Hyppää pääsisältöön

Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

Egmont / TFO
Egmont / TFO Uudet levyt

Aapo Häkkisen johtama Helsingin barokkiorkesteri julkaisi oman Egmont-tulkintansa vain hetki sitten. Turkulaiset esittävät Egmontista eri version kuin Hebo, mutta tausta on sama - Goethen näytelmä vallankumoussankarin kohtalosta on fokusoitu näyiksi ja kohtauksiksi, jotta yksi kertoja voi musiikin keralla kannatella tarinaa. Sopraanoa tarvitaan vastanäyttelijäksi vain pariin lauluun.

Turkulaiset tarttuvat Egmontin edesottamuksiin jykevällä otteella. Alkusoiton Segerstam maalaa niin tummasti ja pidättyvän enteilevästi, että Egmontia käy heti sääliksi, mutta samalla viriää kiinnostus hänen kohtaloonsa. Myöhemmät huippukohdat ovat myös taattua Segerstam-laatua - orgaanista, rytmisesti tarkkaa ja painokasta. Turun vasket hoitavat tonttinsa erityisen ansiokkaasti, ja kuuluisan voitonsinfonian vaskipärähdykset osuvat verrattomasti kohdalleen.

Tarkkuus ja jykevyys kuitenkin menettävät merkityksensä, kun kuuntelee turkulaisten rinnalla HeBon versiota. Se on joka suhteessa epätarkempi, mutta periodisoitinten sävyt ja Häkkisen intensiivinen etukeno tekevät kokemuksesta intensiivisen ja viiltävän. Segerstam pystyttää draaman kaaren, kun taas Häkkinen tempaa kuulijan tapahtumien pyörteeseen. Kollegani Ville Komppa ehti tässä ohjelmassa jo kehua HeBon levytystä vereslihaiseksi, vallankumoukselliseksi ja raikkaaksi - kaikki ominaisuuksia jotka tukevat Goethen idealistisen näytelmän sanomaa. Sen rinnalla Segerstamin jykevyys kuulostaa omissa korvissanikin laimealta. Soinnin suhteen ero selittyy myös äänityksellä, joka Turun konserttitalossa on tehty turvallisen etäältä, kun taas Musiikkitalossa on uskallettu mennä lähelle konserttitilanteen ja kihisevien periodisoitinten riskejä.

Levytysten solisteissa on samantapaisia eroja. HeBon levyllä näyttelijä Robert Hunger-Bühler välittää ekstaattiset vallankumousnäyt rohkeasti hulluuden rajoilta, kun taas turkulaisten versiossa Matti Salminen turvautuu lähinnä äänensä auktoriteettiin. Turku-versiossa myös Klärchen, täyteläisen kimmeltävä Kaisa Ranta, on jykevämpi, mutta HeBon version Elisabet Breuer koskettavampi.

Leif Segerstamin ylikapellimestarikausi Turussa oli suurelta osin menestys, ja kauden viimeinen levytys todistaa, että dramaattisen musiikin esillepanossa hän sai filharmonikot venymään parhaimpaansa. Mutta Beethovenin Egmont on vapauden, vallankumouksen ja idealismin musiikkia, joka sopii paremmin Aapo Häkkiselle joukkoineen.

Ai niin, turkulaisten levyllä on myös Beethovenin menuetteja ja pari marssia näytelmistä, mutta niiden tehtävä lienee lähinnä täyttää Naxoksen katalogia.

Ludwig van Beethoven: Musiikki Goethen näytelmään Egmont. - Matti Salminen, kertoja, ja Kaisa Ranta, sopraano, sekä Turun filharmoninen orkesteri/Leif Segerstam. (Naxos, 8.573956)

Kuuntele Uudet levyt 19.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Jessica Meyer vakuuttaa ja yllättää

    Jessica Meyer vakuuttaa ja yllättää

    Yhdysvaltojen itärannikolta kuuluu taas. New Yorkissa vaikuttava Jessica Meyer toimi aiemmin ainoastaan alttoviulistina, kunnes keski-ikää lähestyessään viitisen vuotta sitten alkoi myös säveltää. Tämän vielä lyhyehkön matkan tuloksia voidaan nyt kuulla Meyerin ensimmäiseltä profiilijulkaisulta. Ensimmäisenä yllättää vahva omaäänisyys ja pirteys.

  • Kirpeän levollisia perinnesävelmiä

    Kirpeän levollisia perinnesävelmiä

    Kitaristi Heikki Ruokangas sekä harmonikansoittaja Anne-Mari Kanniainen hakeutuvat perinnesävelmien pariin samalla uutta soivaa ympäristöä hahmotellen.