Marko Gustafsson
Yle
Poliittisen kuohunnan aikoina musiikilla on väliä, se menee suoraan tunteisiin paremmin kuin pamfletit. Viron laulava vallakumous 80-luvun lopulla hyödynsi vanhoja kansallislauluja, mutta myös rockilla ja punkilla oli iso rooli.
Euroopan poliittiset valtarakenteet alkoivat säröillä 1980-luvun puolivälissä. Myös Suomenlahden vastarannalla Neuvosto-Virossa itsenäisyyspyrkimykset kiihtyivät ja siihen kuohuntaan osui myös suomalainen opiskelija ja freelancetoimittaja Joose Berglund.
Joose kävi ensimmäisen kerran Tallinnassa vuonna 1987 ja tutustui paikallisiin punkkareihin, joiden joukossa oli myös muuan Villu Tamme. “Villu tuli pummaamaan länsimaista tupakkaa Viru-hotellissa. Minulla ei ollut tarjota Marlboroa, mutta jäimme juttelemaan ja siitä alkoi edelleen jatkuvat ystävyys ja yhteistyö” , Joose muistelee. Joose innostui Villu Tammen musiikista ja yritti saada tätä bändeineen Suomeen keikalle.
Arkistomatka: Tallinna, punk ja Berliini
Punkkareita ei päästetä maasta
“Väkersimme protokolllan mukaisen virallisen kutsun, mutta kävi selväksi, ettei Villua ja hänen bändiään niin vain päästettäisi maasta.” Myöhemmin Villu kertoi Jooselle, että hän oli bändeineen joutunut KGB:n kuulusteluun, jossa heille oli todettu ettei heitä voi päästä maasta, koska ovat niin huono esimerkki neuvostonuorista.
Punkkarit pystytukkineen olivat kahdeksankymmentäluvulla todella harvinainen ilmestys Tallinnan katukuvassa. Villu ei tinkinyt ulkonäöstään ja päätyi sen vuoksi usein putkaan. Joskus hänet pidätettiin saman päivän aikana useamman kerran.
Ei perkele, tämä pitää kyllä tehdä itse.
Villun ja Joosen ensitapaamisesta oli kulunut kaksi vuotta, kun Joose löysi itsensä tekemästä Villun bändin kanssa heidän ensimmäistä levyään. “Muusikot olivat antaneet minulle oli Viron reissujen yhteydessä jos jonkinlaista demonauhaa, enkä aluksi keksinyt, että mitä niillä tekisin. Villunkin musiikin kohdalla ensin pohdittiin, että kiikutetaan Villu bändeineen ja nauhoineen Suomeen vaikkapa Poko-recordisille“ , Joose muistelee.
Hän päätti kuitenkin yhdessä ystävänsä Jorma Ristilän kanssa julkaista Villun levyn itse. “Joku päähänpinttymä oli, että ei perkele, tämä pitää kyllä tehdä itse. No leyvn julkaisua varten piti perustaa levy-yhtiö. Sellainen sitten pantiin pystyyn, vaikka eihän meillä ollut hajuakaansiitä, mitä firman pyörittäminen vaatii”, Joose nauraa.
Terve perestroika, demokratia,
nyt diktatuurista pääsee yksi maa!
Villun single Tere Perestroika oli Stupido Recordsin ensimmäinen julkaisu. “Singleä myytiin tietysti levykaupoissa, mutta me itse kaupittelimme sitä myös suoraan lätkäkasseista muun muassa Provinssirockissa. Kotiin palattiin krapulan ja tyhjän varustekassin kanssa, mutta muovikassi oli täynnä kahdenkympin seteleitä.", Joose muistelee levy-yhtiönsä alkutaipaletta. Keväällä 1989 ilmestynyt single meni hyvin kaupaksi ja levitti demokratian ja vapauden sanomaa. Biisi alkaa näillä sanoilla:
Pilvetön taivas, meri sininen.
Täysin rinnoin hengittää nyt jokainen.
Sirppi ja vasara eivät lyö enää ketään.
Nyt ne tarkoittavat meille riemukasta työtä.
Terve perestroika, demokratia,
nyt diktatuurista pääsee yksi maa.
Päivääkään en vaihtaisi pois, paitsi krapulapäivät
Saman vuoden syksynä murtui Berliinin muuri. “Istuimme jo edesmenneen virolaisen ystäväni kanssa kotonani Helsingin kalevankadulla ja katselimme uutisten erikoislähetystä muurin murtumisesta. Kyllähän siinä tajusi, että ei helvetti soikoon, nyt tapahtuu jotain suurta. Ystäväni, joka ei normaalisti käyttänyt alkoholia herkistyi korkkaamaan Suomessa myyntiin tarkoittamansa pullon ja otettiin kopsut.”
Berliinin muuri murtui, Viro itsenäistyi ja Neuvostolitto hajosi. Joose Berglundin kohdalla Kolmekymmentä vuotta sitten yhdestä punk-biisistä alkunsa saanut musiikkibisnes jatkuu edelleen. “Onhan tämä ollut välillä melkoista sinnittelyä, mutta samalla todella mielenkiintoinen matka. Mitään en kadu! Enkä päivääkään vaihtaisi pois. No, ehkä muutaman krapulapäivän”, Joose naurahtaa.
Arkistomatkan jälkeen Teeman Elävän arkiston paketissa nähdään kaksi Viro-ohjelmaa. Viro 1988: Lähtölaskenta itsenäisyyteen on A-Studion raportti Tallinnasta vuodelta 1988 ja kertoo, miten Viron vanhat kansalliset symbolit oli taas hyväksytty perestroikan myötä. Ohjelmassa nähdään myös nuori Villu Tamme lavalla ja haastattelussa. Itäprojekti: Jytinää virosssa (1994) hyppää itsenäistymisen jälkeiseen aikaan ja kysyy erityisesti nuorten ihmisten tuntoja. Ohjelmat Teemalla torstaina 21.11. klo 22.35, perjantaina 22.22. klo 13.30 ja maanantaina 25.11. klo 12. Ohjelmat katsottavissa Yle Areenassa.
