Hyppää pääsisältöön

Sony Classical ja huono aikakone

Sellisti Jan Voglerin ja kitaristi Ismo Eskelisen uutuuslevyn otsikko Songbook vihjaa sellon laululliseen ominaislaatuun, mutta ohjelmiston ja toteutuksen perusteella levy muistuttaa vanhoista huonoista ajoista, jolloin isojen levy-yhtiöiden tähdet soittelivat sekalaista ohjelmistoa läpi, ja tuote myytiin tähden ja yhtiön statuksella. Mutta sellisti Jan Vogler ei ole tarpeeksi suuri tähti, Sony Classicalin status ei riitä ja lisäksi markkina on niistä ajoista muuttunut: yleisö odottaa levyn ohjelmistolta terävyyttä ja tulkinnalta laatua.

Songbook / Vogler & Eskelinen
Songbook / Vogler & Eskelinen Uudet levyt

Vogler ja Eskelinen ovat valinneet laulukirjaansa hitaanpuoleisia salonkihittejä Mancinin Moon Riveristä Villa-Lobosin Ariaan ja Satien Gymnopédiehin. Burgmüllerin nokturnit saavat edustaa peukaloimattomuutta, mutta enimmäkseen kyse on sovituksista, joiden oikeutusta perustellaan sillä, että kitara ja sello nyt vain kuulostavat hyvältä yhdessä.

Periaatteessa näin onkin, muttei tällä levyllä. Vogler soittaa kappaleet läpi samalla, lievästi vuotavalla soinnilla ja samalla, varovaisesti hehkuttavalla cantabilella. Piazzollan Tangon historiassa hän rohkaistuu valitsemaan puoli pykälää kovemman paahtoasteen, mutta toisaalta unohtaa sen päälle Satien Gymnopédiehin, mikä pilaa sen kokonaan. Voglerin soitosta välittyy laiskuus - tällaisia imelyyksiä voi maailmantähden perustekniikalla levyttää tusinan päivässä sen kummemmin ajattelematta, mutta Piazzollassa ja de Fallan sarjassa pinta rakoilee.

Kitaristi Ismo Eskelisen rikas ja rohkea sointipaletti ei myöskään pääse tällä levyllä esiin. Kenties ohjelmisto inspiroi häntä astetta vähemmän kuin Gomyon kanssa tehdyllä levyllä, ja äänityskin on huonompi - kitaran enimmät sointivärit ja yksityiskohdat hukkuvat kumisevasti äänitetyn sellohehkutuksen alle.

Aina välillä Sony Classicalin tapaiset vanhat, isot levy-yhtiöt yllättävät hienoilla muusikkolöydöillä ja terävillä korkean profiilin ohjelmistoilla. Mutta yhtä usein ne eivät yllätä, vaan palauttavat mieleen, ettei levyteollisuuden kriisi ole johtunut vain digitalisaatiosta.

“Songbook”, säv. Paganini, Burgmüller, Villa-Lobos, Piazzolla, Mancini, de Falla, Ravel, Gnattali ja Satie. - Jan Vogler, sello, ja Ismo Eskelinen, kitara. (Sony Classical, 19075959762)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Sinkovsky on barokkiviuluvirtuoosien ykkönen

    Levyarvostelu

    Viulisti ja kontratenori Dmitri Sinkovsky tunnetaan periodipiirien väriläiskänä, ja hän on piipahdellut Suomessakin Helsingin barokkiorkesterin solistina. Itse kuitenkin huomasin vasta uuden virtuoosikonserttolevyn myötä, että Sinkovsky taitaa olla tämän hetken barokkiviuluvirtuoosien ykkönen. Pitää ollakin, kun soittaa Locatellin, Pisendelin, Leclairin, Tartinin ja Telemannin viulukonserttoja, joissa ennenkuulematon taiturillisuus on keskeinen ilmaisukeino.

  • Debretzeni soittaa Bachia hienostuneesti mutta sovittaa väkisin

    Levyarvostelu

    Kati Debretzeni soittaa konserttimestarina English Baroque Soloists -orkesterissa, joka John Eliot Gardinerin johtamana on noussut maailman asiantuntevimmaksi Bach-yhtyeeksi. Orkesterin oman levymerkin SDG:n uutuuslevyllä Debretzeni pääsee esittelemään taitojaan Bachin viulukonserttojen parissa. Soitto on hienostunutta ja tyylitajuista, mutta mukana on muutama väkinäinen ohjelmistovalinta.

  • Iiro Rantalan mylly jauhaa Gershwiniä

    Levyarvostelu

    Pianisti-säveltäjä Iiro Rantalalla on paljon pyrintöjä taidemusiikin raja-aitojen tällä puolen, ja niissä erääksi yhteistyökumppaniksi on vakiintunut Bremenin Deutsche Kammerphilharmonie. Edellisellä yhteislevyllä Rantala höysti omia kappaleitaan Mozartin pianokonsertolla, kun taas uutuusjulkaisulla preludina toimii George Gershwinin pianoklassikko Rhapsody in Blue. Muuten reseptiä ei juuri ole peukaloitu, ja miksi pitäisikään.

  • Taiteellinen epäyhtenäisyys on huonoa brändityötä Sibelius-Akatemialle

    Levyarvostelu

    Helsingissä on meneillään SibaFest, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian oma festivaali. Sen teemana on tänä vuonna ihmisen ääni, etenkin yhdessä laulaminen. Festivaalin höysteeksi Sibelius-Akatemian oma levymerkki SibaRecords julkaisee levyn Aikojen ääni, jolle on koottu yhtyelaulumusiikin eri tyylejä esittäjistöiltä, jotka ovat Sibelius-Akatemiaa lähellä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua