Laila Tarpila
Yle
Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä. – Osa 18/26.
Kesällä 1930 säveltäjä, kapellimestari ja kuoromies Toivo Saarenpää teki kahden kuukauden opintomatkan Saksaan. Hän matkusti Mandi-rouvansa kanssa Stuttgartiin, Darmstadtiin ja Frankfurt am Mainiin, missä perehtyi saksalaiseen koululauluun, orkestereihin ja opetusmenetelmiin.
Saarenpäät tutustuivat paikallisiin kuoroihmisiin, muun muassa Frankfurtin motettikuoron johtajaan professori Fritz Gambkeen, joka otti Toivon sävellyksiä kuoronsa ohjelmistoon.
Palattuaan Viipuriin, Toivo Saarenpää perusti syksyllä 1930 sekakuoro Päivän Laulun. Viipurissa oli tuolloin kymmeniä kuoroja. Viborgs Sångarbröder, nimensä 1919 Viipurin Lauluveikoiksi vaihtanut laulajisto oli kaupungin arvovaltaisten piirien kuoro. Sen konsertit olivat erittäin suosittuja. Kun Keskuskansakoulun juhlasali ei enää riittänyt, Viipurin Lauluveikkojen konsertteja pidettiin Teatteritalossa, jossa oli kaupungin suurin sali. Suosittu kuoro oli myös Karjalan Laulu.
Päivän Laulun puheenjohtajaksi valittiin Mandi Saarenpää ja harjoituksia pidettiin aluksi Saarenpäiden tilavan asunnon olohuoneessa.
Ohjelmisto oli sekä vanhempaa musiikkia, kuten Bachia että uutta kotimaista ja ulkomaista musiikkia, erityisesti Saarenpään omia sävellyksiä ja sovituksia. Kuoro piti kaksi konserttia vuodessa, se aloitti 75-henkisenä suurkuorona ja ylsi jo ensikonsertissaan kiitettävään suoritukseen.
Toivo Saarenpään päämäärät Päivän Laulun suhteen olivat Mandi-rouvan mukaan puhtaasti taiteelliset. Kaikki yhteiskuntapiirit olivat edustettuina, sillä Saarenpää valitsi kuoroon vain musikaalisia ja hyvä-äänisiä laulajia yhteiskuntaluokasta ja poliittisista mielipiteistä piittaamatta. Suuri osa laulajista oli myös Saarenpäiden perhetuttavia.
Saarenpään johtamista on kritisoitu jälkikäteen. Hänen kuorolaulajansa ovat muistelleet, että Saarenpää oli ennen esityksiä hermostunut ja jännittynyt. Hänen johtamisestaan puuttui joustavuus, mikä hidasti eteenpäin menoa, ja hänellä oli puutteita johtamistekniikassa. Ja koska Saarenpää ei itse ollut laulaja, hän ei kiinnittänyt laulun tekniseen puoleen juuri huomiota.
Saarenpään musiikilliset ansiot painottuivat siten enemmän säveltäjyyteen kuin johtamiseen.
Eräänä myöhäissyksyn iltana 1930-luvun alussa Saarenpään ovelle ilmestyi joukko outoja miehiä. Heillä oli asiaa Saarenpäälle Päivän Laulun asioissa.
– Asuimme niihin aikoihin Salmisen talossa Torkkelinkatu 24, muisteli Mandi myöhemmin.
– Miehet tuoksuivat alkoholille, puhuivat suomea hyvin murteellisesti ja esiintyivät uhkaavasti. Olin iloinen, kun voin rehellisesti vastata, ettei mieheni ollut tavattavissa. Joukosta kuului uhkaavaa murinaa, mutta kun esiinnyin aivan rauhallisesti, sain nämä hämäräperäiset miehet, joista en ainoatakaan tuntenut ja jotka eivät nimiään ilmoittaneet, lähtemään pois.
Mandi Saarenpää arveli miesten vierailun liittyvän politiikkaan. Niin kauan kuin Toivo orkesterikokeilunsa jälkeen oli pysytellyt syrjässä julkisesta musiikkielämästä, hän oli saanut elää rauhassa.
Perustettuaan Päivän Laulun hän joutui jälleen ”hämärien voimien” kohteeksi.
– Mieheni pysytteli aina politiikasta syrjässä. Hänen suuri rakkautensa ja kutsumuksensa on ollut luova sävellystyö. Viivansa hän tietenkin on käynyt vetämässä, niin kuin kunnon kansalaiselle kuuluukin. Emme näin ollen voineet ymmärtää, mistä syystä ja miltä taholta hänen musiikkiyrityksiään vainottiin.
Jännittynyt ilmapiiri Päivän Laulussa jatkui aina kevääseen 1934. Laskiaisena Mandi ja Toivo osallistuivat kuoron juhlaan ravintola Knut Possessa.
– Kun saavuimme juhlasaliin, huomasimme hämmästykseksemme, että koko sali oli jo kansoitettu, meille melkein tuntematonta väkeä, jotkut jo aika hyvässä humalassa. Kuoron johtajalle, johtokunnan ja musiikkilautakunnan jäsenille ei tahtonut mistään löytyä vapaata paikkaa.
Laskiaisjuhlan ohjelma sai Mandin pöyristymään.
– Melkein joka numero oli karkeata pilkantekoa. Suomalaista kansanlaulua Ainoa ole talontyttö esitti aivan hullunkurisen typeräksi naamioitunut olento, joka kurjan vinkuvalla äänellä esitti ohjelmanumeronsa. Eräissä numeroissa esiintyivät outoihin pukuihin puetut miehet, ja koko meno alkoi muistuttaa vakavina pidettyjen asioiden pilkkaamista.
Koska Päivän Laulun puheenjohtaja Armas Nuolivaara ei ollut paikalla, Mandi katsoi velvollisuudekseen kuoron varapuheenjohtajana puuttua tapahtumien kulkuun.
– Menin sen illan ohjelmapäällikön luo ja vaadin häntä, koska hän sillä kertaa oli ohjelmasta vastuussa, heti lopettamaan moisen menon. Jonkun hetken kuluttua hän tuli luokseni, pui nyrkkiään pöydän alla ja sanoi: “Me lopetamme nyt tämän, mutta IKL ei meitä komenna. Ja sittenpähän nähdään, mitä seuraa!”
– Mitä tekemistä IKL:llä on Päivän Laulun kanssa? Mandi ihmetteli ohjelmapäällikölle.
Mandi ei ollut ottanut huomioon, että kuoron puheenjohtaja ja Viipurin klassillisen lyseon historian lehtori, tenori Armas Nuolivaara, oli myös Viipurissa ilmestyvän Karjalan Suunta -sanomalehden päätoimittaja. Oikeistoradikaali puolue Isänmaallinen kansanliike IKL oli perustanut Karjalan Suunnan 1933 ja oli nimittänyt Armas Nuolivaaran sen päätoimittajaksi.
Seuraavassa Päivän Laulun johtokunnan kokouksessa kuoron ohjelmapäällikkö vaati Mandi Saarenpäätä erotettavaksi, koska tämä oli häirinnyt kuoron juhlaa. Kävi kuitenkin niin, että ohjelmapäällikkö erotettiin. Ohjelmapäällikkö vei mukanaan kuusi kuorolaista, pääasiassa mieslaulajia, ne jotka hän oli alun perin kuoroon tuonutkin.
Seitsemän miehen äkkilähtö kuorosta johti kiperään tilanteeseen, sillä kolmen viikon päässä odotti konsertti, jossa piti esittää osia Bachin Johannes-passiosta, uruissa Venni Kuosma. Toivo Saarenpää onnistui kuitenkin saamaan uudet laulajat lähteneiden tilalle.
Jälkeenpäin Mandi kirjoitti:
– Marianpäivänä 1934 oli Viipurin tuomiokirkko täynnä kansaa ja Päivän Laulu piti siihenastisista parhaimman konserttinsa. Siellä istuivat kuulijain joukossa ne seitsemän eronnutta ja jos olivat tulleet kuoron häpeää todistamaan, niin joutuivat he kuulemaan aivan muuta. Arvostelut olivat tulvillaan tunnustusta ja tämän jälkeen eivät Päivän Laulun toimintaan enää sivulliset puuttuneet.
Mutta kuka ja miksi oli alkuna häiriöihin, jäi lopullisesti selvittämättä. Mandi Saarenpää epäili myöhemmin, että Viipurin musiikkielämässä vaikutti vuosina 1920–1939 ”hämäräperäisiä voimia, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi ja mitättömäksi ainakin suomalaisten miesten yritykset musiikin alalla”.
Ehkä sekakuoron laskiaisjuhla, Viipurin tuomiokirkko ja Bachin Johannes-passio eivät olleet oikea paikka osoittaa mieltä ja ottaa kantaa ajan kuohuvaan politiikkaan.
Torkkelilla sijainnut Kahvila-Ravintola Aula oli ensiluokkainen paikka ruokineen, leivoksineen ja musiikkeineen. Aulassa kuuli joka iltapäivä kahvikonsertin, jossa esiintyivät muun muassa triona viulistit Sulo Aro ja Onni Suhonen sekä sellisti Väinö Raitamaa. Koululaiset eivät päässeet sisään, mutta Kanneljärven kansanopiston johtajan Erkki Paavolaisen tytär Katri Paavolainen, sittemmin Katri Veltheim muistaa, että hänen äitinsä kävi siellä joskus.
– Mutta silloin kun olin alkanut kulkea Maununkatua kouluun, tuo tyylikäs ravintola muuttui kokonaan. Siitä tuli Isänmaallisen kansanliikkeen Kultainen Karhu.
Kun Katri kulki illalla Kultaisen Karhun ohi, hän ei voinut olla pysähtymättä ja jäämättä kuuntelemaan ravintolasta kuuluvaa kovaa melua.
– Se oli hoilotusta ja merkillistä äänekästä uhoa, joka välillä puhkesi yhteislauluksi, missä ei sanoista oikein saanut selvää. Olin kauhean utelias, mutta enhän voinut siinä kadullakaan loputtomiin seistä. Moitin itseäni kovasti pelkuruudesta ja mietin, kuuluiko kaikki tuo laulu ja meno sekin uuteen aikaan.
Näyttelijä Liisa Tuomi kertoo viisi vuotta vanhemman veljensä Rauli Tuomen olleen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja helposti syttyvä, oli kyseessä mikä aate tahansa.
– Kun Ilmari Unho, kiihkeä IKL:n mies oli näyttelijänä Viipurin Kaupunginteatterissa, ei hänen kauaakaan tarvinnut esitelmöidä Raulille, kun tämä oli täysin kypsä ja valmis taistoon.
Erään kerran isä, teatterinjohtaja Arvi Tuomi yllätti poikansa Kaupunginteatterista IKL:n juhlasta musta paita päällä ja silmät palaen lausumassa aattellista runoa.
– Siihen paikkaan Raulin tämänsuuntainen politikointi jäi. Isä lennätti Raulin vähän äkkiä kotiin ja piti senpäiväisen ripityksen. Isä oli itse hyvin kiihkoton kannanotoissaan eikä hyväksynyt minkäänlaisia äärimmäisyysliikkeitä.
Paljon myöhemmin Rauli Tuomi oli sattunut mukaan kiertueelle, jonka bussinkuljettaja oli innokas kommunisti. Seurauksena oli, että Rauli oli omaksunut palavasti myös tämän aatteen.
1930-luvun vaihteen poliittinen kuohunta ei vaikuttanut Viipurin Työväenopiston toimintaan. Työväenopiston monipuolisessa valistustoiminnassa musiikilla oli merkittävä osuus. Opistolla oli oma orkesteri ja sekakuoro, joita koko sotien välisen ajan johti kirkkomuusikko, Agricolan kirkon kanttori Oskar Tilli. Molemmat Tillin perheen pojat, viulisti Olavi ja sellisti Kalevi saivat seurata isäänsä orkesteriin.
– Soitin siellä monia vuosia, kun sellonsoittajista oli silloin puutetta, muistelee Kalevi Tilli.
Orkesterin harjoitukset pidettiin iltaisin Repolan kansakoululla, minne opiston muukin toiminta oli keskittynyt, kunnes 1935 kaupungin entinen kirjastotalo Punaisenlähteentorin varrella Viljeyksen talon vieressä saatiin opiston käyttöön.
Kun huumaavat operetit saavuttivat Viipurin 1930-luvun alussa, ne saavuttivat myös Työväenopiston orkesterin.
– Etenkin Paul Abrahamin säveltämät Viktoria ja hänen husaarinsa, Havaijin kukka ja Tanssiva Savoy olivat mielioperettejani. Isäni oli ottanut ne myös Viipurin työväenopiston orkesterin repertoaariin.
Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi Willy Sirobin traagisesta kuolemasta! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!
Lähteet
Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.
Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aaltoila, Heikki: Ilmari Hannikainen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Lindgren, Göran (toim.): Viipurin taistelu 1944. Kooste Suomen Sotilassosiologisen Seuran seminaarin 19.4.2007 esitelmistä. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 3. Helsinki 2008.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri. Karjalan pääkaupungin kohtalon vuodet 1939, 1941 ja 1944. Minerva Kustannus Oy. Saarijärvi 2011.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Roselius, Aapo: Valkoinen Viipuri. Artikkeli kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21, 2019.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.
Arkistolähteet
Elonet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.
Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.
Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.
Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.
