Jopa sadan oppilaan jättiluokat hämmentävät – kolme asiaa, jotka niistä on hyvä tietää
Joissakin kouluissa jopa 100 oppilasta opiskelee samoissa tiloissa. Vantaan Ylästön koulu on yksi näistä kouluista. Ovatko jättiluokat häiritsevän meluisia? Miten yhteisopettajuus sujuu? Entä mitä oppilaat ajattelevat asiasta? Mitä tekeillä oleva tutkimus sanoo asiasta?
Ylästön koulun viidesluokkalaiset siirtyivät yhteisiin tiloihin vuoden 2018 syksyllä. Alun hankaluudet ovat hyvässä muistissa.
– Ei ollut kalusteita, ei kunnon ovia eikä väliseiniä, opettaja Sanna Seppänen sanoo.
Opettajat joutuivat ajattelemaan uudella tavalla monia asioita: Miten siirtymät hoidetaan? Miten hälinästä kärsivät lapset huomioidaan? Mitä pitää suunnitella etukäteen? Myös oppilaiden piti oppia, milloin pitää olla hiljaa, milloin voi jutella ja missä tilanteessa pitää olla itsenäisempi.
1. Riipiikö meteli korvia?
Metelin määrä mietitytti Ylästön koulun opettajia etukäteen. Miten liki sadan lapsen kanssa saa pidettyä hälyn siedettävänä?
Ylästön koulun viidennet luokat ovat ratkaisseet asian niin, että kaikki neljä luokkaa ovat harvoin samassa opetustilassa yhtä aikaa. Iso tila on jaettu väliseinillä kolmeen osaan: kahteen pienempään ja yhteen isompaan, sillä ison porukan on vaikea käyttää u:n muotoista tilaa.
Opetustuokion aikana vain kaksi luokkaa on yhdessä isossa tilassa ja kaksi muuta luokkaa pienemmissä tiloissa. Luokat vaihtavat paikkoja aina kuukauden välein, jotta kaikki pääsevät käyttämään eri tiloja.
Isossa luokassa kaikki kuuntelevat keskittyneesti, kun opettaja kertoo videon ja kysymysten avulla, miten ruoka kulkee ihmisen elimistössä. Kun jollakin on liian paljon asiaa kaverille, toinen opettaja puuttuu heti.
Enemmän ääntä syntyy, kun kaikki viidensien luokkien oppilaat vaihtavat paikkaa ja aloittavat ihmistä käsittelevän projektityön valitsemassaan paikassa. Osa jää yhteiseen tilaan, osa hakeutuu hiljaiseen huoneeseen ja toiset menevät käytävälle. Yksi tila on varattu oppilaille, jotka tarvitsevat enemmän opettajan ohjausta.
Siirtyminen itsenäisen työn pariin sujuu kuitenkin yllättävän hyvin. Kaikki löytävät paikkansa jouhevasti.
Viidennen luokan opettaja Sanna Seppänen on opettanut sekä perinteisissä luokkahuoneissa että nyt yhteisluokissa. Molemmissa malleissa on hänen mukaansa hyviä ja huonoja puolia. On selvää, että jotkut oppilaat kärsivät, kun on enemmän meteliä ja vilskettä.
– Heidän takiaan olemme sopineet, että yhdessä tilassa ei saa ollenkaan puhua, Seppänen sanoo.
Opettajat neuvovat oppilaita menemään hiljaiseen tilaan tai ison tilan keskellä olevaan kuutioon, jos työskentely isossa ryhmässä ei onnistu. Toiset oppilaat taas pystyvät tekemään töitä pienessä puheensorinassakin.
Yksi tila on varattu hiljaiseen työskentelyyn.
Suunnittelu on kaiken a ja o, jotta opiskelu avoimissa tiloissa sujuu, sanoo rehtori Satu Ollila.
– Kun oppilaat tulevat luokkaan, aikuisten pitää olla paikalla ja oppilaiden pitää tietää, mikä on heidän paikkansa luokassa.
Usein paikalla on myös laaja-alainen erityisopettaja auttamassa niitä lapsia, jotka tarvitsevat enemmän tukea.
Laaja-alainen erityisopettaja Kaisa Ohvanainen aloitti Ylästön koulussa tänä syksynä. Hän on yllättynyt yhteisluokan hiljaisesta äänitasosta.
– Viime vuonna ääntä oli ehkä enemmän, mutta nyt se on mielestäni kohtuullisella tasolla.
Yhteisessä tilassa desibelimittari näyttää 72,8. Lukema vastaa normaalin keskustelun äänitasoa eli se on ihan kohtuullinen luokassa, jossa oppilaat keskustelevat töitä tehdessään.
Kenelläkään viidesluokkalaisella ei näytä olevan kuulosuojaimia päässä. Rehtori Satu Ollila vähän harmistuu, kun tulee puhe kuulosuojaimista. Hänen mukaansa kuulosuojaimet ovat olleet opetuksessa käytössä jo ainakin 20 vuotta. Niitä on tarjottu meluherkillä lapsille.
– Nyt jostain syystä ajatellaan, että kuulosuojainten käyttö johtuisi uusista tiloista. Se on höpöpuhetta, Ollila sanoo.
Miksi Vantaalla on monissa kouluissa siirrytty isoihin yhteistiloihin?
Opetuspäällikkö Pepita Kaskentauksen mukaan Vantaalla on haluttu tehdä tarpeen mukaan muuntuvia opetustiloja. Ratkaisuilla ei ole haettu säästöjä, vaan niillä on pyritty tukemaan uuden opetussuunnitelman mukaista oppimista.
– Toki säästöä tulee siitä, ettei tarvitse rakentaa erillisiä tiloja eri oppiaineille, vaan esimerkiksi käsityöluokat voidaan yhdistää ja tekstiili- ja teknistä työtä voidaan opettaa samoissa tiloissa.
Kaskentauksen mukaan eniten opittavaa on ollut riittävän äänieristyksen rakentamisesta uusiin tiloihin. Materiaalivalinnoilla ja teknisillä ratkaisuilla äänieristystä on saatu parannettua. Työtilat eivät ole pelkkää ergonomiaa, vaan niillä tavoitellaan isompia asioita.
– Tavoite on, että kouluun muodostuisi vahva yhtenäinen kulttuuri ja yhteiset säännöt yhteisopettajuuden myötä.
2. Miksi luokassa on monta opettajaa?
Monen opettajan mielestä yksi uuden systeemin parhaita puolia on yhteisopettajuus. Tällaisessa työskentelyssä saa erilaisen yhteyden työkavereihin.
– On hienoa, että saa jakaa ideoita, Sanna Seppänen sanoo.
Erityisopettaja Kaisa Ohvanaisen mukaan yhteisopettajuuden myötä työmäärä jakautuu, eikä kaikkien tarvitse tehdä kaikkea. Se parantaa hänen mukaansa opettajien jaksamista. Toki se vaatii heittäytymistä.
– On kestettävä sitä, että voi mokata saman alan ihmisten edessä.
Eräs Ylästön koulun opettaja sanookin, että on ollut vaikea tottua muutokseen, kun ennen on tehnyt kaiken itse.
– Olen tottunut itsenäiseen työhön, siihen, että on tahtipuikko on omassa kädessä. Nyt pitää jakaa ja heittäytyä enemmän.
Rehtori Satu Ollila kertoo, että toisten opettajien kanssa toimeen tuleminen oli yksi opettajien suurimmista huolista etukäteen.
– Keskusteltiin paljon siitä, sopivatko kemiat yhteen.
Enää kukaan puhu kemioista, vaan opettajat ymmärtävät, että töitä tehdään näin. On päivänselvää, että ihmiset ovat erilaisia.
– Nyt voidaan ajatella jo itse kunkin vahvuuksia ja sitä, mitä kukin voi tuoda yhteistyöhön.
3. Mitä isot yhteisluokat vaativat oppilailta?
Uudenlaisissa tiloissa oppilaat joutuvat ottamaan entistä suuremman vastuun omasta työskentelystään ja oppimisestaan.
Viidennen luokan oppilaat Hanna, Amelie ja Pihla tekevät mielellään töitä käytävässä ruokalan vieressä, koska isossa tilassa on välillä vaikea keskittyä.
– Väliseinien läpi kuuluu, jos esimerkiksi toiset laulaa englannin kielen tunnilla viereisessä luokassa ja itsellä on äidinkieltä.
Tytöt sanovat, että ruokalasta kuuluva puheensorina häiritsee vähemmän kuin hälinä omassa luokassa, joka on tiiviimpi tila.
Ruokalan vieressä käytävällä on kiva tehdä töitä.
Kaikki avoimissa tiloissa opiskelevat oppilaat vastasivat vuosi sitten palautekyselyyn. Satu Ollilan mukaan oppilaita harmitti yhteistiloissa eniten oman paikan puute.
– Hyvänä puolena oppilaat kokivat sen, että he ystävystyivät useampien henkilöiden kanssa ja heidän vuorovaikutustaitonsa parantuivat.
Lisätietoa on tulossa vuoden 2020 aikana, kun Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus HEAn seurantatutkimus valmistuu. Perinteisissä luokkahuoneissa ja joustavissa tiloissa tapahtuvaa oppimista ja hyvinvointia tutkiva interventiotutkimus on tehty yhdessä Vantaan kaupungin kanssa.
Projektipäällikkö Marja Tammin mukaan alustavat tulokset kertovat, että 4.–5. luokkalaisilla joustavat oppimisympäristöt tukivat sekä oppilaiden välistä yhteistyötä että heidän itsenäistä työskentelyään. Näissä ympäristöissä oppilaat suoriutuivat ongelmanratkaisutaitoja vaativista tehtävistä paremmin kuin ne oppilaat, jotka opiskelivat perinteisissä luokkahuoneissa. Joustavissa ympäristöissä oppilaat olivat myös tyytyväisempiä oppitunteihin.
Oppilaiden hyvinvoinnissa ei alkumittauksissa löydetty merkitseviä eroja eri ympäristöjen välillä. Joustavissa ympäristöissä oppilaat eivät esimerkiksi olleet väsyneempiä kuin perinteisissä luokissa opiskelleet. He eivät myöskään kertoneet, että heillä olisi enemmän vaikeuksia käyttäytymisessä tai tunteiden käsittelyssä, kertoo väitöskirjatutkija Laura Kortesoja.
Vantaan opetuspäällikkö Pepita Kaskentaus sanoo, että tutkimuksen tulokset otetaan Vantaalla vakavasti.
– Jos tiede osoittaa, että tällaiset ratkaisut ovat hölmöjä, niin totta kai meidän pitää peilata omaa toimintaamme sen valossa.
Kaskentaus kertoo, etteivät he ole kuulleet kritiikkiä uusista tilaratkaisuista. Tosin kukaan ei ole kiitellytkään.
Onko jättiluokka avokonttori?
Sanavalinnat vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen koulusta. Satu Ollila ei mielellään puhu avoimista oppimistiloista, vaan joustavista ja muunneltavista opetustiloista.
– Avoin oppimistila on nykyään jo lähes synonyymi avokonttorille, joka on kirosana.
Avokonttorista puhuminen on Ollilan mukaan ilkeämielistä leimaamista.
– Kyllä perinteinen luokkakin on avokonttori aikuisten mittapuulla ajateltuna.
Rehtori Satu Ollilan mukaan joustavat opetustilat eivät ole matka taivaasta helvettiin tai helvetistä taivaaseen. Koulu pyrkii vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin: uusilla ratkaisuilla on tarkoitus tukea vuorovaikutustaitoja ja itsenäistä työskentelyä.
– Oppilas ei voi enää vain istua paikallaan luokassa ja odottaa, että hänen päähänsä kaadetaan tietoa, Ollila sanoo.
Anu Heikkinen
Yle