Hyppää pääsisältöön

Goldberg-muunnelmat vai teekutsut?

Jousisoittajat ovat pitkään pyrkineet osille kosketinsoitinmusiikin kruununjalokivestä, Bachin Goldberg-muunnelmista. Niin tekee BIS-yhtiön uutuuslevyllä myös viulisti Frank Peter Zimmermannin liidaama Trio Zimmermann. Kolmikko ei ole tyytynyt Sitkovetskin perussovitukseen, vaan soittaa oman versionsa, joka on kertoman mukaan mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle. Mutta tälläkin kertaa tyyli ja tunnelma vaikuttaa kuunteluelämykseen enemmän kuin nuottikuvan uskollisuus.

Bach: Goldberg-muunnelmia / Trio Zimmermann
Bach: Goldberg-muunnelmia / Trio Zimmermann Uudet levyt

Zimmermann, alttoviulisti Antoine Tamestit ja sellisti Christian Poltéra ovat taitavia instrumentalisteja ja romanttisen perinteen jatkajia, mutteivät Bach- tai barokkispesialisteja. Kenties siksi kolmenkymmenen muunnelman sarja tuntuu tällä kertaa herraskaiselta keskustelulta teekutsuilla, kun sen pitäisi olla särmikästä ilotulitusta musiikin kaikilla parametreilla. Kaksisormioiselle cembalolle punotut kontrapunktilinjat ehkä toistuvat jousitriolla selvemmin kuin flyygelillä, mutta tyylittömät rokokoo-ornamentit ja romantiikasta kumpuava fraseeraus suistavat teoksen raiteiltaan.

Minna Pensolan, Antti Tikkasen ja Sergei Malovin hiljattainen jousitriolevytys oli sovituksellisesti ja soinnillisesti rohkeampi, ja siksi tavoitti teoksen hengen paremmin. Trio Zimmermann selviytyy cembalon sormileikeistä vähemmin vaurioin, mutta vain hitaiden tempojen ja varovaisuuden ansiosta, ja niillä ei tässä musiikissa pitkälle pötkitä.

Hyvän äänityksen ja hyvän soitinhallinnan ansiosta tälläkin levyllä tulee selväksi, että Goldbergien musiikillinen universumi avautuu jousitriolla paremmin kuin cembalolla, jos ilmeisimpiä kosketinsoitintemppuja ei oteta lukuun. Mutta silti jään odottamaan jotain rohkeiden periodispesialistien jousisoitinversiota - kun käytössä olisi myös barokin fraseeraus- ja sointityökalut, Goldbergit tuntuisivat vielä rikkaammilta.

J.S. Bach: Goldberg-muunnelmat. - Trio Zimmermann. (BIS-2347)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Silvestrov vastustaa sotaa hiljaisella hellyydellä

    Levyarvostelu

    Ukrainalainen seniorisäveltäjä Valentin Silvestrov on tällä hetkellä soitetumpi kuin koskaan, mutta syy on murheellinen: sota. Ukrainan sodan takia myös ECM-yhtiö on nyt julkaissut kuuden vuoden takaisen levytyksen Silvestrovin teoksesta Maidan 2014. Levy vastustaa sotaa ja puolustaa Ukrainaa hiljaisen hellällä, pienimuotoisella musiikilla. Siksi se tuntuu totuudelta keskellä uhkia, toiveita ja propagandaa.

  • Bram van Sambeek ratkoo fagotti-Bachia pätevästi

    Levyarvostelu

    Fagotisti Bram van Sambeek soitti itsestään ilmiön edellisellä Orbi-levyllään, jolla hän versioi hevi-klassikoita varsin erikoisen yhtyeen kera. Tuoreella Bach-julkaisulla van Sambeek palaa yksinään taidemusiikin helmoihin, mutta meno vähintään yhtä kiihkeää, tanssillista ja omapäistäkin. Soolopuhaltajien sammumattomaan Bach-janoon on nimittäin tarjolla peräti kolme erilaista mutta pätevää ratkaisua.

  • Bachin soolosellosarjat paljastavat käyrätorvesta uusia puolia - muttei toisinpäin

    Levyarvostelu

    Jukka Harju piipahtelee RSO:n soolokäyrätorven paikalta solistin ja kamarimuusikon tehtävissä säännöllisesti, mutta harvoin hän joutuu luottamaan osaamiseensa niin yksin kuin Alban uutuuslevyllä, jolla Harju soittaa kolme Johann Sebastian Bachin soolosellosarjaa. Ikonisen ja kevyesti moniäänisen sello-ohjelmiston versiointi vaatii sekä taiteellisten että soittoteknisten ratkaisujen löytämistä käyrätorven mukavuusalueen ulkopuolelta - mutta Jukka Harjun tapauksessa siitä seuraa hyviä asioita ainakin käyrätorvelle jos ei Bachille.

  • Onko Martinaitytėn sointipintaminimalismi saanut sokerikuorrutuksen?

    Levyarvostelu

    Viime vuonna lumouduin taas yhdestä levy-yhtiö Ondinen poimimasta baltialaisesta säveltäjästä. Žibuoklė Martinaitytėn orkesteriteosten hitaat, plastiset ja sointipintavetoiset prosessit tuntuivat raikkailta ja mielekkäiltä siinä trendikkäässä musiikkivirrassa, jota kutsun diatoniseksi mystiseksi minimalismiksi. Nyt Ondine on julkaissut seuraavan annoksen tätä amerikkalaistunutta liettualaissäveltäjää, ja kun sinfoniaorkesteri on typistynyt jousiksi, rikkaat sointipinnat ovat paikoin typistyneet sokerikuorrutukseksi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua