Hyppää pääsisältöön

Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Emil ja Hellin Sivori pienen Jouko-poikansa kanssa.
Emil ja Hellin Sivori pienen Jouko-poikansa kanssa noin vuonna 1926. Emil ja Hellin Sivori pienen Jouko-poikansa kanssa. Kuva: Nurmijärven museon kuva-arkisto. Viipuri,hellin sivori

Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Vuonna 1929 kuollut tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies johti perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa 36 vuoden ajan ja sai haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

Runsaan kymmenen vuoden ajan Viipurin vanha musiikkiruhtinas Emil Sivori ja uusi haastaja Boris Sirob johtivat kumpikin omaa musiikkiopistoaan kaupungissa. He olivat hahmoja, jotka erottuivat jopa monien kansallisuuksien Viipurissa muista kadun kulkijoista käytökseltään, temperamentiltaan ja ulkomuodoltaan.

Hellin, Emil ja Jouko Sivori perhekuvassa noin vuonna 1925.
Perhe Sivori: Hellin, Jouko ja Emil noin vuonna 1926. Hellin, Emil ja Jouko Sivori perhekuvassa noin vuonna 1925. Kuva: Sirppa Asp-Sivori. Kuvitusta Olli Junkkarin kirjasta Laulun laaja kotimaa. perhekuvat,Viipuri,jouko sivori

Viipurissa asunut säveltäjä Sulho Ranta kuvaili Emil Sivoria:

– Hänen röyhelöinen, riippuva taiteilijan rusettinsa ja leveälierinen hattunsa olivat jokaisen viipurilaisen tuntemia. Yhtäkkiä nähtynä hän saattoi tuoda mieleen Pajatson säveltäjän, italialaisen Ruggiero Leoncavallon. Sama hiukan pyylevä, mutta silti ketterä olemus, samat suuret, mielellään silitetyt viikset, sama huolettomuus ja myhäilevä hymy!

Ilmoitus Sivorin köörien konsertti Kasinolla.
Ilmoitus Sivorin köörien konsertti Kasinolla. Kuva: Terijoen Laulu, soitto- ja urheilujuhlien käsiohjelma 1910. ilmoitukset

Karjala-lehden toimittaja Jaakko Leppo, joka oli ammattinsa puolesta tekemisissä musiikkiruhtinas Sivorin kanssa kuvaili tätä:

– Hän oli taistelujen mies, joka reagoi voimakkaasti musiikkikriitikkoa vastaan. Ei ollut millään lailla oudoksuttavaa nähdä hänen lyövän nyrkkiä pöytään liian itsetietoisten nuorten edessä jossakin illanistujaisissa. Ja hän omaksui oppositioasenteen uutta kaupunkiin ilmestynyttä musiikkiopistotulokasta kohtaan.

Boris Sirob, vuodesta 1935 Sirpo, noin vuonna 1929.
Boris Sirob noin vuonna 1929. Boris Sirob, vuodesta 1935 Sirpo, noin vuonna 1929. Kuva: Seppo Siiralan kokoelmat. Boris Sirpo

Sivorin nuori haastaja Boris Sirob oli energinen puolustautuja, ulkomaalainen ja myös ulkomuodoltaan etelämaalainen: musta tukka, tummat silmät, kaareva nenä ja sen alla pienet mustat viikset. Hän oli ainoita herrasmiehiä, jotka vielä 20- ja 30-luvuilla Viipurissa suutelivat naisia kädelle. Hänen puheensa – hän ei koskaan oppinut puhumaan selvää suomea – muistutti elävästi vanhaa, mutta jo unohtunutta viipurilaista sekakieltä.

Emil Sivori oli kanttori-urkuri Johan Jakob Sivorin poika ja oli syntyisin Nurmijärveltä. Hän oli aloittanut Viipurin ruotsalaisessa koulussa ja siirtynyt 19-vuotiaana Turkuun lukkari- ja urkurikouluun.

1890-luvun alussa Sivori oli opiskellut kolme vuotta Leipzigin konservatoriossa ja Italiassa ja Suomeen palattuaan perustanut omilla varoillaan Viipuriin lukkari- ja urkurikoulun. Saksasta Sivori löysi myös ensimmäisen aviopuolisonsa, Mary Muscatin. Mary kuitenkin kuoli kymmenen vuoden kuluttua ja Sivori jäi leskeksi yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.

Kolmiosainen kuva: vasemmalla Emil Sivori istuu metsikössä Lepsämässä 1920-luvulla, keskellä Kirkkomusiikkiopiston lehti-ilmoitus, oikealla pieni Jouko Sivori istuu Säiniön huvilan portailla.
Emil Sivorilla oli kesäpaikka taiteilijoiden suosimalla Säiniön huvila-alueella. Pieni Jouko-poika istuu Säiniön huvilan rappusilla rusinapurkki kädessään. Sivori on kuvattu 1920-luvulla synnyinpaikkakunnallaan Nurmijärven Lepsämässä. Kolmiosainen kuva: vasemmalla Emil Sivori istuu metsikössä Lepsämässä 1920-luvulla, keskellä Kirkkomusiikkiopiston lehti-ilmoitus, oikealla pieni Jouko Sivori istuu Säiniön huvilan portailla. Kuva: Nurmijärven museon kuva-arkisto. Viipuri,Yläsäiniö,emil sivori
Väliotsikko Kummisetä lahjoitti 100 markkaa.
Väliotsikko Kummisetä lahjoitti 100 markkaa. kuvitus

Emil Sivorin ja hänen lukkari-urkurikoulussa opiskelleen oppilaansa Oskari Tillin elämät kietoutuivat toisiinsa. Oskari Tilli oli valmistuttuaan käväissyt Haminassa ja oli parin työvuoden jälkeen palanut Viipuriin. Saatuaan paikan Agricolan kirkon kanttorina, hänestä oli tullut samaisen kirkon urkurin Emil Sivorin läheinen työtoveri.

Sivorit ja Tillit olivat myös läheisiä perhetuttavia, sillä Sivori oli Oskari ja Elli Tillin esikoislasten, kaksosten Tellervon ja Olavin kummi. Joka joulu Sivori lahjoitti kaksosille kummallekin sata markkaa kummilahjana, mistä perheen nuorimmainen Kalevi oli kovasti kateellinen.

Viipurilaisen kanttori Oskari Tillin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi vuonna 1928.
Tillin perheen lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi. Perheen äiti Elli antoi kotona pianotunteja, johti kuoroja ja harrasti lausuntaa Arvi Mansikan johdolla. Kun äiti lausui kotona melodraamoja ja isä säesti pianolla, naapurin maitokaupassa ihmeteltiin kanttorin hyviä hermoja. Viipurilaisen kanttori Oskari Tillin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi vuonna 1928. Kuva: Kalevi Tillin perhearkisto Viipuri

Sivulauseena mainittakoon, että Oskari Tillin mukana Viipuriin muutti hänen sisarensa Ida Suhonen. Hänen pojastaan Onni Suhosesta tuli Viipurissa Boris Sirobin viuluoppilas ja myöhemmin viulutaiteilija ja pedagogi. Onni Suhonen ja Tillin sisarukset olivat siten serkukset.

Väliotsikko Kaikkien ihailema huumorin ystävä Emppu.
Väliotsikko Kaikkien ihailema huumorin ystävä Emppu. kuvitus
Kuva 1: Viipurin Suomalainen lyseo. Kuva 2: Kalevi Tilli serkkunsa kanssa Papulan puistossa 1925.
Kalevi Tilli kävi koulua Viipurin Suomalaisessa kaksoislyseossa. Kuvassa seitsenvuotias koululainen serkkunsa kanssa Papulan puistossa 1925. Kuva 1: Viipurin Suomalainen lyseo. Kuva 2: Kalevi Tilli serkkunsa kanssa Papulan puistossa 1925. Kuva: Museovirasto. M. L. Carstens, kustantaja 1908. | Kalevi Tillin kuva-arkisto. Viipuri,koululaiset

Emil Sivori oli energinen, monipuolinen ja toimelias. Sen lisäksi, että hän toimi Tuomiokirkon urkurina ja Kirkkomusiikkiopiston johtaja, hän toimi 1910-luvun alusta lähtien laulunopettajana sekä Viipurin klassillisessa lyseossa että Suomalaisessa kaksoislyseossa aina kuolemaansa asti

Kalevi Tilli, joka kävi Viipurin Suomalaista lyseota, muistaa:

– Emil Sivori oli meidän kaikkien ihailema huumorin ystävä Emppu. Hänen aikanaan koulumme oppilaat olivat mukana varsin suurissakin tehtävissä.

Agricolan päivinä 4. huhtikuuta Sivorin kokoama suuri koulupoikakuoro kävi soihtuineen Tuomiokirkon edessä olevalla Agricolan patsaalla laulamassa Nouse, riennä suomen kieli korkealle kaikumaan.

Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki vuodelta 1908 Viipurin tuomiokirkon edustalla. Kuva 1930-luvulta.
Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki seisoi Viipurin tuomiokirkon edustalla vuodesta 1908 lähtien. Emil Wikströmin veistämä Mikael Agricolan muistomerkki vuodelta 1908 Viipurin tuomiokirkon edustalla. Kuva 1930-luvulta. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Kuvaaja Fredrik Georg Runeberg. patsaat,Viipuri,Emil Wikström,Mikael Agricola

Vuoden 1926 paikkeilla Emil Sivori kokosi Suomalaisen kaksoislyseon soittotaitoisista oppilaista melkoisen orkesterinkin, mutta se sammui Sivorin kuoltua.

Joka adventiksi Sivori keräsi monisatapäisen poikakuoron, johon hän sai laulajat omista oppilaistaan sekä Klassillisesta lyseosta.

Koulujen alaluokkien poikien kesken oli jatkuvaa nahistelua. Suomalaisen kaksoislyseon pojat haukkuivat reaalilyseon poikia rea-likoiksi ja nämä huusivat vastaan lasisiat.

Sivori tunsi poikien väliset vihollisuudet, ja sijoitti Hoosiannan laulajat adventti-iltana ovelasti niin, että Klassillisen lyseon laulupojat olivat Tuomiokirkon urkuparven toisella puolella ja Suomalaisen kaksoislyseon pojat ison pilarin takana toisella puolella. Näin Hoosiannasta selvittiin nahisteluitta, ja vihasta puhisevien poikien äänet nousivat entistä lujemmin kirkon korkeisiin kattoholveihin.

Kirkkoyleisöltä piilossa olleiden kuorolaisten äänet huipentuivat Hoosiannan lopussa valtavaan vuorotteluun ja seiniä järisyttäneeseen forteen. Esitysten mahtavuus oli suuri menestys ja toi kunniaa Sivorille. Kun radio tuli Suomeen, Sivorin adventtikonsertit kuultiin paikallislähetyksinä ja tärkeitä konsertteja otettiin myös Yleisradion valtakunnallisiin ohjelmiin.

Viipurin tuomiokirkon kirkkosali 1930-luvun lopulla kuvattuna urkuparvelle päin.
Vuonna 1930 Viipurin tuomiokirkko sai uudet Riegerin urkutehtaan rakentamat 78-äänikertaiset urut, jotka olivat tuolloin Suomen suurimmat. Kuvassa Tuomiokirkon urkuparvi 1930-luvun lopulla. Viipurin tuomiokirkon kirkkosali 1930-luvun lopulla kuvattuna urkuparvelle päin. Kuva: Lappeenrannan museot. Wiipuri-museon kokoelma. Kuvaaja Helios Oy. Viipuri,tuomiokirkot
Väliotsikko Ihanat Viipurin joulut.
Väliotsikko Ihanat Viipurin joulut. kuvitus

Oskari Tilli järjesti yhdessä Emil Sivorin kanssa huomattavia kirkkomusiikkitilaisuuksia Tuomiokirkkoon. Pääsiäisinä kaupungin kirkoista suurimmassa kuultiin vaikuttavia passioita ja pääsiäiskantaatteja. Jouluilla oli Tillin kanttoriperheessa kuitenkin erityinen asema ja merkitys. Jo hyvissä ajoin ennen joulua pikkujoulujen pito alkoi ja kouluissa harjoiteltiin ohjelmia joulujuhlia varten.

Erään kerran Tellervon ja Olavin joulujuhlassa sisarukset esittivät nelikätisesti pienen kappaleen ja vaikka Olavi olikin viulisti, hän selvisi esityksestä ilmeisellä menestyksellä päätellen yleisön aplodeista.

Pianoesityksen jälkeen oli Tiernapoikien vuoro. Nuoret laulajat ja näyttelijät huitoivat lavalla sellaisen innostuksen vallassa, että Herodes pumpulipartoineen horjahti päin joulukuusta ja palava kuusenkynttilä sytytti oitis hallitsijan parran tuleen. Uuden Yhteiskoulun silloinen rehtori Frans Petter Oinonen, lempinimeltään Pässi, sieppasi heti läheiseltä pöydältä pöytäliinan ja heitti sen Herodeksen päälle.

Näyttelijäpoika selvisi tapauksesta vammoitta, mutta väliajalla Kalevi kuuli jonkun naisen hokevan:

– Jestas sentää ku Herodekse parta rupes palamaa, mutt kyl se Pässi toimi noppeest!

Talvisia yönäkymiä Viipurista: Torkkelinpuistoa ja Hirvi-patsas.
Talvisia yönäkymiä Viipurista: Torkkelinpuistoa ja Hirvi-patsas. Kuva: Museovirasto. Kuvaajat O. Tetri, Helios Oy, Paul Heribert Ukkonen. Viipuri

Jouluaaton hämärässä koko kaupunki hiljeni. Tyynessä pakkasilmassa savupatsaat nousivat verkkaan kohti taivasta, jossa tähdet tuikkivat. Tuon hiljaisuuden katkaisi kirkonkellojen soitto.

– Ensin kuuluivat meille niin läheiset ja kauniisti kaikuvat Agricolan kirkon kellot. Pian siihen yhtyivät Eliaankirkon ortodoksiset kellosävelet: väliin kumahtelivat suuret kellot, sitten tuli pienten kellojen nopea helisevä kitinä.

– Kaukaa Linnoituksesta kantautuivat Vanhan Kirkon kellojen vakavat, muita hiljaisemmat lyönnit. Tähän yhteissoittoon liittyivät vielä Pietari-Paavalin kirkon heleä-ääniset ja sitä lähellä, Raatihuonetta vastapäätä olevan venäläisen katedraalin, Kristuksen Kirkastuksen Kirkon monet eriääniset kellot.

Kattomaalauksia Viipurin tuomiokirkon katosta.
Kattomaalauksia Viipurin tuomiokirkon katossa. Kattomaalauksia Viipurin tuomiokirkon katosta. Kuva: Kuvitusta VirtuaaliViipuri-sivustolta. Viipuri,kattomaalaukset

Kirkossakäynti kuului aina aattoillan viettoon.

– Jouluaaton jumalanpalveluksessa sain nousta kanttori-isäni luo urkulehterille, minne kirkkokuoro oli asettunut jo paikoilleen. Isän vieressä sain kajauttaa Enkeli taivaan lausui näin samalla kun alhaalla täpötäynnä harrasta kansaa oleva kirkkosali veisasi mukana.

Kirkkokansan, kirkkokuoron ja urkujen sävelet yhtyivät taivaisiin ja pikku Kalevi oli ylpeä kanttori-isän lujasta lauluäänestä, joka johti koko komeutta.

Jumalanpalveluksen vietto Viipurin Tuomiokirkossa 1930-luvulla.
Jumalanpalvelus Tuomiokirkossa 1930-luvulla. Jumalanpalveluksen vietto Viipurin Tuomiokirkossa 1930-luvulla. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Viipuri,tuomiokirkot,jumalanpalvelus

Kotona jouluaterian jälkeen joulupukkia odotellessa ehdittiin viettää musiikkihetki. Olavi soitti Tellervon säestyksellä viulusooloja: Händelin Largon, Mathesonin Airin ja Gounod'n Ave Marian. Aikain saatossa pikku Kalevi liittyi sellistinä mukaan joulusoittajaisiin. Tästä kauniista perinteestä jäi Kaleville mieleenpainuvin ja rakkain muisto lapsuuden kodista.

Kirkonmenoja riitti aina joulupäivään asti, minkä jälkeen Tillit kävivät perinteisellä jouluvisiitillä tuomiorovasti Ruben Jauhiaisen kotona Vaasankadun loppupäässä. Tuomiorovasti oli arvokas harmaahapsinen herra pujopartoineen. Ruustinnalla oli liikkumisvaikeuksia ja hän oli lähes sidottu nojatuoliinsa.

Ruustinna oli myös huonokuuloinen, minkä vuoksi hän käytti kuulotorvea, jonka asetti korvalleen kuullakseen mitä toisilla oli sanottavaa. Ensi kerran Jauhiaisella käydessään pikku Kalevi meni tervehtimään ruustinnaa ja hämmästeli tämän torvea.

– Ossaaks ruustinna iha soittaa tuoll torvell?

Väliotsikko Viipurin musiikkiruhtinas Emil Sivori.
Väliotsikko Viipurin musiikkiruhtinas Emil Sivori. kuvitus
Uudenkirkon kuoro Terijoen laulujuhlilla 1923, johtaa kanttori Sivori.
Uudenkirkon kuoroa Terijoen laulujuhlilla 1923 johtaa Emil Sivori. Uudenkirkon kuoro Terijoen laulujuhlilla 1923, johtaa kanttori Sivori. Kuva: Lappeenrannan museot. Kuvaaja M. Nikitin. laulujuhlat,kuorot,Terijoki,Uusikirkko

Tillin kaksosten Tellervon ja Olavin kummisetä Emil Sivori oli elämänsä aikana joutunut moniin vaikeuksiin taistellessaan perustamansa opiston puolesta. Aluksi opisto oli nimeltään Viipurin lukkari- ja urkurikoulu, ja sen yhteydessä opetettiin myös orkesterisoitinten soittoa. Jo kolmen toimintavuoden jälkeen koulu alkoi saada valtionapua eli se katsottiin varmaksi laitokseksi.

Kun Sivorin lukkari- ja urkurikoulu vuonna 1910 muutti nimensä Viipurin kirkkomusiikkiopistoksi, siinä oli kolme osastoa: varsinainen kirkkomusiikkiopisto, nuorisomusiikkiopisto ja kansankonservatorio. Viimemainittu oli perustettu valmistamaan laulunopettajia oppikouluihin.

Urkurin toimen, opiston johtamisen ja koulujen lauluopettajuuden lisäksi Emil Sivori johti perustamiaan Kansalliskuoroa, Väinölän kuoroa ja naiskuoro Kansanlaulua sekä Työväen seka- ja mieskuoroa. Hän toimi monien soitto- ja laulujuhlien johtajana ja tuomarina ja toimitti suomalaisen ja ruotsalaisen messukirjan.

Konsertti-ilmoitus Terijoen Laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla 1910: Emil Sivorin kuorojen konsertti.
Sivorin kuorot konsertoivat Terijoen Laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla 1910. Konsertti-ilmoitus Terijoen Laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla 1910: Emil Sivorin kuorojen konsertti. Kuva: Terijoen Laulu, soitto- ja urheilujuhlien käsiohjelma 1910. kuoronjohtajat,emil sivori
Terijoen Laulujuhlilla 1910 järjestettyjen arpajaisten päävoitto oli hevonen.
Laulujuhlilla järjestettyjen arpajaisten päävoitto oli 4-vuotias ori Sampo. Arpajaisissa saattoi voittaa myös Kuokkalassa asuneen Ilja Repinin maalauksen. Terijoen Laulujuhlilla 1910 järjestettyjen arpajaisten päävoitto oli hevonen. Kuva: Terijoen Laulu, soitto- ja urheilujuhlien käsiohjelma 1910. arpajaiset,Terijoki
Polkupyöräpataljoona 1:n soittokunta marssii tiellä Inkerin kesäjuhlilla Terijoella 1920-luvun lopulla.
Polkupyöräpataljoona 1:n soittokunta Inkerin kesäjuhlilla Terijoella 1920-luvun lopulla. Emil Sivori toimi monien soitto- ja laulujuhlien johtajana ja tuomarina. Polkupyöräpataljoona 1:n soittokunta marssii tiellä Inkerin kesäjuhlilla Terijoella 1920-luvun lopulla. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Terijoki,laulujuhlat

Emil Sivoria muistettiin monin kunnianosoituksin. Hän sai kolme Kansanvalistusseuran kunniamerkkiä ja Director musices -arvonimi hänelle myönnettiin jo 1917. Sivori merkitsi muistiin myös kansansävelmiä. Hän keräsi varsinkin savolaisia ja karjalaisia melodioita, joita kertyi yli 2000.

Emil Sivorin muistokirjoitus Karjala-lehdessä 10.4.1929.
Hellin Sivori jäi kahden lapsen yksinhuoltajaksi 33-vuotiaana. Emil Sivoria jäi suremaan myös kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta. Sivori ehti johtaa Viipurin kirkkomusiikkiopistoa kunnioitettavat kolmekymmentäkuusi vuotta. Emil Sivorin muistokirjoitus Karjala-lehdessä 10.4.1929. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Viipuri,hellin sivori
Lehti-ilmoitus Karjalan Suunta -lehdessä 12. tammikuuta 1934: Ilmoittautuminen Sivorin musiikkiopistoihin alkaa.
Hellin Sivori oli varsin kyvykäs musiikkiopistonsa johtaja. Karjalan Suunta -lehdessä 12. tammikuuta 1934 ilmoitettiin uusien oppilaiden ottamisesta Sivorin opistoihin. Lehti-ilmoitus Karjalan Suunta -lehdessä 12. tammikuuta 1934: Ilmoittautuminen Sivorin musiikkiopistoihin alkaa. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. ilmoitukset

Sivorin kuoltua Viipurin Kirkkomusiikiopiston johdossa jatkoi hänen leskensä, yli kolmekymmentä vuotta puolisoaan nuorempi Hellin Sivori. Hellin o.s. Hartikainen oli itsekin valmistunut Kirkkomusiikkiopistosta kanttori-urkuriksi ja oppikoulujen laulunopettajaksi. Hän oli avioitunut Sivorin kanssa heti valmistuttuaan 1924.

Emil ja Hellin Sivorin tyttärestä Sirppasta tuli suomalaisen nukketeatterin uranuurtaja Sirppa Sivori-Asp (1928–2006). Hänen uransa suomalaisella teatterikentällä alkoi jo Viipurin kaupunginteatterissa 1930-luvulla, kun hän esiintyi neljävuotiaana lapsiroolissa näytelmässä Pikku Pirkko Pirkkalasta.

Tuomiokirkon urkuriksi Emil Sivorin jälkeen valittiin lahjakas ja etevä Venni Kuosma, josta kehittyi yksi Suomen kaikkein parhaita urkureita.

Urkuri Venni Kuosma.
Viipurin tuomiokirkon urkuri Venni Kuosma. Urkuri Venni Kuosma. Kuva: Kuvitusta Avainsijoitus-blogista. Venni Kuosma

Viipurin Suomalaisen kaksoislyseon lauluopettajaksi tuli Sivorin jälkeen säveltäjä Toivo Saarenpää, joka kuului Viipurin armoitettuihin musiikkimiehiin. Kalevi Tilli muistaa kuinka Saarenpään laulutunneilla ryhdyttiin harjoittelemaan tämän säveltämää Kalevan kansan laulua.

– Luokan seinät tärisivät kun veisasimme hartaasti Et syntynyt Suomen heimo, et kasvanut Kalevan kansa –

Muutoin kärsivällinen Saarenpää hermostui pahan kerran, kun joku pojista ei osannut laulaa Karjalaisten laulua.

– Etteks työ pojat ossaa laulaa ommaa heimolauluunne oikeel viisii, hän huudahti.

Toivo Saarenpää johtaa konsertissa poikakuoroja.
Toivo Saarenpää johtaa koulukuorojen konsertissa. Toivo Saarenpää johtaa konsertissa poikakuoroja. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat. Toivo Saarenpää,Viipuri
Pääsylippu koulukuorojen konserttiin Viipurissa.
Pääsylippu koulukuorojen konserttiin Viipurissa. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat. Viipuri,pääsyliput
Koulukuorojen konsertin käsiohjelma Viipuri 14.5.1935.
Koulukuorojen konsertin käsiohjelma Viipuri 14.5.1935. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat. Viipuri,konsertit,kuorot,Toivo Saarenpää
Väliotsikko Viipuri saa uuden musiikkiruhtinaan.
Väliotsikko Viipuri saa uuden musiikkiruhtinaan. kuvitus

Emil Sivorin kuoltua Viipurin musiikkikenttään vapautui tilaa. Kaupungissa runsaan kymmenen vuoden ajan tarmokkaasti toiminut Sivorin haastaja, Musiikkiopiston johtaja Boris Sirob oli täydessä vauhdissa.

Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri oli aloittanut toimintansa kymmenen vuoden tauon jälkeen tammikuun alussa 1929, vain muutamaa kuukautta ennen Emil Sivorin kuolemaa. Orkesterin johtajaksi valittu kapellimestari Eino Raitio jätti eroanomuksensa toukokuussa vain viiden kuukauden työrupeaman jälkeen. Syytä hänen eroonsa ei tiedetä, mutta orkesterin uudeksi kapellimestariksi valittiin Boris Sirob.

Neljän vuoden kuluttua Sivorin kuolemasta Boris Sirobin maineteot olivat johtaneet siihen, että Viipurin Musiikkiopisto todettiin yleisesti kaupungin ylpeydeksi. Lisäksi sen tulisieluinen johtaja Boris Sirob oli noussut viipurilaisten suureksi suosiksi – ainakin joidenkin mielestä.

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden tauon jälkeen siivilleen! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesteri 1928.
Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesteri keväällä 1928. Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesteri 1928. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Boris Sirpo
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Keskustelu sulkeutuu 12.12.2019.
Keskustele

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?