Hyppää pääsisältöön

Abreu ja unelmat

Abreusta piti tulla Suomen ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt naispoppari. Mutta joskus unelmat menevät uusiksi.

Nyt olen oma itseni.

Viesti on tuttu naistenlehtien otsikoista ja levy-yhtiöiden tiedotteista: artisti on viimein riittävän itsevarma ja rohkea ollakseen juuri sitä, mitä oikeasti on. Se kuuluu uudessa musiikissa sekä aiempaa suorasukaisemmissa mediakommentoinnissa.

– Musta tuntuu, että olen sanonut tuon monta kertaa ääneen siksi, että se on sellainen asia, joka kuuluu sanoa aina kun tulee jotain uutta, sanoo Abreu.

– Ja sitten kun huutaa sutta tarpeeksi monta kertaa, niin se ei ehkä enää tunnu uskottavalta.

Uudistumispuhe on käynyt tutuksi. Ensin Anna Abreu vaihtoi laulukielen englannista suomeen. Vuosi sitten hän tyhjensi Instagram-tiliinsä ja jätti artistinimestään etunimen pois.

Nyt uuden levyn yhteydessä korostetaan edelleen, että nimenvaihdos antoi Abreulle mahdollisuuden aloittaa musiikin tekemisen puhtaalta pöydältä.

Artistin puheen sävyssä on kuitenkin jotain uutta: tarvetta aiemman tuotannon vähättelyyn ei enää ole, vaan vanhat biisit ovat osa jatkumoa, josta muodostuu Abreun lähes kolmetoistavuotinen musiikkiura.

Tästä päästään koko uudistumispuheen ytimeen. Sen keskiössä tuntuu olevan ajatus siitä, että artistin aiempi tuotanto on automaattisesti jotenkin huonompaa, ehkä noloakin, ja siksi siihen pitää julkisesti tehdä pesäero kun julkaisee uutta musiikkia.

Abreu on tajunnut, että on turhaan mollannut ja hävennyt “vanhaa minäänsä”.

Samalla ajattelutapa on johtanut siihen, että hän on suhtautunut omaan uudempaan, suomenkieliseen tuotantoonsa ehdottoman myönteisesti. Siinäkin tapauksessa, että hän ei jokaista biisiä todellisuudessa ole täysosumina pitänytkään.

Kun Abreu palasi parrasvaloihin vuosi sitten ja jätti artistinimestään Annan pois, kuultiiin myös musiikissa muutos. Ensimmäisenä uutena sinkkuna julkaistiin aiempaa suorasukaisemmin seksistä ja naisen halusta kertova Soo soo. Sitä ei 15. marraskuuta julkaistavalta Teipillä tai rakkaudella -albumilta löydy.

Halu uudistua pitkän uran aikana on ymmärrettävää, jopa luonnollista. Miksi muuttuneisiin suunnitelmiin ja uraunelmiin kuitenkin usein tunnutaan – etenkin ulkopuolella – suhtauduttavan niin, että sitä pitää jotenkin selitellä?

“Mun on pakko olla maailmantähti”

Kun Abreu kilpaili Idolsissa vuonna 2007, hän oli 16-vuotias lukiolainen.

Toisin kuin monille nuorille artisteille, laulajanura ei ollut hänelle ikinä mikään itsestäänselvä unelma. Hän tajusi olevansa lahjakas esitettyään lapsena koulun juhlassa Lounatuulen laulun ja saatuaan siitä kehuja, mutta eläinrakkaan Abreun unelmissa oli silti laulajan sijaan eläinlääkärin ammatti.

Vielä tv:n kykykilpailuun osallistuessaankaan Abreu ei uskonut, että hänestä voisi oikeasti tulla laulaja, vaikka hän sitä halusikin.

– En todellakaan uskonut siihen unelmaan oikeastaan ennen kuin pääsin jatkoon Idolsissa.

Jatkoonpääsy johti lopulta kakkossijaan koko kykykilpailussa ja levytyssopimukseen Sony Musicin kanssa.

Samalla syttyi unelma kansainvälisestä urasta.

– Mullahan oli alunperin ihan jäätävä haave, että mun on pakko olla maailmantähti. Että mun pitää olla se, menen samantien maailmalle.

Alkuun asioita tapahtui nopealla tahdilla: jo vuonna 2009 Abreun albumi Now julkaistiin Isossa Britanniassa, ja sen sinkku Vinegar nousi maan Pop Commercial Dance -listan sijalle seitsemän. Seuraavana vuonna brittijulkaisuun päätyi myös Just a Pretty Face? -albumi.

Sen jälkeen homma hidastui, kun Abreun sanojen mukaan kukaan ei oikein lähtenyt sitä edistämään.

Ainoa syy, miksi lauloin englanniksi oli se, että halusin maailmalle.

Kontaktit kansainvälisille markkinoille puuttuivat, ulkomailla verkostoituneet managerit keskittyivät lähinnä rockpuoleen eikä uraa vielä 2010-luvun alussa voinut lähteä rakentamaan sosiaalisen median avulla – eihän sitä nykyisessä mittakaavassaan vielä ollut olemassakaan.

Sitten Abreu vaihtoi levy-yhtiön Sonysta Warneriin, osallistui Vain elämää -ohjelmaan ja lauloi JVG:n Huominen on huomenna -hitillä. Mediassa alettiin pohtia, olisiko Abreu aikeissa vaihtaa laulukielensä suomeen.

Artisti itse vastusti ajatusta.

Vuonna 2014 hän julkaisi V-nimisen albumin, joka jäi ainakin toistaiseksi hänen viimeiseksi englanninkieliseksi levykseen.

Abreulla välähti. Ehkä hän oli pistänyt kielen vaihtamisen kanssa vastaan vain vastaan pistämisen vuoksi.

Kyse oli kuitenkin muustakin kuin vain valinnasta suomen ja englannin välillä: artistin piti tehdä päätös, haluaako hän edelleen tähdätä kansainvälisille markkinoille vai keskittyä suomalaisella musiikkikentällä kasvuun.

Tuli aika nöyrtyä ja luopua unelmasta.

– Ainoa syy, miksi lauloin englanniksi oli se, että halusin maailmalle, Abreu sanoo.

Päätöstä luopua maailmantähtihaaveista helpotti, kun artisti tajusi, ettei se välttämättä oikeasti ollutkaan sitä, mitä hän elämältä halusi. Nyt 29-vuotias Abreu epäilee, että ehkä hänellä ei olisikaan ollut riittävästi kanttia kilpailla paikasta kansainvälisellä tähtitaivaalla tai halua kiertää keikoilla ympäri maapalloa.

Kun Abreun ura alkoi, ei suomalaisella musiikkikentällä ollut juuri muita englanniksi poppia tekeviä naisartisteja – saati sellaisia naisartisteja, jotka tähtäisivät musiikillaan maailmanmarkkinoille.

16-vuotias Abreu mietti, kuinka mahtavaa olisi olla se ensimmäinen maailmalla menestyvä suomalainen naispoppari.

– Se on ajatuksena siisti, mutta en tiedä olisiko se käytännössä henkilökohtaisesti niin hieno juttu.

Artisti kokee, että myös iällä on tekemistä unelmien muuttumisen kanssa.

Kun hänestä 16-vuotiaana tuntui, että hän valloittaa koko maailman, 24-vuotiaana hän tajusi, että läpimurron pitäisi tapahtua nyt tai ei koskaan. Viisi vuotta sitten ajatus Suomi-elämän ja kotimaan markkinoilla toimivan uran hylkäämisestä ei enää houkutellutkaan.

Abreu uskoo, että ikä vei kärjen suurimmilta, “haippipäissään” syntyneiltä maailmanvalloitushaaveilta.

– Että olisinko oikeasti valmis esimerkiksi muuttamaan ulkomaille tai kiertämään koko ajan? En mä ehkä siinä vaiheessa olisi ollut.

Pitääkö naisen puhua hiljaa ja rauhallisesti, jotta olisi uskottava?

Lähes 13-vuotisen uransa aikana Abreu on ehtinyt uudistua useampaan kertaan. Artisti kuitenkin tarkentaa, ettei hän kuitenkaan ole valehdellut vakiintunutta lausetta toistaessaan.

Hän tunnistaa toiston johtuvan siitä, ettei ole oikeastaan tiennyt, mitä väite tarkoittaa.

– Niin, että oikeasti uskoo siihen ja näkee, mikä se juttu on, Abreu sanoo.

Mun pitää etsiä ihan supertarkkaan, että en kuulosta vaikka Sannilta tai Evelinalta tai Ellinooralta.

Päätös keskittyä uraan Suomessa suomeksi vaati Abreuta myös oman asemoimaan oman artistiminänsä uudella tavalla keskellä nuorten naisartistien esiinmarssia. Lähes ainoana englanniksi tekeminen oli aiemmin muista erottava valttikortti, mutta kielen vaihtamisen jälkeen erottautuminen on ollut haastavampaa.

Toisaalta se on myös inspiroinut etsimään tapaa olla jotain muuta kuin kaikki muut.

– Mun pitää etsiä ihan supertarkkaan, että en kuulosta vaikka Sannilta tai Evelinalta tai Ellinooralta. Että kuulostan multa, Abreu sanoo.

Abreulta kuulostaminen tarkoittaa maturea lattarisoundia yhdistettynä hip hop -elementteihin.

Tekstejä, jotka käsittelevät ennemmin kolme- kuin kaksikymppisille ajankohtaisia aiheita. Hänelle tyypillisen “iloisen kesämusiikin” kontrastiksi on pyritty tuomaan esiin myös Abreun vakavampi ja melankolisempi puoli.

Nuorena, pienikokoisena naisena Abreu on tottunut uransa aikana siihen, että joutuu välillä todistelemaan itseään ja vakuuttelemaan ratkaisujaan kokeneemmille levy-yhtiöammattilaisille.

Tarve olla vakuuttava on näkynyt myös siinä, että artisti on jopa alitajuisesti pyrkinyt puhumaan rauhallisemmin ja matalammalta, jotta olisi maskuliinisempi ja uskottavampi.

Täysin vailla uudistumista ei uusi, Teipillä tai rakkaudella -albumikaan sentään päivänvaloa näe. Abreu sanoo, että viimeisen kolmen vuoden aikana, jona uutukaista on tehty, hän on löytänyt tekemiseensä uudenlaisen itsevarmuuden. Artisti kokee, että sen myötä häneen on alettu myös suhtautumaan aiempaa uskottavampana tekijänä.

Uuden albumin tuottaja Tidolla on ollut suuri merkitys Abreun artisti-itsevarmuuden kehittymisessä. Hän on se tyyppi, joka on rohkaissut Abreuta osallistumaan entistä aktiivisemmin omien kappaleidensa sanoitusprosessiin ja sanomaan omia ideoitaan ääneen ilman pelkoa vähättelystä.

– Ei mua ennen edes kannustettu kirjoittamaan! Monilla on ajatuksia musta, että eihän toi nyt voi, Abreu sanoo.

– Tai ehkä nämä on mun omassa päässä vain.

Tidolta sekä Abreun luottokirjoittajilta Vilma Alinalta ja Axel Ehnströmiltä saatu tuki ja kannustus ovat kasvattaneet hänen uskallustaan osallistua biisiensä kirjoittamiseen. Silti yksi hänen tulevista uratavoitteistaan on kehittyä kirjoittajana entisestään.

Kirjoittamistakin enemmän Abreu unelmoi entistä isommista keikkamahdollisuuksista. Omasta Hartwall Arena -keikasta, isommista esiintymisbudjeteista ja vielä hienommista show’sta.

Pääesiintyjän paikasta isoilla festareilla.

– Sen on tehnyt about Cheek ja JVG. Mutta tässä ei ollut nyt kyse siitä, että mitä uskon, vaan että mitä mä toivoisin.

Artikkelin kuvat: Nelli Kenttä, YleX

Päivitetty 14.11. klo 20:21, tarkennettu brittilista, jolla Vinegar-sinkku nousi sijalle seitsemän.