Hyppää pääsisältöön

C.P.E. Bachin henki löytyy myös moderneilla soittimilla

Carl Philipp Emanuel Bach ei ollut enää barokkisäveltäjä, mutta musiikin historiallisesti tietoisessa nykytodellisuudessa on silti rohkea veto tehdä moderneilla soittimilla kokonaislevytys hänen teoksistaan viululle ja kosketinsoittimille. Viulisti Tamsin Waley-Cohen ja pianisti James Baillieu kuitenkin tavoittavat Bachin tunnetuimman pojan oikullisen, herkän hengen. Signumin julkaisema kolmen CD-levyn boksi on kauttaaltaan riemullista kuultavaa.

CPE Bach: Complete original works for violin & keyboard
CPE Bach: Complete original works for violin & keyboard Uudet levyt

Carl Philipp Emanuelin kamarimusiikissa järisyttävä Sturm und Drang ja suoraviivainen galanttius yhdistyvät puhtaaksi tunneilmaisuksi, joka ennakoi Schubertin herkkää paatosta. Fraasien epäsymmetria sekä melodinen ja harmoninen yllätyksellisyys pitävät kuulijan tuolin reunalla, kunhan soittajat vain osaavat yhdistää romantiikan tunteet barokin ilmavuuteen.

Juuri siinä Tamsin Waley-Cohen ja James Baillieu ovat mestareita. He tavoittavat äärimmäisen herkkyyden, mutteivät tarvitse siihen suurta ääntä ja laajoja kaaria. Ilmaisu on pienimuotoista, yksityiskohtaista ja vaihtelevaa, mutta koko ajan vereslihalla. Etenkin mollisonaateissa syntyy huikea kontrasti avausosan nyyhkytyksien ja hitaan osan lohdullisten silitysten välille.

Nykymuusikoiden vankasta historiatietoisuudesta todistaa, etteivät Waley-Cohen tai Baillieu myrkytä Bachin estetiikkaa isoäänisten nykysoittimien luontaisimmalla ilmaisulla, vaan valjastavat sen kokonaisuudessaan musiikin palvelukseen. Esimerkiksi pianon herkät dialogit viulun kanssa onnistuvat laulavalla Steinwaylla paremmin kuin fortepianolla saati cembalolla. Lisäksi Baillieu saa bassolinjat erottumaan niin kimmoisina, että pelkästään niitä seuratessa kuluu ilta rattoisasti.

Yleensä kokonaislevytyksistä sanotaan, että ne täydentävät kuvaa säveltäjästä. Mutta nämä kahdeksan sonaattia lisukkeineen ovat enemmän - niiden tunneherkkyys, yksilöllisyys ja vapaus kertovat valistusajan ajattelusta sanoja paremmin, ja se miten niiden inhimillisyys opettaa myötäelämistä on äärimmäisen ajankohtaista.

Tällaiset mielleyhtymät ovat melkoinen saavutus mille tahansa taidemusiikkilevylle.

C.P.E. Bach: Teokset viululle ja kosketinsoittimelle. - Tamsin Waley-Cohen, viulu, ja James Baillieu, piano. (Signum Classics, SIGCD573)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua