Hyppää pääsisältöön

Sony Classical ja huono aikakone

Sellisti Jan Voglerin ja kitaristi Ismo Eskelisen uutuuslevyn otsikko Songbook vihjaa sellon laululliseen ominaislaatuun, mutta ohjelmiston ja toteutuksen perusteella levy muistuttaa vanhoista huonoista ajoista, jolloin isojen levy-yhtiöiden tähdet soittelivat sekalaista ohjelmistoa läpi, ja tuote myytiin tähden ja yhtiön statuksella. Mutta sellisti Jan Vogler ei ole tarpeeksi suuri tähti, Sony Classicalin status ei riitä ja lisäksi markkina on niistä ajoista muuttunut: yleisö odottaa levyn ohjelmistolta terävyyttä ja tulkinnalta laatua.

Songbook / Vogler & Eskelinen
Songbook / Vogler & Eskelinen Uudet levyt

Vogler ja Eskelinen ovat valinneet laulukirjaansa hitaanpuoleisia salonkihittejä Mancinin Moon Riveristä Villa-Lobosin Ariaan ja Satien Gymnopédiehin. Burgmüllerin nokturnit saavat edustaa peukaloimattomuutta, mutta enimmäkseen kyse on sovituksista, joiden oikeutusta perustellaan sillä, että kitara ja sello nyt vain kuulostavat hyvältä yhdessä.

Periaatteessa näin onkin, muttei tällä levyllä. Vogler soittaa kappaleet läpi samalla, lievästi vuotavalla soinnilla ja samalla, varovaisesti hehkuttavalla cantabilella. Piazzollan Tangon historiassa hän rohkaistuu valitsemaan puoli pykälää kovemman paahtoasteen, mutta toisaalta unohtaa sen päälle Satien Gymnopédiehin, mikä pilaa sen kokonaan. Voglerin soitosta välittyy laiskuus - tällaisia imelyyksiä voi maailmantähden perustekniikalla levyttää tusinan päivässä sen kummemmin ajattelematta, mutta Piazzollassa ja de Fallan sarjassa pinta rakoilee.

Kitaristi Ismo Eskelisen rikas ja rohkea sointipaletti ei myöskään pääse tällä levyllä esiin. Kenties ohjelmisto inspiroi häntä astetta vähemmän kuin Gomyon kanssa tehdyllä levyllä, ja äänityskin on huonompi - kitaran enimmät sointivärit ja yksityiskohdat hukkuvat kumisevasti äänitetyn sellohehkutuksen alle.

Aina välillä Sony Classicalin tapaiset vanhat, isot levy-yhtiöt yllättävät hienoilla muusikkolöydöillä ja terävillä korkean profiilin ohjelmistoilla. Mutta yhtä usein ne eivät yllätä, vaan palauttavat mieleen, ettei levyteollisuuden kriisi ole johtunut vain digitalisaatiosta.

“Songbook”, säv. Paganini, Burgmüller, Villa-Lobos, Piazzolla, Mancini, de Falla, Ravel, Gnattali ja Satie. - Jan Vogler, sello, ja Ismo Eskelinen, kitara. (Sony Classical, 19075959762)

Kuuntele Uudet levyt 26.11.2019, toimittajana Kare Eskola.

  • Pianon aatelinen pysyy (ja paranee vähän)

    Levyarvostelu

    Angela Hewitt tunnetaan Bach-pianistina, ja hän levytti Bachin tärkeimmät kosketinsoitinteokset Hyperion-yhtiölle jo 90-luvulla. Viime vuosina Hewitt on palannut Bachin pariin uudella innolla ja päätynyt myös tekemään uusintalevytyksen kuudesta partitasta. Yleensä uusintalevytyksiä markkinoidaan tulkinnan perusteellisella muuttumisella, mutta Hewitt on fiksu ja asettelee saatesanansa varovaisesti. Vertailun perusteella kehitystä on silti tapahtunut - vieläpä parempaan.

  • Luuttumusiikkia kreivin ajalta

    Levyarvostelu

    1600-luvun puolivälissä syntynyt Jan Antonin Losy sattui olemaan Losinthalin kreivi ja vieläpä varoissaan. Siksi hän sai rauhassa soitella luuttua koko ikänsä. Jakob Lindbergin asema luutistina ei ole yhtä turvattu, mutta etuoikeus on kai sekin, että voi levyttää BIS-yhtiölle Losyn sävellyksiä.

  • Sirpaleista laatua mutta kiinnostava yhdistelmä

    Levyarvostelu

    Lappeenrannassa on ollut orkesteri jo satakymmenen vuotta, minkä kunniaksi nykyinen Lappeenrannan kaupunginorkesteri on julkaissut levyn otsikolla Saimaa Seasons. Levyn sisältö ei liity Saimaaseen eikä vuodenaikoihin, vaan yhdistää Carl Nielseniä Paavo Heiniseen. Orkesterin edellisellä levyllä kuultiin molemmilta huilukonsertot, nyt klarinettikonsertot.

  • Daniel Herskedal jättää raja-aitoja ylitettäväksi

    Levyarvostelu

    Kun strategisesti viisas levyjätti Naxos julkaisee norjalaisen jazz-tuubistin sävellyksiä, siihen täytyy olla syy. Osan selittää levyn takakansi, jossa komeilee norjalaisten kulttuuritukijoiden logoja, mutta pääasiassa Naxos kai ajattelee, että Daniel Herskedalissa on taidemusiikin tulevaisuus. Hänen teoksensa Behind the Wall (Muurin takana) onkin muodikasta ja ymmärrettävää musiikkia, muttei ongelmatonta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua