Hyppää pääsisältöön

Harri Wessmanin lempeässä maailmassa

Säveltäjä Harri Wessman täytti seitsemänkymmentä aiemmin tänä vuonna, ja siksi hänen musiikkiaan on ollut aiempaa enemmän esillä myös konserteissa - opetuskäytössähän Wessman lienee Suomen soitetuin nykysäveltäjä. Juhlavuotta somistaa myös Pilfinkin julkaisema uutuuslevy, jolla Matti Riutamaa ystävineen sukeltaa Wessmanin kitaramusiikin lempeänkirkkaaseen maailmaan.

Encounters / Wessman
Encounters / Wessman Uudet levyt

Oman sukupolvensa suomalaisten säveltäjien joukosta Wessman erottuu välimerellisen kevyellä, tonaalisella ilmaisulla, joka tuo mieleen Les Six -ryhmän kosmopoliittisen, monityylisen siiven. Näppäilysoittimet ja pienimuotoinen kamarimusiikki ovat mielestäni aina sopineet Wessmanille, ja niinpä myös uutuuslevyn kitarateokset soivat kauniisti, pakottomasti ja elävästi, ilman näyttämisen tarvetta. Varhaisimmat teokset ovat 1970-luvulta, myöhäisimmät tältä vuodelta, mutta sointuisan leikittelevä tyyli pysyy.

Luonteva on myös kitaristi Matti Riutamaan ote Wessmanin musiikkiin. Kokemus taidemusiikin ulkopuolelta antaa Riutamaan soittoon sekä svengiä että rentoutta, ja Wessmanin bossa nova -rakkaus nousee sopivasti esiin. Riutamaa ei kaiva kitarasta äärimmäisiä värejä, muttei tarvitsekaan. Lempeys ja rentous kannattelevat musiikkia myös soittoteknisesti.

Riutamaan mukaan tutut rakenteet ja aiheet usein toistuvat Wessmanin teoksissa. Kuulijaa saattaa levyllä puuduttaa myös pienimuotoisten tunnelmakappaleiden tasainen helminauha. Asian kääntöpuolena levy esittelee miellyttävän ja turvallisen musiikkimaailman, johon upota. Sitä paitsi duo huilulle ja kitaralle sekä etenkin trio huilulle, harmonikalle ja kitaralle tarjoavat tarpeellista vaihtelua jämäkämmällä sisällöllään ja soinnillaan. Etenkin harmonikan terävä, henkevä särinä sävyttää mainiosti Wessmanin kitarailmaisun hempeyttä.

Kitarataustainen äänittäjä Pekka Vesanen on tehnyt levyllä erinomaista työtä, ja kiitoksen ansaitsevat myös napakan tarinalliset teosesittelyt. Kyseessä on siis mitä onnistunein seitsemänkymmentävuotislahja Harri Wessmanille, tai oikeastaan häneltä kuulijoille.

"Encounters", Harri Wessmanin kitarateoksia. - Matti Riutamaa, kitara, sekä Eva Trygg, huilu, Antti Leinonen, harmonikka, ja Patrick Vena, kitara. (Pilfink, JJVCD-214)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua