Hyppää pääsisältöön

Sony Classical ja huono aikakone

Sellisti Jan Voglerin ja kitaristi Ismo Eskelisen uutuuslevyn otsikko Songbook vihjaa sellon laululliseen ominaislaatuun, mutta ohjelmiston ja toteutuksen perusteella levy muistuttaa vanhoista huonoista ajoista, jolloin isojen levy-yhtiöiden tähdet soittelivat sekalaista ohjelmistoa läpi, ja tuote myytiin tähden ja yhtiön statuksella. Mutta sellisti Jan Vogler ei ole tarpeeksi suuri tähti, Sony Classicalin status ei riitä ja lisäksi markkina on niistä ajoista muuttunut: yleisö odottaa levyn ohjelmistolta terävyyttä ja tulkinnalta laatua.

Songbook / Vogler & Eskelinen
Songbook / Vogler & Eskelinen Uudet levyt

Vogler ja Eskelinen ovat valinneet laulukirjaansa hitaanpuoleisia salonkihittejä Mancinin Moon Riveristä Villa-Lobosin Ariaan ja Satien Gymnopédiehin. Burgmüllerin nokturnit saavat edustaa peukaloimattomuutta, mutta enimmäkseen kyse on sovituksista, joiden oikeutusta perustellaan sillä, että kitara ja sello nyt vain kuulostavat hyvältä yhdessä.

Periaatteessa näin onkin, muttei tällä levyllä. Vogler soittaa kappaleet läpi samalla, lievästi vuotavalla soinnilla ja samalla, varovaisesti hehkuttavalla cantabilella. Piazzollan Tangon historiassa hän rohkaistuu valitsemaan puoli pykälää kovemman paahtoasteen, mutta toisaalta unohtaa sen päälle Satien Gymnopédiehin, mikä pilaa sen kokonaan. Voglerin soitosta välittyy laiskuus - tällaisia imelyyksiä voi maailmantähden perustekniikalla levyttää tusinan päivässä sen kummemmin ajattelematta, mutta Piazzollassa ja de Fallan sarjassa pinta rakoilee.

Kitaristi Ismo Eskelisen rikas ja rohkea sointipaletti ei myöskään pääse tällä levyllä esiin. Kenties ohjelmisto inspiroi häntä astetta vähemmän kuin Gomyon kanssa tehdyllä levyllä, ja äänityskin on huonompi - kitaran enimmät sointivärit ja yksityiskohdat hukkuvat kumisevasti äänitetyn sellohehkutuksen alle.

Aina välillä Sony Classicalin tapaiset vanhat, isot levy-yhtiöt yllättävät hienoilla muusikkolöydöillä ja terävillä korkean profiilin ohjelmistoilla. Mutta yhtä usein ne eivät yllätä, vaan palauttavat mieleen, ettei levyteollisuuden kriisi ole johtunut vain digitalisaatiosta.

“Songbook”, säv. Paganini, Burgmüller, Villa-Lobos, Piazzolla, Mancini, de Falla, Ravel, Gnattali ja Satie. - Jan Vogler, sello, ja Ismo Eskelinen, kitara. (Sony Classical, 19075959762)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Särötöntä kuorokimmellystä, Latviasta tottakai

    Levyarvostelu

    Syksy on tullut äkkiä, ja sen mukana kuvitelma siitä, että joskus on hetki rauhallista aikaa, ja voi tuijotella sadetta ikkunasta, ajatella sekä melankolisia että syvällisiä asioita, ja kenties avata punaviinipullon. Tällaisten tilanteiden ääniraidaksi Ondine-yhtiö ja Latvian radiokuoro ovat julkaisseet levyllisen mystistä kuorominimalismia, jonka on säveltänyt espanjalainen Ramon Humet.

  • Heinz-Juhani Hofmannia suoneen pistettynä

    Levyarvostelu

    Kokemukseni perusteella voin annan sisältövaroituksen säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin ja sopraano-sellisti Piia Komsin uutuuslevystä: Sitä ei kannata kuunnella ennen nukkumaan käymistä. Sellon urahtelu ja sopraanon järkyttävät linjat kaiuttavat hyytävän suoria runotekstejä niin, että levy jää kalvamaan mieltä ja vie unen. Tämä ei tarkoita, että levy "Soita. Kirjoita joskus." olisi huono - päinvastoin. Piia Komsin tehokas, tarkka ilmaisu vankistaa Hofmannin mainetta modernistina, jonka äärimmäisyys tavoittaa kenet tahansa, joka uskaltaa kuunnella.

  • Kitaristi Osmo Palmu löytää henkilökohtaisen yhteyden Karjalasta Espanjaan

    Levyarvostelu

    Suomessa riittää klassisen kitaran osaajia ja heillä levyideoita, mutta kitaristiemme keskipolvea edustavan Osmo Palmun uutuuslevyn idea on mitä oudoin: Palmu yhdistää kitaran espanjalaisen ydinperinteen suomalaisen ja karjalaisen kansanmusiikin ikivihreisiin. Ennakkoluuloisesti ajattelin, että näin etäisten musiikkien pienin yhteinen nimittäjä ei voi kantaa, mutta olin väärässä. Espanja ja Karjala yhdistyvät Palmun persoonallisessa musiikkikokemuksessa sekä hän sovituksissaan, jotka tekevät kunniaa kitaran moninaiselle historialle.

  • Jousikvartettoja Itämerelle

    Levyarvostelu

    Toinen Suomen parhaista jousikvarteteista, Kamus-kvartetti, on omistanut kesällä julkaistun uutuuslevynsä Itämerelle. Levyn tuotoista osa menee Baltic Sea Action Groupille, vaikka nykyisessä musiikkitodellisuudessa näkyvyys kenties tukee hyvää asiaa merkittävämmin kuin raha. Kamusin valitsema ohjelmisto ei suoraan kimmellä saaristomerenä tai löyhkää levälauttana, mutta skandinaavisen kansallisromantiikan ja pehmeän jousimodernismin yhdistelmä keinuttaa kauniisti.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua