Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Yhteisen liikkeen yhteinen kieli

abstrakti kuva, valoa, liikettä
abstrakti kuva, valoa, liikettä liike

Aina kun puhutaan nykytanssista ja musiikista, minuun mieleeni tulee ensimmäisenä Stravinskyn Kevätuhri.

Tiedän kyllä, että se on jo ikivanha juttu, yli sadan vuoden takaa, ja että se on se kaikkein kliseisin teos kun puhutaan musiikista ja nykytanssista.

Ja mitä nykytanssia joku yli sata vuotta vanha baletti oikeastaan on, voisi joku kysyä. No, ehkä minulle tuo Kevätuhri tulee mieleen siksi, että kun joskus kauan sitten kuulin sekä Kevätuhrin musiikin että sen ensiesitykseen liittyvän tarinan, ne molemmat jäivät mieleen syvästi ja lopullisesti.

Kevätuhri esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1913. Sen koreografian oli tehnyt eräs oman aikansa sensaatioista, tanssija ja koreografi Vatslav Nižinski, ja sensaatiomaisesta musiikista vastasi Igor Stravinsky.

Sekä musiikki että koreografia olivat liikaa 1900-luvun alkuvuosien balettiyleisölle. Kevätuhrin ensiesitys aiheutti mellakan ja paheksunnan vyöryn. Yleisö järkyttyi ilmeisen aidosti teoksen modernistisuudesta, teoksen koreografisista ja musiikillisista ratkaisuista.

Minulle tuosta tarinasta Kevätuhrin skandaalimaisesta ensiesityksestä tuli ikään kuin symboli kaikelle väärinymmärretylle, syrjitylle ja jopa aggressiivisia reaktioita herättäneelle taiteelle. Tai vähintäänkin sille asenteelle, että tämä ei ole enää lainkaan musiikkia tai tansiia, tämähän on pelkkää melua ja sekoilua, tästä minä en ymmärrä mitään. Tuttuja reaktioita vuosien varrelta muun muassa kokeelliseen ja elektroniseen musiikkiin.

Tässä myös nykytanssiin sävellettyä musiikkia, noin 106 vuotta Kevätuhrin jälkeen: Timo Kaukolammen musiikkia Mira Kauton nykytanssiesitykseen Station to Station to Station.

Station to Station to Station -teoksen yhteydessä jossakin kirjoitettiin Timo Kaukolammen tummasävyisestä elektronimusiikista. Ehkä voisi myös puhua perinnetietoisesta elektronisesta musiikista, joka kuulostaa oikeasti elektroniselta musiikilta.

Eräässä haastattelussa tanssija ja koreografi Mira Kautto kertoi musiikin tärkeästä roolista koreografiassaan. Hän sanoi musiikin vaikuttavan aisteihin nopeammin kuin tanssi.

Rubikon oli pieni, mutta tärkeä joki antiikin ajan Italiassa. Se oli myös raja, jonka Julius Caesar sotaretkellään ylitti noin vuonna 49 ennen ajanlaskun alkua. Se oli paikka, josta ei voinut kääntyä enää takaisin. Kerrotaan, että ennen joen ylittämistä Caesar sanoi kuuluisat sanansa "iacta alea est" eli "arpa on heitetty". Se on nyt menoa.

Ehkä samaa symboliikkaa on Selma Savolaisen luotsaaman Selma Juudit Alessandra -yhtyeen ensialbumissa. Se on nimeltään Rubicon Songs.

Lakeuz on Panu M. Savolaisen ja Ashen Simianin yhteistyöprojekti, jonka puitteissa miehet ovat hiljalleen ja kaikessa rauhassa tehneet musiikkia. Nyt sitä on syntynyt albumillisen verran. Levy on nimeltään Oumuamua, tässä Black Kites at Dawn:

Muusikko ja säveltäjä Sariina Tani tekee outoa musiikkiaan nimellä Vesperith. Musiikki liikkuu jossakin äärimetallin, meluavan avantgarden ja eteerisen leijailun maisemissa, ja jo tuosta voi päätellä, että mistään ihan tavanomaisesta poppimusasta ei ole kyse.

Tekijä itse puhuu valosta ja pimeydestä, ja siitä kuinka useimmille meistä varjot, pimeys ja tyhjyys merkitsevät jotakin pahaa tai pelottavaa. "Itse näen siellä sydäntä särkevää kauneutta", sanoo Vesperith, "näen siellä äärettömyyttä ja jopa valoa".

Giovanni Verga on tätä nykyä Berliinissä asuva ja työskentelevä italialainen muusikko ja äänitaiteilija, säveltäjä ja esiintyjä. Hän käyttää musiikkinsa rakennusaineina ympäristöäänityksiä ja mitä moninaisinta äänen manipulaatiota.

Hän manipuloi radioita, ääninauhoja, vinyylilevyjä, kontaktimikrofoneja ja kaiuttimia. Hän soittaa myös niin kutsuttua no input -mikseriä, siis mikseriä, johon ei perinteiden ja käytäntöjen vastaisesti ole kytketty mitään äänilähdettä. Albumillaan Hypothesis hän tahtoo olla äänimateriaalinsa kanssa ekologinen: hän kierrättää, muokkaa ja käyttää uudelleen.

"Marraskuun alussa sain olla mukana uudella Käpylä Avantgarde -minifestivaalilla, joka keskittyi elektronisen musiikin kokeellisempaan osaan". Näin kirjoittaa Jori Larres ja kertoo, että hänen pitkälti improvisoidun esityksensä keskiössä olivat erilaiset modulaarisyntesoijat.

AVARUUSROMUA 1.12.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TIMO KAUKOLAMPI: Station to Station to Station, Act 4 - osa - (Station to Station to Station)
TIMO KAUKOLAMPI: Station to Station to Station, Act 1 (Station to Station to Station)
SELMA JUUDIT ALESSANDRA: Spook Hour (Rubicon Songs)
LAKEUZ: Black Kites at Dawn (Oumuamua)
VESPERITH: The Magi (Vesperith)
GIOVANNI VERGA: Hypothesis G (Hypothesis)
GIOVANNI VERGA: Hypothesis J (Hypothesis)
JORI LARRES: Live at Käpylä Avantgarde - osa - (nettijulkaisu)

  • Avaruusromua: Koneilla, prosesseilla, härveleillä ja softalla!

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano?

    Oletko kuullut soittimesta nimeltä Ventorgano? Tai laitteesta nimeltä Organelle? Miltä kuulostaa melupöytä eli noise table tai no-input mixing setup? Tai itse kehitelty generatiivinen musiikkikone? Tuntuu siltä, että kun on kyse soittimista, niiden keksimisestä ja rakentelusta, rajana ei suinkaan ole ihmisen mielikuvitus, vaan pikemminkin tämä aineellinen maailma ja sen asettamat rajoitukset. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kalevala on fantasiakirjallisuutta, jopa scifiä – tule mukaan Lukupiiriin keskustelemaan teoksen erilaisista tulkinnoista!

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 7.12. klo 19!

    Kalevalassa taotaan kultainen nainen sekä onnea ja varallisuutta tuottava ihmeellinen Sampo. Eepoksessa on kyse siitä, mihin ihminen ja ihmisen teknologia pystyvät. Toisaalta se on myös magian ja shamanismin kuvausta. Ehkä juuri näistä syistä Kalevala on villinnyt metallimuusikoita ja J. R. R. Tolkienia. Kalevalaa on tulkittu monin eri tavoin.

  • Avaruusromua: Nuo kahdeksanjalkaiset ystävämme!

    Uskokaa, että ne ovat outoja otuksia.

    Hän väitti olevansa maailman paras ja taidokkain kutoja. Hänen nimensä oli Arakhne ja hän eli muinaisessa Kreikassa. Mutta miten hän muuttui hämähäkiksi? Ja miksi italialainen Jarguna tahtoo tänään kutoa verkkoa erilaisten muusikoiden välille? Kutoa symbolista verkkoa, johon hän sitten pyydystää mitä erilaisimpia muusikoita, kuten hän itse asian ilmaisee. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri