Hyppää pääsisältöön

”Arkista vihanhallintaa kannattaa opetella”, sanoo psykologi Sirpa Hakkarainen – Rikollinen mieli -sarja itsesäätelyn ytimessä

Psykologi Sirpa Hakkarainen
Psykologi Sirpa Hakkarainen. Psykologi Sirpa Hakkarainen Kuva: Tomi Hänninen Yle TV1,Rikollinen mieli

TV1 tiistaina 3.12.2019 klo 20.00 - 20.30, uusinta sunnuntaina 8.12. klo 22.45 ja maanantaina 9.12. klo 22.55, Areenassa

Voiko kenellä tahansa naksahtaa päässä niin, että on valmis tekemään henkirikoksen?

Usein rikoksentekijät kuvaavat, että heidän päässään on väkivallanteon hetkellä naksahtanut tai pimentynyt. Mitä heidän mielessään silloin tapahtuu? Rikollinen mieli -sarjan kriminaalipsykologi Taija Stoat tapasi Helsingin vankilan psykologi Sirpa Hakkaraisen.

”En ole ihan varma, naksahtaako päässä varsinaisesti mikään”, vastaa psykologi Sirpa Hakkarainen.

”Tämä voi olla rikoksentekijän yritys kuvata jälkeenpäin sitä, etteivät he oikein itsekään ymmärrä mitä heissä tapahtui. Aika usein he ovat ihmeissään siitä mitä ovat tehneet. Oman mielen ymmärtäminen on ylipäätään meille kaikille toisinaan vaikeaa, ja se voi olla vielä vaikeampaa, kun on kyse oman väkivaltaisen käyttäytymisen ymmärtämisestä. Monet rikoksentekijöistä eivät omasta mielestään ole väkivaltaisia ihmisiä, mikä ulkopuolisista voi kuulostaa kummalliselta.”

”Väkivaltaisessa käytöksessä oman toiminnan säätely on pettänyt pahoin. Jälkeenpäin tämä voi tekijästä tuntua yhteen sopimattomalta sen kanssa, minkälaisena ihmisenä he itseään pitävät. Kokemus oman käyttäytymisen hallinnan menettämisestä on tyypillinen väkivaltarikoksen tehneille”, Hakkarainen pohtii.

Useimpien ihmisten psyykkiset sisäänrakennetut pelisäännöt sanovat, että toista ihmistä ei saa satuttaa.

Julkisuuteen nousevien väkivaltarikosten kuvauksista voisi päätellä, että tavallisetkin ihmiset reagoivat vaikeissa elämäntilanteissa, kuten esimerkiksi eron hetkellä, väkivaltaisesti. Mikä sitten erottaa muut ihmiset heistä, jotka reagoivat vaikeassa tilanteessa väkivallalla?

”Keskeisin erottava seikka on kyky itsesäätelyyn eli kyky säädellä omia ajatuksia, tunteita ja niiden ilmaisua sekä omaa käyttäytymistä, tilanteeseen ja omiin tavoitteisiin sopivalla tavalla”, Hakkarainen sanoo.

”Ihminen, joka ei ole väkivaltainen osaa suhteuttaa käyttäytymisensä, osaa säädellä tunnettaan ja valita nopeastikin eteen tulevassa tilanteessa haitattomamman käyttäytymismallin. Joku laskee kymmeneen, joku kävelee pois, joku huutaa – mutta ei lyö.”

”Useimpien ihmisten psyykkiset sisäänrakennetut pelisäännöt sanovat, että toista ihmistä ei saa satuttaa. Tällainen ihminen havaitsee vihan tunteen itsessään ja kykenee sitä ohjaamaan, eikä toisin päin eli että vihan tunne ohjaisi häntä. Suurin osa meistä kykenee tunteen vallassakin ymmärtämään oman toimintamme pidemmän aikavälin seurauksia.”

Psykologi Sirpa Hakkarainen
Psykologi Sirpa Hakkarainen Kuva: Tomi Hänninen Yle TV1,Rikollinen mieli

Rikostentekijöiden väkivaltakäyttäytyminen ei aina liity tunneperäiseen reagoimiseen jossakin tilanteessa, vaan se on valittu toimintatapa. Alamaailmassa siitä, että tarvittaessa pystyy olemaan väkivaltainen, on hyötyä. Väkivallalla tai sillä uhkaamisella saadaan tarvittava taho hiljaiseksi tai antamaan uhkaajille mitä he haluavat. Väkivallan avulla saadaan tapahtumaan asioita.

Väkivallan käytöstä tulee tällaisessa ympäristössä jopa automatisoitunut toimintatapa, kun tietyt reunaehdot täyttyvät. Väkivallan käyttöä ei kyseenalaisteta vaan pidetään perusteltuna tai oikeutettuna tapana toimia. Sama rikoksentekijä voi olla mukava, leppoisa ja asiallinen ihminen silloin kun nämä reunaehdot eivät täyty ja he saattavat usein sanoakin, että he haluavat välttää turhaa väkivaltaa.

Kun rikoksentekijä esimerkiksi kokee uhkaa itseään tai hänelle tärkeitä ihmisiä tai arvoja kohtaan, niin silloin hän voikin puolustautua keinolla millä hyvänsä.

Usein vihan alla on muitakin tunteita, joita emme salli itsellemme ja jotka voivat olla se varsinainen syy, joka vaikuttaa aggressiiviseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Me kaikki koemme joskus elämässämme vihan ja suuttumuksen tunteita. Onko viha tai raivo sitten aina pahasta?

”Viha on tarpeellinenkin, ihmislajille kehittynyt tunne”, Hakkarainen vastaa.

”Viha ilmaisee meille usein sitä, että nyt minun reviirini rajoja on tavalla tai toisella rikottu tai loukattu. Se myös antaa meille sitkeyttä ja energiaa asiaan, joka meidän mielestämme pitää korjata. Vihan tunteessa sinänsä ei siis ole mitään vikaa vaan ongelmat tulevat siitä, jos ei osata käsitellä tätä tunnetta tai jos ei pysty kontrolloimaan omaa käyttäytymisestään. Ei vihan tunne ole sen haitallisempi kuin mikään muukaan tunne, kuten vaikkapa suru.”

”Tunteet kertovat meille omista tarpeistamme ja ne virittävät meidät toimimaan. Surullisena usein kaivataan lohdutusta, viha herättää meissä tarpeen puolustaa omia rajojamme. Viha aiheuttaa ongelmia silloin kun vihan tunteen säätely ei ole toimivaa. Eli haasteena on olla vihainen oikeaan aikaan, sopivassa määrin ja oikealle ihmiselle. Viha voi olla alisäädeltyä, eli henkilö vihastuu usein, viha on kovin voimakasta, vihan tunne ei laannu tai vihan ilmaisutavat ovat haitallisia.”

”Ihmisellä voi olla myös puutteita vihan tunteen tunnistamisessa. Viha voi olla kielletty tunne eikä hän näin ollen ilmaise sitä lainkaan. Tällöin puhutaan vihan ylisäätelystä.”

”Usein vihan alla on muitakin tunteita, joita emme salli itsellemme ja jotka voivat olla se varsinainen syy, joka vaikuttaa aggressiiviseen tai väkivaltaiseen käyttäytymiseen”, Hakkarainen selventää.

”Viha voi peittää esimerkiksi häpeän, pelon, arvottomuuden tai alemmuuden tunteen. Tällöin kokemus tilanteesta tiivistyy esimerkiksi ajatukseen ”minua on nöyryytetty” tai ”ihmiset ovat aina lopulta epäoikeudenmukaisia ja epärehellisiä”. Tämänkaltainen tunne voi olla ihmisessä hyvin syvällä, eikä hän sitä itsekään aina tunnista. Tällöin väkivallalla reagoimisesta tulee psyykkinen selviytymiskeino, vain erittäin huono sellainen.”

Psykologi Sirpa Hakkarainen
Psykologi Sirpa Hakkarainen Kuva: Tomi Hänninen Yle TV1,Rikollinen mieli

Milloin sitten pitäisi olla huolissaan omasta vihan tai katkeruuden tunteesta?

”Huolissaan pitää olla, jos tapa käsitellä omaa vihaa tai suuttumusta johtaa johonkin haitalliseen – itselle tai muille. Tai jos on kovin usein vihainen ja jos viha on kohtuuttoman suuri tilanteeseen tai asiaan nähden. Tunteen, myös vihan, on tarkoitus hiipua pois. Eli jos näin ei käy vaan viha viriää helposti, usein ja pitkään. Jos suuttumuksen kokemusta aiheuttaneesta tilanteesta alkaa olla jo 10 vuotta, mutta viha edelleen palaa samalla voimalla, niin tällöin olisi syytä käsitellä tätä tarkemmin”, Hakkarainen selvittää.

Väkivaltainen ihminen myös helposti tulkitsee väärin muiden käytöksen tai aikomukset ja kokee muut helposti esimerkiksi ylimielisinä tai uhkaavina, vaikka niin ei oikeasti olisikaan.

Nykyaikana ei ole tavatonta hakea vertaistukea tai ammattiapua esimerkiksi masentuneisuuteen. Mutta harva hakee itselleen tukea tai apua, kun on vihainen. Millä tavalla ammattilainen voisi auttaa, jos mielessä hautuvat kostoajatukset toista ihmistä kohtaan?

”Vihaiseen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä tunnetaan hyvin ja niitä voidaan henkilön kanssa jäsentää, ja tehdä näkyviksi hänelle itselleen. Usein voidaan aloittaa tarkastelemalla, minkälainen suhde henkilöllä on omaan vihaansa.”

”Esimerkiksi vankiloiden suuttumuksen hallinta ja väkivaltakäyttäytymiseen liittyvissä kuntoutusohjelmissa vihan hallinta aloitetaan tarkastelemalla kuin hidastetussa videokuvassa, mitä vihan tunne saa aikaan omassa kehossa. Mitkä ovat ensimmäisiä merkkejä, kun alat suuttumaan? Muuttuuko asentosi, mitkä kehon osasi jännittyvät, alatko tuijottamaan?”

”Kun kehon reaktioita tunnistetaan paremmin, siirrytään tarkastelemaan minkälaisia ajatuksia ja tunteita mielessä liikkuu suuttumuksen hetkellä. Väkivaltainen ihminen myös helposti tulkitsee väärin muiden käytöksen tai aikomukset ja kokee muut helposti esimerkiksi ylimielisinä tai uhkaavina, vaikka niin ei oikeasti olisikaan.”

”Tällöin ihmisen ajattelussa on eräänlainen vinouma siinä, miten hän tulkitsee elämässä eteen tulevia ihmisiä ja tilanteita. Usein pidetään tunnepäiväkirjaa arjen tapahtumista, jotta voidaan paremmin päästä kiinni tällaisiin vinoumiin ja alkaa niitä muuttamaan”, psykologi Sirpa Hakkarainen sanoo.

Arkipäiväinen, meidän kaikkien käytössä oleva vihanhallintakeino, on helpommin sanottu kuin tehty – anteeksi antaminen. Usein ehkä ajattelemme, että kun annamme anteeksi toiselle, se on hyvin tehty häntä kohtaan. Anteeksiantaminen on ennen kaikkea hyvä teko meitä itseämme kohtaan.

Teksti: Taija Stoat

Rikollinen mieli -dokumenttisarjan jaksossa tavataan Helsingin vankilassa murhatuomiotaan istuva vanki. TV1 tiistaina 3.12.2019 klo 20.00, sarja katsottavissa Areenassa.