Hyppää pääsisältöön

Ihanat Terijoen kesät! – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Kuvia Terijoen uimarannalta. Kuvissa Tillin perheenjäsenten kanssa Heino Kaski ja Cyril Szalkiewicz.
Kuvia Terijoen uimarannalta. Kuvissa Tillin perheenjäsenten kanssa muun muassa säveltäjä Heino Kaski ja pianisti Cyril Szalkiewicz. Kuvia Terijoen uimarannalta. Kuvissa Tillin perheenjäsenten kanssa Heino Kaski ja Cyril Szalkiewicz. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Terijoki,Cyril Szalkiewicz,Heino Kaski

Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttori Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

Kesällä 1929 Viipurin Musiikkiopiston johtaja ja viulisti Boris Sirob teki matkan Keski-Eurooppaan oppiakseen lisää kapellimestarin taitoja. Mukaan matkalle lähti puoliso Greta Sirob.

Paluumatkalla Itämeren yli laivalla, s/s Rügenillä, Boris ja Greta Sirob törmäsivät 15-vuotiaaseen pianistityttöön, Viipurin musiikkiopiston oppilaaseen Tellervo Tilliin, joka oli ollut Weimarissa vaihto-oppilaana oopperakapellimestari Seidelin perheessä. Tellervo oli Viipurin Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin ja tämän puolison Ellin tytär.

Matkustaja-alus S/S Rügen saapumassa Helsingin Eteläsatamaan 21.7.1924.
S/S Rügen palaamassa Helsingin Eteläsatamaan 21.7.1924 Matkustaja-alus S/S Rügen saapumassa Helsingin Eteläsatamaan 21.7.1924. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo matkustajalaivat

Tellervo matkusti yhdessä Seidelien perheen tyttären Ellyn kanssa, joka oli tulossa vastavierailulle Tillien kesäpaikkaan Terijoelle tutustumaan Suomeen ja ennen kaikkea Kannaksen kesäiseen kauneuteen.

Herkästi innostuva ja spontaaneista tempauksistaan tunnettu Sirob tarttui hetkeen ja tervehdittyään Tellervoa, hän kapusi oitis orkesterilavalle. Pyytäen hetken taukoa, hän kääntyi yleisöön päin ja ilmoitti, että nyt nuori suomalainen pianistineitonen istuu flyygelin ääreen ja loihtii aitoa musiikillista tunnelmaa kesäiselle merimatkalle.

Tellervon ei auttanut muu kuin totella Sirobia. Onneksi hänellä oli näpeissään vuodenaikaan hyvin sopiva Robert Fuchsin Sommermärschen op. 39, jonka hän esitti salissa istuvalle päivällisyleisölle.

Tellervon lopetettua Sirob ryntäsi häntä vastaan lavalle, rutisti syliinsä ja huudahti:

– Ah shinä rakas lapsi, shinä soitta ku yks Herra-enkkeli!

Unkarilaisen Sroblin pilakuva Boris Sirobista 1930.
Unkarilaisen pilapiirtäjän Sroblin näkemys Boris Sirobista 1930. Sroblin pilapiirroksia julkaistiin Karjala-lehdessä 9. helmikuuta 1930. Unkarilaisen Sroblin pilakuva Boris Sirobista 1930. Boris Sirpo,pilapiirrokset

Muutamia päiviä myöhemmin Sirob rouvineen ilmestyi odottamatta Tillien Terijoen huvilalle, minne ei ollut pitkä matka heidän omalta kesäpaikaltaan Perkjärveltä.

Päivällisen jälkeen Tillien kotitrio soitti. Viisitoistavuotiaiden kaksosten, pianisti Tellervon ja viulisti Olavin sekä heidän neljä vuotta nuoremman sellistiveljensä Kalevin sävelet soivat sinä iltana tavallista herkemmin.

Sirobit tuntuivat nauttivan illasta, joka päättyi kirsikkaan kakun päällä. Paikalla oli myös Tellervon ja Olavin ikätoveri, 15-vuotias erittäin taitavaksi tiedetty pianisti Cyril Szalkiewicz. Cyril, joka vietti usein kesiä Tillien kanssa Terijoella, soitti lopuksi loisteliaasti Rahmaninovin Preludin.

Näin Weimarin oopperan kapellimestarin Elly-tytärkin sai alkaa oleskelunsa Terijoella musiikin merkeissä.

Väliotsikko Tillin perheen lomaparatiisi.
Väliotsikko Tillin perheen lomaparatiisi. kuvitus

Oskari Tilli oli monen viipurilaisen tapaan löytänyt Terijoelta ihanteellisen lomaparatiisin vietettyään sitä ennen perheineen kesiä Järvenpäänkylän Kukonkannassa Simpeleen rannalla ja Talin Aniskalassa.

Oskar Merikanto vieraineen kesäpaikan terassilla Parikkalan Liuharannassa 1913.
Tillit piipahtivat kesäisin Oskar Merikannon vieraina tämän kesäpaikassa Parikkalan Liuharannassa. Kuvassa vuodelta 1913 vas. Oskar Merikanto, Aira Wartiainen, Elli Fagerlund ja koreassa kesähatussaan Elli Tilli. Oskari Tilli oli puuhaamassa Merikannon Pohjan Neiti -oopperan ensiesitystä Viipurin laulujuhlille vuonna 1908. Oskar Merikanto vieraineen kesäpaikan terassilla Parikkalan Liuharannassa 1913. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Oskar Merikanto

Terijoen huvilat olivat peräisin varakkailta pietarilaisilta, jotka olivat rakennuttaneet kesänviettopaikkoja pitkin Terijoen, Kuokkalan ja Raivolan kyliä. Vuosisadan vaihteessa matkailua Suomenlahdelle lisäsi 1870 valmistunut Pietari–Riihimäki-rata, joka lyhensi matkan Terijoen hiekkarannoille vain pariin tuntiin.

Huippuvuonna 1910-luvun alussa kesäasukkaiden määrä oli jopa 60 000. Samaan aikaan Helsingissä, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa oli 100 000 asukasta. Ruuhkaisimpina aikoina neljäkymmentä junaa kuljetti päivittäin matkustajia Terijoen ja Pietarin välillä.

Vallankumouksen jälkeen huvila-alue vietti hiljaiseloa ja Suomen sisällissodan jälkeen, vain muutaman vuoden aikana noin puolet Terijoen 6 500 huvilasta myytiin ja siirrettiin purettuina muualle Suomeen.

Kesiksi 1923 ja 1924 Oskari Tilli vuokrasi ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunnalta venäläiselle kenraali Kanajeffille kuuluneen pitsihuvilan Terijoelta.

Huvila kuitenkin tuhoutui raivoisassa syysmyrskyssä 1924. Myrsky hajotti Terijoen ihanat rantapromenadit ja niitä suojelleet kivimuurit kymmenien kilometrien pituudelta ja tuhosi lukuisia rantahuviloita. Hyökyaaltojen mukanaan tuoma hiekka peitti Kanajeffin huvilan puiston kokonaan ja vesi nousi huvilan sisällä pianon koskettimille asti.

Hirmumyrskyn jälkiä Terijoella syksyllä 1924.
Syysmyrskyn jälkiä Terijoella syksyllä 1924. Hirmumyrskyn jälkiä Terijoella syksyllä 1924. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Terijoki,myrskyt
Elias Muukan maalaus Oskari Tillin huvilasta Terijoella 1934. Maalauksen omistaa Oskari Tillin tyttärentytär Auli Taipale.
Taidemaalari Elias Muukan maalaus Oskari Tillin huvilasta Terijoella 1934. Maalaus somistaa nyt Auli Taipaleen, Oskari Tillin tyttärentyttären kotia. Elias Muukan maalaus Oskari Tillin huvilasta Terijoella 1934. Maalauksen omistaa Oskari Tillin tyttärentytär Auli Taipale. Terijoki,Elias Muukka

Uuden kesähuvilan Oskari Tilli löysi jo seuraavaksi kesäksi vähän kauempaa rannasta. Kangaskauppias Mihail Thernoffin huvila oli pystytetty 1800-luvun lopulla, siinä oli kymmenen huonetta ja se edusti vanhaa kartanotyyliä. Ostettuaan huvilan Oskari Tilli asui siinä perheineen kaikki kesät aina sodan puhkeamiseen saakka.

Kapellimestari Ilmari Weneskoski asui puolestaan myrskyn jälkeen korjatussa kenraali Kanajeffin huvilassa monina kesinä.

Kesäisin, samalla kuin perheet muuttivat pois kaupungista, myös Viipurin konserttitoiminta siirtyi maaseudulle. Vilkkaita konserttipaikkoja olivat Terijoen Seurahuone ja Merikylpylän kasino.

Orkesteri Terijoen Seurahuoneen lavalla 16.3.1924. Kuvassa Kaarlo Angerkoski ja Aino Angerkoski.
Terijoen Seurahuoneella 16. maaliskuuta 1924 esiintymässä muun muassa näyttelijä Kaarlo Angerkoski (toinen oik.) ja hänen sisarensa, laulaja ja elokuvanäyttelijä Aino Angerkoski (kontrabasson vieressä). Orkesteri Terijoen Seurahuoneen lavalla 16.3.1924. Kuvassa Kaarlo Angerkoski ja Aino Angerkoski. Kuva: Museovirasto. Kuvaaja Walokuvaamo Virola Terijoki. Terijoki,seurahuoneet,Kaarlo Angerkoski,Aino Angerkoski

Maallemeno aiheutti vielä 20- ja 30-luvuilla melkoisen mylläkän perheen elämässä. Mukaan piti pakata uskomaton määrä kaikenlaista tavaraa: pitovaatteita, vuodevaatteita, patoja, kattiloita, ämpäreitä, pesuvateja, ruokailuvälineitä, huonekaluja ja kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä.

Erään perheenisän tiedetään tilanneen maallemuuttoa varten Viipurin satamasta kokonaisen lotjan, mihin kaiken mahdollisen rekvisiitan lisäksi lastattiin perheen piano. Pieni hinaaja veti sitten koko komeuden perässään heidän huvilalleen Juustilaan.

Kesäpäivän viettäjiä Terijoen hiekkarannalla heinäkuussa 1932.
Ylioppilaslakki oli kelpo kesäasuste heinäkuussa 1932. Kesäpäivän viettäjiä Terijoen hiekkarannalla heinäkuussa 1932. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Terijoki,uimarannat

Viipurin Työväen Teatterin johtajan Arvi Tuomen perhe vietti kesiään Tyrisevällä, muutaman kilometrin päässä Terijoelta Viipuriin päin. Perheen tytär, näyttelijä Liisa Tuomi on omistanut muistelmissaan kesät aivan omaksi luvukseen, sillä silloin perhe eli aivan eri elämää kuin talvisin.

– Matkustimme Tyrisevälle joka kevät kolmannen luokan puupenkillä kymmenet mytyt ja laukut mukanaan. Huvilamme ei ollut niin kaunis, mutta rantaelämän ansiosta olimme aina ruskeita kuin kahvipavut.

– Isän sisko Emmi Jurkka lapsineen vietti kesiä toisella puolella Terijokea Ollinpäässä ja siellä oli paljon muitakin näyttelijöitä. Isompana menimme Terijoelle Seurahuoneen puiston tenniskentän laitaan tapaamaan muita nuoria.

Rantaelämää Terijoella 1930-luvun lopulla.
Vasemmassa kuvassa Åke Mattas ja Rauli Tuomi. Oikealla Åke Mattas valmistelemassa retkiateriaa taustalla seisoville Kalevi Tillille ja Abi Kaganille. Rantaelämää Terijoella 1930-luvun lopulla. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Terijoki,Rauli Tuomi,Åke Mattas,kalevi tilli

Liisa Tuomen veli Rauli Tuomi ja Åke Mattas olivat hyvät ystävykset. Lupaava näyttelijänalku Rauli oli menestynyt hyvin isänsä Arvi Tuomen teatterin yhteyteen perustamassa oppilaskoulussa.

Rauli ja Åke ajelivat tyttöjen kanssa pyörillä, eikä kukaan aavistanut, että molemmista nuorista miehistä tulisi taiteilijoita. Raulista tuli näyttelijä ja Åkesta loistava taidemaalari. Eikä kukaan aavistanut, että molempien elämä saisi surullisen lopun.

Tenniskentillä myös Kalevi Tilli ystävystyi Rauli Tuomen ja Åke Mattaksen kanssa.

– Tuolloinen ystäväpiirini oli tavallaan tyypillinen Terijoen suvaitsevaiselle kosmopoliittiselle miljöölle. Kun vannoutuneisiin ystäviini kuuluivat Raulin ja Åken lisäksi Feyzi Ahsen-Böre Tampereelta ja Abi Kagan Viipurista, me edustimme neljää eri uskontokuntaa. Viipurista oli myös Dima Belajeff, taitava violisti, joka oli Englannin alamainen, koska oli aikanaan syntynyt englantilaisella laivalla. Meille oli tunnusomaista myös kotikieliemme erilaisuus.

Kolme uimaria Terijoen rannalla 1929.
Kolme uimaria Terijoella 1929. Kolme uimaria Terijoen rannalla 1929. Kuva: Museovirasto. Kuvaaja Antti Jokinen. Terijoki

Liisa Tuomen mieleen syöpyi myös se, kuinka syksyn saapuessa matkustettiin taas takaisin Viipuriin.

– Ahtauduimme kolmannen luokan vaunuun mukanamme koko puutarhan syksyinen sato: hillopurkit, kurkkusaavit, kaikki. Veljeni Rauli häpesi niin että meni toiseen vaunuun.

Näyttelijät, sisarukset Rauli Tuomi ja Liisa Tuomi roolikuvissa.
Rauli Tuomi Arkkitehti Kaarle Lithaun roolissa elokuvassa Linnaisten vihreä kamari (1945) ja Liisa Tuomi tanssijatar Birgit Marinona elokuvassa Naimisiin päiväksi (1946). Rauli Tuomen ura päättyi järkyttävästi itsemurhaan 1949 hänen ollessaan 29-vuotias. Näyttelijät, sisarukset Rauli Tuomi ja Liisa Tuomi roolikuvissa. Kuva: Elonet. Kansallisfilmografia. Rauli Tuomi,Liisa Tuomi
Väliotsikko Iltajuoksut Tupsluikussa.
Väliotsikko Iltajuoksut Tupsluikussa. kuvitus

Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä Tillien kesähuvilalla viikkoja. Niiden aikana Cyril ja taitava viulisti Olavi Tilli harjoittivat konserttiohjelmistoaan. Pianistisisko Tellervo puolestaan sai arvokkaita vaikutteita Cyrilin loisteliaasta soitosta.

Cyril oli kuitenkin innokas tekemään muutakin kuin istumaan päivät pitkät flyygelin ääressä.

– Hän oli tavattoman kiinnostunut vesillä liikkumisesta, muistaa Kalevi Tilli.

– Usein olimme aamuvarhain kalastajien kanssa kaukana merenselällä kokemassa heidän verkkojaan. Venäläisten kanssa piti kuitenkin olla tarkkana, sillä he veivät rajanrikkojat herkästi mukanaan.

Terijoen hiekkarannalla ystävykset Cyril Szalkiewicz sekä Kalevi ja Olavi Tilli 1936.
Terijoen merikylpylän rannalla 1936: vas. Olavi Tilli, Kalevi Tilli ja Cyril Szalkiewicz. Terijoen hiekkarannalla ystävykset Cyril Szalkiewicz sekä Kalevi ja Olavi Tilli 1936. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Cyril Szalkiewicz,kalevi tilli

Kun Cyril oli paikalla, perheessä oli tavallista enemmmän "iltajuoksuja". Tillien naapurissa, rehevän puiston ympäröimässä Welzin huvilassa pidettiin 1920-luvun loppupuolella Kansallisklubia. Kieltolaista huolimatta siellä tarjoiltiin kaikessa hiljaisuudessa hieman vettä väkevämpää.

– Joukot pistäytyivät silloin tällöin saamassa vahvistusta taiteellisiin pyrkimyksiinsä tuossa Tupsluikussa, kuten paikkaa leikkisästi kutsuttiin. Joskus aamun sarastaessa herrat hiipivät kotiin retkiltään, hilpeällä tuulella mutta hyvässä järjestyksessä.

Eka Karppasen pilapiirros Cyril Szalkiewiczista.
Eka Karppasen pilapiirros Cyril Szalkiewiczista. Eka Karppasen pilapiirros Cyril Szalkiewiczista. Kuva: Kuvitusta Eka Karppasen kirjasta Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Cyril Szalkiewicz,pilapiirrokset

Tillien uskollisten vieraiden joukkoon kuului myös säveltäjiä.

– Näkyvin hahmo kotikonserteissamme oli säveltäjä Heino Kaski. Hän oli tunneherkkä ja lämmin sävelten mestari.

Terijoen hiekkarannalla uima-asuissa Irja Ahokas, Onni Halla, Heino Kaski ja Elli Tilli.
Terijoen kesästä nauttimassa (vas.) Elli Tillin sisko Irja Ahokas, kirjailija ja Tulenkantajat-ryhmän keskeinen henkilö Onni Halla, säveltäjä Heino Kaski ja Elli Tilli. Kuva vuodelta 1929. Terijoen hiekkarannalla uima-asuissa Irja Ahokas, Onni Halla, Heino Kaski ja Elli Tilli. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Heino Kaski,Terijoki,Onni Halla,elli tilli

– Taiteilijana hän oli herkkä myös naiskauneudelle, jota löytyi kosolti omastakin piiristämme. Etenkin virolainen kaunotar, vaalea kotiopettajattaremme Ada Merjam, joka opetti meille saksaa, ja Irja-tätini innostivat viehkeällä olemuksellaan Kaskea loihtimaan flyygelistä uusia romanttisia sävelmiä ja lauluja noina herkkinä kesäyön hetkinä. Vielä yöllä huoneeseensa vetäydyttyään hän merkitsi ne nuottipaperille ennenkuin ne häipyivät unohduksiin.

– Kaski pyysi usein veljeäni Olavia soittamaan sisareni Tellervon säestyksellä juuri säveltämiään viulukappaleita. Näin hän sai mahdollisuuden viimeistellä sävellyksiään vielä ennen niiden julkaisemista.

Väliotsikko Unohtumattomat syyskesän illat.
Väliotsikko Unohtumattomat syyskesän illat. kuvitus

Myös toinen säveltäjä, viipurilainen Lauri Saikkola oli aina tervetullut vieras. Saikkolasta ja Kalevi Tillistä tuli hyvät ystävät, vaikka Kalevi olikin huomattavasti säveltäjää nuorempi. Kesäisin Saikkola hankki lisätuloja toimimalla ravintolamuusikkona Terijoella.

– Hän viihtyi hyvin huvilallamme, jonka vinttikamarissa hän tarmokkaasti paneutui luovaan sävellystyöhönsä. Noilta ajoilta on peräisin hänen kiintoisa sävellyksensä Pastorale, jonka hän sittemmin itse johti Viipurin Musiikin Ystäväin sinfoniakonsertissa. Myönteisissä arvosteluissa Saikkolan sävelkuvien sanottiin olevan kuin joukko värikkäitä akvarelleja.

Ehkä Terijoen inspiroiva luonto välkkyvine merenrantamaisemineen, värikylläisine ja rehevine puistoineen ja solisevine suihkulähteineen oli ollut osallisena noiden musiikillisten akvarellien syntyyn.

Viulisti ja säveltäjä Lauri Saikkola.
Lauri Saikkola 1930-luvulla. Viulisti ja säveltäjä Lauri Saikkola. Kuva: Museovirasto. Fazerin konserttitoimiston kokoelma. Valokuvaamo Tenhovaara. Lauri Saikkola

Lauri Saikkola toimi opettajana Viipurin Musiikkiopistossa vuodesta 1928 ja soitti alttoviulua Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa. Hän teki opintomatkat Tšekkoslovakiaan ja Itävaltaan 1929 ja 1930 ja opiskeli sävellystä Pekka Akimovin johdolla 1930-1934.

Vuonna 1934 Lauri Saikkola siirtyi Helsinkiin, sillä hän sai alttoviulistin paikan Helsingin kaupunginorkesterista ja hoiti tointa aina eläköitymiseensä 1965 asti. Hän avioitui Tyyne Rehnin kanssa 1933.

Lauri Saikkolan kynästä syntyi myös käyttömusiikkia, sillä hän on säveltäynyt Suomen Television ensimmäisen tunnussävelen. Radio-orkesteri nauhoitti tunnussävelen vuonna 1958, jolloin säännölliset televisiolähetykset aloitettiin. Saikkola toimi Yleisradiossa vapaana musiikkitoimittajana 1953–1973.

– Lauri Saikkolan sovittaessan Vivaldin Konserttoa kolmelle viululle ja orkesterille seurasin kiinnostuneena tai pikemmin uteliaana hänen työtään. Viipurin taideviikolla Helsingissä 1934 hänen sovittamansa konsertto sai Toivo Salovuoren, Irma Salmelan ja veljeni Olavin soittamana loistavat arvostelut pääkaupungin lehdissä.

Viipurilainen trio Salmela 1930-luvun alussa.
Trio Salmela eli Olavi Tilli, Irma Salmela ja Toivo Salovuori 1930-luvun alussa. Viipurilainen trio Salmela 1930-luvun alussa. Kuva: Lahden konservatorion arkisto trio,irma salmela

– Vaikka usein puhutaan aurinkoisista ja lämpimistä kesistä, liittyvät kauneimmat muistoni niihin sateisiin syyskesän pimeneviin iltoihin, jolloin musiikki kokosi perheemme ja läheiset ystävämme viettämään unohtumattomia hetkiä öljylampuin valaistuun saliimme, muistelee Kalevi Tilli.

Vanhaa venäläistä maalaisantiikkia edustanut kalustus kangaskauppias Thernoffin huvilassa oli jäänyt paikoilleen sellaisenaan, kun entisen asukkaat olivat vallankumouksen pyörteissä hävinneet jonnekin.

– Salin vanha trumeaupeili ja tammikaapin koristekaiverrukset kertoivat ajatonta tarinaansa niistä ihmisistä, jotka ennen asuivat huvilassamme.

– Kun jasmiinipensaan oksat kurottivat salin ikkunoihin, kun sade rapisi lasiverannan katolle ja kun soitimme veljeni ja sisareni kanssa triona Tšaikovskin Chanson d'automne, oli hetki täydellinen. Niin viulu, sello kuin pianokin löysivät tuossa hämärtyvässä tšehovilaisessa miljöössä hienoimman soinnillisen kosketuksen toisiinsa. Tunnelma oli tiiviimmilään pianon yksin päättäessä nuo illat johonkin Chopinin kappaleeseen sisareni Tellervon tulkitsemana.

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi mitä tapahtui, kun kaupunkiin saapui komea luonnontieteiden opettaja Kauko Mankonen, joka osasi soittaa selloa! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Sisäkuva Harppulinnasta, joka oli yksi Terijoen koristeellisimmista huviloista.
Harppulinna oli yksi Terijoen koristeellisimmista huviloista. Sisäkuva Harppulinnasta 1930-luvulta. Sisäkuva Harppulinnasta, joka oli yksi Terijoen koristeellisimmista huviloista. Kuva: Museovirasto. Karjalan liiton kokoelma. Kuvaaja Antti Pullinen. Terijoki
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Keskustelu sulkeutuu 12.12.2019.
Keskustele

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?