Laila Tarpila
Yle
Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttori Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob. – Osa 16/26.
Kesällä 1929 Viipurin Musiikkiopiston johtaja ja viulisti Boris Sirob teki matkan Keski-Eurooppaan oppiakseen lisää kapellimestarin taitoja. Mukaan matkalle lähti puoliso Greta Sirob.
Paluumatkalla Itämeren yli laivalla, s/s Rügenillä, Boris ja Greta Sirob törmäsivät 15-vuotiaaseen pianistityttöön, Viipurin musiikkiopiston oppilaaseen Tellervo Tilliin, joka oli ollut Weimarissa vaihto-oppilaana oopperakapellimestari Seidelin perheessä. Tellervo oli Viipurin Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin ja tämän puolison Ellin tytär.
Tellervo matkusti yhdessä Seidelien perheen tyttären Ellyn kanssa, joka oli tulossa vastavierailulle Tillien kesäpaikkaan Terijoelle tutustumaan Suomeen ja ennen kaikkea Kannaksen kesäiseen kauneuteen.
Herkästi innostuva ja spontaaneista tempauksistaan tunnettu Sirob tarttui hetkeen ja tervehdittyään Tellervoa, hän kapusi oitis orkesterilavalle. Pyytäen hetken taukoa, hän kääntyi yleisöön päin ja ilmoitti, että nyt nuori suomalainen pianistineitonen istuu flyygelin ääreen ja loihtii aitoa musiikillista tunnelmaa kesäiselle merimatkalle.
Tellervon ei auttanut muu kuin totella Sirobia. Onneksi hänellä oli näpeissään vuodenaikaan hyvin sopiva Robert Fuchsin Sommermärschen op. 39, jonka hän esitti salissa istuvalle päivällisyleisölle.
Tellervon lopetettua Sirob ryntäsi häntä vastaan lavalle, rutisti syliinsä ja huudahti:
– Ah shinä rakas lapsi, shinä soitta ku yks Herra-enkkeli!
Muutamia päiviä myöhemmin Sirob rouvineen ilmestyi odottamatta Tillien Terijoen huvilalle, minne ei ollut pitkä matka heidän omalta kesäpaikaltaan Perkjärveltä.
Päivällisen jälkeen Tillien kotitrio soitti. Viisitoistavuotiaiden kaksosten, pianisti Tellervon ja viulisti Olavin sekä heidän neljä vuotta nuoremman sellistiveljensä Kalevin sävelet soivat sinä iltana tavallista herkemmin.
Sirobit tuntuivat nauttivan illasta, joka päättyi kirsikkaan kakun päällä. Paikalla oli myös Tellervon ja Olavin ikätoveri, 15-vuotias erittäin taitavaksi tiedetty pianisti Cyril Szalkiewicz. Cyril, joka vietti usein kesiä Tillien kanssa Terijoella, soitti lopuksi loisteliaasti Rahmaninovin Preludin.
Näin Weimarin oopperan kapellimestarin Elly-tytärkin sai alkaa oleskelunsa Terijoella musiikin merkeissä.
Oskari Tilli oli monen viipurilaisen tapaan löytänyt Terijoelta ihanteellisen lomaparatiisin vietettyään sitä ennen perheineen kesiä Järvenpäänkylän Kukonkannassa Simpeleen rannalla ja Talin Aniskalassa.
Terijoen huvilat olivat peräisin varakkailta pietarilaisilta, jotka olivat rakennuttaneet kesänviettopaikkoja pitkin Terijoen, Kuokkalan ja Raivolan kyliä. Vuosisadan vaihteessa matkailua Suomenlahdelle lisäsi 1870 valmistunut Pietari–Riihimäki-rata, joka lyhensi matkan Terijoen hiekkarannoille vain pariin tuntiin.
Huippuvuonna 1910-luvun alussa kesäasukkaiden määrä oli jopa 60 000. Samaan aikaan Helsingissä, Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa oli 100 000 asukasta. Ruuhkaisimpina aikoina neljäkymmentä junaa kuljetti päivittäin matkustajia Terijoen ja Pietarin välillä.
Vallankumouksen jälkeen huvila-alue vietti hiljaiseloa ja Suomen sisällissodan jälkeen, vain muutaman vuoden aikana noin puolet Terijoen 6 500 huvilasta myytiin ja siirrettiin purettuina muualle Suomeen.
Kesiksi 1923 ja 1924 Oskari Tilli vuokrasi ulkomaalaisen omaisuuden hoitokunnalta venäläiselle kenraali Kanajeffille kuuluneen pitsihuvilan Terijoelta.
Huvila kuitenkin tuhoutui raivoisassa syysmyrskyssä 1924. Myrsky hajotti Terijoen ihanat rantapromenadit ja niitä suojelleet kivimuurit kymmenien kilometrien pituudelta ja tuhosi lukuisia rantahuviloita. Hyökyaaltojen mukanaan tuoma hiekka peitti Kanajeffin huvilan puiston kokonaan ja vesi nousi huvilan sisällä pianon koskettimille asti.
Uuden kesähuvilan Oskari Tilli löysi jo seuraavaksi kesäksi vähän kauempaa rannasta. Kangaskauppias Mihail Thernoffin huvila oli pystytetty 1800-luvun lopulla, siinä oli kymmenen huonetta ja se edusti vanhaa kartanotyyliä. Ostettuaan huvilan Oskari Tilli asui siinä perheineen kaikki kesät aina sodan puhkeamiseen saakka.
Kapellimestari Ilmari Weneskoski asui puolestaan myrskyn jälkeen korjatussa kenraali Kanajeffin huvilassa monina kesinä.
Kesäisin, samalla kuin perheet muuttivat pois kaupungista, myös Viipurin konserttitoiminta siirtyi maaseudulle. Vilkkaita konserttipaikkoja olivat Terijoen Seurahuone ja Merikylpylän kasino.
Maallemeno aiheutti vielä 20- ja 30-luvuilla melkoisen mylläkän perheen elämässä. Mukaan piti pakata uskomaton määrä kaikenlaista tavaraa: pitovaatteita, vuodevaatteita, patoja, kattiloita, ämpäreitä, pesuvateja, ruokailuvälineitä, huonekaluja ja kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä.
Erään perheenisän tiedetään tilanneen maallemuuttoa varten Viipurin satamasta kokonaisen lotjan, mihin kaiken mahdollisen rekvisiitan lisäksi lastattiin perheen piano. Pieni hinaaja veti sitten koko komeuden perässään heidän huvilalleen Juustilaan.
Viipurin Työväen Teatterin johtajan Arvi Tuomen perhe vietti kesiään Tyrisevällä, muutaman kilometrin päässä Terijoelta Viipuriin päin. Perheen tytär, näyttelijä Liisa Tuomi on omistanut muistelmissaan kesät aivan omaksi luvukseen, sillä silloin perhe eli aivan eri elämää kuin talvisin.
– Matkustimme Tyrisevälle joka kevät kolmannen luokan puupenkillä kymmenet mytyt ja laukut mukanaan. Huvilamme ei ollut niin kaunis, mutta rantaelämän ansiosta olimme aina ruskeita kuin kahvipavut.
– Isän sisko Emmi Jurkka lapsineen vietti kesiä toisella puolella Terijokea Ollinpäässä ja siellä oli paljon muitakin näyttelijöitä. Isompana menimme Terijoelle Seurahuoneen puiston tenniskentän laitaan tapaamaan muita nuoria.
Liisa Tuomen veli Rauli Tuomi ja Åke Mattas olivat hyvät ystävykset. Lupaava näyttelijänalku Rauli oli menestynyt hyvin isänsä Arvi Tuomen teatterin yhteyteen perustamassa oppilaskoulussa.
Rauli ja Åke ajelivat tyttöjen kanssa pyörillä, eikä kukaan aavistanut, että molemmista nuorista miehistä tulisi taiteilijoita. Raulista tuli näyttelijä ja Åkesta loistava taidemaalari. Eikä kukaan aavistanut, että molempien elämä saisi surullisen lopun.
Tenniskentillä myös Kalevi Tilli ystävystyi Rauli Tuomen ja Åke Mattaksen kanssa.
– Tuolloinen ystäväpiirini oli tavallaan tyypillinen Terijoen suvaitsevaiselle kosmopoliittiselle miljöölle. Kun vannoutuneisiin ystäviini kuuluivat Raulin ja Åken lisäksi Feyzi Ahsen-Böre Tampereelta ja Abi Kagan Viipurista, me edustimme neljää eri uskontokuntaa. Viipurista oli myös Dima Belajeff, taitava violisti, joka oli Englannin alamainen, koska oli aikanaan syntynyt englantilaisella laivalla. Meille oli tunnusomaista myös kotikieliemme erilaisuus.
Liisa Tuomen mieleen syöpyi myös se, kuinka syksyn saapuessa matkustettiin taas takaisin Viipuriin.
– Ahtauduimme kolmannen luokan vaunuun mukanamme koko puutarhan syksyinen sato: hillopurkit, kurkkusaavit, kaikki. Veljeni Rauli häpesi niin että meni toiseen vaunuun.
Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä Tillien kesähuvilalla viikkoja. Niiden aikana Cyril ja taitava viulisti Olavi Tilli harjoittivat konserttiohjelmistoaan. Pianistisisko Tellervo puolestaan sai arvokkaita vaikutteita Cyrilin loisteliaasta soitosta.
Cyril oli kuitenkin innokas tekemään muutakin kuin istumaan päivät pitkät flyygelin ääressä.
– Hän oli tavattoman kiinnostunut vesillä liikkumisesta, muistaa Kalevi Tilli.
– Usein olimme aamuvarhain kalastajien kanssa kaukana merenselällä kokemassa heidän verkkojaan. Venäläisten kanssa piti kuitenkin olla tarkkana, sillä he veivät rajanrikkojat herkästi mukanaan.
Kun Cyril oli paikalla, perheessä oli tavallista enemmmän "iltajuoksuja". Tillien naapurissa, rehevän puiston ympäröimässä Welzin huvilassa pidettiin 1920-luvun loppupuolella Kansallisklubia. Kieltolaista huolimatta siellä tarjoiltiin kaikessa hiljaisuudessa hieman vettä väkevämpää.
– Joukot pistäytyivät silloin tällöin saamassa vahvistusta taiteellisiin pyrkimyksiinsä tuossa Tupsluikussa, kuten paikkaa leikkisästi kutsuttiin. Joskus aamun sarastaessa herrat hiipivät kotiin retkiltään, hilpeällä tuulella mutta hyvässä järjestyksessä.
Tillien uskollisten vieraiden joukkoon kuului myös säveltäjiä.
– Näkyvin hahmo kotikonserteissamme oli säveltäjä Heino Kaski. Hän oli tunneherkkä ja lämmin sävelten mestari.
– Taiteilijana hän oli herkkä myös naiskauneudelle, jota löytyi kosolti omastakin piiristämme. Etenkin virolainen kaunotar, vaalea kotiopettajattaremme Ada Merjam, joka opetti meille saksaa, ja Irja-tätini innostivat viehkeällä olemuksellaan Kaskea loihtimaan flyygelistä uusia romanttisia sävelmiä ja lauluja noina herkkinä kesäyön hetkinä. Vielä yöllä huoneeseensa vetäydyttyään hän merkitsi ne nuottipaperille ennenkuin ne häipyivät unohduksiin.
– Kaski pyysi usein veljeäni Olavia soittamaan sisareni Tellervon säestyksellä juuri säveltämiään viulukappaleita. Näin hän sai mahdollisuuden viimeistellä sävellyksiään vielä ennen niiden julkaisemista.
Myös toinen säveltäjä, viipurilainen Lauri Saikkola oli aina tervetullut vieras. Saikkolasta ja Kalevi Tillistä tuli hyvät ystävät, vaikka Kalevi olikin huomattavasti säveltäjää nuorempi. Kesäisin Saikkola hankki lisätuloja toimimalla ravintolamuusikkona Terijoella.
– Hän viihtyi hyvin huvilallamme, jonka vinttikamarissa hän tarmokkaasti paneutui luovaan sävellystyöhönsä. Noilta ajoilta on peräisin hänen kiintoisa sävellyksensä Pastorale, jonka hän sittemmin itse johti Viipurin Musiikin Ystäväin sinfoniakonsertissa. Myönteisissä arvosteluissa Saikkolan sävelkuvien sanottiin olevan kuin joukko värikkäitä akvarelleja.
Ehkä Terijoen inspiroiva luonto välkkyvine merenrantamaisemineen, värikylläisine ja rehevine puistoineen ja solisevine suihkulähteineen oli ollut osallisena noiden musiikillisten akvarellien syntyyn.
Lauri Saikkola toimi opettajana Viipurin Musiikkiopistossa vuodesta 1928 ja soitti alttoviulua Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa. Hän teki opintomatkat Tšekkoslovakiaan ja Itävaltaan 1929 ja 1930 ja opiskeli sävellystä Pekka Akimovin johdolla 1930-1934.
Vuonna 1934 Lauri Saikkola siirtyi Helsinkiin, sillä hän sai alttoviulistin paikan Helsingin kaupunginorkesterista ja hoiti tointa aina eläköitymiseensä 1965 asti. Hän avioitui Tyyne Rehnin kanssa 1933.
Lauri Saikkolan kynästä syntyi myös käyttömusiikkia, sillä hän on säveltäynyt Suomen Television ensimmäisen tunnussävelen. Radio-orkesteri nauhoitti tunnussävelen vuonna 1958, jolloin säännölliset televisiolähetykset aloitettiin. Saikkola toimi Yleisradiossa vapaana musiikkitoimittajana 1953–1973.
– Lauri Saikkolan sovittaessa Vivaldin Konserttoa kolmelle viululle ja orkesterille seurasin kiinnostuneena tai pikemmin uteliaana hänen työtään. Viipurin taideviikolla Helsingissä 1934 hänen sovittamansa konsertto sai Toivo Salovuoren, Irma Salmelan ja veljeni Olavin soittamana loistavat arvostelut pääkaupungin lehdissä.
– Vaikka usein puhutaan aurinkoisista ja lämpimistä kesistä, liittyvät kauneimmat muistoni niihin sateisiin syyskesän pimeneviin iltoihin, jolloin musiikki kokosi perheemme ja läheiset ystävämme viettämään unohtumattomia hetkiä öljylampuin valaistuun saliimme, muistelee Kalevi Tilli.
Vanhaa venäläistä maalaisantiikkia edustanut kalustus kangaskauppias Thernoffin huvilassa oli jäänyt paikoilleen sellaisenaan, kun entisen asukkaat olivat vallankumouksen pyörteissä hävinneet jonnekin.
– Salin vanha trumeaupeili ja tammikaapin koristekaiverrukset kertoivat ajatonta tarinaansa niistä ihmisistä, jotka ennen asuivat huvilassamme.
– Kun jasmiinipensaan oksat kurottivat salin ikkunoihin, kun sade rapisi lasiverannan katolle ja kun soitimme veljeni ja sisareni kanssa triona Tšaikovskin Chanson d'automne, oli hetki täydellinen. Niin viulu, sello kuin pianokin löysivät tuossa hämärtyvässä tšehovilaisessa miljöössä hienoimman soinnillisen kosketuksen toisiinsa. Tunnelma oli tiiviimmilään pianon yksin päättäessä nuo illat johonkin Chopinin kappaleeseen sisareni Tellervon tulkitsemana.
Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi mitä tapahtui, kun kaupunkiin saapui komea luonnontieteiden opettaja Kauko Mankonen, joka osasi soittaa selloa! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!
Lähteet
Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.
Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aaltoila, Heikki: Ilmari Hannikainen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Lindgren, Göran (toim.): Viipurin taistelu 1944. Kooste Suomen Sotilassosiologisen Seuran seminaarin 19.4.2007 esitelmistä. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 3. Helsinki 2008.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri. Karjalan pääkaupungin kohtalon vuodet 1939, 1941 ja 1944. Minerva Kustannus Oy. Saarijärvi 2011.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Roselius, Aapo: Valkoinen Viipuri. Artikkeli kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21, 2019.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.
Arkistolähteet
Elonet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.
Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.
Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.
Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.
