Hyppää pääsisältöön

C.P.E. Bachin henki löytyy myös moderneilla soittimilla

Carl Philipp Emanuel Bach ei ollut enää barokkisäveltäjä, mutta musiikin historiallisesti tietoisessa nykytodellisuudessa on silti rohkea veto tehdä moderneilla soittimilla kokonaislevytys hänen teoksistaan viululle ja kosketinsoittimille. Viulisti Tamsin Waley-Cohen ja pianisti James Baillieu kuitenkin tavoittavat Bachin tunnetuimman pojan oikullisen, herkän hengen. Signumin julkaisema kolmen CD-levyn boksi on kauttaaltaan riemullista kuultavaa.

CPE Bach: Complete original works for violin & keyboard
CPE Bach: Complete original works for violin & keyboard Uudet levyt

Carl Philipp Emanuelin kamarimusiikissa järisyttävä Sturm und Drang ja suoraviivainen galanttius yhdistyvät puhtaaksi tunneilmaisuksi, joka ennakoi Schubertin herkkää paatosta. Fraasien epäsymmetria sekä melodinen ja harmoninen yllätyksellisyys pitävät kuulijan tuolin reunalla, kunhan soittajat vain osaavat yhdistää romantiikan tunteet barokin ilmavuuteen.

Juuri siinä Tamsin Waley-Cohen ja James Baillieu ovat mestareita. He tavoittavat äärimmäisen herkkyyden, mutteivät tarvitse siihen suurta ääntä ja laajoja kaaria. Ilmaisu on pienimuotoista, yksityiskohtaista ja vaihtelevaa, mutta koko ajan vereslihalla. Etenkin mollisonaateissa syntyy huikea kontrasti avausosan nyyhkytyksien ja hitaan osan lohdullisten silitysten välille.

Nykymuusikoiden vankasta historiatietoisuudesta todistaa, etteivät Waley-Cohen tai Baillieu myrkytä Bachin estetiikkaa isoäänisten nykysoittimien luontaisimmalla ilmaisulla, vaan valjastavat sen kokonaisuudessaan musiikin palvelukseen. Esimerkiksi pianon herkät dialogit viulun kanssa onnistuvat laulavalla Steinwaylla paremmin kuin fortepianolla saati cembalolla. Lisäksi Baillieu saa bassolinjat erottumaan niin kimmoisina, että pelkästään niitä seuratessa kuluu ilta rattoisasti.

Yleensä kokonaislevytyksistä sanotaan, että ne täydentävät kuvaa säveltäjästä. Mutta nämä kahdeksan sonaattia lisukkeineen ovat enemmän - niiden tunneherkkyys, yksilöllisyys ja vapaus kertovat valistusajan ajattelusta sanoja paremmin, ja se miten niiden inhimillisyys opettaa myötäelämistä on äärimmäisen ajankohtaista.

Tällaiset mielleyhtymät ovat melkoinen saavutus mille tahansa taidemusiikkilevylle.

C.P.E. Bach: Teokset viululle ja kosketinsoittimelle. - Tamsin Waley-Cohen, viulu, ja James Baillieu, piano. (Signum Classics, SIGCD573)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Kokkolalaiset herättävät vanhan amatöörimusiikin eloon - taas

    Levyarvostelu

    1770-luvulla Kokkolan kirkkoherra Anders Chydenius perusti pappilaansa pikkuisen amatööriyhtyeen ja keräsi sille pikkuisen nuottikokoelman. Euroopan mittakaavassa Chydenius oli perifeerinen harrastelija, mutta Suomessa hän oli valistusvisionääri aikaansa edellä. Ei ihme että Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on intoutunut levyttämään kotikaupunkinsa erikoista nuottikokoelmaa, olkoonkin että musiikillisesti kyse on harmittomasta viihteestä harrastelijoille.

  • Karlsons säveltää ryhtiä mystiseen minimalismiin

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro on melkeinpä maailman paras kuoro, eikä ihme että Ondine julkaisee sen levyjä minkä ehtii. Kuoro on taltioinut perusohjelmistoa ansiokkaasti, mutta viime aikoina sekaan on eksynyt ohuenpuoleista tunnelmamusiikkia Baltiasta. Siksi suhtauduin epäilyksellä uuteen Juris Karlsonsin musiikkia esittelevään levyyn. Mutta tuntematon latvialainen paljastui dynaamiseksi, omaääniseksi säveltäjäksi, joka säveltää jopa mystiseen minimalismiin ryhtiä ja värejä.

  • Varhainen käyrätorvi laulaa kotoisasti

    Levyarvostelu

    Reilu vuosi sitten intoilin luonnontorvitaituri Alec Frank-Gemmillin levystä, jolla hän soitti varhaisia virtuoosikonserttoja käyrätorvelle. Ursula Paludan Monbergin uutuuslevy sisältää hieman myöhäisempää ja melkoisesti helpompaa ohjelmistoa, mutta kuulostaa yhtä aristokraattiselta, ja täydentää oivallisesti kuvaa luonnontorven kehityksestä.

  • Kyykkyviulismia vuonna 2020?

    Levyarvostelu

    Kunnianarvoisalla Deutsche Grammophon -yhtiöllä on pitkät perinteet myös crossover-taidemusiikissa. Sektorin uusin tuote on norjalainen viulisti Mari Samuelsen, jolta DG julkaisi tuplalevyn jo viime vuoden puolella. Minulta on kestänyt hetkisen päästä selville levyn tarkoitusperistä, mutta loppujen lopuksi kyse on vain kyykkyviulismin päivittämisestä 2020-luvun taidemusiikkimuotiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua