Hyppää pääsisältöön

Anime kohtaa kalligrafian Perttu Haapasen orkesteriteoksissa

Perttu Haapanen kuuluu kotimaisten säveltäjien kokeilevaan siipeen, se on selvä, mutta hänen löytöretkensä suuntautuvat musiikkiin, eivät käsitteisiin tai muihin päälleliimauksiin. Ondinen uuden säveltäjämuotokuvalevyn kolme teosta ovatkin dramaturgisesti ja soinnillisesti luontevaa kuunneltavaa, etenkin kun esitykset ovat ensiluokkaisia.

Perttu Haapanen / RSO / Slobodeniouk
Perttu Haapanen / RSO / Slobodeniouk Uudet levyt

Haapasen hälyillä rikastettu orkesterimodernismi saattaa tuntua vain toimeliaalta kohellukselta, elleivät muusikot onnistu pontevasti rakentamaan siihen suuntaa ja logiikkaa. Levyn kaksi sooloteosta, huilukonsertto (2018) ja laulusarja Ladies' Room (2006, 2008), toimivat hyvin, koska orkesterin ja solistin vuoropuhelu jänteyttää dramaturgiaa.

Konsertossa Yuki Koyama saa alituisen visertelyn tuntumaan ilahduttavan melodiselta. Koyaman huilun kevyenkirkas sointi taittuu saumatta puhallushälyiksi, ja soiton graafinen, tavallaan kalligrafinen särmä piirtää Haapasen ideat selvästi esiin. Dima Slobodenioukin johtama Radion sinfoniaorkesteri rakentaa omalta osaltaan imua mielikuvituksekkaiden sointieleiden jatkumoon. Haapanen suosii pienempiä ja oudompia rytmikoneita kuin vaikkapa Esa-Pekka Salonen, mutta levyllä RSO pyöräyttelee niitä käyntiin todella vastustamattomasti, yleensä juuri ennen kuin hiljainen kahahtelu alkaa puuduttaa.

Vokaalimusiikissa Haapanen on viehtynyt moninaisiin, välillä groteskeihin tekstikollaaseihin. Ladies' Roomissa normaalihko nykyrunous vuorottelee outsider-artisti Adolf Wölflin nonsensen kanssa, joten sopraano Helena Juntunen pääsee hyödyntämään kaikkia laulu- ja puheilmaisukeinojaan. Juntunen osoittaa huikeaa virtuositeettia merkitysten rakentamisessa, ei ainoastaan kirkkaan sopraanoäänensä ketterässä käytössä.

Orkesteriteos Compulsion Island on ilmaisultaan painokkaampi, vaikka sekin näyttäytyy yksityiskohtaisten sointieleiden jatkumona enemmän kuin materiaalin jämäkkänä kehittelynä. Levyesittelyssä toistellut anime-vaikutteet voi helpoiten yhdistää tämän teoksen mielikuvituksekkaaseen etenemiseen. RSO ei kuitenkaan tavoita samaa suunnan tuntua kuin sooloteoksiin; konsertista taltioitu teos ei ole ennättänyt vielä asettua. Keskeinen mikrotonaalinen trumpettiele tosin tarttuu korviin ja jää kummittelemaan.

Kokonaisuudessaan levy raivaa Perttu Haapaselle ihan oman tilan suomalaisten säveltäjien joukossa. Hän on mestari häilyvien merkitysten musiikissa, jossa karaktääri ja intensiteetti pysyvät, mutta huomio kiinnittyy alati uusiin, pakeneviin ihmeisiin.

Perttu Haapanen: Compulsion Island; Ladies’ Room; Huilukonsertto. - Helena Juntunen, sopraano, ja Yuki Koyama, huilu, sekä Radion sinfoniaorkesteri/Hannu Lintu. (Ondine, ODE 1307-2)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua