Minulla on se kirje vieläkin tallessa. Se on naputeltu mekaanisella kirjoituskoneella kanarialinnunkeltaiselle paperille. Neljä täyteen kirjoitettua liuskaa.
Kirje oli tullut Kokkolasta. Oli vuosi 1993. Olin kolmisen vuotta aiemmin, kesäkuussa 1990, aloittanut Avaruusromua-ohjelman tekemisen ja vuoden 1993 keväällä olin soittanut lähetyksessä ensimmäistä kertaa demoja, kuuntelijoiden itse tekemää ja ohjelmaan lähettämää musiikkia.
Ensimmäiset demot soivat huhtikuussa 1993 ja sen jälkeen alkoi postilaatikkoon tulla materiaalia. Yleensä se oli c-kasetti pehmokirjekuoressa. Se oli siihen aikaan lähes ainoa järkevä ja käytännöllinen tapa lähettää musiikkia jonnekin. Kirjoittavat CD-asemat ja mp3-formaatti olivat molemmat vielä muutamien vuosien päässä tulevaisuudessa. Se oli sellaista aikaa.
Mutta siis se kirje, se oli tullut Kokkolasta ja se esitteli kasetilla esiintyvän yhtyeen. "Nemesiksen muodostaa kaksi kokkolalaista kaverusta, jotka päättivät tehdä itse oman mielimusansa ja kokeilla samalla minkälaista ääntä sähköllä voi saada aikaan", kerrottiin kirjeessä ja kuvailtiin kuinka yhtyeen toisen jäsenen taustana oli muutaman vuoden pituinen ura basistina sekopsykedeliaprogeyhtyeessä ja toisen taustana taas pitkäaikainen vanhojen radioiden tuhoaminen erilaisia virhekytkentöjä käyttäen, kummallisten avaruusäänien aikaansaamiseksi.
"Sävellystyössä improvisaatio on selkeä johtotähti", luki kirjeessä. "Useimmat kuviot ainakin pohjautuvat jammailuun ja satunnaisperiaatteen soveltamiseen erilaisissa puitteissa", jatkui kirje. "Myös kappaleiden rakenteen ratkaisee usein sattuma sikäli, että aloittaessamme biisin emme useinkaan tiedä, miten se tullaan lopettamaan. Yleisin käytäntö säveltäessämme on, että ohjelmoimme aluksi erikseen hahmotelluista aineksista löyhän rytmikehyksen, jonka päälle rakennamme reaaliajassa kerroksittaisen ääni- ja sävelmaiseman. Kokonaisuus tallentuu nauhalle siis livenä."
Näin luki kirjeessä. Siis improvisaatiota ja sattumaa ja reaaliajassa, livenä tallennettuja esityksiä. Luulin jo tietäväni, mitä odottaa, mutta kun laitoin kasetin soimaan, tajusin, että nyt kuuntelen jotakin aivan muuta. Kiinnostavinta musiikkia pitkään aikaan.
Siis Nemesis. Ami Hassinen ja Jyrki Kastman. Kuuntelin tuota kasettia, enkä oikein meinannut uskoa korviani. Että kaksi tyyppiä Kokkolasta ja että kaikki musiikki on tallennettu reaaliajassa, suoraan stereona DAT-kasetille, ilman mitään päällekkäisäänityksiä ja jälkimiksauksia.
Sen verran ymmärsin soittamisesta ja studiotekniikasta, että tajusin tuon kaiken olevan likipitäen mahdotonta, mutta ilmeisesti ei sataprosenttisen mahdotonta, koska nämä sällit tosiaan tekivät musiikkiaan niin, kaiken aikaa. Ja musiikki, se oli vakuuttavaa. Taidokasta ja omaperäistä. Samanlaista ei tehnyt kukaan muu täälläpäin.
Tätä taustaa vasten en ollut mitenkään hämmentynyt tai ihmeissäni, kun jo seuraavana vuonna Kokkolan suunnalta tuli kirje ja CD-levy. Nemesiksen ensimmäinen albumi Xcelsior oli julkaistu belgialaisella levymerkillä.
Albumin ilmestymisestä on nyt, vuonna 2019 kulunut 25 vuotta. Todellakin, neljännesvuosisata. Paljon on sen jälkeen tapahtunut ja monenlaista musiikkia tehty ja kuunneltu, mutta Xcelsior on jotenkin jäänyt pysyvästi mieleen. Eikä ilmeisesti ainoastaan minun mieleeni, vaan myös monien muiden, joten on sekä taiteellinen että historiallinen oikeus ja kohtuus, että tämä 25 vuoden takainen merkkiteos on nyt julkaistu uudelleen. Ja julkaistu uudelleen vinyylinä. Kyllä. Tuplavinyylinä.
Neljännesvuosisata sitten tapahtui muutakin ikimuistettavaa ja historiallisesti olennaista. Vuonna 1994 julkaistiin mystisen Panasonic-kokoonpanon ensimmäinen single ja seuraavana vuonna ilmestyi Panasonicin ensimmäinen albumi Vakio, englantilaisella levymerkillä. Tuolloin, vuonna 1995, Panasonic oli vielä kolmikko: Sami Salo, Mika Vainio ja Ilpo Väisänen.
Seuraavana vuonna, vuonna 1996, yhtyeestä tuli duo (Mika Vainio & Ilpo Väisänen) ja parisen vuotta sen jälkeen, vuonna 1998, kaksikon nimi muuttui lakiteknisistä syistä muotoon Pan Sonic.
Pan Sonic lopetti aktiivisen toimintansa kymmenisen vuotta sitten, vuonna 2009, joten yllätys oli suuri, kun vuonna 2016 ilmestyi albumin verran ennenkuulumatonta Pan Sonic -musiikkia. Kyseessä oli yhtyeen tekemä soundtrack Mika Taanilan ja Jussi Eerolan elokuvaan Atomin paluu.
Elokuvan musiikki oli äänitetty Berliinissä vuosien 2005 ja 2011 välisenä aikana, ja Mika Vainio oli editoinut sen elokuvaa ja albumia varten vuonna 2015.
Vuonna 2015 Mika Vainio ja valokuvaaja Joséphine Michel julkaisivat yhteistyönä valokuvakirjan ja äänilevyn kokonaisuuden nimeltä Halfway to White. 60-sivuinen valokuvateos ja Mika Vainion albumi.
Yhteistyölle suunniteltiin jatkoa. Vuonna 2017 Mika Vainio oli koostamassa materiaalia tulevalle soololevylleen, joka oli tarkoitus jälleen julkaista Joséphine Michelin valokuvien kera, mutta tuo levy ei milloinkaan valmistunut. Mika Vainio kuoli yllättäen keväällä 2017.
Edellisenä vuonna hän oli esiintynyt Contra Pop -festivaalilla Ramsgatessa Iso-Britanniassa. Ja hänen noin tunnin mittainen esiintymisensä oli äänitetty. Ja kerrotaan, että tuon keikan materiaali oli pääasiassa hänen tulevalta soololevyltään, siis levyltä jota ei koskaan ilmestynyt.
Valokuvia ja musiikkia yhdistävä projekti oli jo pitkällä Mika Vainion kuollessa, ja nyt nuo Joséphine Michelin valokuvat ovat ilmestyneet kirjana, yhdessä Mika Vainion musiikin kanssa. Kokonaisuus on nimeltään The Heat Equation, ja musiikki on peräisin juuri tuolta Mika Vainion viimeiseltä Iso-Britannian keikalta, Contra Pop -festivaalilla vuonna 2016.
Ilpo Väisänen on tehnyt soololevyjä sekä Pan Sonicin aikana että sen jälkeen, esimerkiksi albumi nimeltä Asuma ilmestyi vuonna 2001:
Nimellä Piiri tehty albumi GPU ilmestyi vuonna 2002, nimellä I-LP-O (in Dub) hän teki kaksi dub-henkistä albumia vuosina 2015 ja 2017:
Vuonna 2016 Ilpo Väisäseltä tuli albumi nimeltä Syntetisaattorimusiikkia Kuopiosta:
Vuonna 2018 hän teki nimellä I-LP-ON albumin nimeltä Äänet:
Tottumiskysymys on suomalainen improvisoiva yhtye, jonka ensialbumi on nyt julkaistu australialaisella levymerkillä. Eli tämäkin ryhmä jatkaa samaa perinnettä, josta tuossa tämän ohjelman alkupuolella oli puhe: suomalaisesta luovasta musiikista tunnutaan olevan kiinnostuneempia ulkomailla kuin täällä meillä. Edelleen siis näin.
Mutta onneksi maailma on pieni ja musiikin suhteen monet asiat ovat nykyään lähempänä toisiaan kuin ennen muinoin. Ja onneksi monenlaiselle ja kaikenlaiselle musiikille on edelleen tilaa ja kysyntää. Onneksi musiikki yhä inspiroi, vaikuttaa ja avaa mieliä.
AVARUUSROMUA 24.11.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
NEMESIS: Celsius, Pt I - osa - (Xcelsior, 1994, uudelleenjulkaisu 2019)
NEMESIS: Duchamp (Xcelsior, 1994, uudelleenjulkaisu 2019)
NEMESIS: Green (Xcelsior, 1994, uudelleenjulkaisu 2019)
NEMESIS: Eclipse (Xcelsior, 2019 uudelleenjulkaisun bonusraita)
PANASONIC: Urania (Vakio, 1995)
PAN SONIC: Atomin paluu - Part 6 (Atomin paluu, soundtrack, 2015)
MIKA VAINIO: Live at Contra Pop, Ramsgate, 2016 - osa - (The Heat Equation)
I-LP-ON: Syrjäytyvä (Äänet, 2018)
TOTTUMISKYSYMYS: Etsivä (Tottumiskysymys, 2019)
