Hyppää pääsisältöön

Anime kohtaa kalligrafian Perttu Haapasen orkesteriteoksissa

Perttu Haapanen kuuluu kotimaisten säveltäjien kokeilevaan siipeen, se on selvä, mutta hänen löytöretkensä suuntautuvat musiikkiin, eivät käsitteisiin tai muihin päälleliimauksiin. Ondinen uuden säveltäjämuotokuvalevyn kolme teosta ovatkin dramaturgisesti ja soinnillisesti luontevaa kuunneltavaa, etenkin kun esitykset ovat ensiluokkaisia.

Perttu Haapanen / RSO / Slobodeniouk
Perttu Haapanen / RSO / Slobodeniouk Uudet levyt

Haapasen hälyillä rikastettu orkesterimodernismi saattaa tuntua vain toimeliaalta kohellukselta, elleivät muusikot onnistu pontevasti rakentamaan siihen suuntaa ja logiikkaa. Levyn kaksi sooloteosta, huilukonsertto (2018) ja laulusarja Ladies' Room (2006, 2008), toimivat hyvin, koska orkesterin ja solistin vuoropuhelu jänteyttää dramaturgiaa.

Konsertossa Yuki Koyama saa alituisen visertelyn tuntumaan ilahduttavan melodiselta. Koyaman huilun kevyenkirkas sointi taittuu saumatta puhallushälyiksi, ja soiton graafinen, tavallaan kalligrafinen särmä piirtää Haapasen ideat selvästi esiin. Dima Slobodenioukin johtama Radion sinfoniaorkesteri rakentaa omalta osaltaan imua mielikuvituksekkaiden sointieleiden jatkumoon. Haapanen suosii pienempiä ja oudompia rytmikoneita kuin vaikkapa Esa-Pekka Salonen, mutta levyllä RSO pyöräyttelee niitä käyntiin todella vastustamattomasti, yleensä juuri ennen kuin hiljainen kahahtelu alkaa puuduttaa.

Vokaalimusiikissa Haapanen on viehtynyt moninaisiin, välillä groteskeihin tekstikollaaseihin. Ladies' Roomissa normaalihko nykyrunous vuorottelee outsider-artisti Adolf Wölflin nonsensen kanssa, joten sopraano Helena Juntunen pääsee hyödyntämään kaikkia laulu- ja puheilmaisukeinojaan. Juntunen osoittaa huikeaa virtuositeettia merkitysten rakentamisessa, ei ainoastaan kirkkaan sopraanoäänensä ketterässä käytössä.

Orkesteriteos Compulsion Island on ilmaisultaan painokkaampi, vaikka sekin näyttäytyy yksityiskohtaisten sointieleiden jatkumona enemmän kuin materiaalin jämäkkänä kehittelynä. Levyesittelyssä toistellut anime-vaikutteet voi helpoiten yhdistää tämän teoksen mielikuvituksekkaaseen etenemiseen. RSO ei kuitenkaan tavoita samaa suunnan tuntua kuin sooloteoksiin; konsertista taltioitu teos ei ole ennättänyt vielä asettua. Keskeinen mikrotonaalinen trumpettiele tosin tarttuu korviin ja jää kummittelemaan.

Kokonaisuudessaan levy raivaa Perttu Haapaselle ihan oman tilan suomalaisten säveltäjien joukossa. Hän on mestari häilyvien merkitysten musiikissa, jossa karaktääri ja intensiteetti pysyvät, mutta huomio kiinnittyy alati uusiin, pakeneviin ihmeisiin.

Perttu Haapanen: Compulsion Island; Ladies’ Room; Huilukonsertto. - Helena Juntunen, sopraano, ja Yuki Koyama, huilu, sekä Radion sinfoniaorkesteri/Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1307-2)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua