Hyppää pääsisältöön

Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan – Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939

Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesteri keväällä 1932.
Johtaja Boris Sirob, 16-vuotias pianistilahjakkuus Cyril Szalkiewicz (ylimpänä) ja 18 nuorta soittajaa valmiina valloittamaan Euroopan huhtikuussa 1932. Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesteri keväällä 1932. Kuva: Lahden konservatorion arkisto Boris Sirpo

Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

Maailmankuulu viulutaiteilija puolanjuutalainen Bronisław Huberman konsertoi Viipurissa lokakuun alussa 1931. Huberman ei ollut Viipurissa suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan oli konsertoinut kaupungissa jo sekä 1910-luvulla että syyskuussa 1920.

Ihmelapsena tunnettu Huberman oli syntynyt Puolan Częstochowassa joulukuussa 1882. Hän oli opiskellut muun muassa Berliinissä kuuluisan Joseph Joachimin johdolla. Vuonna 1896 Huberman oli soittanut Wienissä itselleen Johannes Brahmsille säveltäjän omaa viulukonserttoa. Iäkäs Brahms oli ollut 13-vuotiaan pojan soitosta syvästi liikutettu.

Viulun ihmelapsi Bronislaw Huberman vuonna 1889.
Ihmelapsi Bronisław Huberman vuonna 1889. Viulun ihmelapsi Bronislaw Huberman vuonna 1889. Bronisław Huberman

Hubermanin tähti loisti 1920–1930-luvuilla korkealla. Hän konsertoi Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuuluisimmissa konserttisaleissa, New Yorkin Carnegie Hallissa, Wienin Musikvereinissa ja Milanon La Scalassa ja teki lukuisia levytyksiä Berliner Rundfunkille.

Viulutaiteilija Bronislaw Huberman.
Bronislaw Hubermanin viulu, Stradivarius Gibson, jota nykyään kutsutaan nimellä Gibson ex-Huberman Stradivarius, varastettiin taiteilijalta 1919 wieniläisestä hotellihuoneesta. Poliisi pääsi kuitenkin varkaan jäljille, ja kolme päivää myöhemmin Huberman sai aarteensa takaisin. Toisen kerran viulu varastettiin helmikuussa 1936 taiteilijan konsertoidessa Carnegie Hallissa. Viulu vietiin hänen pukuhuoneestaan konsertin väliajalla. Gibson ex-Huberman Stradivarius löydettiin puolivuosisataa myöhemmin. Huberman ei nähnyt arvoviuluaan enää elinaikanaan, hän kuoli 64-vuotiaana kesäkuussa 1947 kotonaan Sveitsissä. Viulutaiteilija Bronislaw Huberman. Bronisław Huberman
Väliotsikko: Maailmantähti kauhistuu ja yllättyy
Väliotsikko: Maailmantähti kauhistuu ja yllättyy kuvitus

Lokakuun 2. päivänä 1931 Bronisław Hubermanin oli määrä esittää Bachin E-duuri-viulukonsertto Viipurin tuomiokirkossa Musiikkiopiston varttuneemmista oppilaista kootun kamariorkesterin säestyksellä.

Maailmantähti tyrmistyi tiedosta, että häntä säestäisi oppilasorkesteri:

– Olin ensin kauhistunut, kun kuulin, että Viipurin konsertissa minua säestää tuon pienen provinssikaupungin nuoriso-orkesteri, Huberman kertoi Astra-lehden haastattelussa.

Musiikkiopistolaiset saapuivat ensimmäiseen yhteiseen harjoitukseen erittäin jännittyneinä:

– Kun aloimme soittaa, Huberman keskeytti meidät jo parin tahdin jälkeen. Olimme kauhistuneita. Luulimme epäonnistuneemme. Silloin Huberman sanoi meille: “Tehän soitatte kuin vanhat tekijät. Soittonne on ensiluokkaista!” Tämä kannusti meitä yrittämään vastedeskin parastamme. Hermostuneisuus oli nyt kadonnut ja soittaminen kävi helposti kuin hurmiossa, kamariorkesterin ensiviulisti kertoi Astralle.

Viipurin tuomiokirkko.
Viulutaiteilija Bronisław Huberman konsertoi yhdessä Musiikkiopiston nuoriso-orkesterin kanssa Viipurin tuomiokirkossa lokakuussa 1931. Viipurin tuomiokirkko. Kuva: Lappeenrannan museot Viipurin tuomiokirkko

Hubermanista nuoret soittivat fantastisen hyvin. Hän ihastui Musiikkiopiston kamariorkesterin hienoon musisointiin niin, että halusi sen säestävän itseään myös viikkoa myöhemmin Helsingin konsertissa.

– Halusin tuoda heidät myös tänne pääkaupunkiin näyttämään, miten mestarillisesti he minua säestävät. Boris Sirob on tehnyt heistä loistavan orkesterin, Huberman kehui Astralle.

Väliotsikko: Huberman kutsuu Eurooppaan
Väliotsikko: Huberman kutsuu Eurooppaan kuvitus

Bronisław Hubermanin ja Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin yhteistyö ei päättynyt syksyyn 1931. Helmikuussa 1932 johtaja Sirob sai Hubermanilta kirjeen, jossa tämä kertoi haluavansa orkesterin kanssaan kiertueelle Hollantiin, Belgiaan ja Ranskaan.

Piirros viulutaiteilija Bronislaw Hubermanista.
Piirros Bronislaw Hubermanista Astra-lehdessä 1932. Klikkaa kuvaa ja kuuntele Beethovenin Kreutzer-sonaatin 3. osa Hubermanin ja pianisti Ignaz Friedmanin esittämänä. Piirros viulutaiteilija Bronislaw Hubermanista. Kuva: Astra Bronisław Huberman

Tästä tarjouksesta Boris Sirob ei voinut kieltäytyä. Kiertue tulisi sisältämään kahdeksan yhteistä konserttia, joiden lisäksi orkesteri soittaisi muutamia omia konsertteja. Kamariorkesteri harjoitteli matkalle kolme konserttiohjelmaa; kotimaisen, klassisen ja modernin. Ohjelmistossa oli muun muassa Toivo Kuulan, Erkki Melartinin ja Sulho Rannan musiikkia.

Väliotsikko: Solistina 16-vuotias Cyril Szalkiewicz
Väliotsikko: Solistina 16-vuotias Cyril Szalkiewicz kuvitus

Konserttimatkalle Eurooppaan lähtivät kapellimestari Boris Sirob, hänen puolisonsa Greta Sirob, 18 nuorta soittajaa ja solisti, Musiikkiopiston 16-vuotias pianistilahjakkuus, sukujuuriltaan puolalainen Cyril Szalkiewicz.

Cyril Szalkiewicz oli opiskellut opistossa vuodesta 1922 konsulinna Eleonore Friskin johdolla. Hän oli ehtinyt heittää jo hyvästit Viipurille. Työskenneltyään lyhyen aikaa ravintolamuusikkona Turussa Cyril oli asettunut Helsinkiin, missä tienasi rahoja teatteriorkesterin pianistina.

Väliotsikko: Nenäliinat heiluvat Helsingin satamassa
Väliotsikko: Nenäliinat heiluvat Helsingin satamassa kuvitus

Euroopan matkan lähtökonsertti pidettiin 11. huhtikuuta Viipurin uuden seurakuntatalon juhlasalissa. Se radioitiin suorana lähetyksenä. Ennen lähtöään orkesteri konsertoi vielä Tampereella, missä matkakassa karttui 10 000 markalla.

Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista.
Maakansan Sanomat 10.4.1932. Kollaasi lehtileikkeistä ja valokuvista. kuvitus

Huhtikuun 15. päivänä sanomalehti Karjalan reportteri, nimimerkki Fiss oli Helsingin satamassa saattamassa kamariorkesteria Antwerpenin laivaan.

Baltic höyryää ja puhisee raskaassa lastissa syvään vajonneena satamalaituriin kiinnitettynä. Kapteenit ja perämiehet hääräävät, tulli kulkee ja nuuskii, lokit kirkuvat nälkäisinä ja Toivo Salovuori seisoo vakavan ja viisaan näköisenä “reelingin” ääressä. Tupakka palaa ulkomaamatkailijan hampaissa ja jaloissa loistavat uuden uutukaiset muotikengät.

Nuoria soittajia kerääntyy rahtilaivan laituriin.

– Neitoset tulevat saattajineen ja saavat kukkia. Valokuvauskoneet ovat ahkerassa työssä, filmien suojauspaperit repeilevät ja aina vähän väliä kuuluu näpsäys.

Kapellimestari Boris Sirobia vaan ei vielä näy.

– Nähtävästi hän ei pidä liikoja kiireitä. Jopahan tuli! Nuottipinkka kainalossa, nimittäin toisessa. Toisessa oli rouva Greta, kädessään kimppu kauniita ruusuja. Joku huutaa, että “poliisi odottaa johtaja Sirobia!” Joko nyt, vastaa johtaja S. naurussa suin ja rientää portaan luona seisovan järjestyksenvalvojan tutkittavaksi.

Sirob kertoo toimittajalle päällimmäisistä lähtötunnelmistaan:

– Pariisin konsertti kutkuttelee vatsani pohjaa jo nyt.

Viipurilainen viulisti Irma Salmela noin 1930.
Räätälin tytär Irma Salmela (1910–1968) opiskeli viulunsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa ”tiukan, kulmikkaan ja omapäisen” Boris Sirobin oppilaana. Hän piti ensikonsertin Helsingissä 19-vuotiaana 1929. Irma Salmela toimi opiston kuuluisan kamariorkesterin konserttimestarina ja solistina ja jatkoi 1930-luvun alussa opintojaan Tšekkoslovakiassa Otakar Ševčíkin oppilaana ja Pariisissa. Viipurilainen viulisti Irma Salmela noin 1930. Kuva: Lahden konservatorion arkisto viulisti
Matti Suurpään vanhemmat Martti Suurpää ja Irma Salmela-Suurpää (oikealla).
Irma Salmela solmi 1935 avioliiton säkkijärveläisen insinöörin, Viipurin Lauluveikoissa laulavan Martti Suurpään kanssa. Kuvassa Martti, Hilkka Fredrikson ja Irma osallistuvat Viipurin Lauluveikkojen illallisille. – Kustantaja Matti Suurpään mukaan hänen äidilleen oli suuri pettymys joutua luopumaan esiintyvän taiteilijan urasta, sillä 1930-luvulla ei ollut insinöörin rouvalle sopivaa esim. kiertää esiintyvänä taiteilijana. Opettaminen sen sijaan oli sallittua, ja Irma Salmela-Suurpää toimi Sibelius-Akatemian viulunsoiton opettajana ja lehtorina 1944–1968. Matti Suurpään vanhemmat Martti Suurpää ja Irma Salmela-Suurpää (oikealla). Kuva: Viipurin Lauluveikot Matti Suurpää

Laivakello soi ja laiva alkaa irtautua laiturista.

Irma Salmela saa vielä viimeisen käsisuudelman, jonka hän vastaanottaa täydellisellä ja harjaantuneella grandezzalla. Ja vaalean punainen ruusu hänen povellaan sopii tummaan takkiin erinomaisesti.

– Piskuinen pianisti Schalkewicz hymyilee tottunutta maailmanmiehen hymyä, kun joku omainen tai hyvä tuttava antaa vielä viimeisiä varteenotettavia neuvoja, miten suuressa maailmassa tulee käyttäytyä.

Balticin savupiippu työntää pikimustaa savua, nenäliinat heiluvat ja laiva kääntyy hitaasti jääsohjossa.

– Viimeiset huudot, viimeiset katseet, täynnä iloa ja vapaata riemua alkaneesta matkasta. Matkan päässä odottaa viipurilaista kamarimusiikkia tulikoe. Me uskomme, että se siitä kunnialla selviää! Fiss kirjoitti toiveikkaana.

Väliotsikko: Antwerpen...
Väliotsikko: Antwerpen... kuvitus
Viipurin kamariorkesteri Antwerpenissa 1932. Etualalla seisoo orkesterin johtaja Boris Sirpo ja konserttikiertueen solisti Bronislaw Huberman.
Kiertuelaiset Antwerpenissä. Suomen Kuvalehdessä toukokuussa 1932 julkaistun kuvan kuvatekstissä kerrottiin orkesterin olleen menestysrikkaalla Europan-kiertueella. Tekstissä hehkutettiin sanomalehtien yksimielisesti todenneen orkesterin korkean tason. Etualalta voi tunnistaa Boris Sirobin matkalaukkuineen, Bronisław Hubermanin sanomalehti kädessään ja Irma Salmelan viulukoteloineen. Viipurin kamariorkesteri Antwerpenissa 1932. Etualalla seisoo orkesterin johtaja Boris Sirpo ja konserttikiertueen solisti Bronislaw Huberman. Kuva: Kuvitusta Suomen Kuvalehdestä 1932. Boris Sirpo,Bronisław Huberman

Kamariorkesterin kiertue alkoi Hollannista. Huhtikuun 26. päivänä esiinnyttiin Antwerpenissä, minkä jälkeen seurasivat Amsterdam, Haag ja Rotterdam, Bryssel ja Pariisi. Kiertue päättyi 10. toukokuuta Pariisiin.

Boris Sirob kertoi jälkeenpäin Karjalan toimittajalle Veli Punnukselle – ystävälleen Jaakko Lepolle – Pariisissa tapahtuneesta hupaisasta tilanteesta:

– Olimme juuri harjoituksissa Pariisin Ecole Normale de Musique'ssa, kun tuli joku vanhahko mieshenkilö sytyttämään valoja hymyillen meille ystävällisesti ja selitellen, että taitaa olla liian pimeä nähdä nuotteja. Koetin hymyillä ukolle kiitokseksi ja jatkoimme harjoituksia. Mutta joku orkesterilaisistamme oli tehnyt sen havainnon, että ukko saneli jotakin eräälle madamelle tai mademoisellelle, joka koko ajan kirjoitti muistiin kaiken sanelun. Minua hiukan ihmetytti sellainen vahtimestari. Kunnes minulle sitten selitettiin, että hän oli sen maailmankuulun Ecole normalen rehtori ja kaikkein korkein herra.

Pariisin kartta vuodelta 1932.
Pariisi vuonna 1932. Pariisin kartta vuodelta 1932. kuvitus

Itse Pariisin konsertista Sirob ei tunnustanut muistavansa mitään:

– Menestyspäämäärämmehän oli oikeastaan Pariisi, ja minun täytyy myöntää, että vastaanotto oli mitä lämpimin ja sydämellisin. Pariisin konsertissamme olivat läsnä monet, en tahdo sanoa kaikki, sikäläiset tunnetut kapellimestarit ja muusikot. M.m. René Baton piti meille puheen.

– Mutta miten kaikki meni Pariisissa, siitä en tiedä oikein tarkalleen mitään. Olin liian jännittynyt, ja kun matkustimme pois kaupungista samana iltana eikä vielä ole saapunut sanomalehtiä, en vielä ole voinut saada objektiivista käsitystä.

– Joka tapauksessa olisi impressariomme heti halunnut järjestää – s.o. muutaman päivän kuluttua – uuden konsertin, mutta meiltä puuttui aikaa ja rahaa ja totta kai ihmisellä on myös koti-ikävä. Tulimme kuitenkin luvanneeksi jo puolittain pari konserttia ensi vuodeksi.

Väliotsikko: Karjalaisten laulu ja eläköön!
Väliotsikko: Karjalaisten laulu ja eläköön! kuvitus
Viipurin rautatieasema 1930-luvulla.
Viipurin rautatieaseman matkailijoita. Viipurin rautatieasema 1930-luvulla. Kuva: Jalmari Lankisen valokuva-arkisto. Viipuri

Kamariorkesteria kuljettanut laiva saapui Helsingin satamaan 16. toukokuuta 1932. Matka jatkui saman tien iltapikajunalla kotiin Viipuriin.

Rautatieasemalla tunnelma oli liikuttunut. Soittajille huudettiin eläköötä, laulettiin Karjalaisten laulu ja ojennettiin laakeriseppele. Boris Sirobin matkalta keräämä leikekokoelma oli täynnä valokuvia, erinomaisia ennakkojuttuja ja erinomaisia arvosteluja. Karjalan Jaakko Lepolle Sirob tunnusti, että Hollanti oli ollut “kiirastuli”:

– Professori Huberman sanoi alussa, että jos me onnistuisimme Hollannissa, tässä asiallisessa maassa, ja saamme hyvät arvostelut, niin on tiemme auki kaikkeen maailmaan. Ja Hollanti läpäistiin hyvin ja Hubermankin oli tyytyväinen. Eräskin arvostelija uskalsi sanoa: Meillä Hollannissa ei ole tämän arvoista orkesteria.

Sirob muisteli myös kiperää tilannetta, johon itse oli joutunut Hollannissa:

– Haagissa, missä oli läsnä prinssihallitsija Hendrik ja salli minullekin armollisen audienssin, kysyi joku korkea herra, taisi olla prinssin adjutantti, missä minun kunniamerkkini olivat? Muistin viime tingassa, että päälläni oli viipurilainen frakkini, ja kun oikein muistelin, niin keksin sen tosiasian, että vasemmassa housuntaskussani oli Viipurin Lauluveikkojen kunniamerkki. Siinä oli tarpeeksi. Se riitti kysyjällekin.

Boris Sirob osasi nauraa myös itselleen:

– Päällystakistani oli minulla hiukan enemmän vaivaa. Olin nimittäin matkakustannuksia säästääkseni käännättänyt vanhan ulsterini, mutta sen ruudut eivät vaikuttaneet erikoisemmin edullisesti. Luulivat meitä sirkusseurueeksi joissakin paikoissa – ja minua tietysti ensiluokkaiseksi tirehtööriksi.

Väliotsikko: Boris Sirob yltää huipputuloksiin
Väliotsikko: Boris Sirob yltää huipputuloksiin kuvitus

Kamariorkesterin Euroopan kiertue oli merkkitapaus Viipurin Musiikkiopistolle ja sulka Boris Sirobin hattuun. Borista kehuttiin, hänessä ”piili kokonainen omaisuus hengen voimaa”, ja hän ”välitti temperamenttinsa myös ympäristöön”.

– Hänen ankarimmat vastustajansakin myöntävät, että hänellä jos kellään oli psykologinen silmä ja intuitiivinen vaisto oivaltamaan oppilaansa mahdollisuudet ja käyttämään niitä hyväksi. Hänen saavutuksensa sellaisenaan todistivat, että hän oli päässyt pedagogisena musiikin johtajana huipputuloksiin kansainvälisessäkin mielessä. Hän kasvatti omista oppilaistaan kamarimusiikkiorkesterin, jonka nuoret jäsenet hän kokosi voitokkaaksi yhtyeeksi, Jaakko Leppo kirjoitti vielä vuosia myöhemmin.

Boris Sirob, vuodesta 1935 Sirpo, noin vuonna 1929.
Euroopan kiertueen jälkeen Boris Sirobista tuli viipurilaisten suuri suosikki. Boris Sirob, vuodesta 1935 Sirpo, noin vuonna 1929. Kuva: Seppo Siiralan kokoelmat. Boris Sirpo

Viipurilaiset olivat ylpeitä Boriksesta ja hänen työstään Musiikkiopistossa:

– Se, että Viipuria pidettiin maaseutukaupunkina, se ei estänyt sitä olemasta kosmopoliittinen pieni suurkaupunki, jonka musiikkielämä oli vilkaista ja tuloksellista. Viipurin Musiikkiopisto oli kaupungin ylpeys ja sen tulisieluinen johtaja Boris Sirob, viipurilaisten suuri suosikki, kirjailija Lempi Jääskeläinen iloitsi.

Väliotsikko: Pianistilupaus kultatuolissa
Väliotsikko: Pianistilupaus kultatuolissa kuvitus

Erityistä huomiota Euroopan kiertueella herätti pianosolisti Cyril Szalkiewicz. Seuraavana vuonna 1933 Szalkiewicz piti ensikonserttinsa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Konsertti päättyi riemukkaasti, kun Cyrilin viipurilaistoverit kantoivat 17-vuotiaan pianotaiteilijan kultatuolissa ulos konserttisalista.

Eka Karppasen piirros pianotaiteilija Cyril Szalkiewiczista 1930-luvulla.
Pianotaiteilija Cyril Szalkiewicz nuoren viipurilaisen pilapiirtäjän Eka Karppasen näkemänä. Eka Karppasen piirros pianotaiteilija Cyril Szalkiewiczista 1930-luvulla. Kuva: Eka Karppanen: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä Cyril Szalkiewicz

Szalkiewiczin ensikonsertistaan saamat arvostelut olivat kauttaaltaan ylistäviä:

– Tämä ensikonsertti jätti kerta kaikkiaan tulevaisuuden varalle erikoisen vakuuttavan lupauksen ja yleisö antoi pidättymättömän tunnustuksensa nuorelle, jo alallaan pitkälle ehtineelle soittoniekalle, Yrjö Suomalainen kiitteli.

– Viipurilainen pianisti Kiril Schalkewitsch on kaikesta päättäen ensiluokan lahjakkuus. Hänen soitossaan ilmenevä varma ja itsenäinen musiikkinäkemys on sangen harvinaista 17-vuotiaalle ja hän on ikäisekseen saavuttanut myös ihmeteltävän vankan tekniikan. Hänen osaamisvarmuutensa on kaikkein suurimmissakin tehtävissä aivan pettämätön ja monessa kohdassa saa aivan hämmästyä kokonaistuloksen musikaalista kauneutta, Taneli Kuusisto kehui.

Helsingissä Cyril Szalkiewicz oli hakeutunut pianotaiteilijan Kerttu Bernhardin oppilaaksi.

– Vaativa oli opettajani konsulinna Eleonore Frisk Viipurissa, mutta erityisen antoisaa oli saada opiskella nyt tällaisen konsertoineen taiteilijan johdolla. Kerttu Bernhardkin innostui välillä niin, että hänen poskensa hehkuivat. Minun poskeni hehkuivat varmaan aina, Szalkiewicz muisteli myöhemmin.

Ensikonsertin jälkeen Szalkiewicz palasi Viipurin Musiikkiopistoon jatkamaan opintojaan Eleonore Friskin johdolla. Hän suoritti opiston loppututkinnon 1935.

Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka viipurilaiset taiteilijat valloittivat Helsingin ja kuinka Suomen eliitti sotamarsalkka Mannerheimin johdolla peukutti Viipurille! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!

Öinen Viipuri 1930-luvulla.
Viipuri by Night. Öinen Viipuri 1930-luvulla. Kuva: Hugo Jokinen / Museoviraston historian kuvakokoelma Viipuri
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.
Kuvitusta Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939. kuvitus

Lähteet

Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.

Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.

Arkistolähteet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.

Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.

Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.

Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Viipurin musiikin menestystarina 1918-1939

  • Muukalaisella maestro Boris Sirpolla riitti ihailijoita ja vihamiehiä

    Johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939.

    Lue johdanto Viipurin musiikin menestystarinaan 1918-1939 ja lähde kiehtovalle aikamatkalle 1920-1930-lukujen vilkkaaseen, kosmopoliittiin Viipuriin! Jatkokertomuksessa seikkailevat armenialainen viuluniekka Boris Sirpo ihailijoineen ja vihamiehineen, Pietarista paenneet emigranttimuusikot, operettidiivat ja teatterilaiset, salaperäinen soitinkeräilijä Viulu-Wahl, viulun ihmelapsi Heimo Haitto ja monet muut viipurilaiset kulttuuripersoonat. - Kuuntele Areenassa toimittaja Outi Paanasen ja musiikin tutkija Reijo Pajamon radiosarja Musiikkielämää vanhas Wiipuris.

  • Muukalainen viuluniekka Boris Wolfson tulee kaupunkiin maailmanpalon syttyessä

    Osa 1 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 1: Kun armenialainen viuluniekka Boris Wolfson astui Helsingin yöpikajunasta Viipurin uudelle rautatieasemalle 1914, hän tuli kosmopoliittiin karjalaisten kaupunkiin. Viipurissa puhuttiin sekaisin suomea, ruotsia, venäjää ja saksaa, joskus ranskaakin. Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin uusi viulisti vaihtoi saksalaisen Wolfson-nimensä pian toiseksi, sillä Saksasta ja Venäjästä oli tullut vihollisia. Heinäkuun viimeisenä päivänä oli syttynyt maailmansota. Kääntämällä etunimensä nurin Boriksesta tuli Boris Sirob.

  • Muukalainen viuluniekka kotoutuu kaupunkiin

    Osa 2 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 2: Syksystä 1914 armenialainen viulisti Boris Sirob tienasi leipänsä soittamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterissa Leevi Madetojan johdolla. Syksyllä 1916 orkesterin kapellimestariksi vaihtui Toivo Kuula. Boris hankki voita leivän päälle antamalla viulutunteja. Hänen oppilaitaan olivat muun muassa kolme huippulahjakasta viipurilaispoikaa, Sulo Aro, Onni Suhonen ja Naum Levin. Kun Boris kohtasi kauniin ja rikkaan Gretan, Viipurista tuli lopullisesti hänen kotikaupunkinsa.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri saa kuoliniskun

    Osa 3 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 3: Vallankumous Venäjällä maaliskuussa 1917 herätti suomalaisissa toivon, että uusi vapaa Venäjä antaisi Suomellekin vapauden. Toivo Kuulan johtamalla Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterilla oli tuulta purjeissa. Kaupunki myönsi reilun avustuksen, soittajat voitiin kiinnittää hyvissä ajoin ja orkesterikouluun ilmoittautui ennätysmäärä oppilaita. Tammikuussa 1918 kaikki muuttui, kun Suomi ajautui veriseen sisällissotaan.

  • Ystävykset kielinero Andrej Rudnev ja säveltäjä Ernest Pingoud pakenevat kaupunkiin

    Osa 4 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 4: Bolshevikkivallankumouksen jälkeen lokakuussa 1917 kymmenet tuhannet venäläiset lähtivät pakoon Neuvosto-Venäjältä. Monen pakoreitti kulki pitkin Karjalankannasta Viipurin kautta. Jotkut emigranteista kuten kielitieteilijä ja pianisti Andrej Rudnev ja ystävänsä säveltäjä Ernest Pingoud jäivät Viipuriin asumaan.

  • Kanttori Tillin lapset saavat venäläiset soitonopettajat

    Osa 5 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 5: Viipurin tuomiokirkon kanttorin Oskari Tillin ja puolisonsa Ellin lapset Tellervo, Kalevi ja Olavi saivat tottua siihen, että kotona laulettiin ja soitettiin koko ajan. Kaikki lapset laitettiin Boris Sirobin syksyllä 1918 perustamaan uuteen Viipurin Musiikkikouluun, missä he saivat venäläiset soitonopettajat. Kun Tellervo pääsi nuorelle herrasmiehelle, pianotaiteilija Sergei Kulangolle, pojat joutuivat ankaralle viulupedagogi Tatjana von Rippakselle.

  • Kansakoulunopettaja Aino Siukosen lauluääni soi kuin kukkopilli

    Osa 6 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 6: Kansakoulunopettaja Aino Siukonen kävi keväällä 1920 Viipurin uudessa Musiikkikoulussa laulu- ja pianotunneilla sekä musiikin teoriassa. Kirjeissään kotiväelle Aino ihmetteli, miten hänen lauluäänensä soi joskus kuin kukkopilli ja toisinaan taas kuin vanhoilla kirkkomummoilla.

  • Vakava säveltäjä Toivo Saarenpää tappelee viihdettä vastaan

    Osa 7 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 7: Syksyllä 1920 säveltäjä Toivo Saarenpää toteutti Viipurissa suuren unelmansa, hän tuli ja perusti kaupunkiin jälleen sinfoniaorkesterin. Saarenpään oli viipurilaisten vanha tuttu vuosilta 1911–1916, Musiikin Ystäväin orkesterikoulun teoriaopettaja ja sanomalehti Karjalan musiikkiarvostelija. Arvostelijana vakavamielinen Saarenpää oli periaatteen mies, joka ei voinut sietää huonoa ja halpa-arvoista musiikkia.

  • Toivo Saarenpään Konsertti-Orkesterin tuskien taival

    Osa 8 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 8: Toukokuuhun 1921 mennessä Toivo Saarenpää oli pitänyt kannattajilleen antamansa lupauksen. Suomalainen Konsertti-Orkesteri soittanut kaikki kymmenen konserttia, joihin orkesterin kannattajajäsenet olivat ostaneet kausikortin. Saarenpää oli saanut kiusanteosta tarpeekseen. Hän lopetti, vaikka kilpailijat lähettivät terveisiä, etteivät enää vastustaisi hänen orkesteriaan. Ketkä tekivät kiusaa Toivo Saarenpäälle?

  • Kaupunki huumaantuu Sibeliuksen vierailusta

    Osa 9 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 9: Säveltäjä Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa oli jouduttu elämään ilman orkesteria jo viisi vuotta. Joitakin kokeiluja oli tehty, ja Boris Sirobkin tarttui asiaan perustamalla Viipurin Musiikkiopistoon orkesterin. Tätä saapui huhtikuun lopussa 1923 johtamaan itse säveltäjämestari Jean Sibelius. Kyseessä oli suuri kunnia Musiikkiopistolle ja koko Viipuri oli vierailusta tohkeissaan.

  • Mihin kanttori Oskari Tilli tarvitsee pullon Subrovkaa?

    Osa 10 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 10: Sotien välisessä Viipurissa miltei joka kodissa harrastettiin musiikkia. Monet kävivät kanttori Tillin kotona pianotunneilla ja perheen nuorimmainen Kalevi halusi, että isä opettaisi häntäkin. Oppitunnista tuli lopulta suurempi kommellusten ketju, kuin aluksi olisi voinut kuvitella. Musiikkiopistossakin sattui monia kommelluksia ja laulunopettajaksi kiinnitetty Dagmar Hagelberg-Raekallio teki huomioita johtaja Sirobin toimintatavoista.

  • Johtaja Boris Sirob kutsuu lehtimies Lepon lounaalle

    Osa 12 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 12: Talvella 1928 Karjala-lehden uusi nuori toimittaja Jaakko Leppo esiteltiin Viipurin keskeisimmälle muusikolle, Musiikkiopiston johtajalle Boris Sirobille. Pian tapaamisen jälkeen Sirob kutsui Lepon kotiinsa lounaalle – ja lehtimies sai oppia, ettei ilmaisia lounaita ole.

  • "Pitää lähteä Viipuriin kuullakseen uutta musiikkia"

    Osa 13 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 13: Viipurissa asui 1920-luvun puolivälissä pieni kourallinen suomalaisia eturivin modernisteja. Kun Boris Sirobin jousikvartetin konsertissa helmikuussa 1927 esitettiin vain Väinö Raition ja Sulho Rannan musiikkia, saatiin konsertti suuren suosion vuoksi uusia. Helsingissä asunut säveltäjä Uuno Klami joutui toteamaan, että "kuullakseen uutta musiikkia, on matkustettava Viipuriin".

  • Vanhan musiikkiruhtinaan kuolema

    Osa 14 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 14: Emil Sivori oli todellinen musiikkiruhtinas 1900-luvun alun Viipurissa. Tämä tulisieluinen herättäjä ja taistelujen mies, joka oli johtanut perustamaansa Viipurin Kirkkomusiikkiopistoa vuodesta 1893, sai kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin haastajan nuoresta viulistista Boris Sirobista.

  • Musiikin Ystäväin Orkesteri nousee kymmenen vuoden jälkeen siivilleen

    Osa 15 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 15: Loppiaisena 1929 Viipurin musiikkiväen harras toive toteutui, kun Musiikin Ystäväin Orkesteri konsertoi jälleen kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Alkoi säännöllinen konserttitoiminta, joka kesti aina marraskuuhun 1939. Kapellimestariksi ei valittu kuitenkaan viipurilaista Boris Sirobia vaan Eino Raitio Helsingistä.

  • Ihanat Terijoen kesät!

    Osa 16 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 16: Maallemuutto oli 1920- ja 30-luvuilla suuri operaatio, sillä tavaraa pakattiin mukaan kolmeksi kuukaudeksi. Viipurista muutettiin ennen kaikkea Terijoelle. Pianisti Cyril Szalkiewicz saattoi viipyä kanttorin Oskari Tillin huvilalla viikkoja. Huvilan tšehovilainen ilmapiiri houkutteli myös muita muusikoita ja viipurilaisia säveltäjiä. Kesällä 1929 huvilalla piipahti yllättäen myös johtaja Boris Sirob.

  • Soittajaromanssi äityy vakavaksi

    Osa 17 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 17: Toivo Kuulan kuoleman jälkeen Viipurissa työttömiksi jääneet orkesterimuusikot työllistyivät muun muassa elokuvateattereissa. Agricolan kirkon kanttorin Oskari Tillin nuorimmainen Kalevi Tilli sai 1930-luvun vaihteessa todellisen elokuvakylvyn sisarensa, pianonsoittoa Viipurin Musiikkiopistossa opiskelleen Tellervo Tillin romanssin vuoksi.

  • Oudot voimat sabotoivat sekakuoro Päivän Laulun laskiaisjuhlaa

    Osa 18 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 18: Viipurissa oli kymmenittäin kuoroja, mutta 1930 mukaan mahtui vielä uusi sekakuoro Päivän Laulu. Samaan aikaan politiikassa kuohui, kun muun muassa radikaalit oikeistolaiset harrastivat väkivaltaisia muilutuksia. Isänmaallinen kansanrintama IKL menestyi parhaiten rajakunnissa ja julkaisi Viipurissa Karjalan Suunta -nimistä lehteä.

  • Willy Sirobin traaginen kuolema

    Osa 19 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 19: Boris ja Greta Sirobia kohtasi veret seisauttava tragedia keväällä 1931 kun heidän poikansa, vasta 17-vuotias lyseolainen Willy Sirob kuoli onnettomuudessa Viipurin satamassa.

  • Viulutaiteilija Bronislaw Huberman kutsuu Musiikkiopiston kamariorkesterin Eurooppaan

    Osa 20 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 20: Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki.

  • Eliitti peukuttaa Mannerheimin johdolla Viipurille

    Osa 21 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 21: Helsingissä järjestettiin helmikuussa 1934 Viipurin Taideviikko. Kaupunginteatterin vierailunäytäntöä ja Taiteilijaseuran näyttelyä lukuunottamatta Taideviikko oli ennen kaikkea Viipurin korkeatasoisen musiikkielämän esittely. Musiikkiopiston johtaja, kapellimestari Boris Sirob tuuletti: "Parikymmentä vuotta sitten Viipurin 24-miehisessä orkesterissa oli vain yksi kotimainen soittaja. Nyt meillä on 48 soittajaa, joista vain yksi on muukalainen."

  • Viulun ihmelapsi Heimo Haitto tuodaan kaupunkiin

    Osa 22 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 22: Talvella 1935 veturinkuljettaja Aaro Haitto toi 9-vuotiaan poikansa Heimon Viipuriin koesoittoon kuuluisan viulupedagogin Boris Sirpon luokse. Miehet tekivät sopimuksen, jonka mukaan Heimo Haitto jäi Sirpon kasvattipojaksi. Sopimukseen kuului, ettei poika saanut tavata vanhempiaan eikä sisaruksiaan ennen kuin on täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

  • Pikku pelimanni Heimo Haiton kansainvälinen tähti syttyy

    Osa 24 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 24: Keväällä 1939 viipurilainen viulun ihmepoika, 13-vuotias Heimo Haitto murtautui kansainväliseen kuuluisuuteen. Ensikonserttia Helsingissä helmikuussa seurasi voitto Lontoon kansainvälisessä viulukilpailussa huhtikuussa. Kesällä Heimo esitti itseään Suomen Filmiteollisuuden elokuvassa Pikku pelimanni.

  • Taivas kaupungin yllä repeää 30. marraskuuta 1939

    Osa 25 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 25: Syksyllä 1939 sodan uhka leijui ilmassa. Tummat varjot hiipivät pimeillä kujilla, mutta Viipurin Musiikkiopisto aloitti toimintansa entiseen tapaan. Myös Viipurin Musiikin Ystäväin Orkesterin soitantokausi oli suunniteltu ja konserttikausi saattoi alkaa. Marraskuun viimeisenä päivänä kaikki kuitenkin repesi.

  • Jäähyväiset Viipurille

    Osa 26 sarjasta Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939.

    Osa 26: Ennen kuin vihollisen pommitukset ajoivat viimeiset siviilit pois Viipurista, kaupunkiin jääneiden oli aika tehdä sankaritekoja. Pakoon lähteneet Musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo ja 14-vuotias Heimo Haitto jatkoivat matkaa edelleen Yhdysvaltoihin. Seurasivatko arvokkaat Repinin maalaukset mukana? Oliko juutalaisuus Sirpon suuri salaisuus?