Hyppää pääsisältöön

"Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia" – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Viipurin Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob aamutakkiin sonnustautuneen säveltäjä Uuno Klamin seurassa 1930-luvulla.
Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob aamutakkiin sonnustautuneen säveltäjä Uuno Klamin seurassa 1930-luvulla todennäköisesti Sirobien olohuoneessa. Viipurin Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob aamutakkiin sonnustautuneen säveltäjä Uuno Klamin seurassa 1930-luvulla. Uuno Klami,Boris Sirpo

Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Muutaman vuoden kuluttua Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami totesi julkisesti Viipurin olevan johtava uuden musiikin kaupunki Suomessa.

Säveltäjäksi Helsingin Konservatoriosta valmistunut Sulho Ranta muutti Viipuriin syksyllä 1926. Hän oli 25-vuotias ja saanut paikan teorian ja historian opettajana Viipurin Musiikkiopistossa ja työskenteli myös kapellimestarina Viipurin Näyttämöllä ensin Eino Jurkan johtajakaudella 1925–1928 ja sen jälkeen Sven Hildénin toimiessa Näyttämön johdossa. Kaupunkiin asetuttuaan Sulho Ranta meni ensi töikseen naimisiin kihlattunsa laulajatar Elli Kaislarannan kanssa.

Viipuri oli hyvä paikka molemmille nuorille muusikoille. Elli Ranta sai kehittyä laulajana ja Sulho Ranta sai säveltää, opettaa ja toimia kapellimestarina. Säveltäjänä Ranta jatkoi aloittamaansa radikaalia suuntaa, mutta hänen tyylinsä alkoi saada uusia, värikkäitä sävyjä. Ranta joutui pakostakin myös monipuolistumaan, sillä hänen työpaikallaan Viipurin Näyttämöllä tarvittiin jatkuvasti uutta materiaalia.

Pariskunta Sulho Ranta ja Elli Ranta 1920-luvulla.
Viipuriin 1925 asettunut pariskunta Sulho ja Elli Ranta. Pariskunta Sulho Ranta ja Elli Ranta 1920-luvulla. Kuva: Yle | Museovirasto Sulho Ranta,Elli Ranta

Sulho Rantaa kymmenen vuotta vanhempi säveltäjäkollega, luonteeltaan sulkeutunut Väinö Raitio muutti Viipuriin vuotta myöhemmin kuin Ranta, heti Pariisissa suorittamiensa opintojen jälkeen 1926. Hän asui Viipurissa kuuden vuoden ajan ja Sulho Rannan tapaan hänkin oli saanut paikan Viipurin Musiikkiopistossa. Raitio toimi sävellyksen ja teoreettisten aineiden opettajana.

Ennen Viipurin vuosiaan Raitio oli saanut jo nimeä säveltäjänä. Hänen teosluettelossaan oli suuria orkesteriteoksia, kuten Fantasia estatica, Antigone, Kuutamo Jupiterissa ja Fantasia poetica.

Säveltäjä Väinö Raitio 1920-luvulla.
Väinö Raitio 1920-luvulla. Säveltäjä Väinö Raitio 1920-luvulla. Kuva: Museovirasto - Musketti. Väinö Raitio
Väliotsikko Kotimainen konsertti herätti huomiota.
Väliotsikko Kotimainen konsertti herätti huomiota. kuvitus

Kun Boris Sirobin perustama Viipurin Musiikkiopiston suuri orkesteri joutui lopettamaan toimintansa vuoden 1923 lopussa, Sirob perusti välittömästi jousikvartetin kaupunkilaisten konserttinälkää tyydyttämään.

Kvartetissa soittivat keväällä 1924 Musiikkiopiston omat voimat, viulua Eero Selin ja Onni Suhonen, joka oli vielä opiston oppilas, alttoviulua Boris Sirob itse ja selloa Väinö Raitamaa. Kun tarvittiin pianistia, mukana oli opiston opettaja Andrej Rudnev.

Jo toisena toimintavuotenaan kvartetti lähti konserttimatkalle Helsinkiin vahvistamaan Viipurin Musiikkiopiston mainetta pääkaupungissa. Ja ehkä myös päinvastoin. Viipurilaisia oli hyvä vahvistaa sillä tiedolla, että kaupungissa oli maanlaajuisesti varteenotettavaa musiikkitoimintaa.

Kolmannen konserttikauden keväällä kvartetti koki jymymenestyksen, pienessä mittakaavassa, mutta saavutettu jymymenestys syntyi ehkä yllättävältä suunnalta, uudesta kotimaisesta musiikista. Kvartetin helmikuussa 1927 pitämä Viides kamarimusiikki-ilta sisälsi vain viipurilaissäveltäjien Väinö Raition ja Sulho Rannan teoksia, ja sai jo ennakkoon huomiota lehtien palstoilla.

Ilmoituksia Karjala-lehdessä.
Ilmoituksia Karjala-lehdessä. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. sanomalehdet,lehti-ilmoitukset
Viipurin Musiikkiopiston jousikvartetti 1920-luvun lopulla.
"Kamarimusiikki-ilta tänään on soittokauden merkittävimpiä... Kehoitamme ei vain taiteen harrastajia, vaan myöskin suurta yleisöä saapumaan tähän huomattavaan tilaisuuteen, jossa oman maan musiikilla on sanansa sanottavana." Viipurin Musiikkiopiston jousikvartetti konserttikaudella 1925–1926. Vasemmalta Eero Selin, Alois Harpf, Boris Sirob ja Vilho Koponen. Viipurin Musiikkiopiston jousikvartetti 1920-luvun lopulla. Kuva: Museoviraston historian kuvakokoelma Boris Sirpo

Tähän mennessä Sirobin jousikvartetin kokoonpano oli muuttunut alkuperäisestä. Muun muassa Onni Suhonen oli lähtenyt ulkomaille opiskelemaan. Kvartetti oli vakiintunut muotoon Eero Selin ja Alois Harpf, viulu, Boris Sirob, altto, ja Vilho Koponen, sello. Pianoa kvartetin kotimaisessa konsertissa soitti Åke Elg.

Hääpari Helena o.s. Dobroumowa ja Åke Elg.
Onnesta hehkuva pianistihääpari, pietarilainen emigrantti Helena Dobroumova ja Åke Elg 1927. Hääparin tyttärestä Taina Elgistä tuli tanssija ja näyttelijä, joka loi Hollywood-uran ja esiintyi Broadwaylla. Hääpari Helena o.s. Dobroumowa ja Åke Elg. Kuva: Lahden konservatorion arkisto. Sally Westerdahlin kuva-albumi. vihkiparit,Helena Elg, o.s. Dobroumowa
Helena Dobroumova ja Åke Elg häävieraineen 1927.
Kuvassa hääparin vieraiden joukossa takana oikealla seisomassa Boris Sirob ja ehkä hänen edessään hieman piilossa vaimo Greta. Eturivissä venkoileva vaalea poika on Willy Sirob. Joku pikkupojista lienee lahjakas pianisti Cyril Szalkiewicz, sillä hänen äitinsä oli morsiamen sisar Lydia, joka myös lienee mukana. Ja mikäli Lydia ja Cyril ovat mukana, mukana on myös diplomi-insinööri Stanislaw Leliwa-Szalkiewicz. Vieraiden joukossa on myös Viipurin Musiikkiopiston opettajia. Helena Dobroumova ja Åke Elg häävieraineen 1927. Kuva: Lahden konservatorion arkisto. Sally Westerdahlin kuva-albumi. Boris Sirpo

Konsertin jälkeen Karjala-lehdessä ilmestynyt arvostelu oli pelkästään ylistävä. Siinä isänmaallisuus kohotettiin jalustalle erityisen juhlavin sanakääntein. Olihan itsenäinen Suomi vielä kovin nuori, muutamaa kuukautta vaille kymmenvuotias ja nämä säveltäjät olivat suomalaisia.

"Eilen illalla vallitsi lämmin mieliala, joka esteettä suuntautui nuoriin säveltäjiin Väinö Raitioon ja Sulho Rantaan. Kiitollisuuteen siitä, mitä ilta tarjosi, liittyi voimakkaana tietoisuus ja ajatus siitä, että luotujen teosten säveltäjät ovat oman kansan säveltäjiä. … Väinö Raition kvartetti op. 10 on vuolaan inspiration tulos, sanonnassaan selväviivainen ja eheyttä rakentava. … Sulho Ranta toi yhdellä iskulla kuulijat modernisen musiikin piiriin… Jo opuksensa nro 8 "Kirjeitä" ilmaisi selvästi, minkä hengen lapsia nuori lahjakas säveltäjä on. Hän ei kuulu niihin säveltäjiin, jotka suorastaan etsimällä etsivät uutta, mikä muka saattaa vanhemman musiikin varjoon…"

Konsertti sai niin suuren suosion, että se uusittiin paria viikkoa myöhemmin täydelle salille.

Väliotsikko Innokkaat järjestävät toisen konsertin.
Väliotsikko Innokkaat järjestävät toisen konsertin. kuvitus
Viipurin Musiikkiopiston opettajistoa 1920-luvun lopulla.
Viipurin Musiikkiopiston opettajistoa 1920-luvun lopulla. Sulho Ranta seisoo keskellä ja Väinö Raitio takarivissä. Viipurin Musiikkiopiston opettajistoa 1920-luvun lopulla. Kuva: Lewis & Clark Special Collections and Archives Boris Sirpo,Sulho Ranta,Väinö Raitio,Viipuri

Sävellyskonsertin tuoma menestys innosti Sulho Rantaa ja Väinö Raitiota niin paljon, että he ryhtyivät puuhaamaan uutta konserttia seuraavalle keväälle. Nyt mukaan otettiin myös kaksi muuta viipurilaissäveltäjää, Väinö Haapalainen ja Felix Krohn. Tapausta hehkutettiin ja lippujen myyntiä edistettiin neljän viipurilaissäveltäjän konserttina.

Konsertissa ei esitetty enää ainoastaan kamarimusiikkia, vaan mukana oli muun muassa Väinö Raition pianokonsertto. Konserttiin tarvittava sinfoniaorkesteri koottiin viipurilaismuusikoista sekä muutamista ulkopaikkakuntalaisista soittajista.

Lehtijuttu Karjalassa: Huomattava sävellyskonsertti Viipuriin
Lehtijuttu Karjalassa: Huomattava sävellyskonsertti Viipuriin Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. lehti-ilmoitukset

"Luonnollisesti jokainen tahtoo olla tässä arvokkaassa tilaisuudessa läsnä…" kirjoitti Karjala-lehti.

Säveltäjät johtivat konsertissa omia teoksiaan. Ainoastaan Väinö Raitio ei noussut orkesterin eteen. Hänen pianokonserttonsa kapellimestarina toimi Boris Sirob.

Pianisti Arvi Valkonen 1920-luvun lopulla.
Väinö Raition pianokonserton solistina soitti Viipurin Musiikkiopiston oppilas, jo Pariisiin opiskelemaan siirtynyt 21-vuotias Arvi Valkonen. Valkosesta tuli sittemmin sekä pianotaiteilija että pappi, joka vaikutti Lappeenrannassa molemmissa ammateissa. Pianisti Arvi Valkonen 1920-luvun lopulla. Kuva: Museovirasto. Fazerin konserttitoimiston kokoelma. Atelier Apollo. pianistit,papit,arvi valkonen

Tällä huhtikuun 1. päivänä 1928 pidetyllä konsertilla oli merkittävä vaikutus erityisesti kahteen henkilöön, Sulho Rantaan ja Boris Sirobiin. Ranta sai vahvistusta omalle säveltäjyydelleen niin että hän halusi pian ryhtyä järjestämään omaa sävellyskonserttia maan haastavimpaan kaupunkiin Helsinkiin.

Konsertti vaikutti merkittävästi myös viipurilaisten orkesterihaaveisiin ja sitä kautta Sirobiin. Eräässä arvostelussa esitettiin nimittäin vakava vetoomus vakinaisen orkesterin saamiseksi pikaisesti kaupunkiin.

Jo kahden kuukauden kuluttua konsertista kaupunginvaltuusto myönsi tarkoitukseen 200.000 markkaa ja Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri saatettiin herättää henkiin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kaupungin musiikkiväki taisi olla innoissaan. Aluksi orkesteria johtamaan kutsuttiin Helsingistä Väinö Raition veli, viulisti ja orkesterinjohtaja Eino Raitio. Mutta pian, vain yhden kevätkauden jälkeen johtaja vaihdettiin ja kapellimestarin korokkeelle nousi Viipurin oma, kiistelty mies, Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob, ja hänen uransa kapellimestarina saattoi alkaa.

Väliotsikko Väinö Raitio jättää Viipurin.
Väliotsikko Väinö Raitio jättää Viipurin. kuvitus
Väinö Raition Jeftan tytär -oopperan esiintyjiä sekä säveltäjä 3. joulukuuta 1931.
Raition ooppera Jeftan tytär esitettiin Suomalaisessa Oopperassa 1931. Joulukuun 3. päivä otetussa kuvassa säveltäjä on keskellä. Oikealla seisoo oopperalaulaja Wäinö Sola. Väinö Raition Jeftan tytär -oopperan esiintyjiä sekä säveltäjä 3. joulukuuta 1931. Kuva: Museovirasto. Kuvaaja Pietinen. Väinö Raitio,Wäinö Sola,oopperat

Väinö Raitiolla, 35-vuotiaana Viipuriin muuttaneella säveltäjällä alkoi kaupungissa uusi kausi. Hän ryhtyi säveltämään näyttämöteoksia. Viipurissa valmistuivat ensimmäinen ooppera Jeftan tytär ja baletti Vesipatsas. Myös puolet toisesta oopperasta, Prinsessa Ceciliasta valmistui.

Prinsessa Cecilian säveltämisen aikaan 1931 Raitio tutustui sisarensa luona Riihimäellä tulevaan puolisoonsa Hildur Pouruun, joka oli ammatiltaan hammaslääkäri. Hildurista tuli Väinön auttaja ja tukija.

Raitio siirtyi Helsinkiin 1932, solmi avioliiton Hildur Pourun kanssa seuraavana vuonna ja eli loppuelämänsä vapaana säveltäjänä pääkaupungissa. Avioliitto oli Väinö Raitiolle jo toinen, sillä ensimmäinen, Enne Palménin kanssa 1925 Helsingissä solmittu avioliitto oli epäonnistunut ja lyhyt.

Väinö Raition vahvoihin tukijoihin lukeutui myös Boris Sirob. Kun Sirob 1930-luvun puolivälissä vei taitavan Musiikkiopiston Kamariorkesterinsa esiintymään Helsinkiin, kuultiin konsertin ohjelmassa muun muassa edellä mainittu Raition pianokonsertto.

Väliotsikko Pitää lähteä Viipuriin.
Väliotsikko Pitää lähteä Viipuriin. kuvitus

Karjala-lehdessä 15. helmikuuta 1927, samassa jossa hehkutettiin edellä kuvattua Rannan ja Raition sävellyksistä koostunutta kamarimusiikkikonserttia, Väinö Raitio sai myös henkilökohtaisen huomion säveltäjänä.

Uusia nuotteja -otsikon alla oli pitkä juttu Raition pianokvintetosta. Jutun mukaan Raitio oli väärinymmärretty säveltäjä, jonka pianokvintetossa "teoksen voima ja kauneus ilmenee niissä useimmiten uusissa soinnuissa, sointuyhdistelmissä, joilla säveltäjä aikaansaa miltei orkesterillisen vaikutuksen kuitenkaan sivuuttamatta teoksen kamarimusiikillisia periaatteita".

Pieni ongelma tässä Raition, kuten myös Rannan hehkutuksessa oli, että heidän sävelkielensä ei ollut aivan helposti sulavaa, turvallista kansallisromanttista tyyliä. Näiden nuorten säveltäjien herkät korvat olivat kallistuneet kohti eurooppalaisia uusia tuulia.

Siksi Karjala-lehdessä oli hyvä ohjata valistumaton kuulija ystävällisin sanoin modernin musiikin tielle: "Tottumaton kuulija takertuu ensikuulemalta kenties liiaksi tavallisuudesta poikkeaviin yksityisseikkoihin, mutta uudenaikaista musiikkia onkin kuultava n.s. perspektiivissä, s.o. matkan päästä…"

Edellä mainituista lehtijutuista ei käy ilmi kuka kirjoitti Karjala-lehteen Raitiosta ja Rannasta, sillä jutuista puuttuvat allekirjoitukset tai nimimerkit.

Joka tapauksessa Viipurin asema uuden musiikin kaupunkina nousi 1930-luvun alussa niin vahvaksi, että "kuullakseen uutta musiikkia, oli matkustettava Viipuriin". Näin totesi säveltäjä Uuno Klami, joka saapui Helsingistä kuuntelemaan Boris Sirobin johtaman Musiikkiopiston Kamariorkesterin konsertin toukokuun 18. päivänä 1931.

– Kun sitä ei kuule muualla kuin Viipurissa. Kenenkään näiden säveltäjien, Rannan, Hindemithin ja Tochin teoksiin ei juuri saa Helsingissä tutustua. Näyttää siltä, että vain Viipurissa uskalletaan ja osataan esittää uutta musiikkia.

Viipurin Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob aamutakkiin sonnustautuneen säveltäjä Uuno Klamin seurassa 1930-luvulla.
Pyjamaan sonnustautunut säveltäjä Uuno Klami ja Viipurin Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob. Viipurin Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob aamutakkiin sonnustautuneen säveltäjä Uuno Klamin seurassa 1930-luvulla. Uuno Klami,Boris Sirpo
Väliotsikko Monipuolinen Elli Ranta.
Väliotsikko Monipuolinen Elli Ranta. kuvitus
Näyttelijä-laulaja Elli Ranta ja Boris Sirobin johtama Viipurin Musiikkiopiston Kamariorkesteri.
Elli Ranta ja Boris Sirobin johtama Viipurin Musiikkiopiston Kamariorkesteri. Näyttelijä-laulaja Elli Ranta ja Boris Sirobin johtama Viipurin Musiikkiopiston Kamariorkesteri. Kuva: Åbo Akademin arkistokokoelmat - Sibelius-museo. Kuva Th. Nyblin. Elli Ranta,Boris Sirpo

Sulho Rannan ohella muusikon ammattia Viipurissa harjoitti myös hänen laulajatar-puolisonsa Elli Ranta. Elli lauloi lukuisissa konserteissa, ja esiintyi näyttämöllä operetti- ja oopperarooleissa.

Näyttelijöiden palkat olivat pienet. Erityisesti naisnäyttelijöiden taloudellista asemaa koetteli vielä se, että he joutuivat itse kustantamaan asut, joiden piti näyttää haute couturelta salonkikomedioissa. Ja komedioita esitettiin paljon, sillä ne olivat hyvin suosittuja.

Pulavuosina ennen Viipurin teattereiden Työväen Teatterin ja Viipurin Näyttämön yhdistymistä, talot kärsivät pienenevistä valtion avustuksista ja hupenevista kassatuloista. Näyttelijät joutuivat esiintymään oman talon puolesta muuallakin kuin näyttämöllä.

Elli Ranta ja Arvo Lehesmaa "Yö Kairossa" näytelmässä Viipurin Näyttämöllä 1920-luvun lopulla.
Elli Ranta ja Arvo Lehesmaa Viipurin näyttämöllä 1920-luvun lopulla näytelmässä Yö Kairossa. Elli Ranta ja Arvo Lehesmaa "Yö Kairossa" näytelmässä Viipurin Näyttämöllä 1920-luvun lopulla. Kuva: Museovirasto - Musketti. Elli Ranta,Arvo Lehesmaa
Väliotsikko Hiljainen humalaisen tanssi.
Väliotsikko Hiljainen humalaisen tanssi. kuvitus

Erään kerran kun Espilässä järjestettiin teetanssiaiset teatterin merkeissä, Elli Ranta valmisti kollegansa Arvo Lehesmaan kanssa tilaisuuteen oman esityksensä. Siinä ravintolavieras nautti pöydässään kovaa teetä, ja uskaltautui sitten tanssilattialle.

– Kun vielä on mielessä nuoren Arvo Lehesmaan operettibuffot, ei ole vaikeaa kuvitella, miten herkullinen on ollut karikatyyri tuosta kaikessa hiljaisuudessa pöydässään "kovaa teetään" nauttineesta ravintolavieraasta, joka sitten uskaltautuu tanssilattialle, mutta ei arvaakaan etukäteen kuinka pehmeät hänen polvensa ovat, on teatterikriitikko ja kirjailija Katri Veltheim muistellut.

Rannan ja Lehesmaan Hiljaisen humalaisen tanssin yksinoikeus jäi Espilälle.

Väliotsikko Taas kaikki kauniit muistot.
Väliotsikko Taas kaikki kauniit muistot. kuvitus

Rannan rakastetuin laulu Taas kaikki kauniit muistot julkaistiin ensimmäisen kerran Viipurissa sanomalehti Karjalan joululiitteessä 1931. Runon kirjoittanut Viljo Kojo toimi Karjala-lehdessä toimittajana.

Väliotsikko Sulho ja Elli Ranta jättävät Viipurin.
Väliotsikko Sulho ja Elli Ranta jättävät Viipurin. kuvitus

Saatuaan riittävästi vahvistusta omalle säveltäjäidentiteetilleen Viipurissa, Sulho Ranta halusi kokeilla menestystään Helsingissä.

– Keräsin ensimmäisen sävellyskonserttini ohjelman yksinomaan vuosien 1924–28 väliselta ajalta ja tietyn tyylin tuotteista. Siinä jo tosin eräät laulut viittasivat impressionistis-eksoottiseen päin – Rarahu oli syntynyt varhaisina opiskeluvuosina – mutta soitinteokset olivat, tunnustetaan suoraan, jotenkin “atonaalisia”, hän kirjoittaa.

Ensimmäinen sävellyskonsertti 1929 Helsingissä ei mennyt ollenkaan hyvin. Se tuotti 7000 markkaa tappiota ja yksimielisen haukkumisen.

Toinen konsertti kahta vuotta myöhemmin, joka sisälsi vain orkesterimusiikkia, sai jo suopeat arviot ja sai Rannan miettimään siirtymistä Helsinkiin. Hän halusi kilpailla.

Niinpä Sulho Ranta muutti 1932 perheineen pois Viipurista asuttuaan siellä seitsemän vuoden ajan. Perheeseen kuului silloin Elli-puolison lisäksi jo kaksi pientä tytärtä, Eila ja Rauni. Rauni Rannasta (1928–2019) tuli sittemmin näyttelijä ja ohjaaja, joka oli muun muassa Radioteatterin ehkä legendaarisimman kuunnelmaklassikon Knalli ja sateenvarjo löytäjä ja sen toinen ohjaaja.

Väliotsikko Sirob näytti parhaat puolensa.
Väliotsikko Sirob näytti parhaat puolensa. kuvitus

Sulho Rannalla ei kuitenkaan mennyt Helsingissä kuten hän oli toivonut. Rahapula iski. Perheen ahdingosta kuultuaan viipurilainen ystävä Boris Sirob näytti parhaat puolensa. Hän sähkötti Rannalle, ojensi auttavan kätensä ja pyysi tätä palaamaan takaisin. Viipurin Musiikkiopistossa olisi ollut juuri Sulho Rannan kokoinen aukko täytettävänä.

Ranta ei kuitenkaan tarttunut tarjoukseen vaan jäi perheineen Helsinkiin, mutta kävi myöhemmin johtamassa Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteria.

Elli Ranta piti ensikonserttinsa Helsingissä 1933 ja toimi laulajana sekä näyttelijänä eri teattereissa. Lauluopettajaksi hänet kiinnitettiin Sibelius-Akatemiaan 1946.

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi Viipurin vanhan musiikkiruhtinaan Emil Sivorin kuolemasta ja elämästä! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!Lue myös nuoresta kapinallisesta Sulho Rannasta Musiikin syntymäpäiväkalenterista 15. elokuuta.

Tunnettuja henkilöitä Viipurissa sijainneen Havin tehtaan mainoskirjassa: Elli Ranta, Sulho Ranta, Boris Sirob ja Arvo Lehesmaa.
Viipurissa sijainneen Havin tehtaan Tunnettuja henkilöitä ja Havin tuotteet -mainoskirja vuodelta 1933. Tunnettuja henkilöitä Viipurissa sijainneen Havin tehtaan mainoskirjassa: Elli Ranta, Sulho Ranta, Boris Sirob ja Arvo Lehesmaa. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Boris Sirpo,Elli Ranta,Sulho Ranta,Arvo Lehesmaa
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?