja joka olisi ulottanut toimintansa Lahteen, Kotkaan, Kouvolaan, Lappeenrantaan ja Sortavalaan. Tarkoituksena oli perustaa tälle kiertävälle orkesterille kannatusyhdistykset kaikille paikkakunnille. Hän sai kuitenkin pian huomata, että vain Viipurista löytyi tarpeeksi kannattajajäseniä. Niinpä hän päätti perustaa orkesterin Viipuriin.

Saarenpää päätti olla anomatta hankkeelleen apurahaa kaupungilta ja valtiolta ja hakea avustusta vasta sitten, kun oli jotain näyttöä. Orkesterin talous perustui vain kannatusjäsenten jäsenmaksuille ja lipputuloille.

Saarenpää oli säveltäjä ja musiikinteorian opettaja, mutta hänellä ei ollut kapellimestarin koulutusta ja kokemus johtamisesta oli vähäistä.

Säveltäjä Toivo Saarenpää vuonna 1927.
Toivo Saarenpää vuonna 1927. Saarenpää oli säveltäjä ja teoriaopettaja, hänellä ei ollut kapellimestarin koulutusta. Säveltäjä Toivo Saarenpää vuonna 1927. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat Toivo Saarenpää

Saarenpäällä ei ollut myöskään sinfoniaorkesterille välttämätöntä nuotistoa stemmamateriaaleineen. Nuottien ja partituurien lainaaminen osoittautui pian odottamattoman hankalaksi. Saarenpää sai joskus partituurin eteensä vasta, kun harjoitus alkoi. Mandi Saarenpään mukaan kyse oli tahallisesta kiusaamisesta. Oli tahoja, jotka halusivat vaikeuttaa Saarenpään orkesterin toimintaa.

Väliotsikko: Taistelu viihdettä ja operettia vastaan
Väliotsikko: Taistelu viihdettä ja operettia vastaan kuvitus

Perustamalla Suomalaisen Konsertti-Orkesterin Toivo Saarenpää halusi tarjota vaihtoehdon Viipurissa rehottavalle viihteelle, ”kaikenkirjavalle cabaretti-, operetti- ja kahvilamusiikille”. Muusikot tienasivat leipänsä kuitenkin ravintoloissa, kahviloissa, teattereissa ja elokuvateattereissa soittamisesta. Saarenpäällä oli syytä olla kiitollinen, että ravintoloiden ja elokuvateattereiden omistajat antoivat soittajansa orkesterin käyttöön yhtenä iltana viikossa.

Toivo Saarenpään taistelu viihdettä vastaan oli tuomittu epäonnistumaan. Viipurilaiset suorastaan rakastivat operettia. Emmerich Kálmanin Mustalaisruhtinatar sai ensi-iltansa marraskuussa 1920 samalla viikolla sekä Viipurin Näyttämöllä että Viipurin Työväen Teatterissa, ja molemmissa kabareelaulaja Sylva Varescun tarina oli mahtava menestys.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Mustalaisruhtinatar oli sekä Viipurin Näyttämön että Työväen Teatterin ohjelmistossa. Karjala 20. marraskuuta 1920. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Mustalaisruhtinattaren sävelten siivittämänä viiletti Salakkalahden jäällä myös abiturientti, tuleva kirjailija Lempi Jääskeläinen luokkatoverinsa Laurin kanssa:

– Luistelimme yhdessä, hän kantoi luistimiani. Tanssimme yhdessä. Koko koulu lauloi siihen aikaan Mustalaisruhtinattaren sävelmiä ja meillä oli omamme; Ollaan niin kuin pääskyset.

Helmikuussa 1921 Mustalaisruhtinatarta seurasi Viipurin Näyttämöllä toinen jymymenestys, Sam Sihvon laulunäytelmä Jääkärin morsian. Viipurin ensi-ilta oli vain muutama päivä Suomen Kansallisteatterin kantaesityksen jälkeen. Viipurilaisten palvoma operettidiiva Eine Laine muuttui Sylva Varescusta liiviläiseksi tanssijatar Sabinaksi. Jääkärin morsian esitettiin 25 kertaa, mikä oli laulunäytelmälle häikäisevä menestys.

Väliotsikko: Englantilainen konserttimestari
Väliotsikko: Englantilainen konserttimestari kuvitus

Mandi Saarenpää epäili, että sana ”suomalainen” orkesterin nimessä saattaisi ärsyttää joitakin tahoja ja ehdotti sen jättämistä pois. Toivo Saarenpäälle suomalaisuus oli kynnyskysymys.

– Sehän tässä orkesteriaatteessani onkin erikoista, että nyt ensimmäisen kerran Viipurissa nousee puhtaasti suomalaiselta pohjalta tällainen musiikkiyritys.

Konserttimestariksi Saarenpää kiinnitti kuitenkin englantilaisen viulutaiteilijan Charles Henken. Hyvä, että kiinnitti, sillä jälkeenpäin hän sai kiittää juuri Henkeä, että ylipäätään selvisi uhkarohkeasta hankkeestaan.

Kiitos Henken Viipurissa toimiva englantilainen liikemies Easton antoi orkesterille käyttöön ilmaisen toimiston. Muista tiloista kuten Keskuskansakoulun ja Raatihuoneen konserttisaleista Saarenpää joutui yllätyksekseen maksamaan kaupungille vuokraa.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Mykkäelokuvien säestäminen työllisti viulutaiteilija Charles Henke'a ja muita viipurilaisia muusikoita. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Mandi Saarenpää on muistellut Charles Henkeä etevänä taiteilijana ja rehellisenä, aitona herrasmiehenä. Viulisti asui perheineen pienellä saarella Sorvalinsillan ja joen välissä, missä lehmukset ja vaahterat varjostivat hänen taloaan.

– Kun hän sitten joutui muuttamaan pois Viipurista, ei ollut niinkään helppoa saada tätä idyllistä pikku saarta myydyksi sen epäkäytännöllisyyden takia. Henke joutui olemaan Viipurissa kauemmin, mitä oli ajatellut, Mandi Saarenpää on kertonut.

Väliotsikko: Vanhastaan tuttuja ammattimiehiä
Väliotsikko: Vanhastaan tuttuja ammattimiehiä kuvitus

Toivo Saarenpään Suomalaisen Konsertti-Orkesterin ensimmäinen konsertti järjestettiin Keskuskansakoululla 26. lokakuuta 1920. Karjalan ennakkojutussa muistutettiin viipurilaisia musiikinharrastajia velvollisuudesta saapua paikalle.

Suomalaisen Konsertti-Orkesterin 1. konsertti lokakuussa 1920.
Suomalaisen Konsertti-Orkesterin 1. konsertti lokakuussa 1920. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat kuvitus

Illan aloitti Sibeliuksen Finlandia, jota seurasivat Karelia-sarja ja Satu, Armas Järnefeltin Preludi, Toivon oma jousiorkesterisovitus Karl Collanin Torpan tytöstä ja Ballaadi ja Toivo Kuulan Pohjalainen tanssi. Päätteeksi soitettiin Robert Kajanuksen sovitus Porilaisten marssista.

Viipurin Keskuskansakoulu 1900-luvun alussa.
Sinfoniakonserttien keskeisin konserttipaikka, Keskuskansakoulu. Etualla oleva rakennus valmistui 1868 ja taustalla oleva 1886. Viipurin Keskuskansakoulu 1900-luvun alussa. Kuva: Museoviraston historian kuvakokoelma Viipuri

Seuraavan päivän Karjalassa musiikkiarvostelija M. oli täynnä hyvää tahtoa.

– Meillä on usko orkesterin pystyssä pysymisestä tässä kaupungissa ollut jo muutamia vuosia melkein sammunut. Sitä ilahuttavampaa on nähdä, että kansakoulusalissa jälleen on orkesteri, yhtä suuri kuin Musiikin Ystäväin parhaimpina päivinä. Ja samat tutut sävelet jälleen soivat.

M:n laskujen mukaan ”soittokunnassa” oli yli 30 soittajaa, useimmat vanhoja tuttuja ammattimiehiä Musiikin Ystävien Orkesterista, mutta mukana oli myös ”uusia ensiluokkaisia voimia”.

Toivo Saarenpää johtaa Suomalaista Konsertti-Orkesteria 1920-1921..
Suomalainen Konsertti-Orkesteri esiintyy Toivo Saarenpään johdolla. Toivo Saarenpää johtaa Suomalaista Konsertti-Orkesteria 1920-1921.. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat Toivo Saarenpää

Saarenpää johti M:n mukaan ”varsin tyydyttävästi”.

– Kukaan ei vaatine, että ensimmäinen konsertti lyhyen harjoitusajan jälkeen tarjoaisi sitä, mitä se voipi muutaman viikon perästä tarjota. Mutta nytkin kävi jo ilmi, että tällä orkesterilla on edellytyksiä täysipitoisen taiteen esittämiseen.

Soittajat olivat silminnähden innostuneita, ja melkein täysi huone yleisöä osoitti vilkkaasti suosiotaan.

– Toivomme puolestamme onnellista jatkoa tälle hyvälle yritykselle. Ja ennen kaikkea me toivomme, että kaupunkimme yleisö antaa nyt alulle pannulle hankkeelle lämpimän kannatuksensa. Se voipi tapahtua parhaiten liittymällä orkesterin kannatusyhdistyksen jäseneksi sekä myöskin käymällä konserteissa. Älkäämme laskeko niin arvokasta kulttuuri-ilmiöitä kuin orkesteria kannatuksen puutteessa sammumaan, M. kannusti Karjalassa.

Väliotsikko: Soittajien "maksu" on mitättömän pieni
Väliotsikko: Soittajien "maksu" on mitättömän pieni kuvitus

Vain viikkoa myöhemmin 2. marraskuuta oli Saarenpään orkesterin toinen konsertti ohjelmassa Richard Wagnerin Tannhäuser-alkusoitto, Camille Saint-Saens’n Deluge viulusolistina Charles Henke, osia Sibeliuksen sarjasta Pelléas ja Mélisande, Pjotr Tshaikovskin Italialainen capriccio, osia Edvard Griegin sarjasta Peer Gynt ja Hector Berlioz’n Unkarilainen marssi.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Karjalan ennakkojutussa vedottiin jälleen yleisöön.

– Kun vihdoinkin olemme saaneet tänne orkesterin, niin emme missään tapauksessa saa tuottaa Viipurille sellaista häpeätä, että orkesterin toimintaa kannatuksen puutteessa lakkaa. Otettakoon orkesterin pystyssä pitäminen kunnia asiaksi!

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Karjala 2. marraskuuta 1920. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Konsertin arvosteli Karjalaan Hio, joka vihjasi, että Saarenpää oli ryhtynyt lähes mahdottomaan tehtävään.

– Useita vuosia on kaupunkimme saanut olosuhteiden pakosta olla ilman orkesteria. Taloudelliset seikat etupäässä ovat vaikuttaneet sen, että sitä ei ole yrityksistä huolimatta saatu pystyyn; ehkäpä on syynä ollut myöskin se, että ei ole ollut sellaista henkilöä, joka olisi uskaltanut omin päin ruveta niin epäkiitolliseen tehtävään kuin orkesterin aikaansaaminen ja pystyssä pitäminen nykyoloissa on.

Hio halusi varmistaa orkesterin tulevaisuuden.

– Nyt on kysymys siitä, että tämä orkesteri saadaan vakinaisesti toimivaksi ja kaikin puolin varmalle pohjalle, sillä eihän kannata muutamia konsertteja varten ruveta niin suurisuuntaisiin ja paljon työtä ja vaivaa kysyviin puuhiin kuin kysymyksessä olevassa asiassa on jo tehty.

Hio muistutti, kuinka Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri oli aikanaan saanut kaupungilta avustusta toimintaansa. Tätä tukea tarvittiin Hion mielestä myös nyt.

– Sillä niillä tuloilla, mitä se saa kannatusmaksuina ja konserteista, ei se voi mitenkään tulla toimeen. Se maksu, minkä soittajat saavat työstään, on niin mitättömän pieni, että se ei osaksikaan korvaa heidän vaivojaan ja ajanhukkaansa.

Itse esitysten suhteen Hio oli hienotunteisen toiveikas.

– Katsoen lyhyen harjoitusaikaan ja ohjelman vaikeuteen voimme pitää eilistä konserttia onnistuneena. Kunhan johtaja ja soittajat tutustuvat toisiinsa paremmin paranevat tulokset epäilemättä nopeasti. Ikävä kyllä ei orkesteria ole saatu vielä aivan sopusuhtaiseksi siinä suhteessa, että jouhisoittimia on puhallus- ja läkkisoittimiin nähden aivan liian vähän, esim. 1-viuluja oli vain neljä ja selloja ainoastaan yksi. Mutta toivottavasti saadaan asia ajan kuluessa korjatuksi.

Väliotsikko: Ensimmäinen sinfoniakonsertti aikoihin
Väliotsikko: Ensimmäinen sinfoniakonsertti aikoihin kuvitus

Suomalaisen Konsertti-Orkesterin kolmas konsertti 16. marraskuuta sisälsi ensimmäisen kerran sinfonian. Karjala patisti jälleen yleisöä paikalle.

– Konsertti-Orkesterin ensimmäinen sinfoniakonsertti tänään kansakoululla on tavallaan pieni merkkitapaus musiikkielämässämme. Emmehän ole liioin sitten vuoden 1917 olleet tilaisuudessa suurten sävelmestarien sinfonioista nauttimaan, yhtä vähän kuin muustakaan täydellisestä orkesterimusiikista.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Sali olikin miltei täynnä. Ohjelmassa oli W.A. Mozartin sinfonia nro 40, Max Bruchin viulukonsertto ja Claude Debussyn Petite suite.

Karjalan arvostelija L. S-ta antoi täyden tunnustuksen Bruchin konserton solistille Charles Henkelle.

– Voimmepa hänet asettaa täydellä syyllä meidän ensimmäisten konserttimestarimme joukkoon, siksi kypsää hänen esityksensä joka suhteessa on. Yleisön suosio kohdistui valtavana solistiin, jonka oli soitettava kaksi ylimääräistä kappaletta.

Toivo Saarenpää joutui nyt kapellimestarina ensimmäisen kerran kriittisen tarkastelun kohteeksi.

– Debussy’ssä näytti johtajakin käyttelevän puikkoa vapaammin kuin varsinkin Bruchin viulukonsertissa, jossa orkesteri – tahi ennen kaikkea juuri johtaja ei täysin tyydyttävästi voinut seurata arvokasta sooloesitystä.

Väliotsikko: Syytöksiä ja mustamaalausta
Väliotsikko: Syytöksiä ja mustamaalausta kuvitus

Saarenpään orkesterin kolmannen konsertin jälkeen Karjalan yleisönosastossa nimimerkki Kannattajajäsen syytti, että Suomalaisen Konsertti-Orkesterin kannattajajäsenten toiminta oli vielä täysin organisoimatta. Saarenpää kirjoitti vastineen, missä selitti, ettei kyse ollut rekisteröidystä yhdistyksestä, vaan vapaamuotoisesta kannatusjäsenistöstä. Hän toivoi myös, että jatkossa kannattajat kääntyisivät huolineen ensiksi orkesterin toimiston puoleen ja vasta toiseksi turvautuisivat julkisuuteen. Toimistossa asioista huolehtivat konttoripäällikkö Uuno Kettunen ja soitintaiteilija Alexander Vilkko.

Säveltäjä Toivo Saarenpää puutarhassa.
Saarenpää ei maksanut Suomalaisesta Konsertti-Orkesterista itselleen palkkaa lainkaan. Hän teki kaiken ilmaiseksi ja joutui lopulta laittamaan orkesteriin sekä omat että vaimonsa rahat. Säveltäjä Toivo Saarenpää puutarhassa. Kuva: Mandi Saarenpään muistelmat. Toivo Saarenpää

Seuraavaksi kaupungilla levisi huhu, että Saarenpää oli kavaltanut orkesterin varoja. Säveltäjän kotiovelle tuli lähetystö, joka vaati selvitystä, millä valtuuksilla Saarenpää toimi. Kavallussyyte annettiin tuomarin tutkittavaksi, joka totesi, että Toivo Saarenpää toimi laillisesti, omalla vastuullaan ja että hänellä oli oikeus jatkaa toimintaansa.

Todellisuudessa Saarenpää ei maksanut Suomalaisesta Konsertti-Orkesterista itselleen palkkaa lainkaan, vaan teki kaiken ilmaiseksi ja joutui lopulta laittamaan orkesteriin sekä omat että vaimonsa rahat.

– Monasti olisivat soittajain palkat jääneet maksamatta, jos ei minun vähäisiä palkkarahojanikin, joita sain toimistani Viipurin Tyttölyseossa ja kaupungin kansakoulussa, olisi pantu avuksi, Mandi Saarenpää on kertonut myöhemmin.

Väliotsikko: Kansankonsertin halvat liput
Väliotsikko: Kansankonsertin halvat liput kuvitus

Orkesterin neljäs konsertti nk. kansankonsertti järjestettiin sunnuntai-iltapäivänä 21. marraskuuta. Karjala huolehti jälleen yleisöä paikalle.

– Me puolestamme olisimme taipuvaiset uskomaan, että musiikkia rakastava yleisö mielellään rientää näihin päiväkonsertteihin. Niissä ovat sitä paitsi lippujen hinnat varsin alhaiset.

Helppotajuisessa ohjelmassa oli Ambroise Thomas’in Mignon-alkusoitto, Erik Meyer-Helmundin Roccoco-senaadi, Karel Komzakin Satu, Jean-Baptiste Lully’n Menuetti ja Selim Palmgrenin Valssi satunäytelmästä Tuhkimo. Aiemmin esitetyistä kappaleista soitettiin uudestaan Tshaikovskin Italialainen capriccio, Sibeliuksen Karelia-sarja, Järnefeltin Preludi ja Porilaisten marssi.

Väliotsikko: Viulistit pelastavat tilanteen
Väliotsikko: Viulistit pelastavat tilanteen kuvitus

Viidennessä konsertissa 1. joulukuuta soitettiin Johan Svendsenin Norjalainen taiteilijakarnevaali, Pietro Masgagnin Intermezzo sinfonico, Sibeliuksen Kevätlaulu, J.S. Bachin konsertto kahdelle viululle solisteina Charles Henke ja 16-vuotias Sulo Aro, Robert Kajanuksen Suomalainen rapsodia nro 1, Johan Halvorsenin Bojarien marssi ja Toivo Saarenpään sovitus suomalaisesta kansanlaulusta.

Tarkoituksena oli soittaa vielä Saarenpään Karjalainen tanssi, mutta ”fagottimiehen” puuttuessa tilalle otettiin Sibeliuksen Belsazarin pitojen Khadran tanssi.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Karjalan arvostelijan V:n mielestä konsertti oli tähän mennessä ehyin. Konserttimestari Henke sai jälleen lämpimät kehut.

– Herra Henkessä tuntevat viipurilaiset paikkakunnan nykyään kehittyneimmän virtuoosin, ja tuli tämä taaskin eilen selvästi esille. Hänen soittonsa on vapaata ja koulittua.

Saarenpään johtaminen joutui jälleen kriittiseen tarkasteluun.

– Kajanuksen Suomalaisen rapsodian loppupuolella alkoi johtajan ja orkesterin yhteisymmärrys katketa, mutta pelastivat violistit pian tilanteen ja saikin esitys sävyn, mikä kykeni saamaan puolelleen voimakkaat suosionosoitukset.

Viulisti Sulo Aro 14-vuotiaana suojeluskuntalaisena 1918.
Taitava nuori viipurilainen viulisti Sulo Aro 14-vuotiaana vuonna 1918. Viulisti Sulo Aro 14-vuotiaana suojeluskuntalaisena 1918. Kuva: Terttu Harjun kokoelma Sulo Aro
Väliotsikko: Juhlakonsertti 3-vuotiaalle Suomelle
Väliotsikko: Juhlakonsertti 3-vuotiaalle Suomelle kuvitus

Joulukuun 7. päivänä orkesteri soitti juhlakonsertin 3-vuotiaan itsenäisen Suomen kunniaksi. Läpikotaisin suomalainen ohjelma sisälsi muun muassa Väinö Haapalaisen Valssin ja Toivo Saarenpään oman kansanlaulusovituksen Ol kaunis kesäilta ja päättyi Porilaisten marssiin.

Karjalan arvostelija B., Pietari-Paavalin ruotsalais-saksalaisen kirkon urkuri ja teoriaopettaja Theodor Björklund ihmetteli vähäistä kuulijoiden määrää.

– Pitäisi toki voida osoittaa, että yleisömme edes tällaisessa tilaisuudessa tietäisi ja ymmärtäisi antaa tunnustuksensa orkesterillemme ja sen innostuneelle johtajalle. Ajatelkaamme vain miten paljon olisimme vailla jos tätä orkesteria ei olisi.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Karjala 8. joulukuuta 1920. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus
Väliotsikko: Kriisiharjoitus
Väliotsikko: Kriisiharjoitus kuvitus

Joulukuussa orkesteri harjoitteli Toivo Saarenpään johdolla Ludwig van Beethovenin viidettä sinfoniaa Beethoven-juhlakonserttia varten, kun tunnelma kiristyi. Kontrabasisti hermostui, nousi ylös ja kehotti kaikkia soittajia ottamaan soittimensa ja lähtemään.

Saarenpään kannalta tilanne oli uhkaava. Kannattajajäsenille oli myyty 100 markan hintaisia kausilippuja kymmeneen konserttiin. Nyt harjoiteltiin vasta seitsemänteen konserttiin, kolme oli vielä jäljellä.

Silloin konserttimestari Henke nousi ylös:

– Me olemme sitoutuneet herra Saarenpäälle soittamaan 10 konserttia ja sen me teemme. Joka on toista mieltä, lähteköön heti.

Kontrabasisti ja trumpetisti lähtivät, muut soittajat jäivät.

Väliotsikko: Ilta joka ei ollut onnellinen
Väliotsikko: Ilta joka ei ollut onnellinen kuvitus
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Beethoven-konsertissa 29. joulukuuta Saarenpää oli tarttunut kapellimestarina liian suureen haasteeseen. Theodor Björklund totesi seuraavan päivän Karjalassa, että ”orkesterin ilta ei ollut onnellinen”.

– Lieneekö sitten erikoinen hermostuneisuus vaivannut esiintyjät, tosiasia kuitenkin on, että esim. yhteissoitto monessa suhteessa jätti toivomisen varaa. Samoin oli meille käsittämättömistä syistä vastoin tavallisuutta puhtaus soinnuissa liiankin usein epäilyttävän horjuva. Sinfoniassa heikensivät myöskin mielestämme oudot temput kokonaisvaikutuksen. Kohtalon iskut ensimmäisessä asteessa vaikuttivat laimeilta ja vähemmän vakuuttavilta, ja Andante osassa olisi rauhallisempi con moto luullakseni ollut esitykselle eduksi. Lennokkaampi ote sinfonian viimeisessä osassa olisi epäilemättä ollut tarpeellinen, jotta teoksen oikea luonne olisin päässyt oikeuksiinsa.

Väliotsikko: Viipurin konserttisalikysymys
Väliotsikko: Viipurin konserttisalikysymys kuvitus

Björklundin syytös puhtausongelmista jäi vaivaamaan Saarenpäätä. Kun hän tammikuun 16. päivänä istui Keskuskansakoulun salissa kuuntelemassa kamarikonserttia ja arvosteli sen Karjalaan – vaikkei hänen pitänytkään toimia arvostelijana – päätyi hän pohtimaan salin akustiikkaa.

– Huomioni kiintyi erikoisesti salin kerrassaan kelvottomaan akustiikkaan, mikä sotkee esityksen liialla kaikuisuudellaan ja pienentää mitättömäksi soitinten äänet sen kautta, että lava on aivan liian matala varsinkin istuallaan soitettaessa. Tulee ajatelleeksi, eikö sittenkin ole turhaa kaikki yritykset esim. orkesterimusiikin esittämiseen, kunnes saliin saadaan korjauksia. Asian näin ollen harjoituksiin pantu työ jää miltei tuloksettomaksi. Tämä on asian laita varsinkin silloin, kun on vajaa huone, jolloin edellisten sointujen kaiku kiiri vielä ympäri salia silloin, kun jo seuraava sointu soi saaden aikaan vaikutelman, mikä suuresti muistuttaa soinnullista epäpuhtautta esityksessä.

Viipurin Keskuskansakoulun juhlasali 1920.
Keskuskansakoulun juhlasali oli talvella niin kylmä, että yleisö istui konserteissa päällysvaatteet päällä. Lava on koristeltu Rautatieläisten kristillisen yhdistyksen juhlia varten 1920. Viipurin Keskuskansakoulun juhlasali 1920. Kuva: Lappeenrannan museot Viipuri

Saarenpää oli oikeassa. Viipurilla oli konserttisaliongelma. Kaupungin konserttipaikkoja olivat Agricolan kirkko eli uusi Tuomiokirkko, 1700-luvulla rakennetun Raatihuoneen juhlasali, jonne mahtui vain 200 kuulijaa, 1832 rakennettu Teatteritalo, Pietari-Paavalin ruotsalais-saksalainen kirkko ja Keskuskansakoulun juhlasali. Useimmat orkesteri- ja solistikonsertit pidettiin Keskuskansakoululla, joka oli liian pieni ja konsertteihin sopimaton huonon akustiikkansa vuoksi. Talvella sali oli niin kylmä, että yleisö istui konserteissa päällysvaatteet päällä.

Päivisin Keskuskansankoulun sali toimi voimistelusalina.

– Takaseinälle puolapuitten viereen oli kasattu kaikenlaista voimistelutunneilla tarvittavaa rekvisiittaa kuten hyppypukkeja, joilla nuorempi väki sai konserteissa istua silloin, kun salissa ei ollut tyhjiä istumapaikkoja. Itse olen kuunnellut siellä monet konsertit hyppypukilla istuen, entinen viipurilainen koulupoika Kalevi Tilli on muistellut myöhemmin.

Arkkitehti Uno Ullberg oli ehdottanut 1910–1920-lukujen vaihteessa kaupunginvaltuustolle, että Tervaniemen keskeneräisen kirkon seinämuureja hyväksi käyttäen paikalle voitaisiin rakentaa konserttitalo 850 hengelle. Paikalle rakennettiin kuitenkin Maakunta-arkisto.

Jos suunnitelma konserttitaloksi eteni hitaasti, 1921 Keskuskansakoulun saliin saatiin sentään Steinway & Sons –flyygeli.

Väliotsikko: Isänmaallishenkinen Kalevala-juhla
Väliotsikko: Isänmaallishenkinen Kalevala-juhla kuvitus

Joulukuun epäonnisen Beethoven-juhlan jälkeen Toivo Saarenpään orkesteri esiintyi seuraavan kerran vasta 28. helmikuuta Kalevalaseuran ja Karjalan Kansalaisliiton järjestämässä Kalevala-juhlassa.

Karjalan Kansalaisliitto oli Viipurissa 1917 perustettu heimoaktivistinen, antikommunistinen, isänmaallinen järjestö. Sillä oli läheiset suhteet Kokoomus-puolueeseen ja vahva vaikutusvalta oikeiston ja aktivistien keskuudessa. Myös useat kulttuurielämän edustajat olivat Karjalan Kansalaisliiton jäseniä.

Kokoomukselaisen Karjala-lehden mukaan Kalevala-juhla ”muodostui voimakkaasti isänmaallishenkiseksi ja kaikin puolin erinomaisen onnistuneeksi”. Toivo Saarenpää johti juhlassa Sibeliuksen Karelia-sarjan ja tilaisuudessa kuultiin myös ensi kerran Viipurissa Sibeliuksen Tulen synty baritonille, mieskuorolle ja orkesterille. Tulen synnyssä Suomalaista Konsertti-Orkesteria ja Viipurin Lauluveikkoja vieraili johtamassa Toivo Haapanen Helsingistä. Solistina lauloi Eino Rautavaara.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Toivo Saarenpään orkesterin kahdeksas konsertti 6. maaliskuuta sisälsi yksinomaan ”jouhiorkesterimusiikkia”, jota Karjalan Theodor Björklund piti ”epäedullisena ja yksipuolisena ratkaisuna”.

Väliotsikko: Bachin sarja liian kevyttä kirkkoon
Väliotsikko: Bachin sarja liian kevyttä kirkkoon kuvitus

Pitkänäperjantaina 26. maaliskuuta 1921 Suomalainen Konsertti-Orkesteri konsertoi Viipurin Suomalaisessa kirkossa. Ohjelmassa oli Bachin Air, Camille Saint-Saens’n Deluge, Anton Arenskyn Variaatiot, Tshaikovskin taru Kasvatti Jeesus ruususen, Johan Svendsenin sovitus Ole Bullin Paimentytön sunnuntaista, Karl Flodinin Gavotti, Toivo Saarenpään Preludi, Koraalimuistelma ja sovitus kansanlaulusta Älä itke äitini sekä Bachin h-molli-sarja. Uusista nuoteista on täytynyt olla pulaa, sillä samat teokset toistuvat jo konserttiohjelmissa.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Se, että Theodor Björklund ehti kirkkoon vasta väliajan jälkeen ei estänyt häntä arvostelemasta konserttia Karjalaan:

– Ei kaikki arvokas musiikki sovi kirkossa esitettäväksi, sitä suuremmalla syyllä, kun konsertti annetaan pitkänäperjantaina. Tämä huomautus koskee ensi sijassa Bachin sarjaa (h). Suuri mestari, jonka nimi kirkkosäveltäjien joukossa tosin on ensimmäinen, on säveltänyt paljon sellaistakin, joka itsessään kyllä kantaa tekijänsä käsialaa, mutta silti ei ole kirkkomusiikkia. Näinköhän Bach itse olisi soitattanut sviittejään kirkossa, vielä lisäksi pitkänäperjantaina? Sviitin eri osat eivät kevyen luonteensa nähden ole paikallaan kirkkokonserttiohjelmaan otettavaksi. Miksi ei kirkossa esitetä puhtainta kirkkomusiikkia?

Huhtikuun alussa Toivo Saarenpäällä oli niin paljon näyttöä orkesterin toiminnasta, että hän haki kaupungilta 50 000 markan avustusta sekä oikeutta käyttää Keskuskansakoulua ja Raatihuonetta konserttipaikkoina ilman vuokraa. Karjala julkaisi 5. huhtikuuta kaikkien apurahan hakijoiden nimet. Pitkässä listassa oli Saarenpään lisäksi Boris Sirob, joka anoi Musiikkikoululleen 20 000 markkan avustusta. Ilmeisesti kaupungilta ei herunut tukea Saarenpäälle, sillä huhtikuun lopussa Suomalainen Konsertti-Orkesteri piti viimeisen konserttinsa.

Väliotsikko: Musiikki- ja liikemies Felix Krohn
Väliotsikko: Musiikki- ja liikemies Felix Krohn kuvitus
Suomalaisen Konsertti-Orkesterin 10. konsertti huhtikuussa 1921.
Suomalaisen Konsertti-Orkesterin 10. konsertti huhtikuussa 1921. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat kuvitus

Suomalaisen Konsertti-Orkesterin kymmenes esiintyminen sunnuntaina 24. huhtikuuta 1921 oli kolmen viipurilaissäveltäjän, Toivo Saarenpään, Väinö Haapalaisen ja Felix Krohnin yhteinen sävellyskonsertti.

Nuori säveltäjä Felix Krohn.
Musiikki- ja liikemies Felix Krohn. Nuori säveltäjä Felix Krohn. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Felix Krohn

Vuonna 1898 syntynyt Felix Krohn oli Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorin – ja Saarenpään sävellyksen opettajan – Ilmari Krohnin poika. Felix Krohn oli opiskellut sävellystä Helsingin Musiikkiopistossa 1916–1918. Hän oli opiskellut myös kansantaloutta ja solmittuaan 1919 avioliiton viipurilaisen kauppaneuvos Juho Hallenbergin tyttären Merin kanssa hän ryhtyi työskentelemään appensa yrityksen Tammisuon tehtaiden konttorissa. Apulaisjohtajana työskenteli Hallenbergin toinen vävy, varatuomari Arno Thuneberg ennen kuin hänet valittiin Viipurin kaupunginjohtajaksi 1929.

Felix Krohnin perhe, puoliso Meri ja lapset Juhana ja Kyllikki Viipurin kauppatorilla 1925.
Felix Krohnin lapset Juhana ja Kyllikki lastenhoitajansa seurassa Punaisenlähteen torilla Kulmahallin edustalla 1925. Felix Krohnin perhe, puoliso Meri ja lapset Juhana ja Kyllikki Viipurin kauppatorilla 1925. Kuva: Kyllikki Ohelan kotiarkisto. Felix Krohn

Felix Krohn piti sävellyskonsertin Helsingissä 1921 ja valmistui musiikkitieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta 1922. Viipurissa hän osallistui musiikkielämään johtamalla Viipurin Lauluveikkoja 1927–1932 ja opettamalla teoriaa Boris Sirobin Musiikkikoulussa.

Felix Krohn oli myös liikemies, hän omisti Mokka-nimisen kahvilan Linnoituksen kaupunginosassa Mustainveljestenkadulla.

Keväällä 1921 kolmen säveltäjän konsertissa jokainen johti itse omat teoksensa. Ohjelmassa oli Toivo Saarenpään Juhlamarssi, Lyyrillinen sarja, Ballaadi, Kansanlaulu, Lapsuusmuisto ja Karjalainen tanssi. Väinö Haapalaiselta kuultiin orkesteriteokset Näky ja Kesäyö metsässä ja Felix Krohnilta Sinfonia brevis.

Felix Krohn säveltää.
Säveltäjä Felix Krohn palasi Viipurin Musiikkiopistoon vt. johtajaksi talvisodan kynnyksellä 1939. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin opiston vakinaiseksi johtajaksi, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa 1963. Felix Krohn säveltää. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Felix Krohn

Karjalan Theodor Björklund näyttää tienneen, että konsertti olisi Saarenpään orkesterin viimeinen:

– Tunnemme siksi tarvetta lausua säveltäjä Saarenpäälle kuin myös orkesterinjäsenille vilpittömät kiitokset heidän uhrautuvasta työstään asian hyväksi. Ilman tätä heidän suurta intressiä olisi meille niin kipeästi tarpeen oleva orkesterikysymys saanut vielä vuoden uinahtaa, unen tullessa yhä sikeämmäksi. Kiitos heille, että he ovat herättäneet kysymyksen henkiin. Olemme vakuutetut, että suoritettu työ ei ole ollut turhaa.

Väliotsikko: Orkesterikokeilu on ohi
Väliotsikko: Orkesterikokeilu on ohi kuvitus

Toukokuussa 1921 Toivo Saarenpään kujanjuoksu oli ohi. Hän oli pitänyt kannattajajäsenilleen antamansa lupauksen, kaikki kymmenen konserttia oli järjestetty.

– Miten iloisia olimmekaan, kun viimeinen orkesterikonsertti viipurilaisille oli annettu, Mandi Saarenpää on muistellut helpottuneena.

Toivo Saarenpää ja puolisonsa Mandi Saarenpään noin 1927.
Toivo ja Mandi Saarenpää luonnon helmassa vuonna 1927. Toivo Saarenpää ja puolisonsa Mandi Saarenpään noin 1927. Kuva: Mandi Saarenpään muistelmat. Toivo Saarenpää

Saarenpää lopetti orkesterinsa siitä huolimatta, että ”kilpailijat lähettivät terveiset, ettei heidän taholtaan tulisi olemaan tulevaisuudessa enää vastustusta”.

– Mieheni oli saanut niin tarpeekseen kaikesta kiusanteosta, ettei hän halunnut enää jatkaa, vaikka Karjalan toimittaja Kaapro Moilanen toi sanan, ettei Viipurin Musiikin Ystävillä ainakaan ole mitään orkesteriyrityksiä tiedossa seuraavaksi talveksi, Mandi on kertonut.

Kaapro Moilanen oli sekä Karjalan toimittaja, Viipurin Musiikin Ystäväin yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja että kokoomukselainen kunnallispoliitikko, joka valittiin eduskuntaan 1927 ja jonka ura kansanedustajana jatkui vuoteen 1945.

Väliotsikko: Kaiken takana Boris Sirob?
Väliotsikko: Kaiken takana Boris Sirob? kuvitus

Suomalaisen Konsertti-Orkesterinsa aikana Toivo Saarenpää joutui puolisonsa Mandin mukaan tutustumaan ”kavalaan maailmaan” ja näkemään ympärillään ”kateuden ja pikkumaisuuden täydessä loistossaan”.

– Mieheni halveksi niin perin pohjin alhaisia, matalamielisiä ihmisiä, ettei vaivautunut heitä vastaan puolustautumaan.

Ketkä tai kuka oli tämä kateellinen, joka teki kiusaa Saarenpäälle? Puolison epäilykset kohdistuivat jälkeenpäin vain yhteen henkilöön, Saarenpään vanhaan tuttuun, Viipurin Musiikkikoulun johtajaan Boris Sirobiin:

– Usein olen miettinyt syytä siihen, minkä vuoksi miestäni tässä Suomen Konsertti-Orkesteri asiassa niin suuresti vainottiin, enkä vieläkään löydä muuta kuin yhden selityksen. Viipurissa oli niihin aikoihin alkanut toimia hiljalleen Viipurin Musiikkiopisto, tosin silloin vielä varsin vaatimaton laitos. Nähtävästi oli kuitenkin sen johtaja suunnitellut ottavansa johtoonsa myöskin orkesterin, niin kuin myöhemmin ottikin. Oli siis saatava kilpailija matalaksi, Mandi on päätellyt.

Boris Sirob, vuodesta 1935 Sirpo 1920-luvulla.
Viipurin Musiikkikoulun johtaja Boris Sirob. Boris Sirob, vuodesta 1935 Sirpo 1920-luvulla. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Boris Sirpo

Myös Boris Sirobin hyvä ystävä, Karjalan toimittaja Jaakko Leppo oli myöhemmin sitä mieltä, että hänen kunnianhimonsa kohdistui ennenkaikkea orkesterin johtamiseen.

– Käsitin hänen suuren haaveensa olleen päästä maailman ensimmäisten kapellimestarien joukkoon.

Saatuaan Musiikkikoulun toisen lukuvuoden 1919–1920 päätökseen Boris Sirob oli matkustanut kesälomallaan Saksaan ja Sveitsiin opiskelemaan orkesterinjohtoa. Hän oli seurannut ensin kaksi viikkoa Berliinissä kapellimestari Arturo Toscaninin työskentelyä ja siirtynyt sitten Sveitsiin Felix Weingartnerin kapellimestarikurssille. Kurssilla opiskeltiin 21 sinfoniaa, ja lopputyönään Sirob oli saanut johtaa 64-jäsenistä sinfoniaorkesteria.

Väliotsikko: Poikakoulun kärsivä laulunopettaja
Väliotsikko: Poikakoulun kärsivä laulunopettaja kuvitus

Suomalaisen Konsertti-Orkesterin lopetettua Toivo Saarenpäälle koitti raskas aika. Hän masentui vakavasti ja kesti kauan, ennenkuin hän kykeni jälleen säveltämään.

Saarenpäät jäivät asumaan Viipuriin. Toivo Saarenpäästä tuli Terijoen ja Viipurin oppikoulujen laulunopettaja, missä tehtävässä hän toimi aina talvisodan syttymiseen 1939.

– Opettajan ammatti ei miestäni erikoisesti kiinnostanut eikä innostanut, varsinkaan milloin hän opetti poikakouluissa alaluokilla. Ja uskon, että monta kiusan ja harmin hetkeä hän on Viipurin lyseoissa kokenut koettaessaan pahimmassa iässä oleville, epämusikaalisille pojille selittää jaloa musiikin teoriaa, minkä senkin opetuksen hän katsoi pyhäksi velvollisuudekseen, Mandi on kertonut.

Piirros säveltäjä Toivo Saarenpäästä 1930.
"Hänen ulkoinen olemuksensa toi elävästi mieleen taiteilijan", lyseolainen Jaakko Paavolainen on muistellut laulunopettajaansa Toivo Saarenpäätä. Piirros säveltäjä Toivo Saarenpäästä 1930. Kuva: Mandi Saarenpään muistelmat. Toivo Saarenpää

Klassillisen lyseon oppilas Jaakko Paavolainen on kuvaillut Toivo Saarenpään mustia, aaltoilevia kutreja, jotka ”täydensivät uljaasti voimakasta kyömynenäistä profiilia”.

– Hänen ulkoinen olemuksensa toikin elävästi mieleen taiteilijan. Hänen kärsimyksensä surkean leipätyön keskellä oli ilmeinen. Todennäköisesti Saarenpää ei osannut lainkaan opettaa, mutta juuri se oli hänessä parasta. Se oli paras todistus siitä, että hän myös oli taiteilija eikä vain näyttänyt siltä. Tajusimme, että hänellä oli parempaakin ajateltavaa kuin ne alkeet, joita meidän päähämme oli ajettava.

Vuonna 1930 Toivo Saarenpää perusti Viipuriin sekakuoro Päivän Laulun. Myöskään kuoroaan hän ei saanut johtaa rauhassa, vaan Päivän Laulusta tuli poliittisten intohimojen näyttämö 1930-luvun levottomina alkuvuosina, mutta sen tarinan aika on myöhemmin.

Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi millaisen hurmioituneen vastaanoton säveltäjämestari Jean Sibelius sai Viipurissa huhtikuussa 1923! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Viipurin Linnoituksen kanpunginosa mereltä nähtynä.
Viipurin Linnoituksen kanpunginosa mereltä nähtynä. Kuva: Lappeenrannan museot Viipuri
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Keskustelu sulkeutuu 12.12.2019.
Keskustele

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?