Keittiömestari, ravintoloitsija Arto Rastas piirsi aikoinaan itselleen aikajanan siitä, miten hänen uransa pitäisi edetä kunnes hän täyttää 40 vuotta. Nyt 40-vuotiaana katsoessaan taaksepäin 25-vuotista uraansa hän toteaa, että se on mennyt lähes suunnitelman mukaan - vahingossa.

Kuusi kuvaa keittiömestari Arto Rastaan elämästä

"Kyllä sinusta vielä kokki tulee"

Rastaan perheellä oli tapana viettää suvun kanssa joka vuosi vähintään viikko kalastellen ja telttaillen pohjoisessa. Näillä retkillä muurinpohjalettujen paistaminen oli perinteisesti Esko-papan puuhaa, mutta 15-vuotiaana ruokaan kiinnostusta osoittanut Arto testasi hommaa.

Räiskäleet onnistuivat niin hyvin, että pappa tokaisi ”kyllä sinusta vielä kokki tulee. “

- Tämä on jäänyt pyörimään sukuumme legendaarisena lauseena.

Hyllyjen ja sämpylöiden täyttöä

Vuonna 1979 syntynyt Arto Rastas kasvoi Rovaniemellä kolmilapsisessa perheessä. Rastas muistelee, että lapsuus oli rauhallinen.

Siivoamisesta ja patojen kalistelusta lapsena pitäneellä Artolla ei ollut vielä suurta paloa ruoanlaittoon. Innostus ruokaan alkoi sattumien kautta.

14-vuotiaana Rastas päätyi kesätöihin huoltamolle yleismiesjantuseksi pesemään bensatankkeja ja täyttämään hyllyjä. Jossain vaiheessa Rastas passitettiin vastusteluista huolimatta keittiön puolelle täyttämään sämpylöitä.

Hän itse ajatteli, ettei osaisi työskennellä keittiössä. Työt luonnistuivat kuitenkin niin hyvin, että Arto jäi kokonaan keittiön puolelle.

- Siellä pääsin ruoanlaiton makuun ja tein päätöksen, että haen kokkikouluun.

Rivikokista maailmanmestariksi

Kokkikoulu sujui Rastaalta hyvin, hän sai stipendejä ja se ruokki kunnianhimoa. Armeijan jälkeen Rastas muutti haastavampien töiden perässä Rovaniemeltä Helsinkiin.

Työskenneltyään Helsingissä laadukkaissa ravintoloissa ja pyöritettyään ex-vaimonsa kanssa Lempääläläistä Villa Hakkaria Arto Rastasta kosiskeltiin nuorten kokkien kisoihin.

Hän ei ollut lainkaan kiinnostunut kilpailemisesta jo ajanpuutteenkin takia, mutta kieltäydyttyään moneen otteeseen hän vihdoin taipui osallistumaan aluekilpailuun, josta tuli voitto.

Seuraavaksi Rastas päätyi Suomen mestaruuskilpailuun ja sitten nuorten kokkien maailmanmestaruuskilapailuun Bermudalle vuonna 2005. Loppukilpailussa kilpailijoille annettiin kokkisodan tapaan niin sanottu black box, jonka raaka-aineista kokeilla oli kolme tuntia aikaa loihtia kolmen ruokalajin menu. Laatikosta paljastui pääraaka-aineiksi kokonainen kani ja punanapsija. Hän valmisti niistä aterian etuajassa.

- Minulla oli tietty sapluuna, että tuli sieltä mitä raaka-aineita vaan, niin selviän.

Arto Rastas voitti nuorten kokkien maailmanmestaruuden ensimmäisenä suomalaisena.

- Se oli ehdoton ponnahduslauta uralleni.

Ravintoloitsijan hurjat vuodet

MM-kisavoiton jälkeen Rastas liittyi Suomen kokkimaajoukkueeseen neljäksi vuodeksi ja vastasi jälkiruoista.

- Pidän jälkiruokien laitosta. Muussa ruoanlaitossa voi säveltää, kastikkeeseen heittää sitä sun tätä, mutta jälkiruoissa pitää raaka-aineita punnita ja olla erityisen tarkka.

Yksi Arto Rastaan unelmista oli avata oma ravintola.

Vaikka Rastas johtikin Villa Hakkaria, se ei tuntunut omalta. Rastas halusi jotakin laadukasta. Vuonna 2007 hän kuuli että tamperelainen Hella ja Huone-ravintola olisi myytävänä. Hän käveli ravintolaan sisään ja kaupat hierottiin saman tien.

- Se oli tietyllä tavalla mun egonkohotusravintola, että saisin alalla uskottavuutta, jotten olisi vain tähdenlento, joka voitti sen nuorten kokkien skaban.
Rastas jatkaa, ettei Hella ja Huone ollut koskaan kannattava ravintola. Hän pitää ravintolaa kuitenkin uransa tärkeinpänä sijoituksena, joka avasi portteja ja toi tunnettavuutta alalla.

- Opin sen, että olen uskalias ja peloton. Moni sanoi, että fine dining -konsepti Tampereella ei tule toimimaan, mutta minä sanoin, että tuleepas. No, kaikki muut olivat oikeassa - taloudellisesti.

Vuonna 2007, samaan aikaan kun Rastas osti ravintolan ja liittyi kokkimaajoukkueeseen, syntyi esikoispoika Daniel. Rastas kertoo pohtineensa noina aikoina elämän tärkeysjärjestystä.

- En ole koskaan niistä valinnoista syyllistänyt itseäni, mutta ovat ne olleet isoja valintoja - kuten avata vain iltaisin auki oleva ravintola kun lapsi on pieni. Silloin vaan mentiin ja tehtiin.

Arto Rastas kiittää ex-puolisoaan siitä, että tämä vietti paljon aikaa pojan kanssa tämän ollessa pieni kun Rastas sai rakentaa uraansa. Rastas sanoo, että hän ei tekisi asioita toisin, mutta joihinkin asioihin hänen olisi pitänyt sanoa ei.

- Turhakeasioita olisi voinut jättää tekemättä vuosien varrella.

Toinen lapsi, Nella, syntyi 2012, jolloin asiat olivat paljon vakaammin, Arto Rastas kertoo.

- Lapset ovat pakottaneet minut siihen, etten tapa itseäni työnteolla. Ilman heitä olisin sen helposti tehnyt. Lapset antavat vastapainoa kaikelle tälle härdellille. Vanhemmuus on opettanut muunlaista vastuun kantoa kuin vain ravintoloista huolehtiminen ja auttaneet rauhoittumaan.

Fine dining -miehen taakka

“Liian iso, Tampereella - ei mitään järkeä.” Tähän lopputulokseen Arto Rastas ja yrityskumppani Hans Välimäki tulivat, kun Rastaalle tarjottiin muutama vuosi sitten yhteensä 450 asiakaspaikkaista ravintolatilaa rakenteilla olevasta Ratinan kauppakeskuksesta.

Rastas oli muutenkin päättänyt vakaasti, ettei lähde enää perustamaan ainuttakaan ravintolaa.

- Minut oli tuossa vaiheessa kategorisoitu fine diningiin ja että kaikki mitä Rastas tekee, on kallista. Se alkoi olla vähän taakka.

Ravintolan avaukseen asti Rastasta hirvitti, miten yrityksen käy.

- Jos Hella ja huonetta avatessa en miettinyt rahaa ollenkaan, niin tätä tehdessä asioita mietittiin todella tarkkaan.

Melua suomalaisen ruuan puolesta

Arto Rastaan nuoruudessaan tekemän urasuunnitelman aikajana loppuu 40 ikävuoteen.

Suunnitelmassa hänen ei tarvitsisi enää neljänkympin rajapyykin jälkeen tehdä töitä, vaan hän voisi rentoutua ja keskittyä hyviin projekteihin. Näin ei ihan vielä ole, mutta ehkä haave tulevaisuudessa toteutuu ja Rastas voi keskittyä sydämen asiaansa: suomalaiseen ruokakulttuurin edistämiseen maailmalla.

Nyt Arto Rastas kokee olevansa tarpeeksi kokenut puhuakseen uskottavasti suomalaisen ruokakulttuurin puolesta.

Vaikka suomalaisilla idän ja lännen välissä ei ole vahvaa ruokaidenteettiä, kuten vaikka ranskalaisilla, hän haluaa nostaa ruokakulttuuristamme esiin ensimmäiseksi maukkaat raaka-aineet.

- Meillä on maailman puhtain pohjavesi ja ilmanlaatu, mikä heijastuu väistämättä kaikkiin luonnossa kasvaviin tuotteisiin. Meillä on maukkaat juurekset, sienet ja marjat. Menet jenkkeihin ja maistatat suomalaisia uusia perunoita ja ne on että miten tällaisia voi olla!

Suomalaisten pitäisi pitää enemmän melua itsestään.

- Suomalaiset ovat liian nöyriä, ruotsalaiset osaavat tarmokkaammin tuoda itseään esiin.

Rastas liputtaa lähellä tuotetun ruoan puolesta ja toivoisi kouluihin opetusta suomalaisesta ruoasta, maataloudesta ja tuotannosta.

teksti: Laura Satimus