Hyppää pääsisältöön

C.P.E. Bachin henki löytyy myös moderneilla soittimilla

Carl Philipp Emanuel Bach ei ollut enää barokkisäveltäjä, mutta musiikin historiallisesti tietoisessa nykytodellisuudessa on silti rohkea veto tehdä moderneilla soittimilla kokonaislevytys hänen teoksistaan viululle ja kosketinsoittimille. Viulisti Tamsin Waley-Cohen ja pianisti James Baillieu kuitenkin tavoittavat Bachin tunnetuimman pojan oikullisen, herkän hengen. Signumin julkaisema kolmen CD-levyn boksi on kauttaaltaan riemullista kuultavaa.

CPE Bach: Complete original works for violin & keyboard
CPE Bach: Complete original works for violin & keyboard Uudet levyt

Carl Philipp Emanuelin kamarimusiikissa järisyttävä Sturm und Drang ja suoraviivainen galanttius yhdistyvät puhtaaksi tunneilmaisuksi, joka ennakoi Schubertin herkkää paatosta. Fraasien epäsymmetria sekä melodinen ja harmoninen yllätyksellisyys pitävät kuulijan tuolin reunalla, kunhan soittajat vain osaavat yhdistää romantiikan tunteet barokin ilmavuuteen.

Juuri siinä Tamsin Waley-Cohen ja James Baillieu ovat mestareita. He tavoittavat äärimmäisen herkkyyden, mutteivät tarvitse siihen suurta ääntä ja laajoja kaaria. Ilmaisu on pienimuotoista, yksityiskohtaista ja vaihtelevaa, mutta koko ajan vereslihalla. Etenkin mollisonaateissa syntyy huikea kontrasti avausosan nyyhkytyksien ja hitaan osan lohdullisten silitysten välille.

Nykymuusikoiden vankasta historiatietoisuudesta todistaa, etteivät Waley-Cohen tai Baillieu myrkytä Bachin estetiikkaa isoäänisten nykysoittimien luontaisimmalla ilmaisulla, vaan valjastavat sen kokonaisuudessaan musiikin palvelukseen. Esimerkiksi pianon herkät dialogit viulun kanssa onnistuvat laulavalla Steinwaylla paremmin kuin fortepianolla saati cembalolla. Lisäksi Baillieu saa bassolinjat erottumaan niin kimmoisina, että pelkästään niitä seuratessa kuluu ilta rattoisasti.

Yleensä kokonaislevytyksistä sanotaan, että ne täydentävät kuvaa säveltäjästä. Mutta nämä kahdeksan sonaattia lisukkeineen ovat enemmän - niiden tunneherkkyys, yksilöllisyys ja vapaus kertovat valistusajan ajattelusta sanoja paremmin, ja se miten niiden inhimillisyys opettaa myötäelämistä on äärimmäisen ajankohtaista.

Tällaiset mielleyhtymät ovat melkoinen saavutus mille tahansa taidemusiikkilevylle.

C.P.E. Bach: Teokset viululle ja kosketinsoittimelle. - Tamsin Waley-Cohen, viulu, ja James Baillieu, piano. (Signum Classics, SIGCD573)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Myöhäisromantiikkaa ja tasa-arvoa kokonaisvaltaisella laadulla

    Levyarvostelu

    Viulisti Eriikka Maalismaan ja pianisti Emil Holmströmin uutuuslevy upottaa minut vielä syvemmälle romantiikkaan kuin heidän edellinen, tunteiden myllertämisestä Emma-palkittu Schumann-levynsä. Periodiromantiikkaan hurahtanut duo jatkaa tunneilmaisuaan suolikielisellä viululla ja vuoden 1882 Bösendorferilla, mutta musiikki on aivan romantiikan lopusta. Richard Straussin ja Amy Beachin sonaatit osallistuvat taidemusiikin tasa-arvokeskusteluun, mutta miten, sen saa kuulija päättää.

  • Tarkkapiirtoiset eleet, huokoiset taustat

    Levyarvostelu

    Suomalaistaustainen Ondine-yhtiö on alkanut syventyä Baltian taidemusiikkiin myös historiallisesti. Viime syksynä ihastuin levyyn, jolla Ondine esitteli kanadanlatvialaisen Talivaldis Keninšin lakonisen kirkasta musiikkia. Nyt kuva tästä vuonna 2008 kuolleesta, omaäänisestä impressionisti-modernistista täydentyy kahdella sinfonialla, jotka Keninš sävelsi 1970-luvulla uudessa kotimaassaan Kanadassa.

  • Kolmen levyn kommenttiraita Brandenburgilaisille

    Levyarvostelu

    Vuonna 2001 kapellimestari Thomas Dausgaard ja Ruotsalainen kamariorkesteri alkoivat tilata nykysäveltäjiltä sisarteoksia Johann Sebastian Bachin Brandenburgilaisille konsertoille. Kahden vuosikymmenen projekti on nyt pakattu tripla-CD:lle, jonka hauskuus kumpuaa Brandenburgilaisten konserttojen rikkaista kokoonpanoista ja nykymusiikin vapaudesta.

  • Nico Muhlyn kimmoisuus sopii Pekka Kuusistolle

    Levyarvostelu

    Pari vuotta sitten Pekka Kuusisto aloitti Norjalaisen kamariorkesterin vierailijana. Suhde on kehittynyt niin, että tällä kaudella hän jatkaa taiteellisena johtajana. Kuusiston ja norjalaisten yhteinen debyyttilevy paljastaa, että suhteen kiihkeys perustuu rohkealle rosolle. Nico Muhlyn intensiivinen viulukonsertto Shrink sopii esittäjilleen kuin nenä päähän ja saa äärimmäisen tiiviin tulkinnan, kun taas Philip Glassin minimalismi ei raikastu edes Kuusiston taikakosketuksesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua