Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Yhteisen liikkeen yhteinen kieli

abstrakti kuva, valoa, liikettä
abstrakti kuva, valoa, liikettä liike

Aina kun puhutaan nykytanssista ja musiikista, minuun mieleeni tulee ensimmäisenä Stravinskyn Kevätuhri.

Tiedän kyllä, että se on jo ikivanha juttu, yli sadan vuoden takaa, ja että se on se kaikkein kliseisin teos kun puhutaan musiikista ja nykytanssista.

Ja mitä nykytanssia joku yli sata vuotta vanha baletti oikeastaan on, voisi joku kysyä. No, ehkä minulle tuo Kevätuhri tulee mieleen siksi, että kun joskus kauan sitten kuulin sekä Kevätuhrin musiikin että sen ensiesitykseen liittyvän tarinan, ne molemmat jäivät mieleen syvästi ja lopullisesti.

Kevätuhri esitettiin ensimmäisen kerran Pariisissa vuonna 1913. Sen koreografian oli tehnyt eräs oman aikansa sensaatioista, tanssija ja koreografi Vatslav Nižinski, ja sensaatiomaisesta musiikista vastasi Igor Stravinsky.

Sekä musiikki että koreografia olivat liikaa 1900-luvun alkuvuosien balettiyleisölle. Kevätuhrin ensiesitys aiheutti mellakan ja paheksunnan vyöryn. Yleisö järkyttyi ilmeisen aidosti teoksen modernistisuudesta, teoksen koreografisista ja musiikillisista ratkaisuista.

Minulle tuosta tarinasta Kevätuhrin skandaalimaisesta ensiesityksestä tuli ikään kuin symboli kaikelle väärinymmärretylle, syrjitylle ja jopa aggressiivisia reaktioita herättäneelle taiteelle. Tai vähintäänkin sille asenteelle, että tämä ei ole enää lainkaan musiikkia tai tansiia, tämähän on pelkkää melua ja sekoilua, tästä minä en ymmärrä mitään. Tuttuja reaktioita vuosien varrelta muun muassa kokeelliseen ja elektroniseen musiikkiin.

Tässä myös nykytanssiin sävellettyä musiikkia, noin 106 vuotta Kevätuhrin jälkeen: Timo Kaukolammen musiikkia Mira Kauton nykytanssiesitykseen Station to Station to Station.

Station to Station to Station -teoksen yhteydessä jossakin kirjoitettiin Timo Kaukolammen tummasävyisestä elektronimusiikista. Ehkä voisi myös puhua perinnetietoisesta elektronisesta musiikista, joka kuulostaa oikeasti elektroniselta musiikilta.

Eräässä haastattelussa tanssija ja koreografi Mira Kautto kertoi musiikin tärkeästä roolista koreografiassaan. Hän sanoi musiikin vaikuttavan aisteihin nopeammin kuin tanssi.

Rubikon oli pieni, mutta tärkeä joki antiikin ajan Italiassa. Se oli myös raja, jonka Julius Caesar sotaretkellään ylitti noin vuonna 49 ennen ajanlaskun alkua. Se oli paikka, josta ei voinut kääntyä enää takaisin. Kerrotaan, että ennen joen ylittämistä Caesar sanoi kuuluisat sanansa "iacta alea est" eli "arpa on heitetty". Se on nyt menoa.

Ehkä samaa symboliikkaa on Selma Savolaisen luotsaaman Selma Juudit Alessandra -yhtyeen ensialbumissa. Se on nimeltään Rubicon Songs.

Lakeuz on Panu M. Savolaisen ja Ashen Simianin yhteistyöprojekti, jonka puitteissa miehet ovat hiljalleen ja kaikessa rauhassa tehneet musiikkia. Nyt sitä on syntynyt albumillisen verran. Levy on nimeltään Oumuamua, tässä Black Kites at Dawn:

Muusikko ja säveltäjä Sariina Tani tekee outoa musiikkiaan nimellä Vesperith. Musiikki liikkuu jossakin äärimetallin, meluavan avantgarden ja eteerisen leijailun maisemissa, ja jo tuosta voi päätellä, että mistään ihan tavanomaisesta poppimusasta ei ole kyse.

Tekijä itse puhuu valosta ja pimeydestä, ja siitä kuinka useimmille meistä varjot, pimeys ja tyhjyys merkitsevät jotakin pahaa tai pelottavaa. "Itse näen siellä sydäntä särkevää kauneutta", sanoo Vesperith, "näen siellä äärettömyyttä ja jopa valoa".

Giovanni Verga on tätä nykyä Berliinissä asuva ja työskentelevä italialainen muusikko ja äänitaiteilija, säveltäjä ja esiintyjä. Hän käyttää musiikkinsa rakennusaineina ympäristöäänityksiä ja mitä moninaisinta äänen manipulaatiota.

Hän manipuloi radioita, ääninauhoja, vinyylilevyjä, kontaktimikrofoneja ja kaiuttimia. Hän soittaa myös niin kutsuttua no input -mikseriä, siis mikseriä, johon ei perinteiden ja käytäntöjen vastaisesti ole kytketty mitään äänilähdettä. Albumillaan Hypothesis hän tahtoo olla äänimateriaalinsa kanssa ekologinen: hän kierrättää, muokkaa ja käyttää uudelleen.

"Marraskuun alussa sain olla mukana uudella Käpylä Avantgarde -minifestivaalilla, joka keskittyi elektronisen musiikin kokeellisempaan osaan". Näin kirjoittaa Jori Larres ja kertoo, että hänen pitkälti improvisoidun esityksensä keskiössä olivat erilaiset modulaarisyntesoijat.

AVARUUSROMUA 1.12.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TIMO KAUKOLAMPI: Station to Station to Station, Act 4 - osa - (Station to Station to Station)
TIMO KAUKOLAMPI: Station to Station to Station, Act 1 (Station to Station to Station)
SELMA JUUDIT ALESSANDRA: Spook Hour (Rubicon Songs)
LAKEUZ: Black Kites at Dawn (Oumuamua)
VESPERITH: The Magi (Vesperith)
GIOVANNI VERGA: Hypothesis G (Hypothesis)
GIOVANNI VERGA: Hypothesis J (Hypothesis)
JORI LARRES: Live at Käpylä Avantgarde - osa - (nettijulkaisu)

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri