Viime aikojen puhutuin videopeli Death Stranding tuntuu nyt suomalaiselle pelaajalle kovin ajankohtaiselta. Tekijänä on pelialan iso nimi Hideo Kojima, joka haluaisi, että ihmiset olisivat kilttejä toisilleen netissä. Artikkelin lopussa syksyn videopelivinkit.
Tänä syksynä on puhuttu Postista. Elokuussa valtionyhtiö kertoi siirtävänsä satojen työntekijöiden sopimukset halvemman työehtosopimuksen piiriin. Selvisi, että palkanalennukset koskisivat tuhansia työntekijöitä.
Samoihin aikoihin uutisoitiin, että Postin toimitusjohtaja ansaitsee kuukaudessa noin 80 000 euroa. Hän erosi tehtävästään.
Marraskuussa alkoi postilakko. Alan liiton mukaan nollatuntisopimuksella työskenteleville on kerrottu, että lakkoilu tarkoittaa töiden loppumista.
Viime aikoina olen huomannut ajattelevani paljon lakkoa. Syy on tilanteen lisäksi vasta julkaistussa Death Stranding -videopelissä, joka tuntuu miljoonia euroja maksaneelta kommentilta suomalaisten postityöntekijöiden tilanteeseen.
Jättibudjetin videopelissä maailma on tuhoutunut ja sen voi pelastaa vain postilähetti, joka väsymättä vie paketteja kaupungista toiseen ja yhdistää asutuskeskukset internetiin. Peli palkitsee pyyteettömän hyvän tekemisen, ei sentään rahalla, vaan sometykkäyksillä. Sen lisäksi lähetti saa välillä lahjoituksina erinäisiä resursseja, joiden avulla hän voi modernisti tehostaa työnsä tuottavuutta ja rakentaa itselleen vaikka kantokärryt tai auton.
Tuntuu poikkeuksellisen osuvalta, että peli julkaistiin muutama päivä ennen postilakon alkua.
Death Stranding poikkeaa käytännössä kaikista 2000-luvun ison budjetin toimintapeleistä. On outoa, että tässä ajassa on laitettu näin isot rahat tämänkaltaiseen pasifismiin kallistuvaan taidepeliin.
Tälle on yksi syy: Hideo Kojima.
Pelin ohjannutta Kojimaa voisi kutsua pelimaailman Spielbergiksi. Hän kirjoitti toimintapelien säännöt uusiksi Metal Gear -pelisarjallaan (1987–2015), jossa voittoon pääsee hiipimällä konfliktien ohitse, ei vain ampumalla. Nyt hän on vienyt saman ajatuksen vielä pykälän pitemmälle.
Kojiman pelit ovat täynnä riemukkaita juonenkäänteitä ja ideoita.
Metal Gear Solid -sarjan kolmannessa osassa (2004) on esimerkiksi poikkeuksellisen hankala vastus, iäkäs tarkka-ampuja nimeltä “Loppu”. Hänet voittaa pitkän ja vaikean taistelun jälkeen, tai helposti laskemalla ohjaimen alas, tallentamalla pelin ja pitämällä viikon tauon. Sinä aikana loppu on tullut, koska vastus on kuollut vanhuuteen.
Vastaavaa käännettä ei voisi nähdä missään muussa viihdemuodossa.
Vuosien ajan tekijän uudesta pelistä kerrottiin vain pieniä vihjeitä. Tiedettiin, että kyseessä on Kojiman ensimmäinen peli sen jälkeen, kun hän lähti riitaisasti Konami-studiolta. Selvisi, että päähenkilöä näyttelee The Walking Dead -sarjasta (2010–) tuttu Norman Reedus ja että sivuosissa ovat isot elokuvanimet Mads Mikkelsen sekä Léa Seydoux.
Pienessä osassa vilahtaa myös suomalainen Remedy-pelitalon luova johtaja Sami Järvi:
Tähtinäyttelijöiden roolituksessa ei ole mitään kummallista, onhan peliala maailman suurin viihdebisnes: viime vuonna pelkästään yhdysvaltalaiset käyttivät peleihin yli 42 miljardia dollaria. Samalla elokuva- ja tv-alalta valuu väkeä videopeli-alalle: Tulevan Last of Us 2 -pelin käsikirjoittajaksi palkattiin Westworldin kirjoittaja, Cyberpunk 2077 -pelin mainoskasvona on näyttelijä Keanu Reeves.
Tänä vuonna suoratoistopalvelu Netflix sanoi osavuosikatsauksessaan, että sen isoin kilpailija on videopeli Fortnite.
Yllätyksenä tulee, että Death Stranding on aika sentimentaalinen internetin ja raskaan työn ylistys.
Tarina on seuraavanlainen: on tapahtunut jonkinlainen mullistus, jonka seurauksena ilmeisesti tuonpuoleisesta peräisin olevat näkymättömät oliot ovat päätyneet maanpinnalle. Sen myötä tulivat vesisateet, jotka vanhentavat kaiken, jota sade koskettaa. Ihmiset ovat paenneet maanalaisiin asutuskeskuksiin piiloon tältä kaikelta. Yhteydet ovat katkenneet.
Maanpinnalla kulkevat vain suojavaatteisiin pukeutuneet lähetit, portieerit, jotka vievät tarvikkeita asutuskeskuksesta toiseen. Lähettien apuna ovat säiliöissä kannettavat vauvat, jotka aistivat lähistöllä liikkuvat haamut. Osa läheteistä on luovuttanut ja tarttunut aseisiin.
Iso osa pelaamisesta on suunnistusta autiossa maassa raskaat kantamukset selässä.
Ensimmäisten tuntien aikana pelin vaikeimmilta vastuksilta tuntuvat kivet, joihin lähetti meinaa kompastua raskaiden kantamustensa kanssa.
Tavaroita jääkin auttamatta tienpientareelle, mikä tarkoittaa, että jossain jää lääkkeet saamatta. Peli muistuttaa jatkuvasti siitä, miten yksi ihminen ei pysty tähän kaikkeen.
Peli kestää noin 50 tuntia, ja olen itse pelannut sitä 30 tuntia. En ole pitkään aikaan ajatellut mitään peliä yhtä paljon kuin Death Strandingia. Matkustaminen toivottamassa maailmassa ryöstäjiä vältellen koukuttaa.
Pelin alkupäässä nähtävä ensimmäinen kohtaaminen haamujen kanssa on yksi mieleenpainuvimmista videopeleissä pelaamistani kohtauksista.
On kompuroitava eteenpäin, vaikka selässä oleva pakettikasa kasvaa. Ne eivät nimittäin mystisesti katoa valikoihin, vaan kasautuvat lähetin selkään yhä painavammiksi huojuvaksi torniksi.
Avuksi tulee yllättäen internet.
Jos ei pysty kantamaan kaikkea, tavaroita voi jättää muiden kannettavaksi.
Death Strandingissa pelaaja voi kommunikoida muiden peliä pelaavien kanssa, mutta vain kannustavasti: pelimaailmaan voi nimittäin jättää tsemppaavia viestejä. Sen lisäksi pelaaja voi auttaa muita vaikkapa rakentamalla sillan joen yli.
Kun tällaista siltaa käyttää, peli antaa mahdollisuuden antaa somesta tuttuja tykkäyksiä sillan rakentajalle.
Aluksi pidin tätä naurettavana, mutta kun kymmenennen kerran jonkun silta tai köysi pelasti pahasta paikasta, nakutin kaikki mahdolliset tykkäykset syvästi kiitollisena näille infrastruktuuriin uskoville laupiaille enkeleille. Kuten oikeassa elämässä, tykkäyksillä ei ole pelissä todellista “arvoa”.
Tämä ei ole toki mikään uusi keksintö: esimerkiksi raastavasta vaikeudestaan tunnetun Dark Souls -pelisarjan (2009–2016) peleissä on mahdollisuus jättää tsemppiviestejä muille tai varoittaa nurkan takana odottavista kauheuksista.
Death Stranding on kokonaan rakennettu tämän Yes we can -ajatusmaailman ympärille. Kojima olisi saanut tästä esimerkiksi mainion kannustavan Ted-puheenvuoron, mutta onneksi hän teki aiheesta pelin.
Pelin viesti on poikkeuksellisen idealistinen, eikä se edes yritä olla hienovarainen sen kanssa.
Aivan Death Strandingin alussa Yhdysvaltain presidentti ähkäisee kuolemansa hetkillä pelaajalle, että “Tee Amerikasta kokonainen”, joka on ilmeinen viittaus Donald Trumpin Make America Great Again -fraasiin.
Sen jälkeen alkaa vyörytys: sivuhenkilöt kerta toisensa jälkeen puhuvat siitä, miten maailma on rikki ja se on kursittava kokoon luomalla keskusteluyhteys ihmisten välille. Sama teema näkyy päähenkilön nimessä, joka on Sam Porter Bridges, eli suomeksi "Sam siltojen kantaja".
(Muut nimet ovat yhtä hassun yksinkertaisia: Pelissä on hahmo nimeltä “Hauras”, joka on tietysti hauras, sekä hahmo nimeltä “Mama”, arvaattekin hänen roolinsa.)
Death Strandingin pelaaminen tuntuu pakopaikalta tulevaisuuteen, jossa teknologialla on pääasiassa positiivisia ja ihmiset yhdistäviä vaikutuksia.
Se myös näyttää, että maailmanlopun jälkeenkin postinjakajan palkka on lämmin kiitos ja sometykkäys.
Syksyn pelivinkit ihmisille, joilla ei ole 50 tuntia ylimääräistä aikaa:
Kauhistuttaako ajatus viikkojen omistautumista vaativasta videopelistä? Kokeile lyhyempää. Tässä neljä pelivinkkiä ihmisille, joiden aika on kortilla.
Untitled Goose Game (2019)
Harvalla linnulla on yhtä vihattu brändi kuin hanhella. Tänä vuonna esimerkiksi kerrottiin, että Helsingin kaupunki hakee ELY-keskukselta lupaa, jotta kaupunki voisi käyttää koiria hanhien hätistelyssä pois nurmikkoalueilta. Helsinkiläinen valtuutettu on ehdottanut tätä “järeämpiä toimia” ongelman ratkaisemiseksi. Untitled Goose Gamessa, eli suomeksi Nimettömässä hanhipelissä pelaat helsinkiläisten kauhuna, eli hanhena arkisessa pahanteossa: Varastat lapselta silmälasit, kaakatat kyläläisille ja huijaat puutarhuria kastelemaan sprinklerillä housunsa. (PC, Mac ja Nintendo Switch)
Sokpop-kollektiivin pelit
Neljän hollantilaisen pelintekijän Sokpop-kollektiivi julkaisee uuden pelin aina kahden viikon välein. Pelit maksavat kolme dollaria, estetiikka on söpö ja kummallinen ja yhden pelin pelaa yhdellä istumalla. Yllä oleva Ollie & Bollie: Outdoor Estate -peli on esimerkiksi lokakuulta 2018. Pelissä rakennat piha-aluetta tekoäly- tai tavallisen kaverin kanssa. (PC, Mac)
Baba is You (2019)
Ylen artikkelista: “Suomalainen Baba is You on jo nyt monilla vuoden parhaat pelit -listoilla, ja se on pirullisen vaikea pulmapeli. Peli kertoo Babasta, pienestä juoksevasta möllykästä, joka yrittää kerta toisensa jälkeen päästä liehuvan lipun luokse. Pelin nerokkuus tulee siitä, että Baba pystyy muuttamaan pelimaailman sääntöjä. Baba is You on osoitus pelimaailman trendistä, jossa vaikeusaste on pelintekijöiden toimesta asetettu raivokkaan haastavaksi.” (Nintendo Switch, PC, Mac, Linux)
Celeste (2018)
Vuoren huiputuksesta kertova Celeste on viime vuosien palkitsevimpia indie-pelejä. Retrohenkisestä ulkoasusta ei arvaisi, että sen tarina koukuttaa yhtä lailla kuin pelin tarkkuutta vaativa tasohyppely. (Seuraa pieni juonipaljastus pelin teemasta.) Celeste myös näyttää, miten videopelissä pelimekaniikka voi olla osa juonenkerrontaa: peli on poikkeuksellisen hankala, mikä käy järkeen, koska Celeste kertoo mielenterveysongelman kanssa elämisestä. Peliin julkaistiin syksyllä uusia tasoja, mikä on mitä parhain syy tutustua siihen. (PC, Linux, Mac, PS4, Xbox One, Nintendo Switch)
Voit keskustella aiheesta viikon ajan artikkelin julkaisusta.
Edit 27.11. klo 16.07: Jutun aikamuotoja päivitetty lakon päättymisen myötä.
