Hyppää pääsisältöön

Haluatko onnistua? Paras taktiikka voi olla, ettet tee mitään – ja tämä pätee myös jalkapalloon

Maalivahti seisoo maaliviivalla ja odottaa potkua.
Maalivahti seisoo maaliviivalla ja odottaa potkua. Kuva: Shutterstock / Vasyl Shulga jalkapallo,maalivahti

Jalkapallon rangaistuspotkutilanteessa maalivahti syöksyy yleensä oikealle tai vasemmalle. Onnistumisen kannalta hänen voisi olla parasta pysyä paikallaan. Mutta kuinka häpeälliseltä se näyttäisi, jos maalivahti seisoo "tumput suorana" – varsinkin, jos vastustaja tekee maalin?

Kuvittele, että odotat rangaistuspotkulaukausta maalissa. Pilkulla seisoo vastapuolen pelaaja, valmiina lataamaan jalkapallon verkkoon 11 metrin päästä. Tuon lyhyen matkan pallo taittaa parissa, kolmessa sekunnin kymmenesosassa.

Sinulle tuskin jää aikaa seurata, mihin suuntaan tai mille korkeudelle pallo lähtee. Päätös siitä, mitä aluetta maalista suojelet, on tehtävä jo hetkeä aiemmin.

Ja vaikka mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarma, odottavat joukkuetoverit, valmentajat ja kannattajat täydellistä suoritusta. Korkeimmalla ammattilaistasolla näillä sekunnin sadasosissa tehdyillä päätöksillä voi olla merkittäviä seurauksia.

Paitsi että ne voivat ratkaista ottelun lopputuloksen, saattaa pelissä olla myös maine, ura, miljoonien ihmisten odotukset ja valtavat rahasummat.

Rangaistuspotkut ovat yksinkertainen mutta kiehtova tosielämän esimerkki päätöksenteosta epävarmoissa olosuhteissa. Siksi niistä kiinnostui myös taloustieteen professori Ofer H. Azar kollegoidensa kanssa israelilaisesta Ben-Gurionin yliopistosta.

Keskeltä on helpointa torjua

Klassisen taloustieteen teorian mukaista olisi olettaa, että maalivahdin toimintaa ohjaa ainoastaan maalin mahdollisuuden minimointi, pohtivat tutkijat Progress in Brain Research -julkaisun artikkelissa vuodelta 2009. Silloin hänen päätöksentekonsa perustuisi vain kylmään numerofaktaan.

Todellisuus vain ei ole niin yksinkertaista. Vaakakupissa painavat myös muut seikat, ja ne voivat saada toimimaan tavalla, joka ei pelkän järkeilyn pohjalta vaikuttaisi optimaalisimmalta.

Tähän näkemykseen tutkijat päätyivät analysoituaan 286 rangaistuspotkua miesten seura- ja mestaruustason jalkapallo-otteluista eri puolilta maailmaa.

Aineistosta tehdyt laskelmat osoittivat, että parhaiten pallon sai torjuttua pysymällä maalin keskellä (33,3 % potkuista) verrattuna maalin vasempaan (14,2 %) tai oikeaan laitaan (12,6 %). Maalin keskimmäiseen kolmannekseen tähdättiin noin joka kolmas rangaistuspotku.

Mikäli myös maalivahti pysyi tällöin keskellä, onnistumisprosentti oli peräti 60 %.

Näistä lukemista huolimatta tutkimusaineiston molarit syöksyivät rangaistuspotkuissa lähes aina maalin vasempaan tai oikeaan laitaan. Vain kuudessa prosentissa tapauksista maalivahti pysyi keskellä.

Tilastojen valossa maalivahtien käyttäytyminen vaikuttaa siis epäloogiselta. Tutkijoiden mukaan selitys löytyykin järjen sijaan tunteista eli siitä, miltä maalivahdista tuntuu, jos torjuminen ei onnistu.

Ainakin yritin, kuten näitte!

Jalkapallokentällä käyttäytymisnormi on "tehdä jotain". Ulkomaailma odottaa aktiivista ja heittäytyvää pelitapaa. Silloin maalin keskellä odottaminen voi näyttää epäammattimaiselta. Mitä muut ajattelevat, jos pysyn paikallani ja tulee maali?

Pelkän lopputuloksen lisäksi väliä on siis myös sillä, miten lopputulos syntyy ja miltä se näyttää.

Päätöksentekoa epävarmuuden vallitessa kuvaavan prospektiteorian kehittäjien, Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn, mukaan ihmiset katuvat enemmän toiminnasta kuin toimimatta jättämisestä johtuvaa epäonnistumista.

Jos esimerkiksi henkilö A häviäisi 1 200 dollaria vaihdettuaan osakesijoituksensa toiseen ja henkilö B häviäisi saman summan, koska ei tehnyt vaihdosta, ensin mainitun katumus olisi oletetusti suurempi. Passiivisuus on siis tapa minimoida katumuksen määrää.

Rangaistuspotkuissa normi näyttää olevan toisin päin. Siihen viittasi myös tutkijoiden 32:lle israelilaiselle ammattilaismaalivahdille lähettämä kysely. Vastaajat suosivat syöksyvää torjumista, ja päästetty maali tuntui pahemmalta, jos potkua jäätiin odottamaan keskelle.

Maalivahti tekee siis sen, minkä urheilijan pitää: yrittää parhaansa – tai ainakin näyttää yrittävänsä. Sama tarve voi selittää yleisemminkin tilanteita, joissa ei valita kannattavimmalta vaikuttavaa vaihtoehtoa.

Katumisen yksilölliset erot

Laajemmin katumuksen vaikuttimiin Azar paneutui tutkijaryhmänsä kanssa vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa. Se pohjautui inhimillisen sääntelyn painopisteteoriaan, jonka mukaan ihmisillä on joko edistämiseen tai suojautumiseen painottuva itsesäätelyjärjestelmä.

Edistämiseen painottuvat ihmiset ovat valmiita tekemään muutoksia ja ottamaan riskejä, kun taas suojautumiseen painottuvat henkilöt suosivat varovaisuutta ja muuttumattomuutta.

Tutkimuksessa 330 osallistujaa vastasi mahdollisesta katumuksestaan hypoteettisissa tilanteissa. Sitä ennen oli selvitetty, kumpaan suuntaan heidän itsesäätelyjärjestelmänsä painottui.

Vastauksista kävi ilmi, että toiminnasta johtuva epäonnistuminen ei kaduta yhtä paljon edistämiseen kuin suojautumiseen painottuneita henkilöitä. Toimimattomuuden suhteen eroja ei kuitenkaan havaittu.

Tutkijat sanovat tuloksen vahvistavan aiempien tutkimusten näkemystä, jonka mukaan päätöksenteossa toimimattomuus on yleensä normi. Urheilun maailmassa normi voi ymmärrettävästi olla toisin päin – kuten rangaistuspotkujen maalivahtien tutkimus osoittaa.

Mikään yksittäinen strategia ei tietenkään ole vastaus kaikkiin tilanteisiin. Jos maalivahti alkaa toistaa itseään, se näkyy nopeasti rangaistuspotkuja laukovien toiminnassa.

Numeroiden valossa näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että vaikka ei yrittäisi koko ajan niin kovasti, tulokset voivat silti olla hyviä – elleivät jopa parempia!

Edit 15.11.2019 klo 9:32: Korjattu sekunnin sadasosa sekunnin kymmenesosaksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

  • Näin Kerttu oppii uuden taidon – kana on avain kaikkien eläinten kouluttamiseen

    Kanojen avulla koulutustekniikka hioutuu tarkaksi.

    Näin Kerttu oppii uuden taidon – kana on avain kaikkien eläinten kouluttamiseen Tässä on Kerttu, ihan tavallinen kotkottaja Nurmijärveltä. Sillä on kenties kananaivot – mutta niillä pystyy upeisiin suorituksiin. Katso vaikka! Rohkean luonteensa ansiosta Kerttu on saanut töitä läheisen Koirakoulu Vision kanakursseilta, kuten muutamat muut reippaat lajitoverinsa.

  • Isovanhempiemme huonot kokemukset voivat näkyä geenitasolla epigeneettisinä vaikutuksina jopa kolmanteen sukupolveen saakka

    Perimän epigenomi muuttuu ympäristön vaikutuksesta.

    Ihminen on kuin perimänsä. Geenimme ovat määrätty syntymähetkellä eivätkä ne muutu elämän aikana. Mutta miltä kuulostaa ajatus, että isoisäsi tai isoäitisi huonot elämäntavat ja kokemukset tulisivatkin näkyviin elämässäsi? Kenties suurempana riskinä vaikka 2-tyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille tai psyykkisille häiriöille.

Uusimmat sisällöt - Tiede