Hyppää pääsisältöön

Lewis Capaldi, ihan tavallinen supertähti

Keikka-arvio: Lewis Capaldi ilmestyi kuin tyhjästä, ja yhtäkkiä hän on yksi maailman suosituimmista uusista artisteista. Hänen torstaisen Suomen-keikkansa perusteella on helppo ymmärtää miksi.

2019 on ollu Lewis Capaldille mieletön.

Vielä viime vuonna harva tiesi 23-vuotiaasta vanhempiensa luona asuvasta skotlantilaislaulajasta mitään. Kun hänen keikkalippunsa Helsingin Tavastialle tulivat myyntiin menneessä helmikuussa, ei niiden äärelle ollut mitään valtaisaa yleisöryntäystä.

Nyt hänellä on hallussaan himoittu Billboardin sinkkulistan ykkössija sydäntäriipivällä balladillaan Someone You Loved, satoja miljoonia striimaavia hittejä sekä loppuunmyytyjä konsertteja ympäri maailmaa.

Myös Helsingin Tavastialla. Kesäkuusta lähtien keikalle oli jouduttu jo myymään ei-oota.

Entisenä pubilaulajana Capaldi on varmasti tottunut huomattavasti 700 hengen Tavastiaakin pienempiin keikkapaikkoihin. Silti hänen tämänhetkisen menestyskiitonsa perusteella on päivänselvää, että Suomen-keikka on viimeisiä mahdollisuuksia nähdä raspiääninen kitaramies alle tuhat henkeä vetävissä klubiolosuhteissa.

Siksi Tavastian-keikan voi nähdä lopettavan yhden ja aloittavan toisen aikakauden.

Samalla kun Capaldi päättää ensimmäisen pidemmän kiertueensa, hän päättää myös uransa Euroopan klubeja kiertävänä trubaduurina. Jatkossa mies on hallit ja stadionit täyttävä supertähti.

Herkkä balladikonsertti vai komediashow?

Kello lyö yhdeksän ja valot täyteen pakatulla Tavastialla sammuvat.

Kaiuttimista alkaa soida Spandau Ballet -yhtyeen siirappinen True ja Lewis Capaldi puhuu pehmeästi biisin päälle toivottaen yleisön tervetulleeksi keikalleen. Pian valaistus muuttuu dramaattisen punaiseksi ja kappale vaihtuu mahtipontiseksi vyörytykseksi, joka tuo mieleen ritareita, lohikäärmeitä ja neitoja hädässä vilisevät fantasiaelokuvat.

Kontrasti ensimmäisenä kuultavaan pianovetoiseen Grace-kappaleeseen on huomattava. Tällaisesta musiikista Capaldi tunnetaan: riipaisevan herkistä rakkauslauluista, joissa artistin rosoinen mutta voimakas lauluääni pääsee oikeuksiinsa perinteisten bändisoitinten säestämänä.

Capaldilla on kuitenkin taskussaan valttikortti, joka erottaa hänet monista muista kilpaveljistään. Hän on nimittäin hervottoman hauska.

Valkoisessa t-paidassa, kitara kaulallaan ja tukka sekaisin esiintyvä Capaldi on osa etenkin Isossa Britanniassa valloillaan olevaa tavallisten poikien trendiä: siinä missä muualla maailmassa popmusiikki nojaa vahvasti hip hopiin tai lattarista lainaaviin soundeihin, Briteissä markkinoita hallussaan pitävät soulhenkiset, vahvaääniset miehet kitaroidensa kanssa.

Heidän keikoillaan on turha odottaa hengästyttävän hienoja tanssikoreografioita tai huomiota herättäviä taustavisuaaleja: lavalla on bändin lisäksi usein vain mies, kitara ja miehen epäonnisesta rakkaudesta kertovat laulut.

Supertähtistatuksestaan heidän olemuksensa huokuu tavallisuutta, joka saa kuulijan ajattelemaan, että lavalla seisova mies on yksi meistä. Koko trendin etunenässä on jo useamman vuoden seissyt Suomessakin kesällä kaksi jättikeikkaa heittänyt Ed Sheeran.

Esimerkiksi Rag’n’Bone Manin, James Bayn, George Ezran ja Dermot Kennedyn voi nähdä osana samaa jatkumoa, johon illan tähtiesiintyjä Capaldikin lukeutuu.

Capaldilla on kuitenkin taskussaan valttikortti, joka erottaa hänet monista muista kilpaveljistään. Hän on nimittäin hervottoman hauska.

Se on käynyt ilmi hänen viraaliksi menneistä Instagram-tarinoistaan ja Twitter-päivityksistään.

Skottikoomikko Daniel Sloss on sanonut jokaisen koomikon Skotlannissa vihaavan Capaldia, koska laulaja on hauskempi kuin kukaan ammatikseen naurattajista.

Slossin heitto on helppo ymmärtää, kun Capaldi kolme ensimmäistä kappaletta putkeen vedettyään viimein avaa sanaisen arkkunsa.

Tai no, ennen sitä hän miimikoi lavalla erilaisia urheilulajeja yleisön hurratessa. Katsomosta huudellaan erilaisia lajivaihtoehtoja, ja Capaldi esittää muun muassa pelaavansa biljardia, golfia ja jääkiekkoa.

– Olipa outo tapa aloittaa show, hän naurahtaa.

Siitä alkaa lähes kymmenminuuttinen komediatykittely, jonka aikana Capaldi kertoo kuntosalikäynnistään, kiittelee lipun ostaneita hänelle rahan tuomisesta ja haistattelee pilke silmäkulmassaan lavalle huutelijoille.

Kun joku heittää Suomen lipuilla koristetut vappulasit lavalle, Capaldi vetää ne päähänsä ja paljastaa tehneensä koulussa esitelmän Suomesta tunnustautuen samalla Lordin Hard Rock Hallelujahin isoksi faniksi.

Artisti uhoaa, että loppukeikka onkin biisien sijaan pelkkää vitsailua. Suomen ainoaa euroviisuvoittobiisiä hänen kanssaan huutava yleisö tuskin olisi siihenkään ratkaisuun tyytymätön, sen verran vaikuttunut se on Capaldin välispiikkigamesta.

Capaldi malttaa kuitenkin lopulta pitää välispiikkinsä välispiikkinä – pitkästä kestostaan huolimatta – jättäessään huumorin hetkeksi sikseen antaakseen jälleen tilaa musiikille.

Tykkäättekö rock ‘n’ rollista? Sitten olette tulleet väärälle keikalle.― Lewis Capaldi

Hyvä niin, sillä vaikka artisti on ihan oikeasti hauska, alkaa pitkän jutustelun jälkeen jo kaivata musiikkia ja jokaisen kappaleen kohdalla koittavaa yhteislaulutuokiota.

Paikalle saapunut yleisö nimittäin todella tuntee lewiscapaldinsa: jo ensimmäisestä kappaleesta alkaen Tavastia on enkelikuoromaisesti laulanut osansa silloin, kun Capaldi suuntaa mikkinsä katsomoon ja antaa lauluvuoron heille.

– Tykkäättekö rock ‘n’ rollista? Sitten olette tulleet väärälle keikalle, hän huutaa yleisölle ennen seuraavaan slovariinsa siirtymistä.

Koska aiempi standup-hetki venähtää, kuullaan nyt putkeen useampi kappale. Niistä erityisesti sinkkunakin julkaistu, riisuttu Bruises erottuu edukseen.

Lewis Capaldi on ihanan tavallinen, ja siksi me rakastamme häntä

Capaldi tasapainottelee keikallaan sydäntäsärkevien balladien ja hervottomien vitsituokioiden välillä. Ratkaisu on järkevä, sillä Capaldin kappaleet ovat kaikessa koskettavuudessaan pitkälti samasta puusta veistettyjä.

Rakkaus, sydänsuru ja kaipuu ovat toki olleet kestoaiheita popmusiikissa jo vuosikymmenten ajan, mutta alusta loppuun samana jatkuva teema saattaisi jo livahtaa patetian puolelle, ellei sitä keventämään olisi tarjolla räävitöntä vitsailua niin yleisöstä, bändistä kuin artistista itsestään.

Hän totisesti on tavallinen poika, ihan kuin kuka tahansa meistä: sydämensä särkenyt, kuntosalilla hammasta purren käyvä tavallinen tyyppi, joka tykkää vitsailusta ja oluen juomisesta.

Kun tähän yhdistää hänen kykynsä kirjoittaa ja esittää rujon samaistuttavia rakkauslauluja, on lopputuloksena artisti, josta ei voi kuin pitää.

– Olen Lewis Capaldi ja minä olen ollut oma itseni, hän toteaa ennen kuin esittää viimeisenä biisinä jättihittinsä Someone You Loved.

On helppo uskoa, että lavalla on nähty aidosti itsensä ollut Lewis Capaldi. Samasta syystä on helppo uskoa, että Tavastian kokoisissa paikoissa häntä ei tulevaisuudessa enää tulla näkemään.

Siksi ilta on merkittävä sulka myös legendaarisen Tavastian hattuun: missä sinä olit, kun supertähti Lewis Capaldi veti viimeisen klubikokoisen keikkansa?

Artikkelin kuvat: Nelli Kenttä, YleX