Hyppää pääsisältöön

Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Jean Sibelius ja Boris Sirob, myöhemmin Sirpo, ja Viipurin Musiikkiopiston vahvistettu orkesteri Viipurin Keskuskansakoulun salissa huhtikuussa 1923.
Huhtikuussa 1923 Jean Sibelius nousi kapellimestarikorokkeelle Viipurissa. Kuvassa Boris Sirob, Jean Sibelius ja Viipurin Musiikkiopiston vahvistettu 56-jäseninen orkesteri. Jean Sibelius ja Boris Sirob, myöhemmin Sirpo, ja Viipurin Musiikkiopiston vahvistettu orkesteri Viipurin Keskuskansakoulun salissa huhtikuussa 1923. Kuva: Lappeenrannan museot. Viipuri-museon kokoelma. Jean Sibelius,Boris Sirpo,Viipuri

Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Musiikkiopiston johtaja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle, ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

Lehtileikkeitä, joissa kerrotaan Sibeliuksen saapumisesta Viipuriin 25. huhtikuuta 1923.
Lehtileikkeitä, joissa kerrotaan Sibeliuksen saapumisesta Viipuriin 25. huhtikuuta 1923. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Jean Sibelius,Viipuri

Postijuna saapui Viipurin asemalle keskiviikkona 25. huhtikuuta illalla puoli seitsemältä. Jo hyvissä ajoin ennen junan saapumista, asemalaituri, aseman hallit ja suureksi osaksi myös asema-aukio olivat täyttyneet yleisöstä, joka halusi olla vastaanottamassa suurta säveltäjää.

Viipurin Lauluveikot lippuineen oli sijoittunut asemasillalle. Se kajautti tervetuliaisiksi marssin heti kun säveltäjämestarin tutut piirteet ilmaantuivat vaunusillalle. Sävelten päätyttyä kuoron puheenjohtaja, rehtori Yrjö Rosendal toivotti vieraan tervetulleeksi ja Sibeliukselle kohotettiin kolminkertainen eläköön-huuto, mihin yleisökin osallistui innokkaasti.

Yleisön osoittaessa jatkuvasti suosiotaan, Sibelius asteli asemarakennuksesta kunniakujan kautta ulos aukiolle nousten siellä odottavaan kauppaneuvos Viktor Evert Sellgrenin autoon. Mukaan tuli muutamia muita viipurilaisia ja auto kiidätti heidät kauppaneuvoksen asunnolle osoitteeseen Mustainveljestenkatu 11, minne Sibelius majoittui.

Kaksi eri kuvaa: Jean Sibelius vuonna 1923 sekä pilapiirros kauppaneuvos Sellgrenistä vuodelta 1930.attupäisiä miehiä Viipurin kadulla.
Sibelius Henry B. Goodwinin ateljeekuvassa 1923. Unkarilaisen pilapiirtäjä Sroblinin piirroksia julkaistiin Karjala-lehdessä helmikuussa 1930. Niiden joukossa oli myös kauppaneuvos Sellgren. Kaksi eri kuvaa: Jean Sibelius vuonna 1923 sekä pilapiirros kauppaneuvos Sellgrenistä vuodelta 1930.attupäisiä miehiä Viipurin kadulla. Kuva: Åbo Akademin arkistokokoelmat - Sibelius-museo, kuvaaja Henry B. Goodwin | Pilapiirros Sroblin 1930. Jean Sibelius,Viipuri,Viipurin Lauluveikot

Mustainveljestenkadullakin oli kuoro odottamassa ja auton pysähtyessä Karjalan Laulu tervehti Sibeliusta Terve Suomeni maan sävelin. Sankka yleisöjoukko täytti lähikadut.

Viipurilaiset olivat innoissaan. Tulevat kaksi Sibelius-konserttia tulisivat olemaan soittokauden merkkitapaus, olihan hänen edellisestä johtajavierailustaan kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta. Näinä poissaolon vuosina hän oli noussut kansalliseksi sävelrunoilijaksi.

Boris Sirob oli harjoituttanut perustamansa Viipurin Musiikkiopiston orkesterin konsertteja varten. Säveltäjä itse johtaisi Kevätlaulun, Belsazarin pidot ja 2. sinfonian.

Omassa sävellystyössään Sibelius oli saanut vastikään valmiiksi 6. sinfoniansa. Sen kantaesitys oli kuultu kahta kuukautta aiemmin säveltäjän johtaessa Helsingin kaupunginorkesteria.

Väliotsikko Viipurilaisia orkesterihaaveita.
Väliotsikko Viipurilaisia orkesterihaaveita. kuvitus

Ensimmäiset harjoitukset Viipurin Musiikkiopiston orkesterin kanssa pidettiin puoliltapäivin torstaina 26. huhtikuuta. Boris Sirobin orkesteri koostui Musiikkiopiston opettajista ja pitkälle edistyneistä oppilaista. Suureksi kasvanut orkesteri oli vielä kovin nuori iältään, sillä ensimmäisen konserttinsa se oli antanut vain runsaat puoli vuotta aiemmin lokakuussa.

Viipurin orkesteritoiminta oli seisahtunut Toivo Kuulan kuolemaan toukokuussa 1918. Jo keväällä 1919 paikalliset muusikot olivat saaneet koottua 60-miehisen orkesterin, joka oli onnistunut pitämään neljä konserttia, mutta siihen toiminta oli päättynyt.

Sen jälkeen oli eletty yksi konserttikausi ilman minkäänlaista orkesteria. Seuraavaksi Toivo Saarenpää oli perustanut Suomalaisen Konsertti-Orkesterin, jonka takkuinen kausi kesti vain yhden kauden 1920–1921.

Samaan aikaan Boris Sirob, jolle yksi tärkeimmistä teemoista johtamassaan Viipurin Musiikkiopistossa oli yhteissoitto, oli harjoituttanut pientä oppilasorkesteriaan. Hehkuvalla temperamentillaan Boris Sirob oli saanut lapset saapumaan harjoituksiin iltaisin ja loma-aikoina. Yhdessä harjoiteltiin tuntikausia, joskus niin pitkään, että poliisi joutui huomauttamaan soittajia liian myöhäisestä ajankohdasta.

Viipurin Musiikkikoulun orkesteri vuonna 1921.
Musiikkikoulun orkesteri 1921, eturivi vas. Lauri Saikkola, Aarre Saario, tunnistamaton, Boris Sirob, Jorma Sivén (myöh. Soiro), Esra Saarinen, Erkki Suhonen ja Niilo Apo. Takarivi vas. Onni Suhonen, Elis Heldan, Sulo Vitikainen, Jorma Väänänen, tunnistamaton, ja Orvo Sivén. Viipurin Musiikkikoulun orkesteri vuonna 1921. Kuva: Lahden konservatorion arkisto. Boris Sirpo,Viipuri,Onni Suhonen,Lauri Saikkola

Ensimmäisen konserttimatkansa Sirobin oppilasorkesteri teki Sortavalaan 1921. Se sai niin innostuneen vastaanoton, että Sirob jatkoi ponnistelujaan orkesterin kanssa ja matkusti seuraavana vuonna 25-jäsenisen orkesterin kanssa Lounais-Karjalaan.

Orkesterin solisteina soittivat silloin Viipurin Musiikkikoulun oppilaat, sittemmin tunnetut ammattimuusikot, 18-vuotias pianisti Mikko von Deringer, 15-vuotias pianisti Orest Bodalew ja 19-vuotias viulisti Onni Suhonen. Soittajisto täytti jo pienen sinfoniaorkesterin vaatimukset, sillä sen ohjelmassa oli muun muassa Mozartin sinfonia nro 40 g-molli.

Nämä kokemukset takanaan, Boris Sirob perusti syksyllä 1922 Musiikkikouluunsa aina vain suuremman, jo 43-jäsenisen orkesterin, ja oli nyt vastaanottamassa vierailevaa kapellimestaria, Jean Sibeliusta.

Sibeliuksen saapuessa harjoitushuoneelle, Viipurin Musiikkiopiston orkesteri tervehti tätä fanfaarilla. Johtaja Sirob lausui orkesterin puolesta lämpimät tervetuliaissanat ja huomautti hetken historiallisuudesta.

Suomen Musiikkeriyhdistyksen tervehdykset toi säveltäjä Väinö Haapalainen.

Väliotsikko Kahvikutsut Sibeliuksen kunniaksi.
Väliotsikko Kahvikutsut Sibeliuksen kunniaksi. kuvitus

Harjoitusten jälkeen Sibelius oli kutsuttu tutustumaan Viipurin Musiikkiopistoon. Opettajat olivat järjestäneet hänen kunniakseen kahvikutsut ja musiikin kaikuessa Sibelius saatettiin aistikkaasti koristetun kahvipöydän ääreen.

Kenenkään tietämättä orkesterin harjoituksia oli kuitenkin useaan kertaan jatkettu. Syynä oli Boris Sirobin puoliso Greta Sirob, joka halusi kunnioittaa historiallista hetkeä ja kohottaa tilaisuuden luonnetta leipomalla kahvikesteille erityisen hyvän rinkelin. Pahaksi onneksi leivinuunia ei saatu riittävän kuumaksi, minkä vuoksi leipoja oli joutunut useaan kertaan pyytämään puhelimitse harjoitusten jatkamista.

Loputtomiin Sibeliusta ei kuitenkaan voitu pitää harjoituskorokkeella. Niin vain kävi, että leivinuunin lämpötila ei noussut eikä rouva Sirob saanut rinkeliään valmiiksi. Nöyrtynein mielin rinkeli jouduttiin hakemaan Torkkelinkadun varrelta Pursiaisen kahvilasta.

Kun kahvikestit päästiin lopulta aloittamaan, opettajisto esittäytyi ja piano-opettaja Eleonore Frisk piti vieraalle puheen ranskaksi.

Viipurin musiikkiopiston opettajat yhteiskuvassa 1922.
Viipurin Musiikkiopiston opettajat yhteiskuvassa 1922. Alhaalta vas. Anna Forstén, Jenny Ikonen, Boris Sirob, Elsa Norring-Clever ja Eleonore Frisk. Keskirivi vas. Hjalmar Malin, Robert Haertel, Wilma Patomäki, Theodor Björklund, Nora Mielck ja Toivo Malin. Takarivi vas. Grigori Jalava, Lilly Rebers, Sally Westerdahl, Gertrud Ollus ja P. Turtschin. Viipurin musiikkiopiston opettajat yhteiskuvassa 1922. Kuva: Lahden konservatorion arkisto. Boris Sirpo,Viipuri

Kahvihuoneeksi järjestetyn luokkahuoneen ikkunasyvennys oli koristeltu kukkasin, komein hortensioin ja tulipunaisin tulppaanein ja niiden keskelle oli sijoitettu säveltäjän pienoisrintakuva. Näiden yläpuolelle oli vihreisiin kehyksiin sommiteltu laakereista kaunis s-kirjain.

Sibelius nautti talon antimista ja kuunteli oppilaiden esityksiä. Pianisti Helene Nelly, Eleonore Friskin oppilas, joka oli edellisenä päivänä suorittanut loppututkinnon korkeimmin arvosanoin ja saanut 500 markan suuruisen stipendin, soitti Chopinin Poloneesin. Pieni Toivo Salovaara soitti viulua ja neiti Ellen Dobroumowa lauloi kaksi laulua. Vielä esittivät Onni Suhonen ja Mikko von Deringer Vieuxtempsin viulukonserttoa.

Torstaipäivän ohjelma ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän. Illalla Sibelius osallistui Karjalan Laulun konserttiin, missä häntä kohdeltiin edelleen suurena kunniavieraana. Kuoro esitti muun muassa Sibeliuksen Rakastava-sarjan, minkä jälkeen sekä yleisö että kuoro puhkesivat valtaviin suosionosoituksiin, jotka osoitettiin säveltäjälle.

Samana päivänä, torstaina, liput ensimmäiseen, lauantai-illan konserttiin olivat loppuunmyydyt muutamia seisomapaikkoja lukuunottamatta.

Väliotsikko Sibelius kehuu Boris Sirobia.
Väliotsikko Sibelius kehuu Boris Sirobia. kuvitus

Seuraavana päivänä perjantaina Karjala-lehdestä saatiin lukea professori Sibeliuksen haastattelu. Siinä säveltäjä ilmaisi olevan varsin tyytyväinen orkesteriin ja erityisesti sen luojaan, taitavaan ja väsymättömään johtajaan Boris Sirobiin.

Soittaja-aines oli Sibeliuksen mukaan tehtäväänsä pystyvää ja siihen innolla käsiksi käyvää. Johtaja Sirobin työn jäljet näkyivät ilahduttavan selvinä.

Myös käyntiin Musiikkiopistossa Sibelius oli hyvin tyytyväinen. Siellä opetus oli hyvissä käsissä.

Lauantai-illan konsertin solisteina soittivat Helsingin kaupunginorkesterin soolohuilisti Michele Orlando sekä viipurilaiset taiteilijat, alttoviulisti Robert Haertel ja sellisti Väinö Raitamaa. Orkesteri oli saanut myös ulkopuolisia vahvistuksia soittaen mittavassa koossa, 56-jäsenisenä.

Jean Sibelius ja Boris Sirob, myöhemmin Sirpo, ja Viipurin Musiikkiopiston vahvistettu orkesteri Viipurin Keskuskansakoulun salissa huhtikuussa 1923.
Kuva on otettu lauantaina 28. huhtikuuta Keskuskansakoulun juhlasalissa. Sali on koristeltu Viipurin vapauttamisen 5-vuotisjuhlaa silmälläpitäen muun muassa siniristilipuin. Osa soittajista on kiinnittänyt suojeluskunnan valkoisen nauhan käsivarteensa. Jean Sibelius ja Boris Sirob, myöhemmin Sirpo, ja Viipurin Musiikkiopiston vahvistettu orkesteri Viipurin Keskuskansakoulun salissa huhtikuussa 1923. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Jean Sibelius,Boris Sirpo,Viipuri

Hurmokselle ei ollut tulla loppua. Kapellimestarin astuessa korokkeelle, orkesteri soitti fanfaarin ja yleisö nousi seisomaan. Ensimmäisen numeron, Kevätlaulun jälkeen ryhdyttiin ojentamaan laakeriseppeleitä. Musiikkiopiston johtokunnan seppeleen ojensivat laulajatar Berta Makkonen ja asessori Jack ja heti perään ojensivat opettajien ja oppilaiden seppeleen lauluopettaja Anna Forstén ja johtaja Boris Sirob.

Musiikkeriliiton laakerilyyran kunniajäsenelle toivat liiton Viipurin osaston kapellimestari Alexander Vilkko ja säveltäjä Väinö Haapalainen. Karjalan Laulua edustivat tohtori Sarparanta ja johtaja Karjalainen ja Viipurin Lauluveikkoja arkkitehti Schulman, rehtori Rosendahl ja säveltäjä Felix Krohn.

Lehti-ilmoitus, jossa kerrotaan Sibeliuksen kunniaksi järjestettävästä illanvietosta Hotelli Andréassa Viipurissa. Huhtikuu 1923.
Ilmoituksia ja uutisia Karjala-lehdessä. Lehti-ilmoitus, jossa kerrotaan Sibeliuksen kunniaksi järjestettävästä illanvietosta Hotelli Andréassa Viipurissa. Huhtikuu 1923. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Viipuri,sanomalehdet

Konsertti sai lehdissä hurmioituneet arviot.

"...Tuntui että oli pyhäpäivä, aivan poikkeuksellinen juhlapäivä. Jean Sibelius oli keskellämme ja johti itse omia sävellyksiään… Orkesteri oli kokonaisuudessaan erittäin täysisointuinen kun orkesterijoukkomme on saanut lisää kaksi fagottia, kontrabasson, oboen, huilun, viuluja... Eilinen konsertti oli meidän nuoren orkesterimme ristiminen, sillä suurempaa elämystä kuin tämä, Viipurin musiikkielämässä ei tulle koskaan." – Karjalan Aamulehti 29.4.1923

"Sinfoniakonsertti eilen illalla muodostui unohtumattaksi juhlahetkeksi läsnäolleille… Orkesterimme soitti eilen illalla kuin ei koskaan ennen… Konsertin loputtua kutsuttiin prof. Sibelius kerta toisensa jälkeen saliin suosionosoitusten kasvaessa valtaviksi." – Karjala 29.4.1923

"...Akustiikka salissa oli, kiitos täyden salillisen yleisöä, niin hyvä kuin Kansakoulun sali vain voi olla, ja sai aikaan stemmojen yhteen sulautumisen yhteissointi oli paras mahdollinen."
– Wiborgs Nyheter 30.4.1923

Suitsutuksesta sai osansa myös Boris Sirob.

"...Sitäpaitsi täydellä syyllä tuli orkesterimme perustajalle, ja sen "arkipäiväiselle" ohjaajalle ja johtajalle Boris Sirobille todellisesti ansaittu kiitollisuuden osoitus mestarin ja yleisön puolelta, siitä tarmokkaasta ja väsymättömästä työstä, joka soi meille mahdollisuuden nauttia orkesterimusiikista yleensä ja viimeiseksi saada osaksemme näiden päivien korkeimman elämyksen…" – Karjalan Aamulehti 1.5.1923

"Että orkesterin työ todella on erikoisen maininnan ansainnut, todistavat ensisijassa professori Sibeliuksen kiittävät lausunnot... Ja kun säveltäjä vihdoin yleisön edessä kiitti johtaja B. Sirobia, oli kiitos yhtä vilpitön kuin rehellisesti ansaittu, sillä ilman jälkimmäisen suurta työtä orkesterimme luomisessa ja rakentamisessa, ilman hänen väsymätöntä tarmoaan ja innostavaa toimintaansa olisimme me viipurilaiset tänä päivänä vielä ilman orkesteria. Ja ennen kaikkea, ilman johtaja Sirobia ei olisi meille voitu valmistaa näitä unohtumattomia taidehetkiä säveltäjämestarimme läsnäollessa." – Karjala 1.5.1923

Väliotsikko Lisää arvovieraita Helsingistä.
Väliotsikko Lisää arvovieraita Helsingistä. kuvitus

Sunnuntai-iltapäivän toisintakonsertti oli osa Viipurin valloituksen 5-vuotisjuhlapäivää, jonka ohjelma oli mittava. Helsingistä saapui varhaisella junalla suojeluskuntien ylipäällikkö, armeijan upseereita ja muita kutsuvieraita.

Talonomistajia ja isännöitsijöitä pyydettiin varmistamaan, että valtakunnalliset siniristiliput liehuisivat saloissa aamusta lähtien.

Sorvalin ja Ristimäen sankarihaudoille laskettiin seppeleet jo ennen juhlajumalanpalvelusta, joka pidettiin Agricolan kirkossa. Siellä laulusta huolehti kanttori Oskari Tillin johtama kuoro.

Jumalanpalveluksen jälkeen Viipurin valloituksessa surmansa saaneille sankarivainajille laskettiin seppeleet Agricolan kirkon vieressä sijainneelle sankaripatsaalle. Vanhalla urheilukentällä pidettiin iltapäivällä paraati ja kenttäjumalanpalvelus, johon saivat osallistua kaikki Viipurin valloitukseen osallistuneet.

Ote lehtijutusta Viipurin valloitus.
Ote lehtijutusta Viipurin valloitus. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. kuvitus

Samaan aikaan Sibeliuksen johtaman Kansankonsertin kanssa oli Klassillisen lyseon saliin järjestetty kahvikonsertti valtaamiseen osallistuneille. Siellä soitti Viipurin Suojeluskunnan Soittokunta ja tilaisuuteen oli vapaa pääsy.

Raatihuoneella alkoi viideltä yleinen kansallisjuhlapäivällinen, missä soitti Karjalan Kaartin Rykmentin soittokunta. Seitsemältä oli vuorossa kansalaisjuhla keskuskansakoulun juhlasalissa jälleen torvisoittoineen, kuorolauluineen ja juhlapuheineen.

Kaupunginteatterissa kahdeksalta alkaneen juhlaillan pääpuhuja oli senaattori P. E. Svinhufvud, Viipurin Lauluveikot lauloi, juhlarunon esitti Eero Eerola ja teatterissa kun oltiin, esitettiin Kustaa Vilkunan historiallisesta näytelmästä Niilo Skalm ensimmäinen ja viimeinen näytös.

Liikkeenomistajia ja yksityisiä ihmisiä pyydettiin järjestämään illalla juhlavalaistus ikkunoihinsa ja koko juhlapäivä päättyi ilotulitukseen.

Ilotulitus Viipurin linnasta 5. helmikuuta 1925.
Ilotulitus Viipurin linnasta 5. helmikuuta 1925. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. Viipuri,ilotulitukset

Professori Sibeliuksen vierailu jätti Viipuriin vahvan jäljen. Musiikkiopiston orkesterin nuori, pian yhdeksäntoista vuotta täyttävä konserttimestari Sulo Aro ei pessyt kättään pitkään aikaan käteltyään säveltäjämestaria.

Entä mitä vierailu merkitsi Sibeliukselle? Päiväkirjassaan hän ei kerro huhtikuisesta Viipurin-vierailustaan mitään. Toukokuulta löytyy merkintä: "Konsertoinut Tukholmassa, Göteborgissa, Roomassa ja Helsingissä. Suuria menestyksiä."

Ainoa Viipuriin liittyvä päiväkirjamerkintä, lakoninen toteamus löytyy viisi kuukautta myöhemmältä ajalta syyskuulta 1923: "Kirjoitin eilen mm. kauppaneuvos Sellgrenille."

Ei ole tiedossa kenen idea Sibeliuksen kutsuminen Viipuriin oli. Tuskin hän olisi saapunut kaupunkiin johtamaan pelkästään tuiki tuntematonta Viipurin Musiikkiopiston orkesteria. Kutsun on täytynyt tulla tärkeämmältä taholta, ehkä kauppaneuvos Sellgreniltä. Ehkä Viipurin vapauttamisen 5-vuotisjuhlasta haluttiin tehdä valtakunnallisesti näkyvä tapaus Jääkärimarssin säveltäjän vierailulla.

Musiikkiopiston kunnianhimoinen johtaja Boris Sirob otti kuitenkin Sibeliuksen vierailusta kaiken irti. Hänen orkesterinsa pääsi julkisuuden valokeilaan ja hän pääsi tutustumaan kuuluisaan säveltäjään.

Väliotsikko Yksi ei liittynyt ylistäjien joukkoon.
Väliotsikko Yksi ei liittynyt ylistäjien joukkoon. kuvitus

Mutta yksi ei liittynyt ylistäjien joukkoon. Toivo Saarenpää, Boris Sirobin kilpailija ja vihamies, säveltäjä, kapellimestari ja kuoronjohtaja ei iloinnut kollegan menestyksestä.

Säveltäjä Toivo Saarenpää.
Säveltäjä Toivo Saarenpää. Kuva: Mandi Saarenpään muistelmat. Toivo Saarenpää

Saarenpää ei malttanut hillitä sanaista arkkuaan, vaan sivalsi Suomen Musiikkilehden joulukuun numerossa Boris Sirobia ja tämän perustamaa Viipurin Musiikkiopiston orkesteria. Hän selosti artikkelissaan kaikki orkesterin alkutaipaleen konsertit, lukuunottamatta Sirobin johtamia, joissa hän ei omien sanojensa mukaan ollut läsnä. Vihanpito oli ilmeisen vakavaa laatua.

Saarenpää malttoi pysyä asiallisena muiden selostamiensa konserttien kohdalla, mutta Sibelius-juhlinta oli hänelle liikaa.

"Valitettavaa vain, ettei Viipuri ollut tilaisuudessa tarjoamaan prof. Sibeliukselle hänen arvonsa mukaista orkesteria teostensa esittämistä varten. Täkäläinen tilapäisluontoinen, sekalaisista aineksista kokoonpantu, kaiultaan samea ja yhteissoittoon nähden horjuva orkesteri teki melko vähäpätöisen ja avuttoman vaikutuksen prof. Sibeliuksen voimakkaan henkilön taustana, joten hänen suuripiirteinen, rikashenkinen sinfoniansa pääsi vain puolinaisessa valaistuksessa esille.... Olemme kuitenkin kiitollisia säveltäjämestarille, että hän otti vastaan viipurilaisten kutsun ja suostui johtamaan maailmankuuluja teoksiaan siksi vaatimattomin keinovaroin, kuin Viipurin orkesteri saattoi tarjota."

Yhteen Sirobin johtamaan konserttiin Saarenpääkin lopulta syksyllä 1923 osallistui. Kyseessä oli Heino Kasken teoksille omistettu konsertti, mutta ei malttanut mieltään Saarenpää vieläkään, vaan kirjoitti:

"Ihmettelemme, miksi säveltäjä oli uskonut kauniin sinfoniansa johdon hra Sirobin levottomiin ja toistaiseksi vielä verrattain vähän koetettuihin käsiin... Tunteen liiallinen tehostaminen on suomalaiselle taiteelle vierasta... Olisi epäilemättä sekä yleisön intressin kannalta että myöskin sävellykselle ollut eduksi, jos olisi saatu kuulla tämä sinfoniakin säveltäjän itsensä esittämänä samalla vakavalla, viileän miehekkäällä tavalla, millä hän johti täällä jo aikaisemminkin kuullun orkesterisarjansa."

Väliotsikko Orkesterin tarina päättyy.
Väliotsikko Orkesterin tarina päättyy. kuvitus

Tekstiä kirjoittaessan Toivo Saarenpää ei vielä tiennyt, että Boris Sirobin orkesterin taru oli lopussa. Suurten Sibelius-konserttien jälkeen orkesteri palasi omaan arkeensa, joka ei ollut ruusuinen.

Olemassaolonsa aikana se oli ehtinyt pitää seitsemän sinfonia- ja yhdeksän kansankonserttia. Viipurissa toiminut Karjalan Kaartin Rykmentin soittokunnan kapellimestari Lauri Näre oli johtanut yhden kansankonsertin ja yksi kohokohdista oli ollut arvostetun Leo Funtekin kapellimestarivierailu.

Säveltäjät Väinö Haapalainen, Erkki Melartin, Leevi Madetoja ja Aarre Merikanto olivat johtaneet omia teoksiaan, sillä johtaja Sirob tiesi viipurilaisen yleisön pitävän kotimaisesta musiikista.

Aivan vuoden lopussa tapahtui vielä merkittävä kapellimestarivierailu, kun itse Robert Kajanus saatiin Helsingistä johtamaan orkesteria. Konsertti pidettiin joulukuun ensimmäisenä päivänä ja sen ohjelmassa kuultiin muun muassa Beethovenin 4. sinfonia.

Vierailun yhteydessä Kajanus toi esille suuren tyytyväisyytensä orkesteriin ja myös Musiikkiopiston opetukseen.

Nimikirjoituksia Felix Krohnin vieraskirjasta 29. marraskuuta 1923. Toisessa kuvassa karikatyyri Boris Sirposta johtamassa orkesteria.
Felix Krohnin vieraskirja todistaa arvovaltaisista vieraista Krohnien kotona Saarelassa 29. marraskuuta 1923. Nimikirjoituksia Felix Krohnin vieraskirjasta 29. marraskuuta 1923. Toisessa kuvassa karikatyyri Boris Sirposta johtamassa orkesteria. Kuva: Kyllikki Ohelan arkisto. Museovirasto, kuvauspaikka Budapest 1924. Boris Sirpo,Viipuri,Robert Kajanus,Lilly Kajanus-Blenner,Felix Krohn
Meri ja Felix Krohn.
Musiikkitieteilijä Ilmari Krohnin poika Felix Krohn ja varakkaan viipurilaisen kauppaneuvos Juho Hallenbergin tytär Meri Hallenberg vihittiin avioliittoon vuonna 1919. Krohn oli kapellimestari, säveltäjä ja sittemmin Viipurin musiikkiopiston rehtori Lahdessa, mutta Viipurissa hän oli mukana myös appensa liiketoiminnassa. Hän omisti myös Mokka-nimisen kahvilan Mustainveljestenkadulla. Meri ja Felix Krohn. Kuva: Kyllikki Ohelan kuva-arkisto. Felix Krohn

Tapaninpäivänä oli edessä orkesterin viimeinen konsertti. Sen johtivat yhdessä Boris Sirob ja Väinö Haapalainen. Kaupungin myöntämä 30 000 markan avustus ei riittänyt peittämään orkesterin kuluja, se joutui lopettamaan toimintansa ja viipurilaiset joutuivat surullisina toteamaan olevansa jälleen ilman orkesteria.

Väliotsikko Musiikkikoulu kärsii talousvaikeuksista.
Väliotsikko Musiikkikoulu kärsii talousvaikeuksista. kuvitus

Boris Sirobilla oli ollut taloushuolia jo aiemmin Musiikkikoulunsa kanssa. Musiikkikoulun taloudellinen tila oli alkanut muodostua uhkaavaksi jo syksyllä 1921. Huoneistovuokra, soittimien vuokrat ja opettajien palkat nielivät jatkuvasti enemmän kuin lukukausimaksuista kertyi tuloja.

Valtiolta ja kaupungilta ei saatu riittävästi avustuksia, vaikka koulu oli saanut osakseen tunnustusta.

Kun valtioneuvostolle jätetty anomus päätyi valtion säveltaidetoimikuntaan, pyysi se lausuntoa professori Erkki Melartinilta. Tämä saapui marraskuussa 1921 Viipuriin tarkastamaan Musiikkikoulua, mutta vaikka Melartin ylisti koulun opetuksen korkeaa tasoa, oli valtionavun saaminen yksityiselle laitokselle tuolloin mahdotonta.

Siksi Melartin ehdotti koulun muuttamista osakeyhtiöksi, tai vaihtoehtoisesti koululle olisi pitänyt perustaa kannatusyhdistys. Viipurilaisissa lehdissä julkaistiin joulukuun 1. päivänä 1921 Melartinin allekirjoittama vetoomus, jossa kehotettiin osallistumaan Viipurin Musiikkiopisto Oy:n perustamiseen. Vetoomus tuotti hyvän tuloksen, vaikka vuoden kuluttua osakkeista vielä 20 prosenttia olikin myymättä.

Vaikka Viipurin Musiikkikoulu oli elänyt jatkuvien taloushuolien alla, siellä oli tehty tavoitteellista ja kauaskantoista opetustyötä. Keväällä 1922, neljä vuotta koulun perustamisen jälkeen saatiin nauttia sen ensimmäisistä hedelmistä. Silloin Wilma Patomäen oppilas ja kasvattipoika, 15-vuotias pianisti Orest Bodalew suoritti ensimmäisenä Viipurin Musiikkikoulun loppututkinnon.

Suomen musiikkilehden pieni juttu varhaisesta radiotoiminnasta eli langattoman konsertin kuuntelusta 1923. Toisessa kuvassa pianisti Orest Bodalew.
Suomen Musiikkilehden marraskuun numerossa 1923 kirjoitettiin onnistuneesta radiokonsertin kuuntelusta. Lähellä Tukholmaa sijainneessa huvilassa oli kuunneltu konserttia, jonka lähtöpaikan arveltiin olevan New York. Suomen musiikkilehden pieni juttu varhaisesta radiotoiminnasta eli langattoman konsertin kuuntelusta 1923. Toisessa kuvassa pianisti Orest Bodalew. Kuva: Kansalliskirjasto / Digitaaliset aineistot. Lahden konservatorion arkisto. Orest Bodalew,radio,Tv- ja radiolähetykset

Kun Viipurin Musiikkiopiston Osakeyhtiön perustava kokous pidettiin 3. helmikuuta 1923, Musiikkikoulun nimi vaihtui Musiikkiopistoksi ja sen johtajaksi valittiin yksimielisesti koulun perustaja Boris Sirob.

Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa ja millaisia kommelluksia ja edesottamuksia Viipurin Musiikkiopistossa sattui! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Kauppaneuvos Evert Viktor Sellgrenin jugend-huvila Venäjänsaarella Viipurin edustalla. Yläkuva ehkä 1920-luvun alusta. Alakuvassa huvilan edustalla Venäjänsaaren 1917 muistomerkki.
Kauppaneuvos Sellgrenin jugend-huvila. Yläkuva, jossa juhlavieraat katsovat tyttöjen voimisteluesitystä, on ehkä 1920-luvun alusta. Alakuvassa huvilan edustalla näkyy Venäjänsaaren 1917 muistomerkki. Kauppaneuvos Evert Viktor Sellgrenin jugend-huvila Venäjänsaarella Viipurin edustalla. Yläkuva ehkä 1920-luvun alusta. Alakuvassa huvilan edustalla Venäjänsaaren 1917 muistomerkki. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. Villa Sellgren,Evert Viktor Sellgren

Kauppaneuvos Evert Viktor Sellgrenin – jonka luokse Sibelius majoittui – komea jugend-huvila sijaitsee Venäjänsaarella muutaman kilometrin päässä Viipurin keskustasta. Arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema huvila valmistui 1913 ja sen edustalla on Venäjänsaaren taistelun 1917 muistomerkki. Nykyisin Villa Sellgren on hyvin tarkkaan vartioitu, sillä syyskuussa 2017 julki tulleiden venäläisen televisiokanava Dozhdin tietojen mukaan huvila on siirtynyt Venäjän presidentti Vladimir Putinin omistukseen. Tietojen mukaan huvila on remontoitu varsin prameaksi uima-altaineen ja biljardihuoneineen, eikä sisustuksessa ole säästelty kultaa eikä marmoria. Korruptiota vastaan Venäjällä taisteleva oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi on julkaissut YouTubessa lennokilla kuvattua ilmakuvaa 50 hehtaarin tiluksista. Villa Sellgrenissä kuvattiin Lenfilmin tuottama Sherlock Holmes – 1900 luku alkaa -elokuva, joka valmistui 1986. Sen jälkeen huvila pääsi rapistumaan.

Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Keskustelu sulkeutuu 12.12.2019.
Keskustele

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?