Hyppää pääsisältöön

Goldberg-muunnelmat vai teekutsut?

Jousisoittajat ovat pitkään pyrkineet osille kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivestä, Bachin Goldberg-muunnelmista. Niin tekee BIS-yhtiön uutuuslevyllä myös viulisti Frank Peter Zimmermannin liidaama Trio Zimmermann. Kolmikko ei ole tyytynyt Sitkovetskin perussovitukseen, vaan soittaa oman versionsa, joka on kertoman mukaan mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle. Mutta tälläkin kertaa tyyli ja tunnelma vaikuttaa kuunteluelämykseen enemmän kuin nuottikuvan uskollisuus.

Bach: Goldberg-muunnelmia / Trio Zimmermann
Bach: Goldberg-muunnelmia / Trio Zimmermann Uudet levyt

Zimmermann, alttoviulisti Antoine Tamestit ja sellisti Christian Poltéra ovat taitavia instrumentalisteja ja romanttisen perinteen jatkajia, mutteivät Bach- tai barokkispesialisteja. Kenties siksi kolmenkymmenen muunnelman sarja tuntuu tällä kertaa herraskaiselta keskustelulta teekutsuilla, kun sen pitäisi olla särmikästä ilotulitusta musiikin kaikilla parametreilla. Kaksisormioiselle cembalolle punotut kontrapunktilinjat ehkä toistuvat jousitriolla selvemmin kuin flyygelillä, mutta tyylittömät rokokoo-ornamentit ja romantiikasta kumpuava fraseeraus suistavat teoksen raiteiltaan.

Minna Pensolan, Antti Tikkasen ja Sergei Malovin hiljattainen jousitriolevytys oli sovituksellisesti ja soinnillisesti rohkeampi, ja siksi tavoitti teoksen hengen paremmin. Trio Zimmermann selviytyy cembalon sormileikeistä vähemmin vaurioin, mutta vain hitaiden tempojen ja varovaisuuden ansiosta, ja niillä ei tässä musiikissa pitkälle pötkitä.

Hyvän äänityksen ja hyvän soitinhallinnan ansiosta tälläkin levyllä tulee selväksi, että Goldbergien musiikillinen universumi avautuu jousitriolla paremmin kuin cembalolla, jos ilmeisimpiä kosketinsoitintemppuja ei oteta lukuun. Mutta silti jään odottamaan jotain rohkeiden periodispesialistien jousisoitinversiota - kun käytössä olisi myös barokin fraseeraus- ja sointityökalut, Goldbergit tuntuisivat vielä rikkaammilta.

J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat. - Trio Zimmermann. (BIS-2347)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua