Tuula Viitaniemi
Yle
Rakkauden päätös tekee raivokkaan tarkkaa analyysia siitä, mitä ihmisten sisällä ja välillä tapahtuu eron hetkellä. Kansallisteatterissa nähtävä näytelmä on emotionaalis-verbaalinen piinapenkki ja myrkkykattila, kaksintaistelu ja sielujen teurastus.
Ranskalaisen Pascal Rambertin kirjoittama ja ohjaama Rakkauden päätös kertoo miehestä ja naisesta, rakkaudesta ja rakkauden päättymisestä.
Toisaalta näytelmän nimi viittaa siihen, että rakkaus on päätös, samoin kun erokin on päätös.
Vuonna 2011 kantaesitetyssä näytelmässä on kaksi roolihahmoa, joita Kansallisteatterissa esittävät Katariina Kaitue ja Timo Torikka.
Torikka on myös kääntänyt tekstin.
Roolihahmojen nimet ovat suomennoksessa Katariina ja Timo. He ovat aviopari, kumpikin on näyttelijä, ja he tekevät töitä yhdessä.
Näytelmä alkaa kun pariskunta astuu lavalle – ja mies jättää naisen.
Rakkauden päätös vaatii näyttelijöiltä valtavasti.
Lavastusta ei ole, ei mitään esineitä, ei vaihtuvia valoja – on vain tyhjä tila ja kaksi ihmistä, jotka siinä katsojien silmien edessä repivät hajalle toisensa ja entisen yhteisen elämänsä.
Näytelmä on omaperäinen, tiheä ja mieleenpainuva, täynnä täsmällisiä havaintoja ja julmia piirtoja.
Rakkauden päätös vaatii näyttelijöiltä valtavasti.
Se on katsojallekin vaativa, hetkittäin puuduttava kokemus, jo pelkästään käsittämättömän tekstimäärän vuoksi.
Olin puristua penkkiini, kuin olisin jäänyt näyttämöltä hyökyvän tekstitonniston alle.
Varsinkin runsaat viittaukset eri näytelmiin, maalauksiin ja muihin taiteen klassikoihin tuntuivat kuormittavilta.
Ja olisin ymmärtänyt vähän vähemmälläkin toistolla, että pariskunta samastuu rakkaudessaan Yoko Onoon ja John Lennoniin, että heidän eronsa on kuin Lennonin murha.
Ovelasti kirjoitettu teksti vie ja vedättää katsojaa näkemään asiat ensin toisen osapuolen silmin. Sitten näkökulma kääntyy ympäri.
Katariina Kaitue näyttelee jätetyksi tulevaa naista ilmiömäisesti – sekä puhuessaan, että ihmeellisellä intensiteetillä myös kuunnellessaan, selin yleisöön.
Tiedän mitä ajattelet.
Timo Torikka on hänkin vahva roolissaan, joskin koin hänen tunneilmaisunsa ja energiansa välillä yksitotiseksi. Se on kenties tekijöiden tarkoituskin? Miten raskas ja rasittava tyyppi tästä "Timosta" piirtyy, miten painavaa puhetta hän suoltaa!
Timo on selvästi suunnitellut kaiken etukäteen: näillä sanoilla jätän vaimoni. Osoitan tietäväni jo ennalta vaimoni vastaväitteet ja nerokkaasti tyhjennän niiden voiman, jo ennen kuin hän ehtii avata suutaan.
“Tiedän mitä ajattelet”, Timo sanoo, ja onnistuu riitelemään loputtomasti itsekseen, vaimon kuunnellessa hiljaa vieressä.
Yleisöä naurattaa.
Mies on käsikirjoittanut suureen eropuheeseensa kaikki mahdolliset dialogit valmiiksi.
Mutta kun nainen pääsee ääneen ja alkaa käyttää sanallista skalpelliaan, hän leikkelee miehen argumentaation ja sielun suikaleiksi.
Kaitue tekee sen niin tylyn tyylikkäästi, että olen tikahtua nauruun ja niin on moni muukin.
Olin katsomassa esitystä erosta toipuvan ystäväni kanssa. Myöhemmin hän kuvailee tuota naurua katarttiseksi kokemukseksi.
Olisi mielenkiintoista kuulla muiden katsojien ajatuksia esityksestä. Varmasti omat kokemukset rakkaudesta ja eroamisesta vaikuttavat isosti siihen, mihin näytelmässä samastuu, mikä naurattaa, mikä suututtaa, mikä kenties itkettää.
Näytelmän loppu vie ajatukset Anton Tšehovin Kolmen sisaren loppuhetkiin. Uupunut, kaikkensa antanut näyttelijä “Katariina” hokee kuin Irina Prozorov:
“On erottava, tehtävä työtä, me ryhdymme työhön, teemme työtä, on tehtävä työtä.”
Kaikki vanha on mennyttä. On löydettävä tie eteenpäin.
Rakkauden päätös. Ohjaus ja suunnittelu Pascal Rambert. Suomennos Timo Torikka Dramaturgi Eva Buchwald. Rooleissa Katariina Kaitue ja Timo Torikka. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin Pienellä näyttämöllä 8.11.2019.
