Keväällä 1932 maailmankuulu viulutaiteilija Bronislaw Hubermanin kutsui Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin kanssaan Euroopan kiertueelle. Orkesteri konsertoi Boris Sirobin johdolla Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, minkä jälkeen Musiikkiopistosta tuli koko kaupungin ylpeys ja tulisieluisesta johtajasta viipurilaisten suuri suosikki. – Osa 20/26.
Maailmankuulu viulutaiteilija puolanjuutalainen Bronisław Huberman konsertoi Viipurissa lokakuun alussa 1931. Huberman ei ollut Viipurissa suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan oli konsertoinut kaupungissa jo sekä 1910-luvulla että syyskuussa 1920.
Ihmelapsena tunnettu Huberman oli syntynyt Puolan Częstochowassa joulukuussa 1882. Hän oli opiskellut muun muassa Berliinissä kuuluisan Joseph Joachimin johdolla. Vuonna 1896 Huberman oli soittanut Wienissä itselleen Johannes Brahmsille säveltäjän omaa viulukonserttoa. Iäkäs Brahms oli ollut 13-vuotiaan pojan soitosta syvästi liikutettu.
Hubermanin tähti loisti 1920–1930-luvuilla korkealla. Hän konsertoi Euroopassa ja Yhdysvalloissa kuuluisimmissa konserttisaleissa, New Yorkin Carnegie Hallissa, Wienin Musikvereinissa ja Milanon La Scalassa ja teki lukuisia levytyksiä Berliner Rundfunkille.
Lokakuun 2. päivänä 1931 Bronisław Hubermanin oli määrä esittää Bachin E-duuri-viulukonsertto Viipurin tuomiokirkossa Musiikkiopiston varttuneemmista oppilaista kootun kamariorkesterin säestyksellä.
Maailmantähti tyrmistyi tiedosta, että häntä säestäisi oppilasorkesteri:
– Olin ensin kauhistunut, kun kuulin, että Viipurin konsertissa minua säestää tuon pienen provinssikaupungin nuoriso-orkesteri, Huberman kertoi Astra-lehden haastattelussa.
Musiikkiopistolaiset saapuivat ensimmäiseen yhteiseen harjoitukseen erittäin jännittyneinä:
– Kun aloimme soittaa, Huberman keskeytti meidät jo parin tahdin jälkeen. Olimme kauhistuneita. Luulimme epäonnistuneemme. Silloin Huberman sanoi meille: “Tehän soitatte kuin vanhat tekijät. Soittonne on ensiluokkaista!” Tämä kannusti meitä yrittämään vastedeskin parastamme. Hermostuneisuus oli nyt kadonnut ja soittaminen kävi helposti kuin hurmiossa, kamariorkesterin ensiviulisti kertoi Astralle.
Hubermanista nuoret soittivat fantastisen hyvin. Hän ihastui Musiikkiopiston kamariorkesterin hienoon musisointiin niin, että halusi sen säestävän itseään myös viikkoa myöhemmin Helsingin konsertissa.
– Halusin tuoda heidät myös tänne pääkaupunkiin näyttämään, miten mestarillisesti he minua säestävät. Boris Sirob on tehnyt heistä loistavan orkesterin, Huberman kehui Astralle.
Bronisław Hubermanin ja Viipurin Musiikkiopiston kamariorkesterin yhteistyö ei päättynyt syksyyn 1931. Helmikuussa 1932 johtaja Sirob sai Hubermanilta kirjeen, jossa tämä kertoi haluavansa orkesterin kanssaan kiertueelle Hollantiin, Belgiaan ja Ranskaan.
Tästä tarjouksesta Boris Sirob ei voinut kieltäytyä. Kiertue tulisi sisältämään kahdeksan yhteistä konserttia, joiden lisäksi orkesteri soittaisi muutamia omia konsertteja. Kamariorkesteri harjoitteli matkalle kolme konserttiohjelmaa; kotimaisen, klassisen ja modernin. Ohjelmistossa oli muun muassa Toivo Kuulan, Erkki Melartinin ja Sulho Rannan musiikkia.
Konserttimatkalle Eurooppaan lähtivät kapellimestari Boris Sirob, hänen puolisonsa Greta Sirob, 18 nuorta soittajaa ja solisti, Musiikkiopiston 16-vuotias pianistilahjakkuus, sukujuuriltaan puolalainen Cyril Szalkiewicz.
Cyril Szalkiewicz oli opiskellut opistossa vuodesta 1922 konsulinna Eleonore Friskin johdolla. Hän oli ehtinyt heittää jo hyvästit Viipurille. Työskenneltyään lyhyen aikaa ravintolamuusikkona Turussa Cyril oli asettunut Helsinkiin, missä tienasi rahoja teatteriorkesterin pianistina.
Euroopan matkan lähtökonsertti pidettiin 11. huhtikuuta Viipurin uuden seurakuntatalon juhlasalissa. Se radioitiin suorana lähetyksenä. Ennen lähtöään orkesteri konsertoi vielä Tampereella, missä matkakassa karttui 10 000 markalla.
Huhtikuun 15. päivänä sanomalehti Karjalan reportteri, nimimerkki Fiss oli Helsingin satamassa saattamassa kamariorkesteria Antwerpenin laivaan.
– Baltic höyryää ja puhisee raskaassa lastissa syvään vajonneena satamalaituriin kiinnitettynä. Kapteenit ja perämiehet hääräävät, tulli kulkee ja nuuskii, lokit kirkuvat nälkäisinä ja Toivo Salovuori seisoo vakavan ja viisaan näköisenä “reelingin” ääressä. Tupakka palaa ulkomaamatkailijan hampaissa ja jaloissa loistavat uuden uutukaiset muotikengät.
Nuoria soittajia kerääntyy rahtilaivan laituriin.
– Neitoset tulevat saattajineen ja saavat kukkia. Valokuvauskoneet ovat ahkerassa työssä, filmien suojauspaperit repeilevät ja aina vähän väliä kuuluu näpsäys.
Kapellimestari Boris Sirobia vaan ei vielä näy.
– Nähtävästi hän ei pidä liikoja kiireitä. Jopahan tuli! Nuottipinkka kainalossa, nimittäin toisessa. Toisessa oli rouva Greta, kädessään kimppu kauniita ruusuja. Joku huutaa, että “poliisi odottaa johtaja Sirobia!” Joko nyt, vastaa johtaja S. naurussa suin ja rientää portaan luona seisovan järjestyksenvalvojan tutkittavaksi.
Sirob kertoo toimittajalle päällimmäisistä lähtötunnelmistaan:
– Pariisin konsertti kutkuttelee vatsani pohjaa jo nyt.
Laivakello soi ja laiva alkaa irtautua laiturista.
– Irma Salmela saa vielä viimeisen käsisuudelman, jonka hän vastaanottaa täydellisellä ja harjaantuneella grandezzalla. Ja vaalean punainen ruusu hänen povellaan sopii tummaan takkiin erinomaisesti.
– Piskuinen pianisti Schalkewicz hymyilee tottunutta maailmanmiehen hymyä, kun joku omainen tai hyvä tuttava antaa vielä viimeisiä varteenotettavia neuvoja, miten suuressa maailmassa tulee käyttäytyä.
Balticin savupiippu työntää pikimustaa savua, nenäliinat heiluvat ja laiva kääntyy hitaasti jääsohjossa.
– Viimeiset huudot, viimeiset katseet, täynnä iloa ja vapaata riemua alkaneesta matkasta. Matkan päässä odottaa viipurilaista kamarimusiikkia tulikoe. Me uskomme, että se siitä kunnialla selviää! Fiss kirjoitti toiveikkaana.
Kamariorkesterin kiertue alkoi Hollannista. Huhtikuun 26. päivänä esiinnyttiin Antwerpenissä, minkä jälkeen seurasivat Amsterdam, Haag ja Rotterdam, Bryssel ja Pariisi. Kiertue päättyi 10. toukokuuta Pariisiin.
Boris Sirob kertoi jälkeenpäin Karjalan toimittajalle Veli Punnukselle – ystävälleen Jaakko Lepolle – Pariisissa tapahtuneesta hupaisasta tilanteesta:
– Olimme juuri harjoituksissa Pariisin Ecole Normale de Musique'ssa, kun tuli joku vanhahko mieshenkilö sytyttämään valoja hymyillen meille ystävällisesti ja selitellen, että taitaa olla liian pimeä nähdä nuotteja. Koetin hymyillä ukolle kiitokseksi ja jatkoimme harjoituksia. Mutta joku orkesterilaisistamme oli tehnyt sen havainnon, että ukko saneli jotakin eräälle madamelle tai mademoisellelle, joka koko ajan kirjoitti muistiin kaiken sanelun. Minua hiukan ihmetytti sellainen vahtimestari. Kunnes minulle sitten selitettiin, että hän oli sen maailmankuulun Ecole normalen rehtori ja kaikkein korkein herra.
Itse Pariisin konsertista Sirob ei tunnustanut muistavansa mitään:
– Menestyspäämäärämmehän oli oikeastaan Pariisi, ja minun täytyy myöntää, että vastaanotto oli mitä lämpimin ja sydämellisin. Pariisin konsertissamme olivat läsnä monet, en tahdo sanoa kaikki, sikäläiset tunnetut kapellimestarit ja muusikot. M.m. René Baton piti meille puheen.
– Mutta miten kaikki meni Pariisissa, siitä en tiedä oikein tarkalleen mitään. Olin liian jännittynyt, ja kun matkustimme pois kaupungista samana iltana eikä vielä ole saapunut sanomalehtiä, en vielä ole voinut saada objektiivista käsitystä.
– Joka tapauksessa olisi impressariomme heti halunnut järjestää – s.o. muutaman päivän kuluttua – uuden konsertin, mutta meiltä puuttui aikaa ja rahaa ja totta kai ihmisellä on myös koti-ikävä. Tulimme kuitenkin luvanneeksi jo puolittain pari konserttia ensi vuodeksi.
Kamariorkesteria kuljettanut laiva saapui Helsingin satamaan 16. toukokuuta 1932. Matka jatkui saman tien iltapikajunalla kotiin Viipuriin.
Rautatieasemalla tunnelma oli liikuttunut. Soittajille huudettiin eläköötä, laulettiin Karjalaisten laulu ja ojennettiin laakeriseppele. Boris Sirobin matkalta keräämä leikekokoelma oli täynnä valokuvia, erinomaisia ennakkojuttuja ja erinomaisia arvosteluja. Karjalan Jaakko Lepolle Sirob tunnusti, että Hollanti oli ollut “kiirastuli”:
– Professori Huberman sanoi alussa, että jos me onnistuisimme Hollannissa, tässä asiallisessa maassa, ja saamme hyvät arvostelut, niin on tiemme auki kaikkeen maailmaan. Ja Hollanti läpäistiin hyvin ja Hubermankin oli tyytyväinen. Eräskin arvostelija uskalsi sanoa: Meillä Hollannissa ei ole tämän arvoista orkesteria.
Sirob muisteli myös kiperää tilannetta, johon itse oli joutunut Hollannissa:
– Haagissa, missä oli läsnä prinssihallitsija Hendrik ja salli minullekin armollisen audienssin, kysyi joku korkea herra, taisi olla prinssin adjutantti, missä minun kunniamerkkini olivat? Muistin viime tingassa, että päälläni oli viipurilainen frakkini, ja kun oikein muistelin, niin keksin sen tosiasian, että vasemmassa housuntaskussani oli Viipurin Lauluveikkojen kunniamerkki. Siinä oli tarpeeksi. Se riitti kysyjällekin.
Boris Sirob osasi nauraa myös itselleen:
– Päällystakistani oli minulla hiukan enemmän vaivaa. Olin nimittäin matkakustannuksia säästääkseni käännättänyt vanhan ulsterini, mutta sen ruudut eivät vaikuttaneet erikoisemmin edullisesti. Luulivat meitä sirkusseurueeksi joissakin paikoissa – ja minua tietysti ensiluokkaiseksi tirehtööriksi.
Kamariorkesterin Euroopan kiertue oli merkkitapaus Viipurin Musiikkiopistolle ja sulka Boris Sirobin hattuun. Borista kehuttiin, hänessä ”piili kokonainen omaisuus hengen voimaa”, ja hän ”välitti temperamenttinsa myös ympäristöön”.
– Hänen ankarimmat vastustajansakin myöntävät, että hänellä jos kellään oli psykologinen silmä ja intuitiivinen vaisto oivaltamaan oppilaansa mahdollisuudet ja käyttämään niitä hyväksi. Hänen saavutuksensa sellaisenaan todistivat, että hän oli päässyt pedagogisena musiikin johtajana huipputuloksiin kansainvälisessäkin mielessä. Hän kasvatti omista oppilaistaan kamarimusiikkiorkesterin, jonka nuoret jäsenet hän kokosi voitokkaaksi yhtyeeksi, Jaakko Leppo kirjoitti vielä vuosia myöhemmin.
Viipurilaiset olivat ylpeitä Boriksesta ja hänen työstään Musiikkiopistossa:
– Se, että Viipuria pidettiin maaseutukaupunkina, se ei estänyt sitä olemasta kosmopoliittinen pieni suurkaupunki, jonka musiikkielämä oli vilkaista ja tuloksellista. Viipurin Musiikkiopisto oli kaupungin ylpeys ja sen tulisieluinen johtaja Boris Sirob, viipurilaisten suuri suosikki, kirjailija Lempi Jääskeläinen iloitsi.
Erityistä huomiota Euroopan kiertueella herätti pianosolisti Cyril Szalkiewicz. Seuraavana vuonna 1933 Szalkiewicz piti ensikonserttinsa Helsingin yliopiston juhlasalissa. Konsertti päättyi riemukkaasti, kun Cyrilin viipurilaistoverit kantoivat 17-vuotiaan pianotaiteilijan kultatuolissa ulos konserttisalista.
Szalkiewiczin ensikonsertistaan saamat arvostelut olivat kauttaaltaan ylistäviä:
– Tämä ensikonsertti jätti kerta kaikkiaan tulevaisuuden varalle erikoisen vakuuttavan lupauksen ja yleisö antoi pidättymättömän tunnustuksensa nuorelle, jo alallaan pitkälle ehtineelle soittoniekalle, Yrjö Suomalainen kiitteli.
– Viipurilainen pianisti Kiril Schalkewitsch on kaikesta päättäen ensiluokan lahjakkuus. Hänen soitossaan ilmenevä varma ja itsenäinen musiikkinäkemys on sangen harvinaista 17-vuotiaalle ja hän on ikäisekseen saavuttanut myös ihmeteltävän vankan tekniikan. Hänen osaamisvarmuutensa on kaikkein suurimmissakin tehtävissä aivan pettämätön ja monessa kohdassa saa aivan hämmästyä kokonaistuloksen musikaalista kauneutta, Taneli Kuusisto kehui.
Helsingissä Cyril Szalkiewicz oli hakeutunut pianotaiteilijan Kerttu Bernhardin oppilaaksi.
– Vaativa oli opettajani konsulinna Eleonore Frisk Viipurissa, mutta erityisen antoisaa oli saada opiskella nyt tällaisen konsertoineen taiteilijan johdolla. Kerttu Bernhardkin innostui välillä niin, että hänen poskensa hehkuivat. Minun poskeni hehkuivat varmaan aina, Szalkiewicz muisteli myöhemmin.
Ensikonsertin jälkeen Szalkiewicz palasi Viipurin Musiikkiopistoon jatkamaan opintojaan Eleonore Friskin johdolla. Hän suoritti opiston loppututkinnon 1935.
Viipurin musiikin menestystarina 1918–1939 jatkuu! Lue seuraavaksi kuinka viipurilaiset taiteilijat valloittivat Helsingin ja kuinka Suomen eliitti sotamarsalkka Mannerheimin johdolla peukutti Viipurille! Lue mitä tähän mennessä on tapahtunut!
Lähteet
Suulliset lähteet
Aikio, Auli: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Auli Aikion puhelinhaastattelu 13.11.2019.
Hyökki, Matti: Muistoja isästä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta Anton Hyökistä. Kuoronjohtaja, professori emeritus Matti Hyökin haastattelu Helsingissä 21.2.2019.
Kari, Päivi: Muistoja isovanhemmista Ellen ja Elias Karista, isotädistä Greta Sirposta ja hänen miehestään Boris Sirposta, Sirpon toisesta vaimosta Gretchenistä ja isästä Leo Karista. Tietoja isoisovanhemmista Anna ja Gustaf Ollbergistä, isän serkusta Willy Sirobista ja viulutaiteilija Heimo Haitosta. Päivi Karin haastattelu Orivedellä 21.11.2019.
Ohela, Kyllikki: Muistoja isästä, säveltäjästä ja Viipurin Musiikkiopiston johtajasta Felix Krohnista. Lääketieteen tohtori Kyllikki Ohelan (o.s. Krohn) haastattelu Lappeenrannassa 25.1.2019.
Rauhala, Matti: Oppilaan muistoja Viipurin Musiikkiopistosta. Kanttori Matti Rauhala haastattelussa Lahdessa 11.9.2019.
Saarnilahti-Becker, Meri: Muistoja äidinisän veljestä, viipurinvenäläisesta pianotaiteilijasta ja pianopedagogista Sergei Kulangosta. Kouluttaja Meri Saarnilahti-Beckerin haastattelu Helsingissä 19.2.2019.
Saraste, Jukka-Pekka: Muistoja Viipurin Musiikkiopiston viulunsoitonopettajasta, viulutaiteilija Naum Levinistä. Kapellimestari Jukka-Pekka Sarasteen haastattelu Helsingissä 3.10.2019.
Suurpää, Matti: Muistoja äidistä, viipurilaisesta viulutaiteilijasta ja viulupedagogista Irma Salmela-Suurpäästä. Kustantaja Matti Suurpään haastattelu Helsingissä 2.5.2019.
Sipilä, Aila: Muistoja vanhemmista rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta, o.s. Tillistä. Rouva Aila Sipilän o.s. Mankosen puhelinhaastattelut 5. & 7.11.2019.
Taipale, Auli: Muistoja isovanhemmista, viipurilaisesta kanttori Oskari ja rouva Elli Tillistä sekä vanhemmista, rehtori Kauko ja rouva Tellervo Mankosesta o.s. Tillistä. Rouva Auli Taipaleen o.s. Mankosen haastattelu Helsingissä 6.11.2019.
Painetut lähteet
Aikalaiskirja 1934
Aaltoila, Heikki: Ilmari Hannikainen kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.Aho, Kalevi: Ernest Pingoud - Taiteen edistys. Esipuhe teokseen. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Bergroth, Kersti & Jääskeläinen, Lempi & Kojo, Viljo: Rakas kaupunki. Otava. Helsinki 1951.
Bodalew, Orest: Artikkeli Orest Bodalew kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia (toim. Maire Pulkkinen). Oy Fazerin musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Dahlström, Fabian: Jean Sibelius - Päiväkirja 1909-1944. Svenska litteratursällskapet i Finland. Porvoo 2015.
Elmgren-Heinonen, Tuomi: Toivo Kuula, elämäkerta. WSOY. Porvoo 1938.
Garam, Lajos: Viulun mestareita. Hellasedition. Rajamäki 1985.
Hagelberg-Raekallio, Dagmar: Kaiu Suomen laulu. Laulajattaren muistelmia. Otava. Helsinki 1934.
Haitto, Heimo: Maailmalla. Kirjayhtymä. Helsinki 1976.
Haitto, Heimo – Vastari, Eva: Viuluniekka kulkurina. Heimo Haiton vaellusvuodet Yhdysvalloissa 1965-76. Tammi. Jyväskylä 1994.
Heikkilä, Ritva (toim.): Kultaisten rantojen Kannas. Kuvauksia Terijoen maisemista ja ihmisistä. Karisto. Hämeenlinna 1986.
Heiskanen, Outi: Elohuvia. Elokuvateatterien kotimainen kulta-aika. Otava. Keuruu 2009.
Hirn, Sven & Lankinen, Juha: Viipuri. Suomalainen kaupunki. WSOY. Porvoo 2000.
Häyrynen, Antti: Viipurin perintö elää. Rondo-lehti 11/2018.
Ilanko, Jori: Viipurin musiikkiopisto 1918-1928. Viipuri Kauppakirjapaino 1928.
Jokinen, Esko (toim. Antti Jokinen): Eväät. Kansan sivistysrahaston tuella. Tampere 2003.
Junkkari, Olli: Laulun laaja kotimaa. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Helsinki 1997.
Jussila, Osmo & Hentilä, Seppo & Nevakivi, Jukka: Suomen poliittinen historia 1809–1995. WSOY. Juva 1995.
Järvinen, Maria: Optimistit rakentavat maailmaa. Olavi Kajala Lahden kaupunginjohtajana 1942-1967. Historian pro gradu -tutkielma. Treen yliopisto. Huhtikuu 2012.
Jääskeläinen, Lempi: Idästä saapuu myrsky. Otava. Helsinki 1942.
Jääskeläinen, Lempi: Kevät vanhassa kaupungissa. Otava. Keuruu 1957.
Kajanus-Blenner, Lilly: Artikkeli Lilly Kajanus-Blenner kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia. Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja. Toim. Maire Pulkkinen. Oy Fazerin Musiikkikauppa. Helsinki 1958.
Kari, Leo: Papan pakinat. Tekstinkäsittely Päivi Kari. Oriveden kirjapaino 2013.
Karppanen, Eka: Nuorukaisena Knut Possen jäljillä. Piirroksellinen muistelmisto 30-luvun Viipurista. Karjalan Kirjapaino Oy. Lappeenranta 1987.
Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Siltala. Latvia 2018.
Koivisto, Juhani: Tuijotin tulehen kauan. Toivo Kuulan lyhyt ja kiihkeä elämä. WSOY. Juva 2008.
Kolari, Pertti: Viipurin autotietoa - Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry. Viipurin läänin autoja ja autoilijoita. Luettelo-osa 2016.
Kortelainen, Anna: Ei kenenkään maassa. Romaani. Tammi. Juva 2012.
Kujala, Antti: Viipurin työväenliike vuosina 1899–1907 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Kuula, Pentti: Viipurin Musiikin Ystävien orkesteri suomalaisen musiikin ja kansallisen identiteetin edistäjänä 1894-1918. Studia Musica 28, Sibelius-Akatemia, Kirkkomusiikin osasto. Helsinki 2006.
Kuujo, Erkki: Viipuri. Karjala. Osa 3. Arvi A. Karisto Oy.
Laine, Eine: Pitkä päivä paistetta ja pilviä. Muistelmia. Helsinki 1967.
Lankinen, Juha: Kaupan ja teollisuuden Viipuri. Karjalan Kirjapaino Oy, Lappeenranta. Jyväskylä 2000.
Lampila, Raija: Ralf Gothónin soiva elämä. Teos. Juva 2016.
Leppo, Jaakko: Viipurilaisia. Kustannusosakeyhtiö Kivi. Lahti 1946.
Lindgren, Göran (toim.): Viipurin taistelu 1944. Kooste Suomen Sotilassosiologisen Seuran seminaarin 19.4.2007 esitelmistä. Maanpuolustuskorkeakoulu, Helsinki. Johtamisen laitos. Julkaisusarja 3. Helsinki 2008.
Liski, Tuure: Lakkarinpalle. Elämää Valkjärven Mannilassa. Pohja 1982.
Louhivuori, Anna-Maija: Artikkeli Cyril Szalkiewicz kirjassa Suomalaisia musiikin taitajia – Esittävien säveltaiteilijoiden elämäkertoja, toim. Maire Pulkkinen. Fazer. 1958.
Mainio, Aleksi: Vakoilijoita ja pomminheittäjiä. Viipurin venäläiset taistelujärjestöt ja virkavalta 1917–1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Malmberg, Ilkka: Kaiken nähnyt kaunotar. HS Kuukausiliite. Tammikuu 2005.
Moisio, Erkki: Lempi Jääskeläinen – Viipurin kuvaaja. Otava. Keuruu 1983.
Mäkinen, Kirsi-Marja: Viipurin konserttielämä 1920- ja 1930-luvulla. Musiikkitieteen Pro gradu -tutkielma. Kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitos. Turun yliopisto 1978.
Neuvonen, Petri (toim.): Kävelyretkiä 1930-luvun Viipurissa. Eino Partasen valokuvia. SKS. Hämeenlinna 2010.
Niskanen, Riitta: "Kruuni sen tekköö" Lahden konserttitalon rakennushistoria. Musiikkiopiston omakotisäätiö & Lahden kaupunginmuseo. Markprint Oy 2004.
Paavolainen, Jaakko: Lapsuus Kanneljärvellä. Tammi. Helsinki 1982.
Pajamo, Reijo: Musiikin juhlaa Viipuris. Repale-kustannus. Helsinki 2018.
Pakkanen, Outi: Rakas Emmi. Otava. Keuruu 1984.
Pelto, Hanna: Lukkarin lapset. Herman Siukosen perheen vaiheita kirjeenvaihdon kertomina. Omakustanne. Vammala 2011.
Pärnänen, Väinö: Viipurilaista teatterielämää. Viipurin Työväen teatteri - Viipurin Kaupunginteatteri 1898-1945. Tammi. Lahti 1950.
Raevuori, Antero: Hyvästi, Viipuri. Karjalan pääkaupungin kohtalon vuodet 1939, 1941 ja 1944. Minerva Kustannus Oy. Saarijärvi 2011.
Rasilainen, Toivo & Pullinen, Erkki: Viipurin musiikkiopisto – Lahden musiikkiopisto. 50 vuotta musiikin opetusta. Lahden musiikkiopisto Oy. 1968.
Roine, Maija-Stiina: Harry Wahlin viulut. Helsinki 2007.
Reijonen, Tuuli: Kannaksen mosaiikkimaailma. Otava. Keuruu 1968.
Roselius, Aapo: Valkoinen Viipuri. Artikkeli kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Toim. Anu Koskivirta ja Aleksi Mainio. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21, 2019.
Rousi, Arne: Ystäväni musiikin maestrot. Atena. Jyväskylä 2006.
Saarenpää, Mandi: Toivo Saarenpää. Kirjavälitys Oy. Tampere 1952.
Saarenpää, Toivo: Viipurin musiikkioloista. Suomen musiikkilehti nro 8. 1.12.1923.
Saarenpää Toivo: Artikkeli Toivo Saarenpää kirjassa Suomen säveltäjiä I (toim. Einari Marvia). WSOY. Porvoo 1965.
Salmenhaara, Erkki: Leevi Madetoja. Helsinki 1987, Painokaari Oy. Tammi.
Salmenhaara, Erkki: Ernest Pingoud – Taiteen edistys. Jälkilause teoksessa. Gaudeamus. Jyväskylä 1995.
Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos: Aamulehti – Kotka Nyheter. Kustannuskiila. Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 2: Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Kustannuskiila. Kuopio 1987.
Tilli, Kalevi: Karjalainen rapsodia. Vanha viipurilainen kertoo. Juva 1992. WSOY.
Tilli, Kalevi: Viipuri. Muistoja kaipuuni kaupungista. Juva 1985. WSOY.
Tuomi, Liisa: Elämäni kiikkulauta. Apulehti. Helsinki 1972.
Tuulio, Tyyni: Nuoruuden maa. WSOY. Porvoo 1967.
Vares, Vesa: Porvarillinen ja demokraattinen maakunta. Luovutetun Karjalan porvarilliset puolueet 1900-luvun alusta vuoteen 1939 kirjassa Politiikan ja jännitteiden Viipuri 1880–1939. Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toimitteita 21. Kirjaksi.Net 2019.
Veltheim, Katri: Kultainen rinkeli. Tammi. Helsinki 1984.
Veltheim, Katri: Kävelyllä Viipurissa. Tammi. Helsinki 1985.
Ypyä, Ragnar: Viipurin kaupungin rakennuskonttorin huonerakennustöitä. Arkkitehtilehti nro 2, 1942.
Arkistolähteet
Elonet
Helsingin Sanomat HS Aikakone
Kansalliskirjasto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot digi.kansalliskirjasto.fi
Lahden konservatorion arkisto.
Nettilähteet
Airola, Tuomas: Onni Suhonen ja Viipurin perintö. Keski-Pohjanmaa 14.2.2004.
Bodalew, Pippe: Nummelan kylähistoria. Muistoja Huhrammäestä. Vaahteristo. 16.10.2008.
Floman, Per Erik: Glimtar från musiklivet i Wiborg. Wiborgs Nyheter, Lördagen den 7 januari 2012.
Hakala, Esa: Avainsijoitus.blogspot.com. Toista oli Viipurissa 7.8.2018 | Boris Osipovitš Sirpo 31.10.2018 | Heimo Haitto 30.6.2019.
Jalkanen, Pekka: 1930-luku: Katse taaksepäin. Populaarimusiikin museo Pomus.
Karjalainen, Katariina: Tällainen on Putinin hulppea luksushuvila Viipurissa. Ilta-Sanomat 27.9.2017.
Lappalainen, Seija: Ranta Sulho (1901–1960). Kansallisbiografia 9.10.2006.
Mäkelä-Alitalo, Anneli: Sirpo, Boris (1893–1967). Kansallisbiografia 14.11.2007. Päivitetty 25.9.2008.
Numminen, Pekka: Tällainen on Putinin huvila Viipurissa - maku kuin Trumpilla. Iltalehti 26.09.2017.
Salmenhaara, Erkki: Raitio, Väinö (1891–1945). Kansallisbiografia 20.8.1999. Päivitetty 26.7.2016.
Sariola, Petri: Orest Bodalew - suomalaisen pianotaiteen outsider. Nettiartikkeli. Amfion 17.8.2016.
OP Ryhmän Taidesäätiö
Schönberg, Kalle: Venäläismedia: Putinin uusi datsha on vanha suomalainen jugend-kartano Viipurin lähellä. Yle Uutiset 24.8.2017.
Tampereen ammattikorkeakoulu (TAMK): VirtuaaliViipuri
Teatterimuseo: Tunteita ja eleganssia. Eino Partasen teatterivalokuvia 1930-luvun Viipurista. Työryhmä Pentti Paavolainen, Aila Teräväinen, Irina Fialkina, Sirpa Nygren.
Radio-ohjelmat
Tämä on semmoinen ammatti, ettei sitä täysin opi. Syksyn taiteilija Heimo Haitto soittaa kertoo työstään. Haastattelijana Eeva Hirvensalo. Yle 1979.
Vaito Haitto muistelee veljeään Heimo Haittoa. Toimittajana Outi Paananen. Narrin aamulaulu, Yle 2018.
Kirjallisuutta
Porvali, Mikko: Sinisen kuoleman kuva. Karelia Noir I. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2015.
Porvali, Mikko: Veri ei vaikene. Karelia Noir II. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2016.
Porvali, Mikko: Kadonneen kaupungin varjo. Karelia Noir III. Atena Kustannus Oy. Nörhaven, Tanska 2018.
