Hyppää pääsisältöön

Harri Wessmanin lempeässä maailmassa

Säveltäjä Harri Wessman täytti seitsemänkymmentä aiemmin tänä vuonna, ja siksi hänen musiikkiaan on ollut aiempaa enemmän esillä myös konserteissa - opetuskäytössähän Wessman lienee Suomen soitetuin nykysäveltäjä. Juhlavuotta somistaa myös Pilfinkin julkaisema uutuuslevy, jolla Matti Riutamaa ystävineen sukeltaa Wessmanin kitaramusiikin lempeänkirkkaaseen maailmaan.

Encounters / Wessman
Encounters / Wessman Uudet levyt

Oman sukupolvensa suomalaisten säveltäjien joukosta Wessman erottuu välimerellisen kevyellä, tonaalisella ilmaisulla, joka tuo mieleen Les Six -ryhmän kosmopoliittisen, monityylisen siiven. Näppäilysoittimet ja pienimuotoinen kamarimusiikki ovat mielestäni aina sopineet Wessmanille, ja niinpä myös uutuuslevyn kitarateokset soivat kauniisti, pakottomasti ja elävästi, ilman näyttämisen tarvetta. Varhaisimmat teokset ovat 1970-luvulta, myöhäisimmät tältä vuodelta, mutta sointuisan leikittelevä tyyli pysyy.

Luonteva on myös kitaristi Matti Riutamaan ote Wessmanin musiikkiin. Kokemus taidemusiikin ulkopuolelta antaa Riutamaan soittoon sekä svengiä että rentoutta, ja Wessmanin bossa nova -rakkaus nousee sopivasti esiin. Riutamaa ei kaiva kitarasta äärimmäisiä värejä, muttei tarvitsekaan. Lempeys ja rentous kannattelevat musiikkia myös soittoteknisesti.

Riutamaan mukaan tutut rakenteet ja aiheet usein toistuvat Wessmanin teoksissa. Kuulijaa saattaa levyllä puuduttaa myös pienimuotoisten tunnelmakappaleiden tasainen helminauha. Asian kääntöpuolena levy esittelee miellyttävän ja turvallisen musiikkimaailman, johon upota. Sitä paitsi duo huilulle ja kitaralle sekä etenkin trio huilulle, harmonikalle ja kitaralle tarjoavat tarpeellista vaihtelua jämäkämmällä sisällöllään ja soinnillaan. Etenkin harmonikan terävä, henkevä särinä sävyttää mainiosti Wessmanin kitarailmaisun hempeyttä.

Kitarataustainen äänittäjä Pekka Vesanen on tehnyt levyllä erinomaista työtä, ja kiitoksen ansaitsevat myös napakan tarinalliset teosesittelyt. Kyseessä on siis mitä onnistunein seitsemänkymmentävuotislahja Harri Wessmanille, tai oikeastaan häneltä kuulijoille.

"Encounters", Harri Wessmanin kitarateoksia. - Matti Riutamaa, kitara, sekä Eva Trygg, huilu, Antti Leinonen, harmonikka, ja Patrick Vena, kitara. (Pilfink, JJVCD-214)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Vikingur Olafsson on paras pianisti juuri nyt

    Levyarvostelu

    Islantilainen Vikingur Olafsson on monin tavoin maailman paras pianisti, mistä kertoo sekin kotoinen seikka, että kollegani Aki Yli-Salomäen kanssa joudumme jakamaan vuorot Olafssonin uutuuksien arvioimiseen. Nyt on minun vuoroni, ja se on hyvä, sillä tuoreella DG:n julkaisulla Olafsson soittaa Mozartin ja aikalaisten musiikkia herkullisesti ja herkästi.

  • Sinfoniaorkesteri ei alistu Ismo Alangon bändiksi - ja se on hyvä

    Levyarvostelu

    Vuosikymmen sitten Radion sinfoniaorkesteri kutsui solistikseen maamme karismaattisimman popparin Ismo Alangon ja tilasi hänen hiteistään sovitukset ihan oikeilta säveltäjiltä, niin että sinfoniaorkesteri voisi soittaa omalla äidinkielellään eikä taantuisi crossover-kuorrutteeksi. Kapellimestari Jaakko Kuusisto on jatkanut projektin kehittelyä, ja nyt tarjolla on uutuuslevy, jolla Ismo Alangon bändinä soittaa Oulu Sinfonia. Meno on rajua - kuten kuuluukin.

  • Yksinäinen gambisti mietiskelee

    Levyarvostelu

    Gambisti Markus Kuikkaa olen enimmäkseen kuullut barytonin ja arpeggionen varressa, mutta näiden tukalien soitinten muistot hälvenevät, kun hän uutuuslevyllään soittaa viola da gamballa Telemannin soolofantasioita. Ne ovat juuri sellaista musiikkia, jota gamballa on hyvä soittaa: mietiskelevää mutta mielikuvituksekasta, virtuoottista mutta luonnollista, yksinäistä mutta kutsuvaa.

  • Helsingin kamarikuoro rakentaa Pärt-rituaalinsa väkevästi

    Levyarvostelu

    Vuonna 1982 valmistunut Passio oli yksi niistä teoksista, joilla Arvo Pärt löi läpi. Pelkistetty rituaali johdatti Jeesuksen kärsimysnäytelmään väkevän meditatiivisesti ja jäi käyttöön, sillä diatonisia sointuja minimalistisesti kellutteleva teos kuulosti yhtä aikaa arkaaiselta ja uudelta. Hilliard Ensemblen ECM:lle tekemä ensilevytys päätyi moneen levyhyllyyn määrittelemään sen, miltä Pärtin pitää kuulostaa. Helsingin kamarikuoro on nyt tarttunut Pärtin monumenttiin, ja onnistuu tarjoamaan ensilevytykselle perustellun ja paikoin paremmankin vaihtoehdon.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua