Kimiya Bahrami-Kurillosta, 37, tuli kahden lapsen äiti vaikeimman kautta. Endometrioosin takia siihen vaadittiin lähes 10 vuoden vaikeat lapsettomuushoidot. Kaiken tuon ajan myös väkevä kipu oli läsnä Kimiyan elämässä, sillä endometrioosi teki tuhojaan hänen elimistössään myös raskauksien aikana.
Kimiya Bahrami-Kurillo on juuri peitellyt nelivuotiaan Petro-poikansa nukkumaan, kun se iskee. Väkevänä, varoittamatta.
Se lähtee liikkeelle pienestä sormen kokoisesta alueesta ja levittää itseään nopeasti joka suuntaan. Selän puolelle, lantioon, ylä- ja alavatsalle, vasemman reiden hermoihin.
Kipu.
Se yltyy ja yltyy, valtaa Kimiyan kehon kokonaan. Se on järkyttävää, läpitunkevaa kipua, joka pakottaa hänet polvilleen lattialle.
Kohdussa lepää perheen toinen lapsi, vielä syntymätön tytär.
“Älä anna sen olla keskenmeno”, Kimiya ajattelee sumeasti samalla, kun aviomies näppäilee hätäkeskuksen numeroa. Ultraäänessä on koko raskauden ajan kuulunut vahva, elämänhaluinen syke.
Tuntuu kuin kehon jokainen hermo olisi sytytetty tuleen. Kimiya kiemurtelee tuskaisena matolla. Kipu on hänen kehossaan liiankin tuttu vieras, mutta näin säälimättömästi se ei ole vielä koskaan iskenyt.
“Sinä kuvittelet kivun”, sanoi gynekologi
Kimiyan ensimmäiset kuukautiset tulivat 12-vuotiaana ja kestivät kaksi viikkoa. Silloin myös kipu saapui ensimmäisen kerran.
– Vatsassa oli möhkälemäinen painon tunne. Tunsin läpi pureutuvaa kipua, kuin hiilihankoa olisi työnnetty sisälläni. Eikä se kipu lakannut, Kimiya muistelee.
Koulun pukuhuoneessa hän kuunteli kateellisena muiden tyttöjen kokemuksia kuukautisista, jotka kestivät maksimissaan kolme päivää.
– Olin hiljaa. En kehdannut kertoa kenellekään, että minulla menkat kestivät kaksi viikkoa. Äidille sanoin, että sattuu hirveästi. Hän vastasi sen kuuluvan asiaan.
14-vuotiaana kipu alkoi olla niin säälimätöntä, että äiti auttoi Kimiyaa hankkimaan e-pillerit. Kuukautiset tulivat nyt harvemmin, mutta entistä pahempina. Kimiya alkoi odottaa niitä äärimmäisen ahdistuneena.
– Koskaan en kuitenkaan ollut koulusta tai töistä kivun takia pois. Tuntui tosi tyhmältä sanoa, että mulla on nyt menkat niin en pääse.
Täytettyään 18 vuotta Kimiya sanoi gynekologilleen, ettei kestä kipua enää. Gynekologi oli sama, joka oli hoitanut Kimiyaa nuoresta lähtien.
– Hän ei tutkimuksissa löytänyt mitään syytä kivulle, ja koin, että hän piti minua luulosairaana. Muistan edelleen hänen vastauksensa: “ne ovat vain kuukautiset, sinä kuvittelet sen kivun”.
Kimiyan kipu liittyi aina nimenomaan kuukautisvuotoon, mutta se muistutti itsestään myös kuukautisten ulkopuolella.
– Kipukohtauksia tuli joka kuukausi. Kipu oli kokonaisvaltaista ja itselle hyvin todellista, mutta kun lääkäri vähätteli sitä, aloin miettiä, että olenko hullu vai mikä minussa on vikana, Kimiya kertoo.
Endometrioosi oli myllännyt hänen elimistössään vuosikausia tehden lopullista tuhoa.
Jossakin vaiheessa Kimiya väsyi siihen, ettei kivulle löytynyt syytä. Hän lakkasi käymästä gynekologilla, söi e-pillereitä ja sinnitteli läpitunkevan kivun kanssa. Muutaman vuoden ajan helpotusta toi hormonikierukka.
– Senkin asentamista jouduin kerjäämään, koska sitä ei mielellään synnyttämättömille naisille laiteta.
Lääkärin sanat kaikuivat aina aika ajoin mielessä.
“Ne ovat vain kuukautiset.”
Yksinäisen kärsimyksen kierteen katkaisi lopulta aivan tavallinen kävelylenkki kaksoissiskon kanssa.
– Sain kesken lenkin todella voimakkaan kipukohtauksen. Tuntui kuin joku olisi iskenyt puukolla suoleen useita kertoja, Kimiya kuvailee.
Kohtausta vierestä seurannut sisko osasi yhdistää kivut endometrioosin oireisiin ja pakotti Kimiyan tähystystutkimukseen.
Siellä kivulle löytyi vihdoin nimi: endometrioosi.
Kyseessä on kohdun limakalvon sirottumatauti, jossa kohdun sisälimakalvoa eli kuukautislimakalvon kaltaista kudosta sijaitsee väärissä paikoissa elimistössä, kuten lantion sisäkalvoilla, suoliston pinnalla, virtsarakon ja kohdun välissä, kohdun takapinnalla tai munasarjoissa.
Ensimmäinen tunteeni oli suuttumus. Olin niin pitkään pyytänyt lääkäreitä etsimään kivun lähdettä.
Tähystyksessä Kimiyan sisältä löytyi melkoinen sotku. Endometrioosi oli myllännyt hänen elimistössään vuosikausia tehden lopullista tuhoa.
– Se oli liimannut suoliston ja virtsarakon kiinni kohtuun.
Lisäksi osa virtsarakosta jouduttiin poistamaan, koska aggressiivisen endometrioosi oli levinnyt myös sinne ja teki kuukautisten aikaan pissaamisesta erittäin tuskallista.
– Ensimmäinen tunteeni oli suuttumus. Olin niin pitkään pyytänyt lääkäreitä etsimään kivun lähdettä. Aina minulle sanottiin, että vikaa ei löydy, ja minun täytyy kuvitella kipu.
Mieli meni hedelmöityshoidoissa täyttä vuoristorataa
Kimiya oli diagnoosin saadessaan 28-vuotias. Hän oli naimisissa nuoruudenrakkautensa kanssa ja aloittanut juuri uuden, haastavan työn. Lapsia oli tarkoitus hankkia sitten, kun pariskunnan talous olisi vakaa ja elämäntilanne siihen valmis.
Siksi kesti hetki ymmärtää, miksi lääkäri alkoi yhtäkkiä puhua lasten hankkimisesta.
– Jos tahtoisimme lapsia, meidän pitäisi kuulemma tehdä ne heti. Olin aina halunnut äidiksi, mutta en vielä parikymppisenä. Kun sitten yhtäkkiä joku sanoi, että nuo unelmat eivät enää myöhemmin ehkä toteudu, iski valtava paniikki, Kimiya muistelee.
Kimiyan endometrioosi oli osoittautunut niin aggressiiviseksi, että hänelle suositeltiin suoraan koeputkihedelmöitystä eli IVF-hoitoa.
Lääkärit varoittelivat, että jopa lapsettomuushoitojen avulla lähtökohta olisi haasteellinen: endometrioosi tekisi Kimiyan raskaaksi tulemisesta äärimmäisen vaikeaa.
Kimiya päätti yrittää.
Vielä tuossa vaiheessa hän ei tiennyt, että tulevina vuosina vaadittaisiin yhteensä 10 piinallista hoitokertaa, yksi keskenmeno ja useita negatiivisia raskaustestejä, ennen kuin hän olisi kahden lapsen äiti.
– Hedelmöityshoidossa mieli menee täyttä vuoristorataa. Välillä ajattelee että en lähde tähän enää ikinä, välillä taas on uskomattoman toiveikas olo, Kimiya kuvailee.
Kuten lääkärit olivat ennustaneet, hoitojen alku oli katastrofaalinen. Ensimmäisellä kerralla ei saatu yhtään munasolua. Toinen hoitokerta päättyi keskenmenoon.
– Minuun pistettiin kaiken maailman ruiskuja ja söin vaikka mitä pillereitä, ja sitten hirveän yrittämisen jälkeen kävi usein niin, että raskaustesti oli aina negatiivinen.
– Alamäki, joka epäonnistuneesta hoitokerrasta aina alkoi, oli sanoinkuvaamaton. Olen aina ollut urheilullinen ja arvostanut sitä, mihin kehoni pystyy, mutta tuolloin aloin vihaamaan tuntemaan vihaa kroppaani kohtaan ja mietin mikä siinä on vikana.
“Ei mikä tahansa sydämen lyönti”
Lapsettomuushoidot olivat raskasta aikaa myös avioliitolle.
– Kun itse olin oikein syvässä epätoivossa, purin turhautumistani mieheeni sanomalla, että hänen kannattaa yrittää perheen perustamista jonkun muun kanssa. Tiesin, että mieheni tahtoi lapsia ja pelkäsin, että jäämme kaksin koko loppuelämäksi. Mietin myös olisinko itse jäänyt, jos roolit olisivat olleet toisin päin, Kimiya pohtii.
Neljännellä hoitokerralla alkio siirrettiin Kimiyan kohtun hänen 31-vuotissyntymäpäivänään.
– Ajattelin, että jos en nyt ole raskaana en enää jaksa. Edes siinä vaiheessa, kun raskaustesti näytti positiivista, en uskaltanut innostua.
Kuukauden kuluttua testin tekemisestä ultraäänessä kuului kuitenkin ääni, jota oli pakko uskoa.
– Lääkäri sanoi että se ei ollutkaan mikä tahansa sydämen lyönti, vaan tosi vahva.
Monilla on se harhakäsitys, että raskaus aina helpottaa endometrioosia.
Kaikki meni hyvin 24. raskausviikolle saakka. Niillä main Kimiya oli lähijunassa matkalla isän syntymäpäiville, kun verenvuoto alkoi.
– Verta oli ihan hirveästi, se oli mennyt farkuistakin läpi.
Naistenklinikalla mystistä verenvuotoa tutkittiin hartaasti, mutta sille ei löytynyt syytä. Eikä se loppunut.
– Loppuraskauden ajan vastaavia vuotokohtauksia tuli viikoittain. Kävimme useasti viikossa päivystyksessä. Monilla on se harhakäsitys, että raskaus aina helpottaa endometrioosia. Minun kohdallani näin ei ollut.
Kimiya heräili öisin veren tahrimista lakanoista tai vaihtoi päivän aikana verisiä pikkuhousuja puhtaisiin. Kaiken sen verentulon keskellä hän tunsi sisällään potkuja ja silitteli mahaansa yrittäen tyynnyttää sekä itseään että vauvaa.
– Seurasin somessa, miten muut jakoivat onnellisia kuvia raskausajastaan. Itselle sellainen ei tullut edes mieleen, olin vain todella ahdistunut ja pelkäsin ihan joka hetki, että se menee kesken.
Äidin kipu ja ahdistus palkittiin 24.2.2014. Silloin syntyi Petro, poika jolla oli vahva sydän.
– Ajattelin että luojan kiitos, nyt hän on mahani ulkopuolella, eikä hänelle enää voi sattua mitään.
Kimiyalle oli selvää, että hän halusi Petrolle pikkusisaruksen.
– Yksikin lapsi tuntui ihmeeltä ja mietin, oliko hullua tavoitella toista. Päätin kuitenkin, että haluan yrittää.
Aggressiivisen endometrioosin kanssa aikaa ei kannattanut hukata. Kun Petro oli kahdeksan kuukautta, aloitti Kimiya lapsettomuushoidot uudestaan. Toisen lapsen kohdalla ne osoittautuivat vielä vaikeammiksi. Kimiya teki useita negatiivisia raskaustestejä.
Vihdoin kymmenennellä hoitokerralla Paloma-tytär sai alkunsa.
Endometrioosi ei ollutkaan unessa
Palataan iltaan, jolloin Kimiya kiemurteli kivun kourissa eteisen lattialla vauva vatsassaan. Ensihoitajille riitti yksi vilkaisu ulko-ovelta.
– He katsoivat minua kerran ja sanoivat vain että nyt lähdetään ja vauhdilla.
Kimiya kiidätettiin naistentautien päivystykseen. Siellä selvisi, että kyse ei ollut keskenmenosta.
Tuttu pistävä hermokipu lonkan ulkosyrjässä alkoi muistuttaa itsestään. Endometrioosin oireet olivat jälleen palanneet.
Tällä kertaa endometrioosin oireisiin sekoittui kuitenkin myös kipu, joka oli saanut alkunsa kystan repeämisestä.
Kimiyan kipukohtaukset jatkuivat sairaalassa, niitä ei saatu hallintaan. Vatsassa ollut Paloma-tytär päätettiin auttaa maailmaan raskausviikolla 29+2.
– Minua pelotti, että lapsi syntyi niin pienenä. Kun hän sitten 1,4-kiloisena lepäsi hoitajan kämmenissä, pienet kädet posken alla, ajattelin etten ollut koskaan nähnyt mitään niin ihanaa.
Tarkoitus oli, että synnytyksen yhteydessä Kimiyan sisältä siistittäisiin endometrioosipesäkkeitä. Silloin selvisi, että endometrioosi ei ollut toisenkaan raskauden aikana ollut unessa, vaan tehnyt hiljaa tuhojaan samalla, kun Paloma kasvoi kohdussa.
– Pesäkkeet olivat levinneet lantion hermoja pitkin ja nielaisseet yhden hermon. Minulle alettiin antaa kahta eri hermokipulääkettä. Minulle oli tosi iso juttu, että en voinut lääkkeiden vuoksi imettää Palomaa.
Puoli vuotta Paloman syntymän jälkeen Kimiyalle tehtiin kohdun ja munasarjan poisto. Toinen munasarja oli jouduttu poistamaan jo Paloman synnytyksessä, sillä se oli revennyt kystan puhjetessa.
– Mietin pitkään, että mikä on nainen, jolla ei ole kohtua. Päädyin kuitenkin poistoon, sillä en tarvinnut kohtua ja munasarjaa enää, ja niiden olemassaolo aiheutti minulle kipua, Kimiya pohtii.
Vaihdevuosilääkityksen aloittaminen 36-vuotiaana oli shokki.
– Sairaalassa minua nauratti, kun hoitajat kyselivät, että onko kuumia aaltoja. Asiaa oli silloin vaikea käsittää.
Tekisin tämän kaiken uudestaan.
Koska endometrioosi on sirottumatauti, Kimiyalle tehty kohdun ja munasarjan poisto ei täysin parantanut sitä. Virtsarakossa sirottumia on edelleen, eikä niitä todennäköisesti koskaan saadakaan pois.
– Endometrioosia on edelleen sisälläni joka paikassa, sitä ei ikinä voida täysin parantaa. Vaihdevuosilääkityksen avulla se pysyy kuitenkin nyt kurissa. Jos kipuja olisi edelleen ja poisto olisi tehty turhaan, saattaisin katua sitä. Koska pahimmat kipukohtaukset liittyivät kuukautisiin, olen operaation jälkeen ollut lähes täysin kivuton.
Tällä hetkellä Paloma on 1,5-vuotias hyväntuulinen lapsi. Petro täyttää seuraavaksi kuusi. Heillä on äiti, jonka luona läpitunkeva kipu ei enää vieraile.
– Tekisin tämän kaiken uudestaan. Paloman saaminen oli uskomattoman vaikeaa, mutta olen niin onnellinen, että lähdin vielä yrittämään ja sain vielä yhden lapsen.
Kuuntele myös: Äänellä voi lievittää kipua – Anna Ilveskoski luuli kovien kuukautiskipujen kuuluvan jokanaisen elämään
Kuukautisten pimeä puoli – Katso Yle Areenassa:
Lue lisää:
