Hyppää pääsisältöön

Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Toivo Saarenpään perustama Päivän Laulu -kuoro rekiretkellä Viipurissa 1934.
Päivän Laulun laulajia rekiretkellä 1934. Toivo Saarenpään perustama Päivän Laulu -kuoro rekiretkellä Viipurissa 1934. Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää. Viipuri,Toivo Saarenpää,kuorot,Päivän Laulu

Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

Toivo ja Mandi Saarenpää.
Toivo Saarenpää Schwartzwaldin rinteillä 1930. Vieressä puoliso, lehtori Mandi Saarenpää. Toivo ja Mandi Saarenpää. Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää. Toivo Saarenpää

Kesällä 1930 säveltäjä, kapellimestari ja kuoromies Toivo Saarenpää teki kahden kuukauden opintomatkan Saksaan. Hän matkusti Mandi-rouvansa kanssa Stuttgartiin, Darmstadtiin ja Frankfurt am Mainiin, missä perehtyi saksalaiseen koululauluun, orkestereihin ja opetusmenetelmiin.

Saarenpäät tutustuivat paikallisiin kuoroihmisiin, muun muassa Frankfurtin motettikuoron johtajaan professori Fritz Gambkeen, joka otti Toivon sävellyksiä kuoronsa ohjelmistoon.

Käsialanäyte Toivo Saarenpään kuorosävellyksestä Ikuinen suru.
Käsialanäyte Toivo Saarenpään kuorosävellyksestä Ikuinen suru. Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää. Toivo Saarenpää

Palattuaan Viipuriin, Toivo Saarenpää perusti syksyllä 1930 sekakuoro Päivän Laulun. Viipurissa oli tuolloin kymmeniä kuoroja. Viborgs Sångarbröder, nimensä 1919 Viipurin Lauluveikoiksi vaihtanut laulajisto oli kaupungin arvovaltaisten piirien kuoro. Sen konsertit olivat erittäin suosittuja. Kun Keskuskansakoulun juhlasali ei enää riittänyt, Viipurin Lauluveikkojen konsertteja pidettiin Teatteritalossa, jossa oli kaupungin suurin sali. Suosittu kuoro oli myös Karjalan Laulu.

Päivän Laulun puheenjohtajaksi valittiin Mandi Saarenpää ja harjoituksia pidettiin aluksi Saarenpäiden tilavan asunnon olohuoneessa.

Ohjelmisto oli sekä vanhempaa musiikkia, kuten Bachia että uutta kotimaista ja ulkomaista musiikkia, erityisesti Saarenpään omia sävellyksiä ja sovituksia. Kuoro piti kaksi konserttia vuodessa, se aloitti 75-henkisenä suurkuorona ja ylsi jo ensikonsertissaan kiitettävään suoritukseen.

Päivän Laulu -kuoro Viipurissa 1932.
Suomen Kuvalehti 1932. Päivän Laulu -kuoro Viipurissa 1932. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat. Toivo Saarenpää,Viipuri
Päivän Laulu -kuoron konsertin kansilehti 1932.
Päivän Laulun ensimmäinen konsertti huhtikuussa 1932 sisälsi vain Toivo Saarenpään omia sävellyksiä. Päivän Laulu -kuoron konsertin kansilehti 1932. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat. Toivo Saarenpää,Viipuri
Päivän Laulun konsertin käsiohjelma 1932.
Kuorolaulujen lisäksi kuultiin Arvi Valkosen esittämänä Saarenpään 5-osainen pianosarja. Päivän Laulun konsertin käsiohjelma 1932. Kuva: Joel Valkilan kokoelmat. Toivo Saarenpää,Viipuri

Toivo Saarenpään päämäärät Päivän Laulun suhteen olivat Mandi-rouvan mukaan puhtaasti taiteelliset. Kaikki yhteiskuntapiirit olivat edustettuina, sillä Saarenpää valitsi kuoroon vain musikaalisia ja hyvä-äänisiä laulajia yhteiskuntaluokasta ja poliittisista mielipiteistä piittaamatta. Suuri osa laulajista oli myös Saarenpäiden perhetuttavia.

Saarenpään johtamista on kritisoitu jälkikäteen. Hänen kuorolaulajansa ovat muistelleet, että Saarenpää oli ennen esityksiä hermostunut ja jännittynyt. Hänen johtamisestaan puuttui joustavuus, mikä hidasti eteenpäin menoa, ja hänellä oli puutteita johtamistekniikassa. Ja koska Saarenpää ei itse ollut laulaja, hän ei kiinnittänyt laulun tekniseen puoleen juuri huomiota.

Saarenpään musiikilliset ansiot painottuivat siten enemmän säveltäjyyteen kuin johtamiseen.

Väliotsikko Politiikka sotkeutuu kuoron toimintaan.
Väliotsikko Politiikka sotkeutuu kuoron toimintaan. kuvitus

Eräänä myöhäissyksyn iltana 1930-luvun alussa Saarenpään ovelle ilmestyi joukko outoja miehiä. Heillä oli asiaa Saarenpäälle Päivän Laulun asioissa.

– Asuimme niihin aikoihin Salmisen talossa Torkkelinkatu 24, muisteli Mandi myöhemmin.

– Miehet tuoksuivat alkoholille, puhuivat suomea hyvin murteellisesti ja esiintyivät uhkaavasti. Olin iloinen, kun voin rehellisesti vastata, ettei mieheni ollut tavattavissa. Joukosta kuului uhkaavaa murinaa, mutta kun esiinnyin aivan rauhallisesti, sain nämä hämäräperäiset miehet, joista en ainoatakaan tuntenut ja jotka eivät nimiään ilmoittaneet, lähtemään pois.

Mandi Saarenpää arveli miesten vierailun liittyvän politiikkaan. Niin kauan kuin Toivo orkesterikokeilunsa jälkeen oli pysytellyt syrjässä julkisesta musiikkielämästä, hän oli saanut elää rauhassa.

Perustettuaan Päivän Laulun hän joutui jälleen ”hämärien voimien” kohteeksi.

– Mieheni pysytteli aina politiikasta syrjässä. Hänen suuri rakkautensa ja kutsumuksensa on ollut luova sävellystyö. Viivansa hän tietenkin on käynyt vetämässä, niin kuin kunnon kansalaiselle kuuluukin. Emme näin ollen voineet ymmärtää, mistä syystä ja miltä taholta hänen musiikkiyrityksiään vainottiin.

Väliotsikko Pilkantekoa laskiaisjuhlassa.
Väliotsikko Pilkantekoa laskiaisjuhlassa. kuvitus

Jännittynyt ilmapiiri Päivän Laulussa jatkui aina kevääseen 1934. Laskiaisena Mandi ja Toivo osallistuivat kuoron juhlaan ravintola Knut Possessa.

Hotelli Knut Possen avajaisilmoitus.
Hotelli Knut Possen avajaisilmoitus. Viipuri,hotellit
Viipurilaisen Hotelli Knut Possen juhlasali.
Knut Possen juhlasali... Viipurilaisen Hotelli Knut Possen juhlasali. Kuva: Kuvitusta Sven Hirnin ja Juha Lankisen kirjasta Viipuri. Suomalainen kaupunki. Viipuri,hotellit,knut posse
Viipurilaisen Hotelli Knut Possen aulatiloja.
...ja aulatiloja. Viipurilaisen Hotelli Knut Possen aulatiloja. Kuva: Kuvitusta Sven Hirnin ja Juha Lankisen kirjasta Viipuri. Suomalainen kaupunki. Viipuri,hotellit,knut posse

– Kun saavuimme juhlasaliin, huomasimme hämmästykseksemme, että koko sali oli jo kansoitettu, meille melkein tuntematonta väkeä, jotkut jo aika hyvässä humalassa. Kuoron johtajalle, johtokunnan ja musiikkilautakunnan jäsenille ei tahtonut mistään löytyä vapaata paikkaa.

Laskiaisjuhlan ohjelma sai Mandin pöyristymään.

– Melkein joka numero oli karkeata pilkantekoa. Suomalaista kansanlaulua Ainoa ole talontyttö esitti aivan hullunkurisen typeräksi naamioitunut olento, joka kurjan vinkuvalla äänellä esitti ohjelmanumeronsa. Eräissä numeroissa esiintyivät outoihin pukuihin puetut miehet, ja koko meno alkoi muistuttaa vakavina pidettyjen asioiden pilkkaamista.

Koska Päivän Laulun puheenjohtaja Armas Nuolivaara ei ollut paikalla, Mandi katsoi velvollisuudekseen kuoron varapuheenjohtajana puuttua tapahtumien kulkuun.

– Menin sen illan ohjelmapäällikön luo ja vaadin häntä, koska hän sillä kertaa oli ohjelmasta vastuussa, heti lopettamaan moisen menon. Jonkun hetken kuluttua hän tuli luokseni, pui nyrkkiään pöydän alla ja sanoi: “Me lopetamme nyt tämän, mutta IKL ei meitä komenna. Ja sittenpähän nähdään, mitä seuraa!”

– Mitä tekemistä IKL:llä on Päivän Laulun kanssa? Mandi ihmetteli ohjelmapäällikölle.

Mandi ei ollut ottanut huomioon, että kuoron puheenjohtaja ja Viipurin klassillisen lyseon historian lehtori, tenori Armas Nuolivaara, oli myös Viipurissa ilmestyvän Karjalan Suunta -sanomalehden päätoimittaja. Oikeistoradikaali puolue Isänmaallinen kansanliike IKL oli perustanut Karjalan Suunnan 1933 ja oli nimittänyt Armas Nuolivaaran sen päätoimittajaksi.

Lapuan liikeen johtajat koolla Mäntsälässä 6. maaliskuuta 1932: Martti Wallenius, Vihtori Kosola, Iivari Koivisto, Walde Sario ja Arne Somersalo.
Kommunismin vastaisen Lapuan liikkeen johtajat koolla Mäntsälässä 6. maaliskuuta 1932: Martti Wallenius, Vihtori Kosola, Iivari Koivisto, Walde Sario ja Arne Somersalo. Mäntsälän kapina keväällä 1932 oli eräänlainen Lapuan liikkeen jälkinäytös. IKL perustettin kesäkuussa 1932 jatkamaan Lapuan liikkeen poliittista ohjelmaa. Lapuan liikeen johtajat koolla Mäntsälässä 6. maaliskuuta 1932: Martti Wallenius, Vihtori Kosola, Iivari Koivisto, Walde Sario ja Arne Somersalo. Kuva: Museovirasto. Pietisen kokoelma. Kuvaaja Eino Partanen. Lapuan liike,Vihtori Kosola,Iivari Koivisto,Walde Sario,Arne Somersalo
Karjalan Suunta -lehteen liittyviä lehtileikkeitä.
IKL menestyi parhaiten rajakunnissa. Vuosina 1937–1938 IKL:n lehden Karjalan Suunnan päätoimittajana toiminut Ilmari Unho joutui oikeuteen vastaamaan kirjoituksistaan. Karjalan Suunta -lehteen liittyviä lehtileikkeitä. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. Karjalan Suunta

Seuraavassa Päivän Laulun johtokunnan kokouksessa kuoron ohjelmapäällikkö vaati Mandi Saarenpäätä erotettavaksi, koska tämä oli häirinnyt kuoron juhlaa. Kävi kuitenkin niin, että ohjelmapäällikkö erotettiin. Ohjelmapäällikkö vei mukanaan kuusi kuorolaista, pääasiassa mieslaulajia, ne jotka hän oli alun perin kuoroon tuonutkin.

Seitsemän miehen äkkilähtö kuorosta johti kiperään tilanteeseen, sillä kolmen viikon päässä odotti konsertti, jossa piti esittää osia Bachin Johannes-passiosta, uruissa Venni Kuosma. Toivo Saarenpää onnistui kuitenkin saamaan uudet laulajat lähteneiden tilalle.

Päivän Laulu -kuoro kirkkokonsertissaan Viipurissa 1934.
Päivän Laulu kirkkokonsertissaan 1934. Päivän Laulu -kuoro kirkkokonsertissaan Viipurissa 1934. Kuva: Kuvitusta Mandi Saarenpään kirjasta Toivo Saarenpää. Toivo Saarenpää,Viipuri,Päivän Laulu

Jälkeenpäin Mandi kirjoitti:

– Marianpäivänä 1934 oli Viipurin tuomiokirkko täynnä kansaa ja Päivän Laulu piti siihenastisista parhaimman konserttinsa. Siellä istuivat kuulijain joukossa ne seitsemän eronnutta ja jos olivat tulleet kuoron häpeää todistamaan, niin joutuivat he kuulemaan aivan muuta. Arvostelut olivat tulvillaan tunnustusta ja tämän jälkeen eivät Päivän Laulun toimintaan enää sivulliset puuttuneet.

Mutta kuka ja miksi oli alkuna häiriöihin, jäi lopullisesti selvittämättä. Mandi Saarenpää epäili myöhemmin, että Viipurin musiikkielämässä vaikutti vuosina 1920–1939 ”hämäräperäisiä voimia, jotka pyrkivät tekemään tyhjäksi ja mitättömäksi ainakin suomalaisten miesten yritykset musiikin alalla”.

Ehkä sekakuoron laskiaisjuhla, Viipurin tuomiokirkko ja Bachin Johannes-passio eivät olleet oikea paikka osoittaa mieltä ja ottaa kantaa ajan kuohuvaan politiikkaan.

Väliotsikko IKL mölisi Kultaisessa Karhussa.
Väliotsikko IKL mölisi Kultaisessa Karhussa. kuvitus

Torkkelilla sijainnut Kahvila-Ravintola Aula oli ensiluokkainen paikka ruokineen, leivoksineen ja musiikkeineen. Aulassa kuuli joka iltapäivä kahvikonsertin, jossa esiintyivät muun muassa triona viulistit Sulo Aro, Onni Suhonen ja sellisti Väinö Raitamaa. Koululaiset eivät päässeet sisään, mutta Kanneljärven kansanopiston johtajan Erkki Paavolaisen tytär Katri Paavolainen, sittemmin Katri Veltheim muistaa, että hänen äitinsä kävi siellä joskus.

Kahvila Aulan mainos Karjala-lehdessä.
Kahvila Aulan mainos Karjala-lehdessä. Kuva: Kansalliskirjasto. Digitaaliset aineistot. sanomalehdet,ilmoitukset,Viipuri

– Mutta silloin kun olin alkanut kulkea Maununkatua kouluun, tuo tyylikäs ravintola muuttui kokonaan. Siitä tuli Isänmaallisen kansanliikkeen Kultainen Karhu.

Kun Katri kulki illalla Kultaisen Karhun ohi, hän ei voinut olla pysähtymättä ja jäämättä kuuntelemaan ravintolasta kuuluvaa kovaa melua.

– Se oli hoilotusta ja merkillistä äänekästä uhoa, joka välillä puhkesi yhteislauluksi, missä ei sanoista oikein saanut selvää. Olin kauhean utelias, mutta enhän voinut siinä kadullakaan loputtomiin seistä. Moitin itseäni kovasti pelkuruudesta ja mietin, kuuluiko kaikki tuo laulu ja meno sekin uuteen aikaan.

Väliotsikko Rauli Tuomi oli herkkä innostuja.
Väliotsikko Rauli Tuomi oli herkkä innostuja. kuvitus

Näyttelijä Liisa Tuomi kertoo viisi vuotta vanhemman veljensä Rauli Tuomen olleen yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut ja helposti syttyvä, oli kyseessä mikä aate tahansa.

– Kun Ilmari Unho, kiihkeä IKL:n mies oli näyttelijänä Viipurin Kaupunginteatterissa, ei hänen kauaakaan tarvinnut esitelmöidä Raulille, kun tämä oli täysin kypsä ja valmis taistoon.

Erään kerran isä, teatterinjohtaja Arvi Tuomi yllätti poikansa Kaupunginteatterista IKL:n juhlasta musta paita päällä ja silmät palaen lausumassa aattellista runoa.

– Siihen paikkaan Raulin tämänsuuntainen politikointi jäi. Isä lennätti Raulin vähän äkkiä kotiin ja piti senpäiväisen ripityksen. Isä oli itse hyvin kiihkoton kannanotoissaan eikä hyväksynyt minkäänlaisia äärimmäisyysliikkeitä.

Paljon myöhemmin Rauli Tuomi oli sattunut mukaan kiertueelle, jonka bussinkuljettaja oli innokas kommunisti. Seurauksena oli, että Rauli oli omaksunut palavasti myös tämän aatteen.

Rauli Tuomi elokuvassa Synnin puumerkki (1942).
Rauli Tuomi Vesa Kampin roolissa elokuvassa Synnin puumerkki (1942). Rauli Tuomi elokuvassa Synnin puumerkki (1942). Kuva: Elonet. Kansallisfilmografia. Rauli Tuomi,elokuvat
Väliotsikko Kanttori Työväenopistossa.
Väliotsikko Kanttori Työväenopistossa. kuvitus

1930-luvun vaihteen poliittinen kuohunta ei vaikuttanut Viipurin Työväenopiston toimintaan. Työväenopiston monipuolisessa valistustoiminnassa musiikilla oli merkittävä osuus. Opistolla oli oma orkesteri ja sekakuoro, joita koko sotien välisen ajan johti kirkkomuusikko, Agricolan kirkon kanttori Oskar Tilli. Molemmat Tillin perheen pojat, viulisti Olavi ja sellisti Kalevi saivat seurata isäänsä orkesteriin.

Viipurin Työväenorkesterin harjoitus Repolan kansakoululla 1939.
Työväenorkesterin harjoitukset Repolan kansakoululla 1939. Vasemmalla orkesterinjohtaja Oskari Tilli. Keskellä sellisti Kalevi Tilli. Viipurin Työväenorkesterin harjoitus Repolan kansakoululla 1939. Kuva: Kalevi Tillin kuva-arkisto. Viipuri,orkesterit,työväenopistot,kalevi tilli

– Soitin siellä monia vuosia, kun sellonsoittajista oli silloin puutetta, muistelee Kalevi Tilli.

Orkesterin harjoitukset pidettiin iltaisin Repolan kansakoululla, minne opiston muukin toiminta oli keskittynyt, kunnes 1935 kaupungin entinen kirjastotalo Punaisenlähteentorin varrella Viljeyksen talon vieressä saatiin opiston käyttöön.

Kun huumaavat operetit saavuttivat Viipurin 1930-luvun alussa, saavuttivat ne myös Työväenopiston orkesterin.

– Etenkin Paul Abrahamin säveltämät Viktoria ja hänen husaarinsa, Havaijin kukka ja Tanssiva Savoy olivat mielioperettejani. Isäni oli ottanut ne myös Viipurin työväenopiston orkesterin repertoaariin.

Postikortti: Kuvassa Mustalaisruhtinattaren esittäjiä Viipurin kaupunginteatterissa 1933-34.
Emmerich Kálmánin operetti Mustalaisruhtinatar nähtiin Viipurin kaupunginteatterissa kaudella 1933–1934 Arvi Tuomen ohjaamana. Lavastus oli Ville Hännisen, koreografia Toivo Niskasen. Postikortti: Kuvassa Mustalaisruhtinattaren esittäjiä Viipurin kaupunginteatterissa 1933-34. Kuva: Eino Partanen. Viipuri,operetit,Mustalaisruhtinatar,Emmerich Kálmán

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939 jatkuu! Lue seuraavaksi Willy Sirobin traagisesta kuolemasta! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939 ja lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?